I was a dancer all along.

En tiedä oonko aiemmin paljastanut tätä, mutta tän elämäntaparemontin myötä oon alkanut haaveilla urasta liikunnan, tanssin tai/ja teatterin parissa. Teatteri on ollut haaveissa jo paljon pidempään, mutta nää liikuntahaaveet on sinänsä ihan uusi juttu. Oon miettinyt käyväni sitten joskus personal trainerin / health coachin / tanssinopettajan / ryhmäliikuntohjaajan kursseja, kunhan oon päässyt tavoitteisiini ja tasapainoon itseni kanssa, sitten kun minulla on oikeasti valmiuksia siihen. Teen jatkuvasti töitä näiden asioiden eteen ja opettelen elämään terveellisemmin, liikun, toisinaan epäonnistun ja koen vastoinkäymisiä, mutta nousen ylös ja yritän uudestaan. Mulla on pitkä, pitkä matka edessäni, ennen kuin edes uskallan tosissani lähteä toteuttamaan haaveitani, mutta niitä kohden rämmitään hitaasti, mutta varmasti.

       Pidän todella ajatuksesta, että vielä joskus voisin tehdä töitä tanssin parissa, opettajana kenties. Oon kyllä aivan sairaan huono opettaja, mutta ehkä siihenkin kasvaa. Oon tuolla teatteripajalla muutaman kerran vetänyt aamulämmittelyn Beyoncen Run the World -kappaleen tahtiin ja täytyy sanoa, että siinäkin meinasi mennä pasmat jo sekaisin. Kiitoksiakin olen saanut, vaikka kovin epävarmaksi tunnen itseni vielä. Mutta ehkä se tästä. Harjoitus tekee mestarin? 

       Hetkittäin oon ollut todella hukassa elämäni ja tulevaisuuden suhteen. Nyt kuitenkin näen kristallin kirkkaasti minkä parissa haluan työskennellä - haluan, että liikunta tulee olemaan tavalla tai toisella osa työtäni. Toivon, että saan työskennellä teatterin parissa, mutta sen lisäksi haluan myös käydä health coachin tai personal trainerin kursseja. Ihanteellisinta olisi jos saisi yhdistettyä molemmat, liikunnan/tanssin ja teatterin.

(kuvat: weheartit.com)

Tänään oon ollut niin kipeänä, väsynyt ja jumissa, että päätin suosiolla jättää illan tanssitunnin väliin ja vain levätä. Ihan hyvä kai näin, sillä nyt illalla harjoitellessani huomisen aamun lämmittelykappaletta meinasi siinäkin jo alkaa heikottaa. Ihan liikumatta ei tämä päivä kuitenkaan mennyt, vaan ympäri kaupunkia tuli päivällä käveltyä ainakin tunnin ja useamman kilometrin verran. Illalla nukuin päiväunet (sen takia ylhäällä näin myöhään kukunkin) ja tein herkullista kanasalaattia. Nyt taidan mennä etsimään Nukkumattia, että jaksaa aamulla taas nousta enemmän tai vähemmän virkeänä uuteen päivään. Hyvää yötä kaikille!

Having troubles telling how I feel
But I can dance, dance and dance
Couldn't possibly tell you how I mean
But I can dance, dance, dance
So when I trip on my feet
Look at the beat
The words are written in the sand
When I'm shaking my hips
Look for the swing
The words are written in the air
Dance
I was a dancer all along
Dance, dance, dance

Dancing tuesday.

Ihanan raukea olo. Pidin itselleni juuri tanssitunnin, jonka jälkeen vielä jumppasin ja venyttelin oikein pitkään. Mä vaan kertakaikkisesti rakastan tätä tunnetta, minkä liikunta saa aikaan. En ymmärrä, miten joinakin päivinä saatan jäädä sohvalle makoilemaan ja turhautumaan, kun voisi hankkia itselleen loistavan olon tanssimalla. Se on se laiskuus, joka vielä elää... En toki aio siitäkään täysin luopua, mutta aion kyllä nujertaa sen. Aion olla (ja olenkin!) enemmän liikunnallinen kuin laiska.

Koska nää mun tekstit on nykyään melko liikuntapitoisia, niin ajattelin puhua tänään vaihteeksi vähän ruuasta. Oon niin iloinen, että oon päässyt taas ilmaisen kouluruokailun pariin, vaikkakin kouluruuasta ei oikein voi tietää kuinka paljon lisäaineita ja suolaa siihenkin on tungettu. Kun ei voi valmistaa ruokaa itse, jää vähän epäselväksi ruuan todellinen terveellisyys. Mutta ei auta itku markkinoilla, ruoka on kuitenkin pääasiassa hyvää ja kuten mainitsinkin, opiskelijan kukkaroa helpottavaa. Oon hieman uudistanut omaa lautasmalliani. Nykyään tulee täytettyä melkein 3/4 lautasesta salaatilla ja loppu neljäsosa lämpimällä ruualla. Hyvin pärjää. Toki hennommat koulukaverit saattavat kauhistella valtavalta näyttävää annosta, mutta koska suurin osa on kuitenkin salaattia, jätän kauhistelut omaan arvoonsa.

