maanantai 26. marraskuuta 2012

Kaunis.

Takana yksi ja edessä kaksi täyttä, 12-tuntista päivää, kun ravaan kodin, töiden ja draamakasvatusopintojen väliä. Viime viikkokin kului kiireisesti ja liikunnallisesti, vaikken salille asti päässytkään. Työn puolesta tuli liikuttua paljon: meillä oli sirkusjakson viimeiset hetket käsillä ja käynnissä ankara valmistautuminen pieneen esitykseen. Sen lisäksi tuli vedettyä muutamat tanssiharjoitukset työporukan pikkujouluesitystä varten. Ja pyöräiltyä, pyöräiltyä, pyöräiltyä. Myös syksyn liikuntahaaste tuli suoritettua jo edellisellä viikolla! Huh, henkilökohtainen enkka. Aikaa kun kuitenkin olisi vielä vuoden loppuun. No, haasteen suorittaminen ei onneksi tarkoita sitä, että voisi löysäillä loppuvuoden, vaan lasken loputkin treenit ihan mielenkiinnosta. Rakastan tällaisia tilastoja, joista voi nähdä oman kehityksensä - Heiaheian mukaan oon liikkunut tänä vuonna 273 tuntia. Ei paha ollenkaan, kun miettii, että pari vuotta sitten liikuin vuodessa ehkä saman verran kuin nykyään viikossa. Täytyy sanoa, että oon ylpeä itsestäni.

Ylpeä olen myös siitä, että opettelin viime viikolla neulomaan! Koko elämäni oon ollut siinä uskossa, että neulominen on kaikkia paitsi minua varten. Kun lapsena joskus yritin, sain aikaiseksi kolmion muotoisen patalapun, vaikka siitä piti tulla neliö. Siihen tyssäsi se harrastus, kunnes viime viikolla pyysin työkaveria opettamaan minua. Ja siitä se lähti. Myöhemmin viikonloppuna äiti tuli kylään ja hänen avustuksellaan sain neulottua itselleni yksinkertaisen suojapussukan kännykälle. Vielä on paljon opeteltavaa, mutta ette usko, miten iloiseksi minut tekee se huomio, että minä osaankin, että pystyn oppimaan. Oon viime aikoina joutunut pyörtämään puheitani, sillä a) luulin, etten pidä sirkuksesta, mutta eihän se ole ollenkaan hassumpaa ja b) olin taantunut siihen uskoon, etten oppisi neulomaan, mutta olin väärässä. Ja kerrankin on ollut mukava olla väärässä.

Ilo onnistumisesta kantoi tähän päivään loistavasti. Olin mielettömän hyvällä tuulella aamusta lähtien ja päivä jatkuikin samalla linjalla. Illalla suuntasin draamaopintoihin ja  tällä jaksolla teemana on liikeilmaisu. Vaikka tiesin jo etukäteen, että tuun pitämään siitä, en arvannut, että liikuttuisin ihan niin paljon. Rakastan tanssimista, koska siinä mieli ja keho ovat yhteydessä toisiinsa enemmän kuin missään muussa kokemassani lajissa. Tanssi ei ole minulle pelkästään tapa liikkua, vaan se on myös ilmaisukeino. Tanssin kautta koen ja käsittelen tunteitani tavalla, johon en muuten kykenisi. Yhtenä hetkenä saatan tuntea surun kaikki sävyt yhtä aikaa, mutta toisena hetkenä leijun jossain korkealla pilvien päällä, mistä mikään suru ei minua tavoita. Rakkautta, rakkautta se on. 





2 kommenttia:

  1. You can do anything woman! :) Neulominen on tosi jees, mulla tekeillä joululahjat melkeen koko suvulle ja tietysti tein kaksosveljilleni liian pienet pipot, eli purkuun menee ja neule uusiks puikoille. :D Toivottavast aika ei lopu kesken. ;)

    You've been challenged! :D
    http://hiilarihirmu.blogspot.fi/2012/11/liikuntahaaste.html

    VastaaPoista
  2. Oijoi taisi hiilarihirmu ehtiä ensin, taitaa olla mulla sama haaste jaettavana!
    http://lyijypallo.blogspot.fi/2012/12/liikuntahaaste.html

    VastaaPoista