Viikkokatsaus ja venyyttelyä.

Viikko on jälleen mennyt ihan mukavasti, vaikka paino ei olekaan hilautunutkaan alaspäin. Ihmettelen kyllä vähän tätä junnaamista, koska olen liikkunut jälleen paljon ja olen syönyt hyvin. Yhden ainoan pullan söin eilen, mutta muuten olen onnistuneesti pidättäytynyt muista herkuista. Käsittämätöntä. Kaloritkaan eivät ole paukkuneet, vaan ennemminkin jääneet vähän vajaiksi. Missä tulokset?!

Tämän viikon liikunnat:

ma - danzation 1h

ti - tanssiteema: voguing 1h

ke - kävely 45min, jumppa 45min

to - lepopäivä

pe - venyttely 50min

la - zumba 1h

su - bodyjam 1h, venyttely 40min

Yhteensä 7 tuntia.

Tämän hetkinen fiilis on oikein mainio. Kävin illalla tosiaan jammailemassa ja en oo varmaan hetkeen ollut niin hikinen. Syytän kyllä ilmastointia, joka ei ilmeisesti ollut päällä. Muuutta, kyllä kaloreitakin näytti sykemittarin mukaan palaneen 860! Huh. Oli mukavaa ja oon tyytyväinen, että sain raahattua ahterini sinne. Vaikkakin jälleen tunnin jälkeen näytin siltä kuin olisin koko sen ajan roikkunut pää alaspäin. Oli nimittäin hieman punainen naama. Hihi, mahdoinpa näyttää hassulta.

     Toinen asia mikä tekee olon mukavaksi on miehekkeen kanssa yhdessä tehty pitkä venyttelytuokio. Perjantaina mies oli itse niin jumissa, että pyysi minua vetämään hänelle jonkinlaisen venyttelysession, joka päättyisi ihan kunnon rentoutukseen. Himmennettiin valoja ja raivattiin tilaa lattialle, laitettiin rauhallista musiikkia soimaan ja venyteltiin varmaan ainakin 50 minuutin ajan. Minä neuvoin venyttelyliikkeet, toisinaan mieskin sai näyttää omiaan ja lopuksi rentouduttiin vain makoilemalla pimeässä, rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kokemuksesta jäi tosi hyvä mieli ja päätettiinkin toistaa se jatkossa vähintään kerran viikossa. Sama tehtiin tänäänkin, tosin hieman lyhyempänä. Venyttelyyn käytettiin tänään aikaa noin 40 minuuttia ja tämän kappaleen tahtiin lopussa rentouduttiin:

Rakastan tätä kappaletta todella paljon. Se tuo aivan uskomattomia tunteita pintaan.

Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tästä venyttelysessiosta sain itsekin taas uutta intoa haaveilla personal trainerin tai ryhmäliikuntaohjaajan työstä. Ehkä vielä joskus... :)

PS. Jee Haavisto, jee!

Laiskottelua, liikkumista ja treenikenkiä.

Tämä päivä on kulunut laiskotellessa, mainitsemastani krapulasta toetessa ja Gleen ekaa tuotantokautta katsellessa. Glee saa minut virittäytymään onnellisesti tunnelmaan, sillä viime viikolla varmistui mitä teen seuraavat kuusi viikkoa: Teatteria. Oon niin innoissani tästä, että voisin itkeä. Toivon todella, että seuraavista kuudesta viikosta tulee todella antoisat.

Lauantai on ensimmäinen päivä tällä viikolla, jolloin en oo tehnyt yhtään mitään liikunnallista. En oo käynyt edes ulkona, vaan oon rehellisesti mähöttänyt sisällä enemmän ja vähemmän apaattisissa tunnelmissa. Välillä on mukava pitää päiviä, jolloin ei tee mitään, mutta on myönnettävä, että mua kyllästyttää jo nyt! Parhaimpia on päivät, jolloin on sen verran tekemistä, että pystyy pitämään itsensä liikkeellä, mutta ei liian kiireisenä. Omalla kohdalla olen huomannut sen, että jos minulla ei ole tekemistä, niin pian ajaudun vellomaan huonoissa ajatuksissa ja päivä on väistämättä pilalla. Niin kävi tänäänkin, eikä juopottelusta aiheutunut turvotus auta yhtään asiaa.