       Syön nykyään kaksi lämmintä ateriaa päivässä (kesällä vain yhden) ja  mun päivittäinen energiansaanti kieppuu siinä 1500 kalorin molemmin puolin. Viikonloppuisin hellitän, mutta en kuitenkaan silloinkaan yleensä vedä övereitä. Mulla ei oo varsinaista herkkupäivää, vaan nautin elämästä silloin kun siltä tuntuu. Yksi pala tummaa suklaata päivässä ei tosiaankaan tee pahaa. En tietenkään joka ainoa päivä sitä yhtäkään palaa nauti, mutta vaikka nauttisin, niin en näe syytä stressata, niin kauan kuin pysyn kohtuudessa. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon löytänyt tasapainon tähän ruokavaliooni - en kiellä itseltäni mitään, mutta toisaalta, useimmiten mun ei edes tee mieli niitä huonoja vaihtoehtoja. Ja se kohtuus on pysynyt. En ole enää herkkujen orja.
 

Huomenna pääsen kuntosalille ainoan kerran tällä viikolla, odotan sitä innolla. Oon aivan hurahtanut kuntosaleiluun... Haluaisin käydä siellä useamminkin, mutta toistaiseksi aikataulu ei anna myöten. Kunhan lukujärjestys vakiintuu, niin osaan suunnitella salillakäyntejä paremmin. Aiheesta kirjoittelen lisää varmaankin huomenna, nyt meen nappaamaan jotain kevyttä iltapalaa!

That's not my name!

Uusi kouluvuosi korkattu alkaneeksi ja yksi (1) huomio (tai oikeastaan toteamus) kerätty. Entinen luokkakaverini sen totesi: "Oot laihtunut", johon hymyillen nyökkäsin. "Kahdeksan kiloa."

Vaikka koulupäivä oli lyhyt, meinasi kotona silti hieman laiskottaa. Menkkakipuilukaan ei yhtään helpottanut asiaa. Onneksi kuitenkin sain itseni lopulta liikkeelle ja tanssimaan. Kunpa jokaisen uuvuttavankin koulupäivän jälkeen jaksaisi tanssia tai lähteä edes kävelylle. Oon suunnitellut ynnääväni kuntosaliharjoittelua koulupäivien keskelle, sillon kun muilla luokkalaisillani on yleisiä aineita. Koska itse oon nämä kurssit jo aiemmin käynyt, mulla tulee luultavasti olemaan melkoisia aukkoja lukujärjestyksessä. Mikäs sen parempaa kuin piipahtaa silloin viereisellä salilla hakemassa vähän lisäenergiaa? Niinpä.

Viikonloppu 26.-28.8. on jotenkin maaginen. Näille päiville olisi tarjolla jos jonkinmoista kiinnostavaa kissanristiäistä, mutta joudun kieltäytymään lähes kaikista, koska muutamme silloin. Ei sillä, olen äärettömän innoissani muuttamisesta ja siitä, että pääsee tästä läävästä pois - mutta miksi juuri tuona viikonloppuna täytyy tapahtua kaikkea kivaa? Eniten ehkä harmittaa, että joudun skippaamaan Killeri Moves -tapahtuman. Lauantaina olisi Killerin liikuntakeskuksella avointen ovien päivä, jolloin sinne pääsisi ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Olin samaisessa tapahtumassa viime keväänä ja menisin mielelläni uudestaan. Siksipä kaikki Jyvässeudun liikkujat, menkää ihmeessä tsekkaamaan Killerin meininkiä! Tietoa aikatauluista löytyy Killerin nettisivulta. Ehkäpä minutkin voi nähdä siellä pyörähtämässä, jos vaan saan sumplittua asiat niin. Hinku ainakin olisi kova.

Tän hetken suosikkikappale!

En tiedä oletteko huomanneet, mutta olen lisäillyt tuonne sivupalkkiin muutaman sivun, jossa kerron mm. hieman itsestäni ja edistymisestäni. Edistymiseen päivitän painoa ja mittoja, vaikkakin ihan uusimmat puuttuvat. Koetan saada tänään aikaiseksi!

PS. Ninnillä on käynnissä arvonta, käykäähän tsekkaamassa!

Boom Boom Pow

Puhdistuskuuri, päivä viisi.

En tiedä johtuuko tämä tästä detox-kuurista vai ihan vain ruokavaliosta ja liikunnasta, mutta minulla on tänään ollut ihan hyvä olo. Aloitin aamuni tunnin tanssihyppelyllä. Tein jälleen uuden playlistin Spotifyyn, koska vanhemmat listat alkoivat jo kyllästyttää. Olin pitänyt omista tanssitunneistani hieman taukoa juuri tämän ja penikkavaivojen takia. Kannatti antaa jaloille vähän lepoa, sillä nyt pystyi hyvin taas tanssahtelemaan ilman sitä hölmöä kipua!

   (Oon edelleen melko skeptinen tämän litkun suhteen kuitenkin. Onko kukaan teistä koskaan tehnyt vastaavaa puhdistuskuuria ja todella saanut hyviä tuloksia, tai tuloksia ylipäätään? Oon tässä pohtinut kuinka suuri osa vaikutuksista todella tulee tästä nesteestä ja kuinka paljon vaikutusta on "kuuria tukevilla" terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja runsaalla veden juonnilla? Pääsisikö samoihin lopputuloksiin ihan ilman litkuakin? Löysin aiheeseen liittyvän artikkelin täältä, suosittelen tutustumaan jos kiinnostaa.)

Päivä 5: Nyt voi jo vähän muikeilla, syystä tai ilman.

