Myöhästyneitä syntymäpäivälahjoja ja myöhäisiä illallisia.

BodyBalance-tunti oli ihana, vaikkakin täytyy myöntää, että kävin melkoisilla kierroksilla heti jammailutunnin jälkeen ja keskittyminen oli sen vuoksi vähän hukassa aluksi. Omat ongelmansa tuotti myös pimeä sali, itse kun tietenkin lyöttäydyin aivan taakse enkä sieltä meinannut nähdä ohjaajaa. Liikkeet täytyi matkia lähinnä edelläolevilta. Ehdottomasti oon kyllä menossa toisenkin kerran, ehkä silloin tunti sujuu paremmin. Jos joku ei tiedä, mitä BodyBalance on, niin Killerin sivuilla kuvaillaan sitä näin: "Mieltä ja kehoa rauhoittava tunti. Paranna pehmeästi tasapainoasi, syvien lihasten kuntoa ja lisää liikkuvuuttasi! Vaikutteita joogasta, pilateksesta ja tai chista."  Nyt kun olen itsekin kokenut tämän tunnin, voin suositella sitä jokaiselle.

(kuva: weheartit.com)

Taisin muistaakseni ohimennen mainita viime viikolla uudesta sykemittaristani! Alunperin pistin tilauksen menemään syyskuun yhdestoista päivä, syntymäpäivänäni, sillä mieheni lupasi sykemittarin minulle lahjaksi. Tilasin aluksi Verkkokaupasta, mutta kun reilun kuukaudenkaan jälkeen sykemittariani ei kuulunut, peruin tilauksen ja laitoin uuden menemään Cyberphotoon. Sieltä sykemittarini saapuikin alle viikossa! Tämä merkiltään Beurer PM 25 on valittu Runners World (03/08) -lehden testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella. Vaikka sen toiminnot on tehty ensisijaisesti kai juoksijoille, toimii se silti ihan hyvin tällaiselle tanssijallekin, mielestäni. Ajaa kyllä asiansa. Eikä hintakaan päätä huimaa! Itsehän en näistä kovinkaan paljon älyä, mutta haluamani tiedot (mm. kalorinkulutuksen) saan selville. Kaloreita kului muuten BodyJam tunnilla sen 799 ja BodyBalancessakin suunnilleen 430. Yhteensä siis 1229. Ihan mukavasti, sanoisin. Huomenna meen kohottamaan sykettä KilleriSumbaan! (ja kyllä, se on kirjoitettu S:llä myös viralliseen ryhmäkalenteriin...)

Olin tuntien jälkeen kotona vasta yhdeksältä ja suihkun jälkeen sain vihdoin itsekin maistella valmistamaani illallista, currybroileria ja basmatiriisiä. Yli puolet lautasestani täytin kyllä tämän hetken lempparilisukkeellani: Kaaliraaste-fetajuusto-combolla. Pääruokakin oli kyllä loistavaa, mutta jostain syystä oon aina enemmän innoissani tuosta kaalin ja fetan yhdistelmästä. (Citymarketissa oli kuulemma ollut viime perjantaina kaalia myynnissä SENTIN kilohintaan! Kieltämättä harmitti hieman, että missasin näin uskomattoman tarjouksen.)

      Mutta mitä mieltä olette näin myöhään syömisestä? Pyrin välttämään raskasta syömistä useaa tuntia ennen treenejä (jotka sijoittuu yleensä klo 18 ja 21 välille) koska maha täynnä ei ole mukava liikkua. Sen takia mun olisi syötävä joko tosi aikaisin (jo noin klo 14-15) tai sitten suosiolla siirtää syömiset treenien jälkeen eli kohtalaisen myöhäiselle ajankohdalle. Useimmiten en edes ehdi valmistaa mitään ruokaa ennen treenejä. Mun rytmi tuntuu muutenkin menevän näin, että valvon pakostakin myöhään ja riippuen päivän ohjelmasta, herään aikaisin tai vähän myöhemmin. Toisinaan tää illallinen saattaa olla ainoa lämmin ruoka koko päivänä - ja nyt kun lopetin koulunkin, se tulee olemaan ainoa lämmin ruoka päivän aikana. Mielummin syön sen yhden vähän myöhempään, kuin ei ollenkaan. Mitä mieltä te muut olette? Kuulenko kauhistuneita hengähdyksiä? Mun elämä nyt vain on mennyt näin jonkin aikaa, oon herännyt kuuden ja kahdeksan välillä, lähtenyt kouluun, tullut kotiin joskus iltapäivällä neljän jälkeen ja kuuden jälkeen taas lähtenyt treeneihin. Oon päättänyt vain syödä kevyen välipalan koulun jälkeen, koska suurempaa ateriaa en pystyisi käsittelemään ennen treenejä, yksinkertaisesti.

Sekavat maailmankirjat.