Mutta tällä viikolla on tosiaan tullut liikuttua ihan mukavasti:

Maanantai: BodyJam 1h, BodyBalance 1h

Tiistai: 1,5h kävelyä

Keskiviikko: StreetJazz 1h, BodyBalance 1h

Torstai: 30min kävelyä

Perjantai: 30min kävelyä

...ja huomenna eli tänään eli sunnuntaina menen mahdollisesti Zumbaamaan. Oon ihan tyytyväinen tulokseen, vaikka Zumba jäisikin välistä, mutta eihän lisätreeni koskaan pahitteeksi olisi.

Ostin muuten aiemmin syksyllä uudet treenikengät Top-Sportin alesta. Valitettavasti nämä kengät eivät ole jostain syystä sopineet jaloilleni, vaan aina kun olen niitä yrittänyt käyttää, niin jokin oikean jalkapohjan lihaksista on kipeytynyt niin, ettei kengät jalassa ole oikein voinut jatkaa. En oo tainnut kertaakaan selvitä niistä ryhmäliikuntatunneista läpi ilman, että olisin joutunut riisumaan nämä kengät pois. Oon alkanut haaveilla joistakin minulle sopivimmista, mahdollisimman kevyistä kengistä, jotka ehkä muistuttavat enemmän jotain tossuja, kuin varsinaisia kenkiä. Kevyet ovat toki nuo Reebokin popotkin, mutta jostain syystä ne eivät toimi minun jaloilleni. Luulenkin, että vika ei ole ollenkaan kengissä, vaan minun jalkoissani. Tykkään muutenkin tanssia lähes avojaloin, koska en pidä hiostavista ja painavista kengistä. Osaisiko joku lukijoistani suositella minulle joitakin kenkiä, jotka ovat suunnilleen kuvailemani kaltaiset? Todella kevyet, lähes tossu-/sukkamaiset?

Ja olisiko joku kiinnostunut ostamaan nuo Reebok-kenkäni pois? Ne ovat kokoa 40,5 ja käyttökerrat on laskettavissa kahden käden sormilla. Alunperin ne ovat maksaneet n. 65 euroa Top-Sportissa ja itse ostin ne -70% alennuksesta. Itse niistä pyytäisin 12 euroa + postituskulut (ja jos Jyväskylän seudulla liikutaan, niin nouto/keskustan alueelle tuominen onnistuu myös.). Täältä löytyy kuvaa ja jotain tietoa kengistä. Kysy jos kiinnostuit! 

Myöhästyneitä syntymäpäivälahjoja ja myöhäisiä illallisia.

BodyBalance-tunti oli ihana, vaikkakin täytyy myöntää, että kävin melkoisilla kierroksilla heti jammailutunnin jälkeen ja keskittyminen oli sen vuoksi vähän hukassa aluksi. Omat ongelmansa tuotti myös pimeä sali, itse kun tietenkin lyöttäydyin aivan taakse enkä sieltä meinannut nähdä ohjaajaa. Liikkeet täytyi matkia lähinnä edelläolevilta. Ehdottomasti oon kyllä menossa toisenkin kerran, ehkä silloin tunti sujuu paremmin. Jos joku ei tiedä, mitä BodyBalance on, niin Killerin sivuilla kuvaillaan sitä näin: "Mieltä ja kehoa rauhoittava tunti. Paranna pehmeästi tasapainoasi, syvien lihasten kuntoa ja lisää liikkuvuuttasi! Vaikutteita joogasta, pilateksesta ja tai chista."  Nyt kun olen itsekin kokenut tämän tunnin, voin suositella sitä jokaiselle.

(kuva: weheartit.com)