Aika moni teistä on varmaan tutustunut Heiaheia!-nimiseen sivustoon, johon pääsee kirjautumaan mm. facebook-tunnuksillaan, kuten minä teen. Heiaheia! on siis eräänlainen netissä täytettävä liikuntapäiväkirja. Meidän suhde on ollut lyhyt ja kivikkoinen, sillä alussa se oli mielestäni vähän liian sekava ja jotenkin puutteellinen. Kesäkuun ajaksi hylkäsin sen täysin, mutta nyt heinäkuussa päätin kuitenkin palata siihen, pienistä ärsyttävyyksistään huolimatta. Tykkään kirjailla ylös liikkumisiani ja siinä mielessä Heiaheia on mainio, että siinä on hyvät treenitilastot ja lokit, joista näkee selkeästi paljonko ja milloin on tullut liikuttua minäkin viikkona. Mikäli teitä HeiaHeiasta löytyy ja tarvitsette jotakuta kannustamaan teitä, niin voitte lisätä minut kaveriksenne!

   PS. Black Eyed Peas on yllättänyt mut täysin. Se on onnistunut tekemään semmoisen määrän tanssittavia piisejä, ettei kukaan muu ikinä. Huhhuh! Tänään tanssin tämän tahtiin onnellisena:

I was born to be a dancer!

Muistan ajan, jolloin vain salaa kadehdin ihmisiä, jotka jaksoivat lähteä lenkille useammin kuin kerran viikossa tai muuten vain liikkuivat paljon. Itsellähän saattoi mennä kuukausi ellei toinenkin ilman minkäänlaista liikuntasuoritusta. Liikkumiseni rajoittui välttämättömyyksiin. Kävelin koulupysäkille ja illalla takaisin. Koulussa aika toki kului suurimmaksi osaksi seisten, mutta silti. Koulun jälkeen ei puhettakaan, että liikahtaisin sohvalta tai jättäisin päiväuneni väliin. Ei, miten voisin? Inhosin kyllä itseäni, mielialani oli alakuloinen ja väsynyt. Saatoin minä joskus yrittää, kävin ehkä muutaman kilometrin kävelyllä tai poikkesin salille koulun jälkeen. Ja kävin minä syksyllä viikoittain aerobicissa ja zumbassa kansalaisopiston tunneilla. Sitten sekin lopahti ja tuli kevät enkä minä oikeastaan tehnyt mitään. Kunnes tuli toukokuu.

Nyt voin melkein sanoa olevani yksi niistä ihmisistä, joita kadehdin aiemmin. Liikunnasta on tullut niin tärkeä osa elämää, etten halua enää olla ilman. Tiedän kyllä, miten helppoa on vaipua takaisin liikkumattomuuteen, mutta tällä kertaa en aio antaa käydä niin. Huomaan selvän eron itsessäni kun niin tapahtuu. Kun liikun säännöllisesti ja paljon, olen paljon energisempi, voimakkaampi ja iloisempi. Ilman liikuntaa muutun tämän iloisemman itseni haamuksi. Mikään ei tunnu miltään, värit haalenee. Väsyttää, vituttaa ja masentaa jatkuvasti. Miksi ihmeessä haluaisin palata siihen takaisin?

Tänään heräsin jo puoli seitsemältä kun parempi puoliskoni lähti töihin, enkä taaskaan saanut unta, vaikka olin aikonut nukkua pitkään. Hetken koneella istuskeltuani, päätin viettää hetken ystäväni vastusnauhan parissa. Puolisen tuntia siinä vierähti, jumppaillessa. Suihkun kautta kävelin kaupungille viemään kirpparille lisää tavaraa ja hieman siistimaan vuokraamamme pöytää. Kävelystä kaupungille ja takaisin kertyi reilu nelisen kilometriä. Kotonakaan en malttanut pysyä paikallani vaan tanssahtelin 35 minuuttia. Vaikka pidän kävelystä ja jumppailustakin, minun on pakko saada välillä riehua kunnolla, hikoilla itseni läkähdyksiin. Vasta silloin tunnen oikeasti tehneeni jotain.

     Tänään oon siis liikkunut suunnilleen tunnin ja 45 minuutin verran. Päivä on muutenkin ollut ihan erinomainen. Kirpparilla varmistui, että oon tienannut jo tähän mennessä ihan mukavasti. Kävelykadulla törmäsin Amnestyn feissariin ja tämä sai minut ylipuhuttua lahjoittajaksi. Pistäydyin Punnitse & Säästä -putiikissa ostamassa muutaman levyn raakasuklaata, jota Pampula blogissaan suositteli. Mun olo on maailmaa syleilevä! Suklaalevyistä molemmista maistoin palaset, mutta loput säästän johonkin muuhun tilanteeseen. Pahan päivän varalle, kenties.

(kuvat: weheartit.com)

Pampulan blogista varastin myös toisen hyvän idean. Hän kertoi jokunen päivä sitten ostaneensa hyvän tuoksuista suihkusaippuaa, jota saa käyttää ainoastaan treenaamisen jälkeen, vähän niinkuin palkintona. Tästä intoutuneena hain itsekin muutama päivä sitten Body Shopista mangon tuoksuista suihkusaippuaa, joka tulee olemaan oma palkintoni jokaisen treenin jälkeen.

Blogin kuukausipäivä.

