Rikkinäinen selkä ja kaksi senttiä.

Mun selkä alkoi eilen kiukkuilemaan. Välittömästi bodyjam-tunnin jälkeen vasenta puolta alaselästä alkoi vihlomaan ikävästi ja iltaa myöten jomotus vain paheni. Ajattelin selän olevan jumissa ja sitä se varmaan onkin, mutta pahinta oli, kun ajattelin lattialla makoilun helpottavan oloa ja lopulta todettuani sen hyödyttömäksi, yritin nousta taas ylös. Välittömästi alaselässä kävi sellainen vihlaisu, joka vei multa jalat alta ja löysin itseni jälleen lattialta vaikeroimasta. En kyennyt tai uskaltanut nousta ylös ainakaan puoleen tuntiin, sillä alaselkä tuntui olevan kuin tulessa. Lopulta sain hilattua ruhoni ylös ja suoristettua itseni, mutta jomotus vain jatkui ja kävely oli melkoisen nihkeää. Sain kuitenkin nukuttua suhteellisen hyvin yön yli ja aamulla selkä oli jo hitusen parempi. Sitä jomottaa kyllä edelleen, mutta käveleminen ei ole enää ylitsepääsemättömän hankalaa.

Lääkärintodistuksen takia piti päästä käymään terveyskeskuksessa, joten sinnehän sitä sitten lähdettiin. Ainoa vaan, että meinasin unohtaa kysyä koko todistusta, kun lääkäri alkoi kyselemään elintavoistani. Kerroin hänelle tästä elämäntapamuutoksesta ja hän tuntui olevan kiinnostuneempi siitä, kuin selästäni. Kyllä hän lopulta selänkin tarkisti ja ilmeisesti siinä on vain joku venähdys, ei kummempaa onneksi. Täytyy ottaa pari päviää iisisti, joten tämän päivän zumbailut jää nyt kyllä välistä, phyh. Kyllä tää alkaa selkeästi jo menemään parempaan päin, joten toivotaan, että huomenna pääsisi taas Killerille.

   Terveyskeskuskäynti oli sinänsä melko turha muuten, lääkäri käski vain vetää buranaa särkyyn. Jostain syystä hän kuitenkin myös katsoi tarpeelliseksi mitata pituuteni ja painoni, ja jotain yllättäväähän sieltä paljastui! Oon jo vuosia luullut olevani 164 senttiä lyhyt, mutta tänään selvisi, että oonkin 166 senttinen! Ohhoh. Painoindeksi tippui tämän myötä 0,9:llä. En tiedä miten skeptisesti minun pitäisi suhtautua tuohon, koska tuntuu, että joka paikassa mitta näyttää eriä, mutta... En pistä pahitteeksi kahta lisäsenttiä. Paino oli vaatteet päällä edelleen aikalailla tasan 100 kg, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä. Toisaalta odotin kyllä pahempaa, varsinkin viime viikkoisen laiskottelun jälkeen. No, hyvä näin.

Ärsytyksiä.