Taisin muistaakseni ohimennen mainita viime viikolla uudesta sykemittaristani! Alunperin pistin tilauksen menemään syyskuun yhdestoista päivä, syntymäpäivänäni, sillä mieheni lupasi sykemittarin minulle lahjaksi. Tilasin aluksi Verkkokaupasta, mutta kun reilun kuukaudenkaan jälkeen sykemittariani ei kuulunut, peruin tilauksen ja laitoin uuden menemään Cyberphotoon. Sieltä sykemittarini saapuikin alle viikossa! Tämä merkiltään Beurer PM 25 on valittu Runners World (03/08) -lehden testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella. Vaikka sen toiminnot on tehty ensisijaisesti kai juoksijoille, toimii se silti ihan hyvin tällaiselle tanssijallekin, mielestäni. Ajaa kyllä asiansa. Eikä hintakaan päätä huimaa! Itsehän en näistä kovinkaan paljon älyä, mutta haluamani tiedot (mm. kalorinkulutuksen) saan selville. Kaloreita kului muuten BodyJam tunnilla sen 799 ja BodyBalancessakin suunnilleen 430. Yhteensä siis 1229. Ihan mukavasti, sanoisin. Huomenna meen kohottamaan sykettä KilleriSumbaan! (ja kyllä, se on kirjoitettu S:llä myös viralliseen ryhmäkalenteriin...)

Olin tuntien jälkeen kotona vasta yhdeksältä ja suihkun jälkeen sain vihdoin itsekin maistella valmistamaani illallista, currybroileria ja basmatiriisiä. Yli puolet lautasestani täytin kyllä tämän hetken lempparilisukkeellani: Kaaliraaste-fetajuusto-combolla. Pääruokakin oli kyllä loistavaa, mutta jostain syystä oon aina enemmän innoissani tuosta kaalin ja fetan yhdistelmästä. (Citymarketissa oli kuulemma ollut viime perjantaina kaalia myynnissä SENTIN kilohintaan! Kieltämättä harmitti hieman, että missasin näin uskomattoman tarjouksen.)

      Mutta mitä mieltä olette näin myöhään syömisestä? Pyrin välttämään raskasta syömistä useaa tuntia ennen treenejä (jotka sijoittuu yleensä klo 18 ja 21 välille) koska maha täynnä ei ole mukava liikkua. Sen takia mun olisi syötävä joko tosi aikaisin (jo noin klo 14-15) tai sitten suosiolla siirtää syömiset treenien jälkeen eli kohtalaisen myöhäiselle ajankohdalle. Useimmiten en edes ehdi valmistaa mitään ruokaa ennen treenejä. Mun rytmi tuntuu muutenkin menevän näin, että valvon pakostakin myöhään ja riippuen päivän ohjelmasta, herään aikaisin tai vähän myöhemmin. Toisinaan tää illallinen saattaa olla ainoa lämmin ruoka koko päivänä - ja nyt kun lopetin koulunkin, se tulee olemaan ainoa lämmin ruoka päivän aikana. Mielummin syön sen yhden vähän myöhempään, kuin ei ollenkaan. Mitä mieltä te muut olette? Kuulenko kauhistuneita hengähdyksiä? Mun elämä nyt vain on mennyt näin jonkin aikaa, oon herännyt kuuden ja kahdeksan välillä, lähtenyt kouluun, tullut kotiin joskus iltapäivällä neljän jälkeen ja kuuden jälkeen taas lähtenyt treeneihin. Oon päättänyt vain syödä kevyen välipalan koulun jälkeen, koska suurempaa ateriaa en pystyisi käsittelemään ennen treenejä, yksinkertaisesti.

Home is where ever I'm with you.

Mun perjantai-iltaan kuuluu yksi kirsikkaolut, pähkinöitä, pari palaa tummaa suklaata ja hyvää musiikkia. Tuntuu ihanalta olla itsekseen kotona kiireisen päivän jälkeen. Nukuttiin kyllä M:n kanssa myöhään molempien vapaapäivän kunniaksi ja herättyämme lähdettiin samantien lenkille yhdessä. Päätettiin suunnata valloittamaan läheinen Laajavuori ja sehän me tehtiin. Vaikka suurin osa matkasta olikin jyrkkää ylämäkeä, niin musta oli tosi ihanaa ja virkistävää vaihtelua kävellä metsäpoluilla asfaltin sijaan. Tykkään muutenki niistä poluista enemmän kuin mistään pururadastakaan. En koskaan näe unia lentämisestä, mutta uneksin usein kyllä kotiseutuni mäntykankailla ja harjuilla juoksemisesta - siitä miten askel on niin kevyt, että juokseminen on melkein kuin leijumista. Niissä unissa oon ehkä onnellisimmillani ja vaikka nykyään en juoksemisesta välitäkään, niin musta olisi silti ihanaa olla joskus tulevaisuudessa siinä kunnossa, että kykenisin tekemään tästä unestä edes osittain totta. Muutaman juoksuaskeleen tämän päiväisellä lenkillä otinkin (ja totesinkin miehelle, että tää oli varmaan pisin matka minkä oon juossut vuosikausiin), mutta raskasta se oli kuin mikä. Ehkä miinus parinkymmenen kilon päästä voisin oikeasti harkitakin sitä, että juoksisin suurimman osan lenkeistäni, nyt se ei tule kuuloonkaan.

