Notes to self:

Ekan syysflunssan jälkeen tää mun projekti on menny hävettävän huonosti. Oon vannonut moneen kertaan, että nyt tää tästä taas lähtee, mutta onko mitään tapahtunut? Ehei. Yritän lohduttaa itseäni sillä, ettei tää nyt sentään niin huonosti ole mennyt, mutta hei. Paremminkin olisi voinut mennä. Jos mä haluan tuloksia, niin en mä voi antaa itseni jatkuvasti lipsua, mun on kaivettava se eksynyt itsekuri taas esiin ja mun on tehtävä enemmän töitä tavoitteideni eteen. Joo, syksy on ollut raskasta aikaa ja joo, on voinut olla vaikeaa. Mutta typerys, muistele miten hyvä olo sulla oli itsestäsi kun asiat sujuivat mallikkaasti? Miten ylpeä ja tyytyväinen sä pystyit olemaan? Vertaa sitä peilistä tuijottavaan väsyneeseen ja jo lievästi turvonneeseen tyttöön. Sä tiedät mitä tehdä, avaimet on sun käsissäsi. Now go get that girl back!

Asiat, joihin on tultava muutos:

- Kiloklubi. 

Nykyään merkkailen kiloklubiin vain liikkumiset, mutta tästä lähtien mun on alettava merkkaamaan myös ne kalorit sinne, vain siten mä pystyn todella hillitsemään itseäni. Kalorien laskeminen tuntuu tässä vaiheessa jo tylsältä, mutta ilmeisesti en pysty muuten pääsemään tavoitteisiini.

- Lipsuminen eli "no jos minä nyt vain tämän palan syön tästä kakusta..." 

On okei herkutella toisinaan ja se on edelleen hyvä asia, etten ole raahannut karkkia tai pullaa kotiin saakka. Karkkia syön edelleen hyvin vähän, mutta silti silti silti. Teen ihan liikaa huonoja valintoja. Jokaisen houkutuksen kohdalla mun on mietittävä tarvitsenko mä todella tätä, miksi mä muka tarvitsisin tätä niin paljon ja pystynkö mä olemaan ilman? Nimittäin parempi olisi pystyä.

- Ruokavalio ylipäätään. 

Kesällä oli helppo syödä kevyesti, koska helteiden aikana ei edes tehnyt mieli syödä kovin raskaasti. Nyt syksyllä kasvikset ja hedelmät tuntuvat unohtuvan homehtumaan yhä useammin, vaikka nythän keho tarvitsisikin niitä entistä enemmän! Järjetöntä. Lisää kasviksia ja hedelmiä siis ruokavalioon. Ja vähemmän leipää, hei.

- Vesi.

Seriously, kuinka vaikea on juoda sitä vettä riittävää määrää? Se puhdistaa kehoa monin tavoin ja auttaa ihan hemmetisti tässä projektissa. Juo vettä, paljon.

- Liikunta ja laiskuus.

Syyskuussa liikuin kyllä ihan mukavasti, mutta viimeisten viikkojen aikana oon huomannut itseni laiskistuneen. Killerille on suhteellisen helppo lähteä ja siitä olenkin kyllä innoissani, mutta kiinnostus ei tahdo riittää omaehtoiseen liikkumiseen. En esimerkiksi edes saa aikaiseksi jumpata kotona, vaikka aikaa olisi hyvin ja se olisi suotavaakin. Lenkille lähtöä en jaksa useimmiten edes ajatella. Kun aiemmin olisin ahdistunut VIIKON liikuntatauosta, niin nyt kohautan vain olkia. Okei, olin räkätaudissa suurimman osan siitä ajasta, mutta en toki olisi kuollut esimerkiksi kevyeen kävelylenkkiin. Mun on löydettävä se into liikkumiseen taas. Mun on muistettava tavoitteeni: Vähintään neljä tuntia viikossa. Mielellään enemmänkin, mutta aloitetaan nyt vaikka tuosta neljästä. Sohvalla makaaminen ei auta sua pääsemään tavoitteisiisi, kultaseni.

(kuvat: weheartit.com)

Jatkan listaa myöhemmin, kunhan keksin lisää asioita, joissa on parantamisen varaa. Tässä taisi tulla kuitenkin tärkeimmät. 

(Pahoittelut muuten tästä hieman kummallisesta tekstistä ja muka nokkelasta tavasta puhutella itseäni. Kun käsken itseäni näin tekstin kautta, se tuntuu konkreettisemmalta, ymmärrättekö? Eh. En minäkään ymmärtäisi.)

Oon elossa!

Tervehdys lukijani (jos teitä vielä on...) 

