Jouluja!

(kuva täältä)

Kippee.

Oon pistänyt vaa'an ja mittanauhan syrjään hetkeksi. En edes muista milloin olisin uskaltautunut vaa'alle viimeksi, siitä taitaa olla viikkoja. Oon myös ollut vähän huolettomampi ruuan suhteen, vaikka liikunnasta en olekaan juuri tinkinyt. Se on tää joulu. Rakastan joulua ja jouluruokia, joten en halua alkaa kieltämään itseltäni mitään, vaikka se kuuluisa kohtuus tulisikin pitää mielessä. Uskon, että uusi vuosi tuo uudet kujeilut mukanaan, joten sitä odotellessa. Loppuvuodesta ajattelin vain nauttia, niin paljon kuin suinkin kykenen. Nimittäin...

...näyttää vähän siltä, että oon tulossa kipeäksi. M on ollut viime viikosta lähtien kummallisessa taudissa, joka alkoi selkä- ja niskakivuilla tuoden lopulta kuumeen mukanaan ja vieden ruokahalun mennessään. Kuume on jo kai laskenut, mutta selkää särkee edelleen eikä ruokahalua vieläkään oikein kuulu. Itselläni on eilisestä lähtien särkenyt myös lihaksia ja niveliä siihen tyyliin, että kohta ollaan kipeänä. Pää on tukossa ja tänään työkkärissä asioidessani tuskin pysyin tolpillani, kun olo oli niin hutera. Kuitenkin pitkien päiväunien jälkeen piristyin niin, että jaksoin jopa siivota kämpän lähtökuntoon. Joululoma kotopuolessa odottaa. Toivon vain, että nämä omat oireiluni menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin, sillä olisi todella surkeaa olla jouluna kipeänä. Toivon myös, että M:kin tervehtyy pian, sillä on kurjaa nähdä toinen kipeänä.

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella ollaan terveinä ja iloisina valmiina joulunviettoon. Unohtakaa hetkeksi stressi ja nauttikaa olostanne. Kaunista (ja kohtuullista) joulua kaikille! 

Lopuksi hieman ajateltavaa:

Tärkeää.

Eräs tuttuni linkitti facebookissa tämän blogin ja ensimmäisen merkinnän luettuani, ahmin loputkin tarinat Elisasta samantien. Tämä blogi pysäytti. Minulla ei riitä sanoja. Itkin, kun luin sitä. En voi muuta kuin kehottaa teitäkin lukemaan sen ja miettimään. Kuinka paljon pahaa voi ihminen aiheuttaa toiselle sanoillaan ja teoillaan? Mikä on oma osuutemme? Mitä annamme itsestämme toisille? Kuinka paljon viljelemme omaa pahaa oloamme ympäristöömme ja tajuammeko edes, miten se voi vaikuttaa muihin? Nämä kysymykset pyörivät päässäni, mutta olen sanaton. Toivon paljon voimia Elisan vanhemmille.

she came home for christmas

Ollaan teatteripajan kanssa tehty viimeiset viisi viikkoa esitystä, jonka ensi-ilta koittaa huomenna. Sanomattakin on selvää, että minua jännittää tällä hetkellä jonkin verran. Oon samalla kuitenkin äärettömän innoissani asiasta, tätä onkin odotettu! Pengoin eilen vanhoja vaatteita etsiessäni sopivia roolivaatteita eräälle tytölle. Meinasi melkein itku päästä, kun katselin vanhoja S- ja M-koon vaatteitani - miten nää on koskaan voineet mahtua mulle? Vasta nyt sitä tajuaa kuinka pieni sitä on joskus ollut. Ja silloin kuvitteli olevansa lihava... Uskomatonta. Tuntui ihan oudolta katsoa, kun tämä tyttö veti erään vanhan paitani päällensä ja se sopi hänelle kuin nakutettu. NOINKO pieni minä joskus? Kyllä, juurikin niin pieni. En ole raaskinut huonoimpinakaan vuosina heittää näitä vanhoja vaatteita pois siinä toivossa, että vielä jonain päivänä mahtuisin niihin. Sitä kohden ollaan hitaasti (mutta varmasti!) matkaamassa. Sitten kun minä jonain päivänä mahdun niihin, niin lupaan olla tyytyväinen itseeni. Lupaan olla tyytyväinen itseeni aiemminkin ja ehkä nytkin, mutta silloin lupaan olla erityisen onnellinen. 

Onnellinen olen kyllä nytkin, vaikka oma ulkonäkö ei olekaan syy siihen. Oon iloinen, että että on jotain odotettavaa. Odotan lähipäivien esityksiä ja mahanpohjassa poreilevaa jännitystä. Odotan sitä, että mennään perjantaina, viimeisenä päivänämme, yhdessä syömään teatteriporukkamme kanssa. Odotan Killerin pikkujouluja. Odotan sitä, että pääsen huomenna heti aamusta zumbaamaan. Mutta ehkä eniten odotan joulua kotona, Sallassa. Odotan perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Odotan laiskoja päiviä kotona, lunta ja pakkasia ja kynttilöitä pihalla, äidin kanssa tehtyjä kävelylenkkejä ja kylmyydestä kutiavia reisiä. Odotan pimeitä iltoja, kun voi käpertyä sohvalle katsomaan kaikki TSH -elokuvat yhdessä veljieni kanssa. Odotan yhteistä jouluateriaa ja lämmintä tunnelmaa, joka kotonamme vallitsee. Melkein kyynelehdin kun vain ajattelenkin. Se kaikki on niin tärkeää minulle. Joulu ei tuntuisi miltään, ellen saisi viettää sitä kotona perheeni luona.

