Notes to self:

Ekan syysflunssan jälkeen tää mun projekti on menny hävettävän huonosti. Oon vannonut moneen kertaan, että nyt tää tästä taas lähtee, mutta onko mitään tapahtunut? Ehei. Yritän lohduttaa itseäni sillä, ettei tää nyt sentään niin huonosti ole mennyt, mutta hei. Paremminkin olisi voinut mennä. Jos mä haluan tuloksia, niin en mä voi antaa itseni jatkuvasti lipsua, mun on kaivettava se eksynyt itsekuri taas esiin ja mun on tehtävä enemmän töitä tavoitteideni eteen. Joo, syksy on ollut raskasta aikaa ja joo, on voinut olla vaikeaa. Mutta typerys, muistele miten hyvä olo sulla oli itsestäsi kun asiat sujuivat mallikkaasti? Miten ylpeä ja tyytyväinen sä pystyit olemaan? Vertaa sitä peilistä tuijottavaan väsyneeseen ja jo lievästi turvonneeseen tyttöön. Sä tiedät mitä tehdä, avaimet on sun käsissäsi. Now go get that girl back!

Asiat, joihin on tultava muutos:

- Kiloklubi. 

Nykyään merkkailen kiloklubiin vain liikkumiset, mutta tästä lähtien mun on alettava merkkaamaan myös ne kalorit sinne, vain siten mä pystyn todella hillitsemään itseäni. Kalorien laskeminen tuntuu tässä vaiheessa jo tylsältä, mutta ilmeisesti en pysty muuten pääsemään tavoitteisiini.

- Lipsuminen eli "no jos minä nyt vain tämän palan syön tästä kakusta..." 

On okei herkutella toisinaan ja se on edelleen hyvä asia, etten ole raahannut karkkia tai pullaa kotiin saakka. Karkkia syön edelleen hyvin vähän, mutta silti silti silti. Teen ihan liikaa huonoja valintoja. Jokaisen houkutuksen kohdalla mun on mietittävä tarvitsenko mä todella tätä, miksi mä muka tarvitsisin tätä niin paljon ja pystynkö mä olemaan ilman? Nimittäin parempi olisi pystyä.

- Ruokavalio ylipäätään. 

Kesällä oli helppo syödä kevyesti, koska helteiden aikana ei edes tehnyt mieli syödä kovin raskaasti. Nyt syksyllä kasvikset ja hedelmät tuntuvat unohtuvan homehtumaan yhä useammin, vaikka nythän keho tarvitsisikin niitä entistä enemmän! Järjetöntä. Lisää kasviksia ja hedelmiä siis ruokavalioon. Ja vähemmän leipää, hei.

- Vesi.

Seriously, kuinka vaikea on juoda sitä vettä riittävää määrää? Se puhdistaa kehoa monin tavoin ja auttaa ihan hemmetisti tässä projektissa. Juo vettä, paljon.

- Liikunta ja laiskuus.

Syyskuussa liikuin kyllä ihan mukavasti, mutta viimeisten viikkojen aikana oon huomannut itseni laiskistuneen. Killerille on suhteellisen helppo lähteä ja siitä olenkin kyllä innoissani, mutta kiinnostus ei tahdo riittää omaehtoiseen liikkumiseen. En esimerkiksi edes saa aikaiseksi jumpata kotona, vaikka aikaa olisi hyvin ja se olisi suotavaakin. Lenkille lähtöä en jaksa useimmiten edes ajatella. Kun aiemmin olisin ahdistunut VIIKON liikuntatauosta, niin nyt kohautan vain olkia. Okei, olin räkätaudissa suurimman osan siitä ajasta, mutta en toki olisi kuollut esimerkiksi kevyeen kävelylenkkiin. Mun on löydettävä se into liikkumiseen taas. Mun on muistettava tavoitteeni: Vähintään neljä tuntia viikossa. Mielellään enemmänkin, mutta aloitetaan nyt vaikka tuosta neljästä. Sohvalla makaaminen ei auta sua pääsemään tavoitteisiisi, kultaseni.