Pahoittelen tätä hiljaisuutta, oon kyllä roikkunut koneella luvattomankin paljon, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Mulla on pienoinen motivaatiopula, niin tän blogin kuin elämäntapamuutoksenkin suhteen. Syyskuu on ollut aikamoisen uuvuttava ja sen huomaa myös junnaavasta painosta. Liikuttua on kuitenkin tullut, vaikkakin oon huomannut selvää laiskistumista (check: Liikuntahaaste!) koska mielenkiinto ei ole yksinkertaisesti riittänyt potkimaan itseäni lenkille tarpeeksi usein tai jumppaamaan kotona sadepäivinä. Mielummin olen ottanut päiväunet, ja se on ihan ok. En aio piiskata itseäni siitä, etten joinakin kuukausina yllä aivan niin huikeisiin lukemiin kuin joinakin aiempina, sillä edes se kolme tuntia liikuntaa viikossa on jo paljon paremmin kuin ennen tätä muutosta. Tärkeintä on, että liikunta on huonompinakin aikoina kuitenkin pysynyt mukana kuvioissa.

Sitä paitsi uskon, että nyt lokakuun myötä tää elämäntapamuutos saa uutta puhtia siipiensä alle. Kuten aiemmin jo kerroin, olen liittynyt Killerin Liikuntakeskuksen jäseneksi ja olen siitä varsin innoissani. Lauantaina sopimus alkoi virallisesti ja minä pyrhälsinkin heti paikalle zumbailemaan. Ystävänikin hankki kortin Killerille ja tänään kävimme yhdessä BodyJamissa. Oli ihan hullun hauskaa, vaikka tunnen itseni vielä melkoisen kömpelöksi ja valtavaksi muihin tunneilla käyviin tyttöihin verrattuna. (Ja tiedättekö, mun naama on jokaisen tunnin jälkeen punainen kuin palosireeni, aivan kuin olisin roikkunut pää alaspäin koko sen ajan... En tiedä pitäisikö vähän nolostua. Nääh.) Oon joka tapauksessa tosi innoissani, että pääsen ohjatuille tunneille ja että vaihtoehtoja on niin paljon. Ja kuntosalikin on nyt lähempänä, vaikka tuunkin varmaan edelleen koulun vieressä olevaa punttista kuluttamaan enemmän.

   Liikunta on hoidossa, entäs ruokapuoli sitten? Syyskuun aikana myös mun ruokavalio on kokenut taantuman, en oo jaksanut kirjata kaloreita ylös tai olla muutenkaan turhan tarkka. Toisaalta oon pitänyt kiinni periaatteistani, en oo kotiin kantanut karkkia, pullaa tai sipsejä, joten niitä ei oo tullut syötyä paljoakaan. Kahvilla käydessä oon leivonnaisen saattanut syödä, joten en voi sanoa pitäytyneeni täysin herkuttomanakaan. Enemmän mun kuitenkin pitäisi kiinnittää huomiota taas ruuan määrään ja laatuun. Vihannekset ja hedelmät on kokeneet radikaalin kadon mun ruokavaliossa. Lisäksi mun tulisi opetella taas tunnistamaan milloin oon syönyt tarpeeksi. Vähemmälläkin pärjää, onhan se tullut huomattua.

   Että tällaista tänään. Koetan jatkossa päivitellä useammin ja olla muutenkin aktiivisempi täällä blogiyhteisössä. Eiköhän tää tästä taas!

Ärsytyksiä.

Osa teistä muistanee miten jokunen aika sitten voitin eräästä arvonnasta kaksi ilmaista viikkoa eräässä liikuntakeskuksessa. No, tänään kävin lunastamassa palkintoni ja saavuin sovittuun tapaamiseen. Tämä mies, jonka varsinainen toimenkuva jäi vähän epäselväksi, esitteli minulle tiloja ja hieman kuntosalilaitteitakin. Käynti oli ihan mukava, vaikka mitään uutta tietoa en oikeastaan saanut siitä irti, niinkuin olin toivonut. Loppu oli kuitenkin todella kiusallinen ja epämukava, sillä ennen kuin itse tajusinkaan, tämä mies oli hankkimassa minulle 12 kuukauden sopimusta kyseiselle salille, vaikka en varsinaisesti kiinnostustani moiseen ollut ilmaissut. No, kun mainitsin asiasta, että tahtoisin vielä hieman harkita ja ensin tosiaan tutustua paikkaan kunnolla, mies tuntui melkein loukkaantuvan. Siinä vaiheessa kun vähintään VARTIN verran olin joutunut kuuntelemaan tekopirteää maanittelua, että "etkö nyt kuitenkin" ja "miettisit nyt" ja "miksi ei tehtäisi sopimusta heti", mun teki mieli lähteä paikalta samantien. Jos joudut jankkaamalla jankkaamaan toiselle, etten nyt halua vielä tehdä sopimusta, niin mikä siinä on niin vaikea uskoa? Pahinta oli, että mies sai kieltäytymiseni kuulostamaan siltä kuin en tulisi enää ikinä harrastamaan liikuntaa jos kyseisestä sopimuksesta kieltäydyn. Aivan kuin missään muualla ei voisi liikuntaa harrastaa? Ja jos nyt kieltäydyn, niin tulen olemaan aina ja ikuisesti tämä läski luuseri, joka nyt olen. Jumalauta, AAMEN. Lopulta, kun olin tuhat kertaa sanonut ei, mies älysi lakata jankkaamasta. Mutta siinä vaiheessa ilme oli muuttunut vittumaisen tekomaireaksi, vaikka koko ihmisestä huokui kylmyys. Kun lopulta, ikuisuudelta tuntuneen kohtauksen jälkeen pääsin astumaan ulos salilta, mua vitutti, ärsytti ja ahdisti aivan suunnattomasti. Mun teki mieli huutaa täyttä kurkkua, sillä niin paljon otti päähän. Totta kai se oli ihan odotettavissa, että ne kaksi ilmaista viikkoa ei varmasti tule ilman markkinointia, mutta joku roti siinäkin? Joku roti tuputtamisessa. Ja se, miten loukkaantuneelta mies kuulosti kun en hänen ainutlaatuista tarjousta hyväksynyt. Se, miten huonoksi ja typeräksi hän sai mut tuntemaan itseni.

