Myöhästyneitä syntymäpäivälahjoja ja myöhäisiä illallisia.

BodyBalance-tunti oli ihana, vaikkakin täytyy myöntää, että kävin melkoisilla kierroksilla heti jammailutunnin jälkeen ja keskittyminen oli sen vuoksi vähän hukassa aluksi. Omat ongelmansa tuotti myös pimeä sali, itse kun tietenkin lyöttäydyin aivan taakse enkä sieltä meinannut nähdä ohjaajaa. Liikkeet täytyi matkia lähinnä edelläolevilta. Ehdottomasti oon kyllä menossa toisenkin kerran, ehkä silloin tunti sujuu paremmin. Jos joku ei tiedä, mitä BodyBalance on, niin Killerin sivuilla kuvaillaan sitä näin: "Mieltä ja kehoa rauhoittava tunti. Paranna pehmeästi tasapainoasi, syvien lihasten kuntoa ja lisää liikkuvuuttasi! Vaikutteita joogasta, pilateksesta ja tai chista."  Nyt kun olen itsekin kokenut tämän tunnin, voin suositella sitä jokaiselle.

(kuva: weheartit.com)

Taisin muistaakseni ohimennen mainita viime viikolla uudesta sykemittaristani! Alunperin pistin tilauksen menemään syyskuun yhdestoista päivä, syntymäpäivänäni, sillä mieheni lupasi sykemittarin minulle lahjaksi. Tilasin aluksi Verkkokaupasta, mutta kun reilun kuukaudenkaan jälkeen sykemittariani ei kuulunut, peruin tilauksen ja laitoin uuden menemään Cyberphotoon. Sieltä sykemittarini saapuikin alle viikossa! Tämä merkiltään Beurer PM 25 on valittu Runners World (03/08) -lehden testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella. Vaikka sen toiminnot on tehty ensisijaisesti kai juoksijoille, toimii se silti ihan hyvin tällaiselle tanssijallekin, mielestäni. Ajaa kyllä asiansa. Eikä hintakaan päätä huimaa! Itsehän en näistä kovinkaan paljon älyä, mutta haluamani tiedot (mm. kalorinkulutuksen) saan selville. Kaloreita kului muuten BodyJam tunnilla sen 799 ja BodyBalancessakin suunnilleen 430. Yhteensä siis 1229. Ihan mukavasti, sanoisin. Huomenna meen kohottamaan sykettä KilleriSumbaan! (ja kyllä, se on kirjoitettu S:llä myös viralliseen ryhmäkalenteriin...)

Olin tuntien jälkeen kotona vasta yhdeksältä ja suihkun jälkeen sain vihdoin itsekin maistella valmistamaani illallista, currybroileria ja basmatiriisiä. Yli puolet lautasestani täytin kyllä tämän hetken lempparilisukkeellani: Kaaliraaste-fetajuusto-combolla. Pääruokakin oli kyllä loistavaa, mutta jostain syystä oon aina enemmän innoissani tuosta kaalin ja fetan yhdistelmästä. (Citymarketissa oli kuulemma ollut viime perjantaina kaalia myynnissä SENTIN kilohintaan! Kieltämättä harmitti hieman, että missasin näin uskomattoman tarjouksen.)

      Mutta mitä mieltä olette näin myöhään syömisestä? Pyrin välttämään raskasta syömistä useaa tuntia ennen treenejä (jotka sijoittuu yleensä klo 18 ja 21 välille) koska maha täynnä ei ole mukava liikkua. Sen takia mun olisi syötävä joko tosi aikaisin (jo noin klo 14-15) tai sitten suosiolla siirtää syömiset treenien jälkeen eli kohtalaisen myöhäiselle ajankohdalle. Useimmiten en edes ehdi valmistaa mitään ruokaa ennen treenejä. Mun rytmi tuntuu muutenkin menevän näin, että valvon pakostakin myöhään ja riippuen päivän ohjelmasta, herään aikaisin tai vähän myöhemmin. Toisinaan tää illallinen saattaa olla ainoa lämmin ruoka koko päivänä - ja nyt kun lopetin koulunkin, se tulee olemaan ainoa lämmin ruoka päivän aikana. Mielummin syön sen yhden vähän myöhempään, kuin ei ollenkaan. Mitä mieltä te muut olette? Kuulenko kauhistuneita hengähdyksiä? Mun elämä nyt vain on mennyt näin jonkin aikaa, oon herännyt kuuden ja kahdeksan välillä, lähtenyt kouluun, tullut kotiin joskus iltapäivällä neljän jälkeen ja kuuden jälkeen taas lähtenyt treeneihin. Oon päättänyt vain syödä kevyen välipalan koulun jälkeen, koska suurempaa ateriaa en pystyisi käsittelemään ennen treenejä, yksinkertaisesti.