Oho! Eilen oli blogin kuukausipäivä. Ja viikonloppuna tulee kaksi kuukautta Muutoksen aloittamisesta. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisin nyt 10 kiloa hoikempi kuin toukokuun alussa. No, en ole. Mutta minusta on silti kadonnut noin puoli metriä tavaraa ja olen laihtunut kuusi kiloa. Saavutus sekin. Ehkä tämä kesän 10-kilon haaste oli vähän liian kunnianhimoinen... Mutta ei se mitään. Aina ei voi onnistua ja siihen ei välttämättä itsekään voi aina vaikuttaa, kuten nyt. Oon liikkunut paljon (viimeisen kuukauden aikana on ollut 8 lepopäivää) ja syönyt terveellisesti. Onhan tässä tietysti vielä aikaa, mutta en viitsi ottaa turhia paineita, jos kiloja ei lähdekään yhtä vauhdikkaasti kuin toukokuussa. Kunhan suunta vain on oikea.

Kaivoin tänään sen Lidlin sykemittarin esiin. Se on Crivit Sports -merkkinen ja ilmeisesti ihan kelpo vehje hintaansa nähden, ainakin mitä foorumeilta oon lukenut. Hetken kesti ennenkuin opin sitä käyttämään, mutta nyt tämä sujuu jo ihan mukavasti. En tosin ole ihan varma, näyttääkö tämä oikein näitä lukuja, sillä äsken pidettyäni itselleni 45 minuutin tanssitunnin, syke huiteli useimmiten jossain 160-175 tienoilla ja kaloreita kului 45 minuutin aikana 800. Voiko tämä olla totta? Mä kyllä pompin ja riehun aika paljon tanssiessani, joten en ihmettele vaikka syke olisikin kohonnut noin korkealle. Tarvitsisin ehkä jonkun ammattilaisen neuvoja, sillä mulla ei oo aavistustakaan mikä on normaalia. Eräs tuttu neuvoi, että parhaan kulutuksen saa sykkeen ollessa 120, mutta enhän mä voi hillitä tanssimistani! Kun tanssii, niin tanssii tunteella. Jos se syke todella huitelee noin korkealla, niin sillehän mä en voi mitään. Vai onko sitten mahdollista, että tuo sykemittari ei toimi niin kuin pitää? Onko kenellekään muulla kokemuksia Lidlin sykemittarista ja toimivuudesta?

Loppuviikosta onkin tulossa melkoisen kiireinen. Miehekkeellä alkaa viikon loma ja ollaan lähdössä roadtripille! Tarkoituksena on piipahtaa kotonani Sallassa ja jatkaa matkaa aina Norjaan, jäämerelle asti. Lähdetään pakettiautolla liikenteeseen, jossa sitten myös yövytään matkan varrella. En malta odottaa! Tää roadtrip tuo varmasti paljon hyviä muistoja ja kokemuksia, mutta tuo se haasteitakin tämän muutoksen osalta. Liikunta voi jäädä melko niukille, ellei sitten joinakin päivinä päätetä lähteä patikoimaan. Ja ruokapuoli sitten... Ulkona tulee varmasti syötyä jonkin verran, joten täytyy olla tarkkana mitä tilaa. Huoltoasemilta voi olla vaikea löytää mitään kovin terveellistä. Ja mitä oikein voi tehdä itse matkalla? Tässäpä asioita mietittäväksi. Otan mielelläni vastaan neuvoja teiltä, hyvät lukijat!

Euforia.

Pidin hetki sitten hieman lyhyemmän, 45 minuutin tanssitunnin itselleni. Raivasin olohuoneeseen sopivan tilan itselleni, täytin vesipullon ja pistin tarkoitusta varten tekemäni uuden playlistin soimaan spotifystä. Tiedättekö tunteen kun musiikki lähtee soimaan ja se tuntuu lävistävän koko vartalon? Kuinka suljette silmät ja olette yhtäkkiä jossain muualla, kuinka rytmi vie kehon mukanaan ja mikään ei ole koskaan ollut helpompaa? Näin käy minulle usein tanssiessa ja niin kävi tänäänkin. Aloin melkein itkeä onnesta kesken tanssimisen, hyvä olo täytti mielen, kehon ja sydämen, enkä voi vieläkään lakata hymyilemästä.

Tän päivän suosikkeja:

Erityisesti tämä viimeinen aiheuttaa mielettömiä väristyksiä vieläkin. Löysin sen oikeastaan vasta tänään ja heti pomppasi kärkeen. Joillekin kappaleille lämpenen melko hitaasti, esimerkkinä vaikkapa tuo Beyoncén Run the World. Oon kuullut senkin useaan otteeseen, mutta oikeastaan vasta eilen suostuin myöntämään sen tanssillisen arvon ja kärkeenpä sekin huitaisi niin, että rysähti. Huh.

Ja edelleen otan kappale-ehdotuksia vastaan! Koetan kasvattaa ja monipuolistaa playlistejäni, ettei vaan pääse kyllästymään. Mitkä kappaleet aiheuttaa teissä pakonomaista tarvetta tanssia aina kun kuulette sen?

She believed she could, so she did.

Taas uusi katastrofi. Mun blenderi meni rikki! Kesken kaiken, kun olin tekemässä itselleni hedelmäsmoothieta. Se vain yhtäkkiä lähti päälle itsestään, alkoi huutaa ja savuta, ja hiljeni vasta kun vedin töpselin seinästä. Hetken pelkäsin, että se räjähtää tai syttyy palamaan. Huh. Piti avata ikkunat, kun jäi niin inhottava haju leijailemaan keittiöön. Smoothiekin jäi hieman kesken ja jouduin sössäämään jäiset hedelmät (mangoa ja banaania) haarukalla. Ei se ihan smoothieta lopulta koostumukseltaan ollut, mutta kelpasi kyllä hikisen tanssitunnin jälkeen. Nyt täytynee alkaa harkita jonkin näköisen uuden blenderin tai sauvasekoittimen hankkimista, koska oon smoothieiden suurkuluttaja. Ehkä sauvasekoitin voisi olla ihan riittävä, halvempiakin kun ovat. Osaako kukaan suositella mitään, hinta-laatu -suhteeltaan hyvää?