(kuvat: weheartit.com)

Jatkan listaa myöhemmin, kunhan keksin lisää asioita, joissa on parantamisen varaa. Tässä taisi tulla kuitenkin tärkeimmät. 

(Pahoittelut muuten tästä hieman kummallisesta tekstistä ja muka nokkelasta tavasta puhutella itseäni. Kun käsken itseäni näin tekstin kautta, se tuntuu konkreettisemmalta, ymmärrättekö? Eh. En minäkään ymmärtäisi.)

Oon elossa!

Tervehdys lukijani (jos teitä vielä on...) 

Pahoittelen tätä hiljaisuutta, oon kyllä roikkunut koneella luvattomankin paljon, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Mulla on pienoinen motivaatiopula, niin tän blogin kuin elämäntapamuutoksenkin suhteen. Syyskuu on ollut aikamoisen uuvuttava ja sen huomaa myös junnaavasta painosta. Liikuttua on kuitenkin tullut, vaikkakin oon huomannut selvää laiskistumista (check: Liikuntahaaste!) koska mielenkiinto ei ole yksinkertaisesti riittänyt potkimaan itseäni lenkille tarpeeksi usein tai jumppaamaan kotona sadepäivinä. Mielummin olen ottanut päiväunet, ja se on ihan ok. En aio piiskata itseäni siitä, etten joinakin kuukausina yllä aivan niin huikeisiin lukemiin kuin joinakin aiempina, sillä edes se kolme tuntia liikuntaa viikossa on jo paljon paremmin kuin ennen tätä muutosta. Tärkeintä on, että liikunta on huonompinakin aikoina kuitenkin pysynyt mukana kuvioissa.

Sitä paitsi uskon, että nyt lokakuun myötä tää elämäntapamuutos saa uutta puhtia siipiensä alle. Kuten aiemmin jo kerroin, olen liittynyt Killerin Liikuntakeskuksen jäseneksi ja olen siitä varsin innoissani. Lauantaina sopimus alkoi virallisesti ja minä pyrhälsinkin heti paikalle zumbailemaan. Ystävänikin hankki kortin Killerille ja tänään kävimme yhdessä BodyJamissa. Oli ihan hullun hauskaa, vaikka tunnen itseni vielä melkoisen kömpelöksi ja valtavaksi muihin tunneilla käyviin tyttöihin verrattuna. (Ja tiedättekö, mun naama on jokaisen tunnin jälkeen punainen kuin palosireeni, aivan kuin olisin roikkunut pää alaspäin koko sen ajan... En tiedä pitäisikö vähän nolostua. Nääh.) Oon joka tapauksessa tosi innoissani, että pääsen ohjatuille tunneille ja että vaihtoehtoja on niin paljon. Ja kuntosalikin on nyt lähempänä, vaikka tuunkin varmaan edelleen koulun vieressä olevaa punttista kuluttamaan enemmän.

   Liikunta on hoidossa, entäs ruokapuoli sitten? Syyskuun aikana myös mun ruokavalio on kokenut taantuman, en oo jaksanut kirjata kaloreita ylös tai olla muutenkaan turhan tarkka. Toisaalta oon pitänyt kiinni periaatteistani, en oo kotiin kantanut karkkia, pullaa tai sipsejä, joten niitä ei oo tullut syötyä paljoakaan. Kahvilla käydessä oon leivonnaisen saattanut syödä, joten en voi sanoa pitäytyneeni täysin herkuttomanakaan. Enemmän mun kuitenkin pitäisi kiinnittää huomiota taas ruuan määrään ja laatuun. Vihannekset ja hedelmät on kokeneet radikaalin kadon mun ruokavaliossa. Lisäksi mun tulisi opetella taas tunnistamaan milloin oon syönyt tarpeeksi. Vähemmälläkin pärjää, onhan se tullut huomattua.