Onnellisuudesta.

Saavuin eilen illalla takaisin Jyväskylään, mutta en ehtinyt Killerille zumbaamaan, vaikka siitä olinkin salaa haaveillut. Olin Jyväskylässä vasta silloin kun tunti oli jo alkanut. No, olisin ollut muutenkin vähän turhan väsynyt yhdeksän tunnin automatkasta. Siitä johtuen en jaksanut ajatellakaan alkavaa viikkoa sen kummemmin, vaan unohdin hakea kaupasta tukea kokeilulleni. Aamulla jouduinkin jo lipsumaan periaatteistani ja syömään paremman puutteessa kevytviilin ja palan maailman parasta ruisleipää, jota raahasin mukanani kotiseuduiltani saakka, 650 kilometrin päästä. Harmi, ettei Kursulaista saa täältä. Lisäksi toin tuliaisina myös saman valmistajan ohrarieskaa, jollaista ei myöskään harmikseni saa täältä. En tiedä minkä ihmeen takia kaikki rieskat täällä on jotenkin niin... löysiä. Selkärangattomia! Ei niitä (onneksi?) tee edes mieli syödä. Kotoa tuomani rieska saa kyllä nyt luvan olla pakasteessa jonkin aikaa vielä, odottamassa parempia päiviä. Sitä (harvinaista) herkkua en halua kuluttaa heti kerralla kaikkea.

Tänään oon yrittänyt edistää tulevaisuuden onnellisuuttani, toisin sanoen oon hakenut töitä. Kävin ihan paikan päällä kyselemässä eri liikkeissä, mutta vastaus oli useimmiten kieltävä. Eräässä paikassa hakivat kyllä myyjää ja käskivät laittamaan hakemusta. Ainoa "mutta" tässäkin paikassa oli se, että minä tarvitsisin töitä kokopäiväisesti ja heillä oli tarjota ainoastaan muutamia tunteja viikossa. No, kahtellaan. Yritän olla lannistumatta, vaikka kieltämättä kotiin palatessa meinasi iskeä epätoivo. Vielä toistaiseksi on koulupaikka alla, mutta omasta tahdostani oon luopumassa siitä ja matkaan ilmeisen vakaasti kohti työttömyyttä? Ei, sitä en hyväksy eikä tällainen asenne ainakaan edistä onnellisuuttani. Sen tiedän kuitenkin, että nykyisessä opinahjossani jatkaminen ei minua onnelliseksi enää tee. Mutta kyllä kaikki järjestyy.

   Ja nyt kun onnesta puhutaan, niin haluan jakaa teidän kanssanne asiat, jotka ovat tänään tehneet minut onnelliseksi:

      
    - Killerin aina yhtä ihana ja hikinen BodyJam.

    - Kuuman suihkun ja liikkumisen jälkeinen raukeus

    - Se, että saan hengailla kotona uusissa haaremihousuissa ja villasukissa.

    - Se, että mulla on paljon, paljon tuoreita hedelmiä
    - Se, että sain Neiti Tekosyyltä tunnustuksen, kiitos! (Paneudun siihen enemmän paremmalla ajalla!)

    - Se, että kissani Leelo on hämmästyttävän ihana, suloinen ja hellyydenkipeä tänään.

- Ja tietenkin Sallan blogin kautta pongaamani Little Things -sivusto, joka antaa paljon enemmän aihetta olla onnellinen tänään.

Oon elossa!

Tervehdys lukijani (jos teitä vielä on...) 