Osa teistä muistanee miten jokunen aika sitten voitin eräästä arvonnasta kaksi ilmaista viikkoa eräässä liikuntakeskuksessa. No, tänään kävin lunastamassa palkintoni ja saavuin sovittuun tapaamiseen. Tämä mies, jonka varsinainen toimenkuva jäi vähän epäselväksi, esitteli minulle tiloja ja hieman kuntosalilaitteitakin. Käynti oli ihan mukava, vaikka mitään uutta tietoa en oikeastaan saanut siitä irti, niinkuin olin toivonut. Loppu oli kuitenkin todella kiusallinen ja epämukava, sillä ennen kuin itse tajusinkaan, tämä mies oli hankkimassa minulle 12 kuukauden sopimusta kyseiselle salille, vaikka en varsinaisesti kiinnostustani moiseen ollut ilmaissut. No, kun mainitsin asiasta, että tahtoisin vielä hieman harkita ja ensin tosiaan tutustua paikkaan kunnolla, mies tuntui melkein loukkaantuvan. Siinä vaiheessa kun vähintään VARTIN verran olin joutunut kuuntelemaan tekopirteää maanittelua, että "etkö nyt kuitenkin" ja "miettisit nyt" ja "miksi ei tehtäisi sopimusta heti", mun teki mieli lähteä paikalta samantien. Jos joudut jankkaamalla jankkaamaan toiselle, etten nyt halua vielä tehdä sopimusta, niin mikä siinä on niin vaikea uskoa? Pahinta oli, että mies sai kieltäytymiseni kuulostamaan siltä kuin en tulisi enää ikinä harrastamaan liikuntaa jos kyseisestä sopimuksesta kieltäydyn. Aivan kuin missään muualla ei voisi liikuntaa harrastaa? Ja jos nyt kieltäydyn, niin tulen olemaan aina ja ikuisesti tämä läski luuseri, joka nyt olen. Jumalauta, AAMEN. Lopulta, kun olin tuhat kertaa sanonut ei, mies älysi lakata jankkaamasta. Mutta siinä vaiheessa ilme oli muuttunut vittumaisen tekomaireaksi, vaikka koko ihmisestä huokui kylmyys. Kun lopulta, ikuisuudelta tuntuneen kohtauksen jälkeen pääsin astumaan ulos salilta, mua vitutti, ärsytti ja ahdisti aivan suunnattomasti. Mun teki mieli huutaa täyttä kurkkua, sillä niin paljon otti päähän. Totta kai se oli ihan odotettavissa, että ne kaksi ilmaista viikkoa ei varmasti tule ilman markkinointia, mutta joku roti siinäkin? Joku roti tuputtamisessa. Ja se, miten loukkaantuneelta mies kuulosti kun en hänen ainutlaatuista tarjousta hyväksynyt. Se, miten huonoksi ja typeräksi hän sai mut tuntemaan itseni.

       No, nyt on ainakin varmaa, etten kyseisessä paikassa tule asioimaan kuin näinä kahtena viikkona, enkä todellakaan tule tekemään jatkosopparia. Tekisi mieli jättää kokonaan menemättä sinne enää, mutta en halua antaa periksi tuollaisen idiootin takia. Asiakaspalautetta lähtee kyllä, kunhan saan nämä kaksi viikkoa hoidettua alta pois.

Treenien jälkeen kurni vatsa melkoisesti, joten päätin pitkästä aikaa valmistaa itselleni smoothien. Käytin smoothiessa niitä keräämiäni puolukoita, bulgarian jogurttia, banaania, maitoa ja hieman hedelmäsokeria tuomaan makeutta. Oli mielettömän hyvää ja ajattelin tehdä toistekin! Puolukoille tulee kyllä siis takuulla käyttöä.

Päätin antaa tälle, vielä nuhan muodossa kituuttelevalle flunssalle kyytiä alkamalla elää normaalisti. Kun ei kuitenkaan ole tarpeeksi kipeä vain makaamaan päivät pitkät, niin kai tää tästä sit katoaa itsestään. Nyt loppui laiskottelu! Kyllähän se tuolla salilla huomasi, että hengästyy edelleen helposti, mutta ei se enää samanlaista heikkoutta aiheuttanut kuin vielä pari päivää sitten. Ehkä tää tästä! Ja tänään on mennyt ruokailutkin ihan hyvin, vaikkakin oon syönyt tosi vähän verrattuna normaaliin päivään. 

Päivän syömiset:

Aamupala: - Kalinka -jogurtti

Välipala: - Omenanmakuinen Paussi -välipalapatukka
Päivällinen: - Tomaatti-jauheliha-kastiketta raastetun porkkanan ja kaalin. sekä fetan kera.
Iltapala: - Puolukka-banaanismoothie