Enpä ole kovin monesti yllättänyt itseäni lähtemässä lenkille, aamukuudelta. Oon kyllä ajatellut asiaa ja suunnitellutkin sitä, mutta useimmiten tapahtuma on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Oon ehkä jo saanut kengät jalkaan ja lenkkivaatteet päälle, mutta lopulta kuitenkin jäänyt vain tuijottamaan aamutv:tä. 

Tänään kuitenkin heräsin joskus viiden jälkeen mieheni lähtiessä töihin. En ollut nukkunut kuin kolmisen tuntia, mutten silti saanut enää unta. Pyörin hetken sängyssä turhautuneena, kunnes se iski. Katselin ikkunasta kaunista, aurinkoista aamua ja mietin, että sama kai se on lähteä kävelylle kuin odottaa unta monta tuntia. Hetken tuli jahkailtua ja olin jo jäämässä kotiin, mutta nyt olen iloinen, etten jäänyt. Lenkki ei ollut sen kummempi kuin nelisen kilometriä 45 minuutissa, mutta kyllä se teki hyvää. Otin jälleen sykemittarin mukaan, mutta tällä kertaa se näytti vähän liian alhaista sykettä. Kävelin kuitenkin melko reippaasti, hengästyinkin välillä, mutta mittarin mukaan syke oli silti vain 50-60. En tiedä pitäisikö heittää romukoppaan koko laite vai tuliko siihen vain hetkellinen häiriö... Kummallista joka tapauksessa.

Nyt meen nautiskelemaan aamupalaa, lakkaa (tai hillaa, niinkuin meillä päin sanotaan), maustamatonta jogurttia ja mantelirouhetta. Ah. Päivän ohjelmaan kuuluu tänään päiväunet (toivottavasti), toinen neljän kilsan lenkki keskustaan ja takaisin, sekä reissulle valmistautumista.

Kaunista päivää kaikille!

Blogin kuukausipäivä.

Oho! Eilen oli blogin kuukausipäivä. Ja viikonloppuna tulee kaksi kuukautta Muutoksen aloittamisesta. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisin nyt 10 kiloa hoikempi kuin toukokuun alussa. No, en ole. Mutta minusta on silti kadonnut noin puoli metriä tavaraa ja olen laihtunut kuusi kiloa. Saavutus sekin. Ehkä tämä kesän 10-kilon haaste oli vähän liian kunnianhimoinen... Mutta ei se mitään. Aina ei voi onnistua ja siihen ei välttämättä itsekään voi aina vaikuttaa, kuten nyt. Oon liikkunut paljon (viimeisen kuukauden aikana on ollut 8 lepopäivää) ja syönyt terveellisesti. Onhan tässä tietysti vielä aikaa, mutta en viitsi ottaa turhia paineita, jos kiloja ei lähdekään yhtä vauhdikkaasti kuin toukokuussa. Kunhan suunta vain on oikea.

Kaivoin tänään sen Lidlin sykemittarin esiin. Se on Crivit Sports -merkkinen ja ilmeisesti ihan kelpo vehje hintaansa nähden, ainakin mitä foorumeilta oon lukenut. Hetken kesti ennenkuin opin sitä käyttämään, mutta nyt tämä sujuu jo ihan mukavasti. En tosin ole ihan varma, näyttääkö tämä oikein näitä lukuja, sillä äsken pidettyäni itselleni 45 minuutin tanssitunnin, syke huiteli useimmiten jossain 160-175 tienoilla ja kaloreita kului 45 minuutin aikana 800. Voiko tämä olla totta? Mä kyllä pompin ja riehun aika paljon tanssiessani, joten en ihmettele vaikka syke olisikin kohonnut noin korkealle. Tarvitsisin ehkä jonkun ammattilaisen neuvoja, sillä mulla ei oo aavistustakaan mikä on normaalia. Eräs tuttu neuvoi, että parhaan kulutuksen saa sykkeen ollessa 120, mutta enhän mä voi hillitä tanssimistani! Kun tanssii, niin tanssii tunteella. Jos se syke todella huitelee noin korkealla, niin sillehän mä en voi mitään. Vai onko sitten mahdollista, että tuo sykemittari ei toimi niin kuin pitää? Onko kenellekään muulla kokemuksia Lidlin sykemittarista ja toimivuudesta?

Loppuviikosta onkin tulossa melkoisen kiireinen. Miehekkeellä alkaa viikon loma ja ollaan lähdössä roadtripille! Tarkoituksena on piipahtaa kotonani Sallassa ja jatkaa matkaa aina Norjaan, jäämerelle asti. Lähdetään pakettiautolla liikenteeseen, jossa sitten myös yövytään matkan varrella. En malta odottaa! Tää roadtrip tuo varmasti paljon hyviä muistoja ja kokemuksia, mutta tuo se haasteitakin tämän muutoksen osalta. Liikunta voi jäädä melko niukille, ellei sitten joinakin päivinä päätetä lähteä patikoimaan. Ja ruokapuoli sitten... Ulkona tulee varmasti syötyä jonkin verran, joten täytyy olla tarkkana mitä tilaa. Huoltoasemilta voi olla vaikea löytää mitään kovin terveellistä. Ja mitä oikein voi tehdä itse matkalla? Tässäpä asioita mietittäväksi. Otan mielelläni vastaan neuvoja teiltä, hyvät lukijat!