   Että tällaista tänään. Koetan jatkossa päivitellä useammin ja olla muutenkin aktiivisempi täällä blogiyhteisössä. Eiköhän tää tästä taas!

Syyllisyydestä.

Tuntuu hämmentävältä katsoa itseään peilistä ja nähdä yllään ne vaatteet, jotka joskus kiristivät tai eivät edes menneet päälle. Haluaisin ymmärtää ja sisäistää asian, mutta mieli ei anna. Se kokoajan uskottelee, että tässä on nyt kyseessä pelkkä sairas pila, et sinä mitään ole laihtunut! Huomenna kun heräät, niin olet taas siinä samassa, vanhassa vartalossasi ja elät samaa vanhaa elämääsi. Hah, luulitko muka, että olisit oikeasti jotain saavuttanut? No, et ole! Ja tämä pelko on hämmästyttävän todellinen. Pelottaa, että tämä kaikki vedetään jalkojeni alta ja yhtäkkiä huomaan olevani lähtöpisteessä. Mikään ei ole muuttunutkaan. Kaikki on täsmälleen samalla lailla kuin aiemmin. Jos olenkin nähnyt vain unta...
 
      Paino ei ole nyt hetkeen liikahtanut alaspäin, ihan ymmärrettävistä syistä. Koko syyskuu on sujunut melko alavireisesti. Siinä missä viime kuussa liikuin 33 tuntia, nyt olen liikkunut vain 13. Onhan tätä kuuta jäljellä vielä, mutta en usko, että tilanne muuttuu kovinkaan dramaattisesti. Onhan asiat toisaalta jo nyt paljon paremmin kuin ennen elämäntapamuutosta, kun en liikkunut oikeastaan yhtään. Mutta en ymmärrä mistä oon taas oppinut syyllistämään itseäni. Mikään ei tunnu riittävän, vaikka olisihan tässä paljon syitä olla tyytyväinen itseensä. Silti katson itseäni jatkuvasti suurennuslasin läpi ja löydän aina vain parannettavaa ja parannettavaa. Totta sekin, ettei ikinä ole täysin valmis ja aina on parannettavaa, kyllä, mutta kunpa oppisi tuosta järjettömästä syyllisyydestä pois.

--

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
- En oikeastaan ole luopunut mistään. Olen vain opetellut kohtuuden. Luulin, että tää olisi paljon vaikeampaa, mutta oon oikeastaan yllättynyt varsinkin siitä, miten helposti kaikki alkoi! Onhan tässä ollut vastoinkäymisiä ja heikkoja hetkiä paljonkin, mutta missään vaiheessa en ole luovuttanut. (Luovuttaminen ei ole enää edes vaihtoehto.)

Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
- Seuraan aika monia laihdutus-/elämäntapamuutosblogeja, mutta en oikeastaan osaa nimetä mitään tiettyä lempparia. Motivoitte kaikki niin paljon!

Day 12 - What do you normally eat?
- Noh, mun nykyiseen normaaliin ruokavalioon kuuluu itsetehty kotiruoka, salaatit, hedelmät, vihannekset, pähkinät, kuivatut hedelmät, ruisleipä, jogurtit... En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, vaan yritän löytää sellaisen kultaisen keskitien. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti (satunnaista herkutteluakaan unohtamatta).

Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
- Terveellä tavalla. En oo missään vaiheessa oksentanut tai edes harkinnut sitä. Mun suhde ruokaan on tällä hetkellä ihan terveellä pohjalla.

Hmphmphhmh.

Tähän päivään ei kuulu mitään uutta. Kävin taas kuntosalilla ennen koulun alkua ja se oli ihanaa. Hyvää oloa kesti kuitenkin vain hetken, ja nyt oonkin jälleen pahantuulinen, päänsärkyinen ja niskakipuinen. Mua ärsyttää suunnattomasti, että olotila on niin tympeä, koska en yhtään pidä itsestäni näin. Enkä pidä valittamisesta. Enkä teksteistäni kun olen huonolla tuulella, ne ovat niin... masentavia. En halua olla masentava enkä pahantuulinen.