         Laajavuoren huipulta oli kieltämättä tosi mahtavat näkymät. Pidän tosi paljon tästä Jyväskylän kumpuilevasta maastosta. Tuntuu ihan hölmöltä, ettei tätä ennen olla moista lenkkiä tehty, varsinkin kun aiemmin asuttiin ihan Laajavuoren kupeessa. Paljon puhetta siitä on ollut, mutta ikinä ei vaan saatu aikaiseksi.

♥

Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

Hmphmphhmh.

Tähän päivään ei kuulu mitään uutta. Kävin taas kuntosalilla ennen koulun alkua ja se oli ihanaa. Hyvää oloa kesti kuitenkin vain hetken, ja nyt oonkin jälleen pahantuulinen, päänsärkyinen ja niskakipuinen. Mua ärsyttää suunnattomasti, että olotila on niin tympeä, koska en yhtään pidä itsestäni näin. Enkä pidä valittamisesta. Enkä teksteistäni kun olen huonolla tuulella, ne ovat niin... masentavia. En halua olla masentava enkä pahantuulinen.

Haluaisin liikkumisen ilon takaisin. Löytöpalkkio sille, joka sen minulle palauttaa!

Jotain hyvää sentään: Päätin vihdoin, että hankin platinakortin (eli 12 kuukauden sopimuksen) sinne Killerin liikuntakeskukselle. Pidän siitä paikasta ja oon aina viihtynyt niillä ilmaisilla tutustumispäivillä. Ryhmäliikuntatarjonta on todella monipuolinen (yli 70 tuntia viikossa!) ja kuntosalikin vaikutti hyvältä nopean vilkaisun perusteella. Lisäksi opiskelijalle hinta on todella edullinen verrattuna muihin paikkoihin. Tulen esimerkiksi säästämään vuodessa 156 euroa jo sillä, että valitsen Killerin sen toisen kuntokeskuksen sijaan. Joten miksi ei? Voisihan sitä huonompienkin asioiden hyväksi rahansa laittaa. Ja oon varma, että tässä on lääke mun hetkelliseen kyllästymiseen!

   Laitoin muuten asiakaspalautetta sinne toiseen kuntokeskukseen. Sain todella asiallisen vastauksen takaisin ja mua melkein harmittaa, että valitin asiasta ja vielä niin kärkkääseen sävyyn. Joko mainitsin, etten pidä valittamisesta?

Puh-huh. Ja viimeiseksi päivän kysymys:

Day 08 - Your workout routine.

- Kuten oon valitellut, en tällä hetkellä saa itseäni innostumaan oikein mistään muusta kuin kuntosalista. Kävelen kyllä niin paljon kuin mahdollista, mutta siihen se sitten jääkin. Toivottavasti tulevan kuntosalijäsenyyden myötä saan elvytettyä rakkauteni liikuntaan!

        Mutta, tosiaan. Kuntosalilla käydessä mulla ei oo mitään varsinaista ohjelmaa, koska aikataulujen takia en voi koskaan olla varma, pääsenkö salille kerran vai kahdesti viikosta. Yleensä aloitan lämmittelemällä crosstrainerilla 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirryn varsinaisiin laitteisiin. Käyn läpi kädet, selän ja jalat ja lopuksi heilun vielä kahvakuulan kanssa - tähän menee reilu 30 minuuttia. Loppuverryttelyksi teen jälleen crosstraineria tai kuntopyörää 5-15 minuuttia. Ja loppuun vielä 15 minsan venyttelyt. Sen jälkeen suihkuun ja kouluun!