Mutta voi kylläpä maistui tanssi, parin viikon tauon jälkeen! Tanssitauko tuli kyllä sopivaan saumaan, olisi muuten saattanut mennä jo maku siihen. Nyt taas jaksaakin tanssia ihan uudella innolla ja kappaleetkaan ei enää kyllästytä niin paljoa. Ja askel tuntui kevyemmältä, se oli ihanaa! Tuli todella hyvä olo. Tällaista liikkumisen pitäisi aina ollakin, piristävää ja hyvän olon tuovaa.

Hassua sanoa, mutta pidän tästä arkeen palaamisesta. Vaikka lomailu olikin ihanaa, niin on silti mukava palata takaisin kuriin ja nuhteeseen. On helpompi kontrolloida syömisiä ja liikkumisia, kun voi itse päättää mitä tekee ruuaksi, miten ja milloin liikkuu, mitä ostaa kaupasta. Vaikka olihan valinnanvapaus toki lomallakin, mutta kun on vieraana, niin on kuitenkin vieraana.

Vaikka kesäkuun painonpudotus ei ole sujunut ihan odotetusti, niin ainakin tänään tunnen ylpeyttä itsestäni. Olen joskus ollut alhaalla, pitkään ja kauan. Senhän takia tässä tilanteessa ollaankin. En yksinkertaisesti edes uskonut itseeni enää millään lailla, en uskonut, että kykenisin ottamaan ohjat käsiini ja muuttamaan elämääni parempaan. Olin raunioina, en vain yksinkertaisesti välittänyt. Ahmin itseni täyteen kaikkea turhaa paskaa ja halusin kokoajan lisää. En uskonut voivani lopettaa enää.

      Ja entä nyt? Pyrin harrastamaan kohtuullisen kuluttavaa liikuntaa vähintään neljä tuntia viikossa. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, oon pienentänyt annoskokoja, oon jättänyt miltei kokonaan sipsit, karkit, suklaan, limukan, turhat kalorit. En voi sanoa, että olisin luopunut kokonaan, koska silloin valehtelisin. Joskus sallin itseni nauttia elämästä eikä mun kuitenkaan tarvitse pelätä, että tää elämänmuutos lentäisi roskiin saman tien. Hassu ajatus. Mutta siinä missä ennen kulutin näitä "kiellettyjä" aineita päivittäin, nykyään nautiskelen niistä ehkä muutaman kerran kuussa. Jotkin aineet oon korvannut paremmilla - jos suklaanhimo yllättää, syön tummaa suklaata muutaman palan.

Voin siis hyvällä syyllä sanoa olevani ylpeä itsestäni. Minä tein sen, mihin en koskaan uskonut pystyväni. Päihitin omat hirviöni ja pistin alulle muutoksen parempaan. Vaikka matkaa on vielä uskomattoman paljon jäljellä, niin oon hitto soikoon ylpeä itsestäni. Kaikkien useiden epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen oon onnistunut pysymään tässä 1,5 kuukautta. Eikä tämä pääty siihen, eikä edes siihenkään kun joskus saavutan tavoitepainoni. Tämä on lopullinen muutos. Ja ottaen huomioon, että vielä opettelen, niin oon ihan äärettömän tyytyväinen itseeni.

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää.

Tanssi on ollut lapsesta saakka se luonnollisin liikuntamuoto mulle. Ala-astella harrastin kansantanssia ja vaikken muista nauttineeni siitä mitenkään erityisen paljon (nii-in, miten se sanonta menikään - kaikkea pitää kokeilla paitsi sukurutsausta ja kansantanssia...) niin silti se luonnistui multa helposti. Palavan rakkauden tanssimista kohtaan oon löytänyt myöhemmällä iällä. Musiikki on aina ollut todella tärkeää mulle, rakastan äärettömästi laulamista ja itseni ilmaisua musiikin avulla. Tanssi on yksi niistä keinoista. Rakastan sitä tunnetta kun voi vaan uppoutua musiikkiin ja antaa sen viedä kehoa. Mun musiikkimaku vaihtelee hirveästi laidasta laitaan. On joitakin piisejä, joita vain tanssin ja sitten on kappaleita, joita oikeasti kuuntelen. Ja sitten on piisejä jostain siltä väliltä. Tykkään nauttia tanssimusiikkini kovalla ja bassot täysillä. Harvemmin kuuntelen mitään David Guettaa kovinkaan tosissani, mutta tanssipiisejä jätkältä kyllä löytyy. Ja sitten, Snoop Doggin kanssa yhdessä tehty Sweat. Ekaa kertaa kuullessani kappaleen ja nähdessäni sen videon, inhosin sitä mielettömästi. Sit erään ohjatun HouseDance -tunnin jälkeen sama kappale löysi tiensä mun playlisteille ja on aika usein omilla tunneillani soinut. Jännästi mielipidekin vaihtuu jos joku todistaa jonkun kappaleen hyväksi tanssikappaleeksi...