(kuva: favim.com)

Kummallinen olotila. Oon niin onnellinen, että melkein itken. Takana hyvä päivä, kevyehkö ShowJazz -tanssitunti ja pitkä venyttelytuokio, hyvää ruokaa ja yksi pipari jälkiruoaksi. Olo on niin raukean onnellinen ja väsynyt, että uskon nukahtavani heti kun vaan painan pään tyynyyn. Sinnepä suuntaan siis, sänkyyn vällyjen väliin. Hyvää yötä ja kaunista joulua kaikille!

seittemän ja nelkyt

Viikon liikunnat:

Ma: Kävely 1h 10min, BodyJam 1h

Ti: HotDance 1h

Ke: Kävely 1h

To: Kävely 30min

Pe: -

La: Parkour 1h 15min, tanssi 1h 15min, kävely 30min

Su: -

Yhteensä 7h 40min

Mieliala: Kipeä kauttaaltaan, mutta muuten tyytyväinen.

The life begins at the end of your comfort zone.

Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Siitä kertovat kipeytyneet etureidet. Kävin tänään erään tanssiteatterin koe-esiintymisessä ja täytyy sanoa, etten hetkeen ole tuntenut itseäni niin kömpelöksi. Eka tunti oli parkouria ja toinen tunti meni tanssiessa. Parkouria en ollut kokeillut koskaan aiemmin, eikä se tällä fysiikalla oikein onnistunutkaan. Hävetti oma kömpelyys hoikkien ja urheilullisten hypellessä vaivattomasti esteiden yli. Miltä mahdoin itse näyttää kun epävarmasti kipusin esteiden yli... Huh. Tanssituntikaan ei mennyt sen paremmin. Eka opeteltava koreografia tapahtui suunnilleen lattian tasalla ja minä koin olevani yhtä sulava liikkeissäni kuin valas kuivalla maalla (...ja siltä varmaan näytinkin!) Toinen koreografia tapahtui onneksi pystyssä ja oli siis helpompi. Toivon, että onnistuin edes siinä näyttämään, etten aivan umpitumpelo ole. En kuitenkaan jaksa uskoa, että yli 70 hakijasta olisin onnistunut keplottelemaan tietäni kolmenkymmenen valitun joukkoon. Mutta sepä jää nähtäväksi... Jokatapauksessa olen ylpeä itsestäni, että menin paikan päälle enkä jänistänyt. Minua jännitti aivan hurjasti, mutta selvisin kaikesta hengissä. Jee, hyvä minä!

Nyt oon yhtä kokemusta rikkaampi ja ainakin tuli päivän liikkumiset samalla. Kynnys lähteä vastaaviin koe-esiintymisiin ei ole enää niin korkea. Ylitin mukavuusalueeni ja yritin. Se on tärkeintä.

I was a dancer all along.

En tiedä oonko aiemmin paljastanut tätä, mutta tän elämäntaparemontin myötä oon alkanut haaveilla urasta liikunnan, tanssin tai/ja teatterin parissa. Teatteri on ollut haaveissa jo paljon pidempään, mutta nää liikuntahaaveet on sinänsä ihan uusi juttu. Oon miettinyt käyväni sitten joskus personal trainerin / health coachin / tanssinopettajan / ryhmäliikuntohjaajan kursseja, kunhan oon päässyt tavoitteisiini ja tasapainoon itseni kanssa, sitten kun minulla on oikeasti valmiuksia siihen. Teen jatkuvasti töitä näiden asioiden eteen ja opettelen elämään terveellisemmin, liikun, toisinaan epäonnistun ja koen vastoinkäymisiä, mutta nousen ylös ja yritän uudestaan. Mulla on pitkä, pitkä matka edessäni, ennen kuin edes uskallan tosissani lähteä toteuttamaan haaveitani, mutta niitä kohden rämmitään hitaasti, mutta varmasti.

       Pidän todella ajatuksesta, että vielä joskus voisin tehdä töitä tanssin parissa, opettajana kenties. Oon kyllä aivan sairaan huono opettaja, mutta ehkä siihenkin kasvaa. Oon tuolla teatteripajalla muutaman kerran vetänyt aamulämmittelyn Beyoncen Run the World -kappaleen tahtiin ja täytyy sanoa, että siinäkin meinasi mennä pasmat jo sekaisin. Kiitoksiakin olen saanut, vaikka kovin epävarmaksi tunnen itseni vielä. Mutta ehkä se tästä. Harjoitus tekee mestarin? 