Pahoittelen tätä hiljaisuutta, oon kyllä roikkunut koneella luvattomankin paljon, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Mulla on pienoinen motivaatiopula, niin tän blogin kuin elämäntapamuutoksenkin suhteen. Syyskuu on ollut aikamoisen uuvuttava ja sen huomaa myös junnaavasta painosta. Liikuttua on kuitenkin tullut, vaikkakin oon huomannut selvää laiskistumista (check: Liikuntahaaste!) koska mielenkiinto ei ole yksinkertaisesti riittänyt potkimaan itseäni lenkille tarpeeksi usein tai jumppaamaan kotona sadepäivinä. Mielummin olen ottanut päiväunet, ja se on ihan ok. En aio piiskata itseäni siitä, etten joinakin kuukausina yllä aivan niin huikeisiin lukemiin kuin joinakin aiempina, sillä edes se kolme tuntia liikuntaa viikossa on jo paljon paremmin kuin ennen tätä muutosta. Tärkeintä on, että liikunta on huonompinakin aikoina kuitenkin pysynyt mukana kuvioissa.

Sitä paitsi uskon, että nyt lokakuun myötä tää elämäntapamuutos saa uutta puhtia siipiensä alle. Kuten aiemmin jo kerroin, olen liittynyt Killerin Liikuntakeskuksen jäseneksi ja olen siitä varsin innoissani. Lauantaina sopimus alkoi virallisesti ja minä pyrhälsinkin heti paikalle zumbailemaan. Ystävänikin hankki kortin Killerille ja tänään kävimme yhdessä BodyJamissa. Oli ihan hullun hauskaa, vaikka tunnen itseni vielä melkoisen kömpelöksi ja valtavaksi muihin tunneilla käyviin tyttöihin verrattuna. (Ja tiedättekö, mun naama on jokaisen tunnin jälkeen punainen kuin palosireeni, aivan kuin olisin roikkunut pää alaspäin koko sen ajan... En tiedä pitäisikö vähän nolostua. Nääh.) Oon joka tapauksessa tosi innoissani, että pääsen ohjatuille tunneille ja että vaihtoehtoja on niin paljon. Ja kuntosalikin on nyt lähempänä, vaikka tuunkin varmaan edelleen koulun vieressä olevaa punttista kuluttamaan enemmän.

   Liikunta on hoidossa, entäs ruokapuoli sitten? Syyskuun aikana myös mun ruokavalio on kokenut taantuman, en oo jaksanut kirjata kaloreita ylös tai olla muutenkaan turhan tarkka. Toisaalta oon pitänyt kiinni periaatteistani, en oo kotiin kantanut karkkia, pullaa tai sipsejä, joten niitä ei oo tullut syötyä paljoakaan. Kahvilla käydessä oon leivonnaisen saattanut syödä, joten en voi sanoa pitäytyneeni täysin herkuttomanakaan. Enemmän mun kuitenkin pitäisi kiinnittää huomiota taas ruuan määrään ja laatuun. Vihannekset ja hedelmät on kokeneet radikaalin kadon mun ruokavaliossa. Lisäksi mun tulisi opetella taas tunnistamaan milloin oon syönyt tarpeeksi. Vähemmälläkin pärjää, onhan se tullut huomattua.

   Että tällaista tänään. Koetan jatkossa päivitellä useammin ja olla muutenkin aktiivisempi täällä blogiyhteisössä. Eiköhän tää tästä taas!

Vuorikiipeilijät.

Nyt se on virallista. Lokakuun alusta lähtien tää kuntokuuri ja elämäntapamuutos lähtee taas aivan uuteen nousuun. Käytiin eilen miehen kanssa Killerillä ilmaisilla tutustumiskäynneillä, mies meni kuntosalille ja itse zumbatunnille. Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä molemmat sopimassa jatkosta, M otti kuukauden kuntosalikortin ja itse tein vuoden sopimuksen. Oon niin innoissani enkä takuulla kyllästy hehkuttamaan sitä.

Tarkoituksena oli tänään viettää rauhallinen lepopäivä, mutta koska ilma oli niin äärettömän kaunis, päätettiin lähteä pienelle ja kevyelle verryttelylenkille miehen kanssa. No, pieneksi ja kevyeksi lenkki ei jäänyt, kun valitsemamme Kanavuoren luontopolku osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Varsinkin alkuun polku oli kapea, jyrkkä ja vei kivilouhikkojen läpi, joten ponnistella sai ihan mukavasti. Onneksi matkalla oli helpompiakin osuuksia, vaikka hiki totisesti virtasi niilläkin. Lenkkiin kului yhteensä tunti ja viisikymmentä minuuttia. Nyt oonkin ihan poikki ja loppuillan pyhitän pelkälle lepäilylle.