Kävin lukioni Sallassa ja ollessani toisella luokalla Rovaniemen Hotcakesilta tuli tanssiopettaja pitämään hiphop & showtanssi-tunteja kerran viikossa koulumme saliin. Sen jälkeen en oo ollut ennallani. Sitä ennen mun tanssikokemukset liittyivät kansantanssiin ja muihin, suhteellisin tylsiin tansseihin, mut näissä tunneissa oli ytyä. Opin liikkumaan aivan erilaisella tavalla. Tajusin miten mulla on koko keho, joka on tehty liikkumaan, miten voin heiluttaa käsiäni näin ja hyppiä noin ja antaa mennä, antaa mennä! Tuntui kuin olisin herännyt jähmeästä kuoresta. Nautin suuresti tanssitunneista. Harmi vain seuraavana vuonna silloisen luokan flegmaattisuus pilasi koko touhun. Kyse ei siis ollut mistään kovin vakavista tunneista, kuten suuremmissa kaupungeissa voi olla, me vaan ilmestyttiin paikalle ja tanssittiin eikä ollut niin tärkeää tekikö liikkeen oikein, kunhan teki sen tunteella. Ekana vuonna meillä oli hyvä porukka, joka ei välittänyt vaikka "näytti tyhmältä", joka vain nautti liikkumisesta. Seuraavana vuonna sali olikin täynnä yläasteikäisiä tyttöjä, jotka eivät ikinä tehneet mitään tai heittäytyneet ja jotka aina vain jäivät mahdollisimman taakse ja puhuivat selän takana paskaa ja naureskelivat tämmöisen tonnikeijun tanssimiselle. Siltä musta ainakin tuntui ja niihin aikoihin aloinkin lihomaan älytöntä vauhtia. Kun ekana vuonna pystyin nauttimaan niistä tanssitunneista, niin seuraavana vuonna kaikki aika meni siihen, että tunsin oloni vain kömpelöksi ja hölmöksi näiden tyttöjen takia. Enkä edes ymmärrä minkä takia ne edes tuli niille tunneille, kerta se oli niin "noloa".

Tanssiharrastukseni ja muutenkin liikunnallisuus katosi elämästäni miltei kokonaan sen jälkeen. Sen jälkeen oon toisinaan löytänyt innostuksen uudestaan, mutta aina se on taas lopahtunut syystä tai toisesta. Kunnes eräänä toukokuun päivänä aloin tanssia uudestaan. Ja en halua ikinä lopettaa. Ymmärrättekö nyt kuinka paljon kyseistä lajia rakastan? En sano olevani kovinkaan taitava tai mitään muutakaan, mutta silloin kun tanssin, mun sydän meinaa haljeta onnesta. Tänäänkin tulin koulusta pahantuulisena ja päätin vain tanssia huonon mielen pois. Onnistuin! Tanssiminen tekee hyvää keholle ja mielelle.

En seuraa mitään erityistä tyyliä, vaan tanssiessani yhdistelen kaikkea mitä oon oppinut - yhdistelen askelia ja liikesarjoja zumbasta, aerobicista, housedancesta, hiphopista ja showtanssista. Mun tunnit on yhtä sekamelskaa. Ja mä rakastan niitä niin!

Nyt haluaisinkin kuulla mitkä on teidän suosikkitanssikappaleita?

Tässä yksi mun tän hetkinen suosikki :

ja yksi all-time-favourite

Ja ai niin.
Tämän hetkinen paino: 105.5 kg - puoli kiloa viime kerrasta! Kohta ensimmäinen minigoal saavutettu.

Lisäksi loppuun vinkki millä saat lisätehoa tanssitreeneihisi, oivalsin sen itse tänään: Täytä kaksi puolen litran pulloa vedellä ja käytä niitä käsipainoina kun tanssit. Kädet saavat hieman enemmän treeniä kuin muuten tanssiessa. Toimii! Niin ja toki jos sulla kevyitä käsipainoja löytyy, niin toimivat varmaan nekin yhtä hyvin. :----D Itsellä kun ei ole minkään näköisiä painoja, niin täytyy vähän soveltaa!

easy like sunday morning

Hyvää huomenta maailma. Rakastan tällaisia aamuja, kun ei ole kiire minnekään, voi vain nuokkua peittoon kääriytyneenä olkkarin sohvalla ja mietiskellä asioita. Kissa nukkuu jalkojen päällä ja tee jäähtyy mukissa, kun unohtaa juoda sen.

Eilen rykäisin aamun käyntiin vähän vauhdikkaammin ja loistavaa oli sekin - pidin itselleni tanssitunnin. Oon niin persaukinen, ettei ole varaa ostaa kalliita salikortteja tai käydä ohjatuilla tunneilla, vaikka niistä pitäisinkin kovasti. Siksipä oon tehnyt Spotifyyn useita hieman toisistaan poikkeavia listoja, joissa on jokaisessa noin tunnin verran mun lemppari tanssimusaa. Tanssiminen on aina ollut se kaikista mieluisin liikuntamuoto mulle. Juokseminen taas on varmastikin ollut se vastenmielisin, silloinkin kun kunto oli vielä ihan kohtalainen ja painoakaan ei ollut liikaa rasittamassa niveliä. Tanssiessa pystyy uppoutumaan täysin musiikin omaan maailmaan ja antaa sen viedä - ja aina tunnin jälkeen havahdun siihen, että oon ihan umpimärkä hiestä. Oon aina ihmetellyt ryhmäliikuntatunneilla, miten oon miltei ainoa, joka näyttää tehneensä jotain. Muilla saattaa olla ehkä yksi hikikarpalo otsalla, kun mä taas näytän siltä kuin olisin tullut suihkusta. Jos mut puristais sillä hetkellä kasaan kuin sienen, sais varmaan sangollisen hikeä. Oon aina miettinyt mistä tää johtuu, tästä ylipainostako? Tuntuu vaikealta uskoa pelkästään siihen, koska vielä normaalipainoisenakin olin ihan samanlainen. Jos joku osaa yhtään valaista asiaa, niin kuuntelisin mielelläni.