Haluaisin liikkumisen ilon takaisin. Löytöpalkkio sille, joka sen minulle palauttaa!

Jotain hyvää sentään: Päätin vihdoin, että hankin platinakortin (eli 12 kuukauden sopimuksen) sinne Killerin liikuntakeskukselle. Pidän siitä paikasta ja oon aina viihtynyt niillä ilmaisilla tutustumispäivillä. Ryhmäliikuntatarjonta on todella monipuolinen (yli 70 tuntia viikossa!) ja kuntosalikin vaikutti hyvältä nopean vilkaisun perusteella. Lisäksi opiskelijalle hinta on todella edullinen verrattuna muihin paikkoihin. Tulen esimerkiksi säästämään vuodessa 156 euroa jo sillä, että valitsen Killerin sen toisen kuntokeskuksen sijaan. Joten miksi ei? Voisihan sitä huonompienkin asioiden hyväksi rahansa laittaa. Ja oon varma, että tässä on lääke mun hetkelliseen kyllästymiseen!

   Laitoin muuten asiakaspalautetta sinne toiseen kuntokeskukseen. Sain todella asiallisen vastauksen takaisin ja mua melkein harmittaa, että valitin asiasta ja vielä niin kärkkääseen sävyyn. Joko mainitsin, etten pidä valittamisesta?

Puh-huh. Ja viimeiseksi päivän kysymys:

Day 08 - Your workout routine.

- Kuten oon valitellut, en tällä hetkellä saa itseäni innostumaan oikein mistään muusta kuin kuntosalista. Kävelen kyllä niin paljon kuin mahdollista, mutta siihen se sitten jääkin. Toivottavasti tulevan kuntosalijäsenyyden myötä saan elvytettyä rakkauteni liikuntaan!

        Mutta, tosiaan. Kuntosalilla käydessä mulla ei oo mitään varsinaista ohjelmaa, koska aikataulujen takia en voi koskaan olla varma, pääsenkö salille kerran vai kahdesti viikosta. Yleensä aloitan lämmittelemällä crosstrainerilla 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirryn varsinaisiin laitteisiin. Käyn läpi kädet, selän ja jalat ja lopuksi heilun vielä kahvakuulan kanssa - tähän menee reilu 30 minuuttia. Loppuverryttelyksi teen jälleen crosstraineria tai kuntopyörää 5-15 minuuttia. Ja loppuun vielä 15 minsan venyttelyt. Sen jälkeen suihkuun ja kouluun!

         Aiemmin kesällä tanssin tosi paljon, eli tein spotifyyn erilaisia playlistejä, jotka vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin. Sieltä sit valkkasin mielialaan parhaan ja annoin musiikin viedä. Joka tunnin jälkeen olin aivan hiestä likomärkä. Kesällä olikin helppo liikkua ja musta oli ihana aloittaa päivät tanssitunnilla tai muuten vain reippaalla kävelylenkillä. Nyt koulu ja syksy on kyllä vienyt mehut niin, että hyvä jos ylipäätään jaksan edes liikkua. Harmittaa.

Horoskooppeja ja puolukoita.

Oon just sellainen ihminen, joka ei usko horoskooppeihin, mutta aika jännästi kuitenkin toisinaan pitävät paikkansa:

"Toukokuun koittaessa padot lopulta murtuvat ja huomaat paattisi lähteneen valtavaan kiitoon menestyksen aallonharjalla Marsin, Venuksen ja Jupiterin saapuessa peräkanaa kolmiomerkkiisi. Varo merkillesi tyypillisen vaatimattomuuden asettamaa ansaa, joka houkuttelee sinua vähättelemään omaa merkitystäsi asioiden etenemisessä. Nyt on uskallettava ottaa koko kunnia itselle ja samoin on uskallettava tehdä kovia ja peruuttamattomia päätöksiä, jotka lopulta muuttavat koko elämäsi aivan toisenlaiseksi. Vastuu on otettava ja kannettava ilman turva-aidan antamaa suojaa, jos haluat ottaa kaiken hyödyn irti tästä upeasta kuviosta." - Neitsyen vuosihoroskoopista, astro.fi