       No, nyt on ainakin varmaa, etten kyseisessä paikassa tule asioimaan kuin näinä kahtena viikkona, enkä todellakaan tule tekemään jatkosopparia. Tekisi mieli jättää kokonaan menemättä sinne enää, mutta en halua antaa periksi tuollaisen idiootin takia. Asiakaspalautetta lähtee kyllä, kunhan saan nämä kaksi viikkoa hoidettua alta pois.

Treenien jälkeen kurni vatsa melkoisesti, joten päätin pitkästä aikaa valmistaa itselleni smoothien. Käytin smoothiessa niitä keräämiäni puolukoita, bulgarian jogurttia, banaania, maitoa ja hieman hedelmäsokeria tuomaan makeutta. Oli mielettömän hyvää ja ajattelin tehdä toistekin! Puolukoille tulee kyllä siis takuulla käyttöä.

Päätin antaa tälle, vielä nuhan muodossa kituuttelevalle flunssalle kyytiä alkamalla elää normaalisti. Kun ei kuitenkaan ole tarpeeksi kipeä vain makaamaan päivät pitkät, niin kai tää tästä sit katoaa itsestään. Nyt loppui laiskottelu! Kyllähän se tuolla salilla huomasi, että hengästyy edelleen helposti, mutta ei se enää samanlaista heikkoutta aiheuttanut kuin vielä pari päivää sitten. Ehkä tää tästä! Ja tänään on mennyt ruokailutkin ihan hyvin, vaikkakin oon syönyt tosi vähän verrattuna normaaliin päivään. 

Päivän syömiset:

Aamupala: - Kalinka -jogurtti

Välipala: - Omenanmakuinen Paussi -välipalapatukka
Päivällinen: - Tomaatti-jauheliha-kastiketta raastetun porkkanan ja kaalin. sekä fetan kera.
Iltapala: - Puolukka-banaanismoothie

Taantuma.

Oon huomannut, että liikunta ja terveellinen ruokavalio korreloi melko oleellisesti keskenään. Nyt kun olen ollut pakosta jo neljättä päivää liikkumatta, mun on ollut vaikea pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa. Mieliteot ovat lisääntyneet ja itsekurikin on rakoillut pahemman kerran. Mutta niinä päivinä kun liikun, mun ei edes tee mieli mitään turhuuksia, mun on helppo olla ilman. Ja silloin keho oikein kaipaa tuoreita hedelmiä! Ja pähkinöitä! Ja nyt kun oon joutunut lepäämään tämän flunssan takia, niin mun tekee enimmäkseen mieli kaikkia turhia, säilöntäainetta täyteen pumpattuja herkkuja, ja pelkkä ajatuskin pähkinöistä kyllästyttää mua.

Odotan innolla, että pääsen taas kunnolla liikkumaan, kunnolla hikoilemaan. Siirsin sen maanantaisen Kuntoportti-tapaamisen ensiviikon keskiviikolle, toivottavasti siihen mennessä oon jo kunnossa. Edelleen nenäliinoja kuluu pienen sademetsän verran ja olo on vähän hutera, mutta toivottavasti ollaan menossa jo parempaan päin. Oon kyllä hieman tympääntynyt itseeni tämän ravinnollisen taantumisen suhteen, mutta oon päättänyt, että ensi viikosta tulee täysin herkuton ainakin lauantaihin saakka. Lauantaina kenties juhlistan syntymäpäiväni, joten silloin pieni herkuttelu sallittakoon. Taidan kuitenkin jättää karkit edelleen kauppaan ja katsotaan teenkö sipsien kanssa samoin. Ihaninta olisi kun voisi itse leipoa ja valmistaa tarjoiltavat, jos siis edes päätän mitään juhlia järjestää. We'll see.