         Olisi ihana aloittaa jokainen aamu liikkumalla. Kouluaamuisin se tuntuu kuitenkin mahdottomalta, sillä mulle tuottaa vaikeuksia herätä ajoissa pelkästään kouluunkin. Ja usein mulle tulee niin kiire, että aamiaiseksi nappaan vain banaanin, jonka syön sitten koulubussissa. Onneksi kesäloma alkaa muutaman päivän päästä ja koska oon auttamattomasti työtön, voin keskittyä täysillä tähän projektiin ja vaikkapa sitten aloittaa jokaisen päivänä tanssimalla. Tanssiminen ei ole toki ainoa, mitä harrastan. Jos energiaa ei riitä ihan täyteen tanssituntiin, niin pyrin sentään hieman jumppailemaan äidiltä saamani kuminauhan kanssa. Usein teen niinkin, että tanssin 30 minuuttia ja toiset puoli tuntia kulutan kuminauhajumpan ja venytyksien parissa. Liikuntaa pyrin harrastamaan vähintään neljänä päivänä viikossa, aina noin tunnin ajan. Mielellään, jos energiaa riittää, niin enemmänkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin mun ruokavalio on aina ollut ihan suhteellisen ok. Oon aina syönyt lautasmallin mukaan, paljon salaatteja, jne. Ongelmana on ollut napostelu, huonot välipalat (einesruuat, yhhyh), sokerimehut ja limukat. Niiden karsimisen lisäksi oon toki yrittänyt alkaa tarkkailemaan myös kokonaiskuvaa. Oon vakuuttunut, että light-tuotteet on pahasta, joten pyrin välttelemään niitäkin. Luotan siihen, että hyvistä raaka-aineista saa valmistettua hyvää ja terveellistä ruokaa, yksinkertaisesti. Tervettä maalaisjärkeä saa käyttää. Ja oon lisäksi opetellut syömään ja ajattelemaan niin, että ruoka on vain kehon polttoainetta. Siitä saa ja pitää nauttia, mutta täytyy myös tietää milloin on tarpeeksi. Olin ennen auttamattomasti tunnesyöppö, mutta onneksi oon onnistunut selättämään senkin.

Mun ruokavalio tiivistettynä: Oon lihansyöjä enkä koskaan muuksi muutu. Syön aika harvoin leipää, ja silloinkin ruisleipää tai täysjyväsämpylöitä. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, tuoreina ja kuivattuina. Ruuan lisukkeena käytän kyllä edelleen perunaa, riisiä ja pastaa, mutta pastan on oltava täysjyvää ja määriä olen pyrkinyt pienentämään ja lisäämään entisestään sitä salaattia. Tykkään kokkaamisesta, mutta en ole kovin innokas kokeilemaan uusia, monimutkaisia reseptejä, siksi usein tyydynkin tuttuihin ja turvallisiin kotiruokiin. Yritän kuitenkin tehdä niistäkin mahdollisimman terveellisiä. Mehun ja limsan oon korvannut vedellä. Välillä saatan hullutella ja ostaa Frissin maustettuja, vähäkalorisia vesiä. En hirveän tarkkaan ole perehtynyt superfoodeihin tai ravintoarvoihin tai kuinka monta grammaa tulisi päivässä syödä hiilareita, proteiinia ja rasvaa, mutta sen mitä tiedän, sitä sovellan. Perus maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle. Ja otan kokoajan lisää selvää. Olen aika tyytyväinen tähän nykytilanteeseen ja olen ylpeä itsestäni. Tämä näyttää toimivan. Kohtuus on kaikki kaikessa ja sillä mennään. (Ei siis pelkoa, että kuvittelisin voivani syödä tuon 1500 kcal päivätavoitteeni täyteen pelkästään karkilla ja pärjääväni sillä lopun päivän, ei-ei. Sen verran tajuan kyllä, se ei ole tervettä.)

Nyt lähden kokkailemaan itselleni, öh, melko myöhäistä aamupalaa. Raikas hedelmäsmoothie voisi olla hyvä juttu tähän "aamuun", hah. No, ehkä sunnuntaina sallitaan pienoinen laiskottelu ja pitkään vanuminen. :)

YES WE CAN!

Aloitin tämän Muutokseni toukokuun alussa. En oikein tiedä mitä tapahtui. Takana oli pitkä huono jakso, jolloin liikuin tuskin yhtään koulusta päästyäni ja olin uskomattomassa sokerikoukussa. Lähes joka päivä oli saatava jotain hyvää enemmän tai vähemmän, enkä yleensä tyytynyt mitenkään vähään... Olin hukassa. Olimme tehneet puolisoni kanssa uudenvuodenlupauksen, että pudotamme painoa yhteensä 30 kiloa tämän vuoden aikana. Itsehän en edes yrittänyt vaan hautauduin syvemmälle huonoihin elämäntapoihin ja huonoon oloon.