      On kyllä ollut mukava viikonloppu, hitusen erilainen. On ollut hienoa liikkua yhdessä tuon miehekkeen kanssa, sitä kun ei turhan usein olla harrastettu. Naureskeltiin tänään, että ehkä meistä tulee sellainen urheilullinen pariskunta kun kasvetaan isoiksi. Parempi kai sekin kuin, että oltaisi liian isoja yhdessä.

 PS. Nyt on tosiaan viimeiset hetket osallistua arvontaan! Enää yksi lukija, niin 45 on täynnä ja arvonta suoritetaan. :)

Hmphmphhmh.

Tähän päivään ei kuulu mitään uutta. Kävin taas kuntosalilla ennen koulun alkua ja se oli ihanaa. Hyvää oloa kesti kuitenkin vain hetken, ja nyt oonkin jälleen pahantuulinen, päänsärkyinen ja niskakipuinen. Mua ärsyttää suunnattomasti, että olotila on niin tympeä, koska en yhtään pidä itsestäni näin. Enkä pidä valittamisesta. Enkä teksteistäni kun olen huonolla tuulella, ne ovat niin... masentavia. En halua olla masentava enkä pahantuulinen.

Haluaisin liikkumisen ilon takaisin. Löytöpalkkio sille, joka sen minulle palauttaa!

Jotain hyvää sentään: Päätin vihdoin, että hankin platinakortin (eli 12 kuukauden sopimuksen) sinne Killerin liikuntakeskukselle. Pidän siitä paikasta ja oon aina viihtynyt niillä ilmaisilla tutustumispäivillä. Ryhmäliikuntatarjonta on todella monipuolinen (yli 70 tuntia viikossa!) ja kuntosalikin vaikutti hyvältä nopean vilkaisun perusteella. Lisäksi opiskelijalle hinta on todella edullinen verrattuna muihin paikkoihin. Tulen esimerkiksi säästämään vuodessa 156 euroa jo sillä, että valitsen Killerin sen toisen kuntokeskuksen sijaan. Joten miksi ei? Voisihan sitä huonompienkin asioiden hyväksi rahansa laittaa. Ja oon varma, että tässä on lääke mun hetkelliseen kyllästymiseen!

   Laitoin muuten asiakaspalautetta sinne toiseen kuntokeskukseen. Sain todella asiallisen vastauksen takaisin ja mua melkein harmittaa, että valitin asiasta ja vielä niin kärkkääseen sävyyn. Joko mainitsin, etten pidä valittamisesta?

Puh-huh. Ja viimeiseksi päivän kysymys:

Day 08 - Your workout routine.

- Kuten oon valitellut, en tällä hetkellä saa itseäni innostumaan oikein mistään muusta kuin kuntosalista. Kävelen kyllä niin paljon kuin mahdollista, mutta siihen se sitten jääkin. Toivottavasti tulevan kuntosalijäsenyyden myötä saan elvytettyä rakkauteni liikuntaan!

        Mutta, tosiaan. Kuntosalilla käydessä mulla ei oo mitään varsinaista ohjelmaa, koska aikataulujen takia en voi koskaan olla varma, pääsenkö salille kerran vai kahdesti viikosta. Yleensä aloitan lämmittelemällä crosstrainerilla 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirryn varsinaisiin laitteisiin. Käyn läpi kädet, selän ja jalat ja lopuksi heilun vielä kahvakuulan kanssa - tähän menee reilu 30 minuuttia. Loppuverryttelyksi teen jälleen crosstraineria tai kuntopyörää 5-15 minuuttia. Ja loppuun vielä 15 minsan venyttelyt. Sen jälkeen suihkuun ja kouluun!

         Aiemmin kesällä tanssin tosi paljon, eli tein spotifyyn erilaisia playlistejä, jotka vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin. Sieltä sit valkkasin mielialaan parhaan ja annoin musiikin viedä. Joka tunnin jälkeen olin aivan hiestä likomärkä. Kesällä olikin helppo liikkua ja musta oli ihana aloittaa päivät tanssitunnilla tai muuten vain reippaalla kävelylenkillä. Nyt koulu ja syksy on kyllä vienyt mehut niin, että hyvä jos ylipäätään jaksan edes liikkua. Harmittaa.