Livin' in a material world.

Tänään oon haaveillut materiasta. Oon kerännyt tarvelistalle muutamia asioita, jotka ehdottomasti tarvitsen, jotta saisin kaiken irti tästä terveellisemmästä elämästä.

1. Sykemittari.

Oon selaillut koko illan intternaattia ja yrittänyt etsiä suhteellisen edullista, mutta laadukasta sykemittaria. Koska kaikki laatumittarit maksaa maltaita, joudun todennäköisesti kaivamaan jostain laatikon pohjalta vanhan Lidlistä ostetun sykemittarin, jota en ole kovinkaan innokkaasti tainnut käyttää, kerta se jossakin laatikon pohjalla on. Eräs ystäväni suositteli Beurer PM25 -merkkistä sykemittaria, joka on melko edullinen (verkkokaupassa tällä hetkellä 45,90 euroa) ja hyvä vaihtoehto tutuimmille brändeille. Cyberphoton sivuilla kerrotaan näin: "Runners World (03/08) on valinnut PM25-sykemittarin testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella." No, edullisuudestaan huolimatta mulla ei tällä hetkellä oo varaa sijoittaa oikeastaan mihinkään, joten ehkä koetan pärjätä ilman (tai sillä Lidlin mittarila) ja siirrän hankinnan myöhemmäksi. Ehkä täytyy vihjailla äidille tai M:lle mitä voisin haluta syntymäpäivälahjaksi sitten syyskuussa... Hah. Missähän se Lidlin mittari muuten on, mulla ei oo aavistustakaan...

2. Lenkkarit.

Oon yllättäen alkanut nauttia kävelemisestä. Lenkkejä toki olisi mukavampi tehdä kunnon kengillä, ei noilla tennareilla, jotka suunnilleen jo hajoavat jalkoihin. Ja vaikka niin uhosin inhoavani juoksua, voisin kuvitella kokeilevani hölkkäämistä ehkä mahdollisesti joskus kunhan kunto on kohonnut ja painoa pudonnut sen verran ettei nivelet ja polvet kuole yritykseen. Tänään yllätin itseni miettimästä, miten mahtavaa olisi jos jaksaisi juosta ilman että jalat hajoaisi tai itse läkähtyisi hengiltä muutaman ekan juoksuaskeleen jälkeen.

3. Keittiövaaka.

Kalorien laskeminen helpottuisi ja tarkentuisi huimasti keittiövaa'an avulla. Tää on ihan MUST. Ja mielellään pian, kiitos.

4. Blender

...tai edes se sauvasekoitin. Lyhyesti: Smoothiet, elämäni rakkaus.

Sitten en tietenkään pahastuisi jos vaatekaappini täyttyisi ihanista treenivaatteista. Lisäksi voisin mielelläni antaa kodin myös mm. jumppapallolle, tasapainolaudalle ja muille kotijumppaamista edistäville laitteille. Nyt vain sitä lottovoittoa odotellessa.

Haaveilu on mukavaa. Oon näiden lisäksi selaillut nettivaatekauppoja ja miettinyt kuinka monipuolinen vaatekaapistani tulee vielä joskus. Nykyään multa löytyy vain yhdet farkut, sillä pukeudun mielummin mekkoihin. Mekot on helppoja, maha ja paksut jalat jää piiloon. Yksi kurjimmista asioista tässä ylipainossa on tämä itsensä piilottelu. Helteistä ei voi nauttia, kun pitää kääriytyä telttaan peittääkseen rumat, lihavat kätensä, muusta vartalosta puhumattakaan. Turhamaisuudestakaan ei voi nauttia kun ei ole mitään mistä nauttia. Useimmiten peilistä irvistävä mörkö ei hirveästi houkuttele lähtemään alennusmyynteihin ostamaan uusia vaatteita, koska ensinnäkin, ne vaatteet eivät mahdu päälle. Shoppailusta on tullut pakkopullaa. Kun jokin vaatekappale kuluu puhki, haetaan uusi. Jos joskus erehdynkään lähtemään spontaanille shoppailureissulle, palaan sieltä yleensä vain masentuneena ja itsetunto nollilla. Miksi olin edes kuvitellut, että mistään löytyisi mitään minulle sopivaa? Ja miksi hitossa näiden trendikauppojen isojen tyttöjen vaatemallistot on niin hemmetin rumia useimmiten? Kirppareilla kiertelystäkin on mennyt into kun tämän kokoiselle ihmiselle sieltä on vaikea mitään löytää.

      Tässä yksi syy, miksi haluan pudottaa painoa. Haluan toteuttaa naisellista turhamaisuuttani ja pukeutua muihinkin kuin vain säkkeihin. Haluan katsoa peiliin ja olla tyytyväinen näkemääni. Haluan viihtyä omassa vartalossani, siinä kaikki.