Mutta eräänä päivänä päätin pitää itselleni tanssitunnin, pitkästä aikaa. Samana päivänä luin iltalehdestä artikkelin tytöstä, joka oli puhelimeen ladatun kalorilaskurin avulla onnistunut laihduttamaan 45 kiloa kymmenessä kuukaudessa. Jostain syystä tämä sysäsi jotain mun sisällä liikkeelle. Latasin Ideokseeni androidmarketista erään MyFitnessPal -nimisen kalorilaskurin heti. En usko, että pelkästään tuon puhelimessa olleen ohjelman avulla olisin jaksanut kovinkaan intensiivisesti laskea kaloreita. Onneksi ohjelman ohessa tutustuin samaiseen internetsivustoon, jonka laaja foorumi ja tukiverkko sai mut innostumaan todenteolla.

Oli alun alkaenkin selvää, että muutoksen olisi oltava pysyvä ja sen olisi lähdettävä elämäntavoista. Ei mitään vippaskonsteja tai oikoteitä, koska niitä ei ole. Tiesin hyvin mitä mun tulisi tehtävä, jos haluaisin päästä joskus terveempiin mittoihin. Lisätä liikuntaa ja syödä paremmin, terveellisemmin. Ja senhän mä tein.

Oon mielestäni aina syönyt kohtalaisen hyvin, mun ongelmana on vain ollut tuo hillitön napostelu ja itsekurin puute. Reilu kolme viikkoa sitten päätin vain yksinkertaisesti korvata turhat herkut tuoreilla tai kuivatuilla hedelmillä, itse-tehdyillä kevyillä rahkoilla, jogurtilla, smoothieilla. My Fitness Palin avulla arvioin itselleni sopivan kaloritavoitteen päivälle (~1500 kcal) ja sitä noudattaen pitäisi tippua noin kilo viikossa. Loggaan kaikki syömäni asiat laskuriin ja näin pysyn kärryillä kuinka paljon on varaa vielä syödä. Kummasti ei edes tee mieli herkkuja kun tajuaa, kuinka valtavasti niistäkin kertyy kaloreita... Vaikka oon usein jäänyt jopa hieman alle ton tavoitteen, niin silti ei oo missään vaiheessa tarvinut nähdä nälkää.

Ennen olin suklaan ja limsojen suurkuluttuja. Mä melkein elin sokerilla. Jonakin päivänä tuntui, etten ikinä selviäisi hengissä päivästä ilman suklaata tai jotain muuta herkkua. Mut sit kun sain tän muutoksen käyntiin, niin mun ei oo ees tehnyt mieli mitään sellaista enää. Sokerin karsiminen kävi oikeastaan ihmeellisen kivuttomasti. En viitsi niin natsi olla, että kieltäisin itseltäni kaiken (koska siinä tapauksessa muuten repsahtaisin entistä helpommin), joten oon päättänyt, että lauantaisin on herkkupäivä, jolloin saa hyvällä omallatunnolla syödä suklaata, tai mitä ikinä haluaakaan. Kohtuudella silloinkin. Kummallisinta kuitenkin on, että ei edes nykyään tee mieli. Mielummin valitsee vaikka niitä kuivattuja hedelmiä, niinkuin tänäänkin tein. Tai sit syö muutaman palan tummaa suklaata, ja se riittää. Limsat, myös lightit, oon vaihtanut veteen. Mehujakin pyrin välttelemään. Okei, en voi sanoa, että kaikkea välttelisin ruton lailla, mutta verrattuna aiempaan, oon ihan tyytyväinen nykytilanteeseen. Tärkeintä on kuitenkin kohtuus, ja oon niin onnellinen, että oon oppinut sen. Oon löytänyt itsekurini.

Puhun jonain päivänä hieman lisää muusta ruokavaliosta ja liikkumisesta, ettei tää päivitys räjähdä ihan käsiin. Oon pitkään arastellut paljastaa kenellekään mun painoa, mutta koska se on varmaan kaikille selvää, että oon ylipainoinen, niin ehkä uskallan paljastaa sen nyt. Ja sitä paitsi, siitähän tässä ollaan pois pyrkimässä, joten ihan sama. Vuoden päästä oon jo monta kiloa hoikempi!

Pituus: 164 cm

Lähtöpaino toukokuun alussa: 110 kg

Tavoitepaino: 60-65 kg

Tämän hetkinen paino: 106 kg

Ja tavoitteena on laihtua noin kilo viikossa. Siinä oon onnistunutkin ihan hyvin, sillä alle neljässä viikossa on tippunut 4 kiloa. Oon lisäksi kaventunut ihan hulluna, musta on kaiken kaikkiaan lähtenyt 32,5 senttiä. Tässä eniten kaventuneet:

Rinnanympärys: -7cm

Vyötärö: -4,5cm

Lantio: -6cm

Navan kohdalta: -4cm

Muista (kaulasta, käsivarsista, sääristä ja reisistä) on lähtenyt muutamia senttejä. Eli ilmeisesti oon ihan oikeilla jäljillä tän muutokseni kanssa. Ja haluan painottaa, mä en laihduta tullakseni laihaksi, vaan tullakseni terveeksi. Oon ruumiinrakenteeltani sellainen, etten mä hoikkanakaan koskaan ollut erityisen laiha tai siro. Siihen en siis pyri, vaan haluan lähinnä tuntea oloni taas hyväksi omassa ruumiissani.

Kiitos kaikille, jotka jaksoi lukea tän. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana matkassa loppuun saakka. Toisin kuin aiemmin, mä todella aion onnistua tässä tällä kertaa.