       Hetkittäin oon ollut todella hukassa elämäni ja tulevaisuuden suhteen. Nyt kuitenkin näen kristallin kirkkaasti minkä parissa haluan työskennellä - haluan, että liikunta tulee olemaan tavalla tai toisella osa työtäni. Toivon, että saan työskennellä teatterin parissa, mutta sen lisäksi haluan myös käydä health coachin tai personal trainerin kursseja. Ihanteellisinta olisi jos saisi yhdistettyä molemmat, liikunnan/tanssin ja teatterin.

(kuvat: weheartit.com)

Tänään oon ollut niin kipeänä, väsynyt ja jumissa, että päätin suosiolla jättää illan tanssitunnin väliin ja vain levätä. Ihan hyvä kai näin, sillä nyt illalla harjoitellessani huomisen aamun lämmittelykappaletta meinasi siinäkin jo alkaa heikottaa. Ihan liikumatta ei tämä päivä kuitenkaan mennyt, vaan ympäri kaupunkia tuli päivällä käveltyä ainakin tunnin ja useamman kilometrin verran. Illalla nukuin päiväunet (sen takia ylhäällä näin myöhään kukunkin) ja tein herkullista kanasalaattia. Nyt taidan mennä etsimään Nukkumattia, että jaksaa aamulla taas nousta enemmän tai vähemmän virkeänä uuteen päivään. Hyvää yötä kaikille!

Having troubles telling how I feel
But I can dance, dance and dance
Couldn't possibly tell you how I mean
But I can dance, dance, dance
So when I trip on my feet
Look at the beat
The words are written in the sand
When I'm shaking my hips
Look for the swing
The words are written in the air
Dance
I was a dancer all along
Dance, dance, dance

OMNOMNOM

Itsenäisyyspäivän menyy:

- Hirvikäristystä, perunamuusia ja puolukkahilloa

- Tuoreita, itsetehtyjä riisi- ja perunapiirakoita (kuvassa!)

- Jälkiruoaksi glögiä

Rauhallista ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Materiaonnea osa III

Tänään saapui paketti Ruotsista. Tilaamani Björn Borgin urheilurintsikat saapuivat ja tuottivat pienoisen pettymyksen. Koko L oli ihan liian pieni tälle rintavarustukselle. Rinnanympärys olisi ollut sopiva, mutta muuten kangasta oli yksinkertaisesti liian vähän... Tästä harmistuneena päätin, että tänään etsin uudet hyvät urheilurintaliivit, keskustaan kun muutenkin oltiin suuntaamassa paremman puoliskoni kanssa. Kävin Top-Sportissa ja Stadiumissa, joissa molemmissa kokeilin useita eri rintsikoita, mutta kaikki olivat joko pieniä tai huonosti istuvia. Aluksi ajattelin, että haluan mahdollisimman edulliset liivit, mutta kun halvimmasta päästä olleet eivät istuneet kunnolla, oli pakko kääntää katse kalliimpiin vaihtoehtoihin. Edellisessä merkinnässä Salla suositteli minulle Shock Absorber -liivejä ja Stadiumista tätä merkkiä olleet rintsikat pongasinkin. 

Shock Absorber Max Sports Bra

Tällaiset sitten lähtivät mukaani, melko kovasta hinnastaan huolimatta. Laadusta tosin maksaa mielellään, sillä nämä tuntuivat todella hyvältä päällä ja tukivat rintoja täydellisesti. Sen kävin heti illalla toteamassa BodyJam tunnilla. Enää ei tarvinnut kokoajan kiinnittää huomiota rintavarustukseen, sillä nämä olivat täydelliset. Kyllähän se kieltämättä vie iloa liikunnasta, kun täytyy jatkuvasti miettiä pysyvätköhän rintaliivit päällä ollenkaan... Sellaista se oli noiden aiempien urheiluliivieni kanssa.

Viime viikolla tuli liikuttua 6 tuntia 35 minuuttia. Olen tyytyväinen. Liikuntahaaste sujuu ihan mukavasti ja enää on liikuttava kymmenenä päivänä, että haaste tulee täyteen. Ei tuottane vaikeuksia suoriutua haasteesta joulukuun loppuun mennessä. Asia, mikä sen sijaan edelleen tuottaa vaikeuksia, on ruoka. Oon ihan hullun tympääntynyt itseeni ja itsekurin olemattomuuteen... Mulle ei tuota ongelmia pysyä erossa herkuista, silloin kun niitä ei ole tarjolla tai saatavilla. Mutta jos niitä on, niin mä en voi itselleni mitään. Ei ihmekään, että paino vain jumittaa kun mä en saa hillittyä itseäni. Täytyisi taas kaivaa esiin se itsekuri, joka oli läsnä ensimmäiset neljä kuukautta. Nää viimeisimmät kuukaudet on menneet ihan penkin alle sen suhteen. Hittolainen. Kuten monella muulla, myös mullakin arki sujuu hyvin. Mutta sitten kun tulee viikonloppu kaikkine juhline ja rientoineen - helvetti pääsee irti. Pitäisi vissiin vieroittautua kokonaan sosiaalisesta elämästä, että pystyisi pysyä kurissa ja nuhteessa. Toisaalta, se itsekurin löytyminen voisi olla parempi idea...