Tämä upea kuvio on kylläkin tällä hetkellä kokenut melkoisen kolauksen ja kohdannut ensimmäisen todellisen koetinkivensä. Flunssa vaan jatkuu ja edelleen niistän litroittain räkää päivässä. Mun olo on kurja flunssan, huonon ruokavalion ja vähäisen liikunnan takia. Mua tympii valtavasti tämän hetkinen tilanne ja oma itsekurin puute. Vaikka tää flunssa tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, niin ei se ole mikään syy jatkuvasti lipsua ja antaa itselleen vapauksia. No, ainakin sentään kaipaan päästä liikkumaan ja samaan hien oikein kunnolla pintaan. Mielialastakin kyllä huomaa, että kovat on vieroitusoireet liikunnasta. Oon todella tympääntynyt itseeni ja musta tuntuu, että oon tänä aikana ehtinyt lihoa kaikki kadottamani kilot takaisin. En osaa edes iloita vanhojen farkkujen mahtumisesta päälle. Mä mittään oo kuitenkaan laihtunu, kuvittelen vaan! Joku on kuitenki salaa käyny vaihtamassa ne vanhat pienet farkut isompiin, niin että mää luulen muka laihtuneeni. Pyh ja pah.

Flunssaan se taisi edellinenkin muutos kaatua. Kysymys kuuluukin, kaatuuko se nyt? Ei, ei kaadu. Tää on vain huono vaihe, jonka selätän ja voitan. Jatkan pian sillä menestyksen aallonharjalla surffaamista, lupaan sen. Nyt on vain jälleen pysähdyttävä ja nollattava tilanne, aloitettava ihan puhtaalta pöydältä. Asetettava pelisäännöt. Alkuhan sekin on, että tänään laskin kiloklubiin päivän kalorit, parin viikon tauon jälkeen. Kalorien laskeminen saa mut pysymään kuitenkin edes jotenkin ruodussa, miettimään hieman pidemmälle. Kyllä tää tästä.

Vaikka flunssa on edelleen sitkeänä päällä, en voinut olla vähän reippailematta viikonloppuna. Oltiin M:n isän luona kyläilemässä ja luonnollisesti auteltiin ulkohommissa (siirreltiin mm. koivulankkuja ulkoa varastoon) ja  käytiin M:n kanssa kävelemässä lähimaastossa. Näin ekaa kertaa elämässäni valkohäntäkauriin luonnossa, ja voi pojat, että se oli ihmeellistä tämmöiselle pohjoisen tytölle, joka on vain kömpelöihin poroihin tottunut. Toinen uusi, mutta ei niin miellyttävä tuttavuus oli hirvikärpäset... Inhoan muutenkin ötököitä, joten voitte kuvitella millaisia inhotuksen väreitä kulki, kun palattuamme sain nyppiä näitä inhottavia otuksia hiuksista, vaatteista ja vaatteiden alta. Huh.

       Ja olinpa ihan unohtaa. Reissun yllättävä kohokohta oli se, kun kävimme puolukassa! En ole vuosiin innostunut marjanpoiminnasta, mutta jostain syystä se ei tuntunutkaan niin ikävältä puuhalta, mitä olin muistellut. Saalistakin saimme ihan mukavasti, sellaisen 10 litran sankon verran. Nyt on sitten pakaste täynnä puolukoita! Jos teiltä, hyvät lukijat, löytyy erinomaisia puolukkareseptejä, niin otan niitä ilomielin vastaan. Olenkin jo suunnitellut, miten kokeilen niiden toimivuutta mm. smoothieissa. En varsinaisesti mikään puolukan suuri fani ole koskaan ollut, mutta koska se on terveellistä kuin mikä, niin täytyyhän sitä hyödyntää!