         Aiemmin kesällä tanssin tosi paljon, eli tein spotifyyn erilaisia playlistejä, jotka vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin. Sieltä sit valkkasin mielialaan parhaan ja annoin musiikin viedä. Joka tunnin jälkeen olin aivan hiestä likomärkä. Kesällä olikin helppo liikkua ja musta oli ihana aloittaa päivät tanssitunnilla tai muuten vain reippaalla kävelylenkillä. Nyt koulu ja syksy on kyllä vienyt mehut niin, että hyvä jos ylipäätään jaksan edes liikkua. Harmittaa.

Rainy days.

Pyrin välttämään kaikenlaisia valmiita einesruokia, mutta joinakin päivinä on vain niin kiireinen tai väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksa alkaa tehdä mitään kovin monimutkaista ruokaa, vaan päätyy hakemaan kaupasta esimerkiksi pinaatti- tai porkkanalättyjä. Tänään oli sellainen päivä. Parempia ja terveellisempiä ne toki olisivat itsetehtyinä, mutta siinä vaiheessa kun koulusta tullessa kaatuu sohvalle ja nukahtaa samantien pariksi tunniksi, on aika selvää, ettei tänään tule tosiaankaan tekemään muuta kuin nakkaamaan lätyt uuniin ja tekemään ehkä perunasoseen kyytipojaksi. Tänään illallisenani toimi siis atrian porkkanaohukaiset perunasosenokareen, fetan ja puolukoiden kera. Oli kyllä varsin herkullista. Kuinka usein te lukijat syötte einesruokia vai pyrittekö välttämään niitä täysin? Onko mitään einesruokaa, jonka suhteen voitte toisinaan tehdä kompromissin?

Oon vähän huolissani, koska flunssan jälkeen en oo saanut itseäni oikein kunnolla liikkeelle. Ainoa asia, mitä edelleen teen mielelläni, on kuntosalilla käynti. Siellä ramppaisin varmaan jatkuvasti, mikäli se sijaitsisi täällä eikä 35 kilometrin päässä koulun vieressä. Harmillisesti aikataulut ja lukujärjestykset menee niin, etten pääse tälläkään viikolla kuin kerran käymään siellä. Kaikki muu liikunta, josta oon aiemmin nauttinut paljonkin, tuntuu tosi nihkeältä. Mua melkein itketti eilen, kun pitkän tauonkin jälkeen tanssiminen tuntui niin vaikealta. Haluaisin tietää miksi musta tuntuu nyt tältä, koska aiemmin liikkuminen on ollut niin helppoa ja vaivatonta. Miksi ei siis nyt? Toivottavasti tää on vain jokin vaihe, joka menee nopeasti ohi. Johtuisiko tää pimenevistä illoista ja syksystä, että energiaa tuntuu olevan paljon vähemmän? Miten ihmeessä pimeän talven yli on mahdollista edes selvitä? Mulla on vaikeuksia jo nyt selvitä näistä päivistä läpi kunnialla. Viime talvena ottamani kuva kiteyttää aika hyvin tämän hetkiset tunnelmat:

Leelo ja sateinen päivä.

Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?

- Kyllä ja kyllä. Isän kanssa en hirveästi ole aiheesta keskustellut, mutta äidin kanssa puhutaan paljonkin ja äiti on ihanan kannustava. Isäkin on kyllä suloinen - silloin harvoin kun kotona pääsen käymään (välimatkaa kun on se 655 kilometriä...) isä muistaa kertoa, että oon pienentynyt (vaikken olisikaan :D) Ihania hölmöjä, molemmat.

Ärsytyksiä.

Osa teistä muistanee miten jokunen aika sitten voitin eräästä arvonnasta kaksi ilmaista viikkoa eräässä liikuntakeskuksessa. No, tänään kävin lunastamassa palkintoni ja saavuin sovittuun tapaamiseen. Tämä mies, jonka varsinainen toimenkuva jäi vähän epäselväksi, esitteli minulle tiloja ja hieman kuntosalilaitteitakin. Käynti oli ihan mukava, vaikka mitään uutta tietoa en oikeastaan saanut siitä irti, niinkuin olin toivonut. Loppu oli kuitenkin todella kiusallinen ja epämukava, sillä ennen kuin itse tajusinkaan, tämä mies oli hankkimassa minulle 12 kuukauden sopimusta kyseiselle salille, vaikka en varsinaisesti kiinnostustani moiseen ollut ilmaissut. No, kun mainitsin asiasta, että tahtoisin vielä hieman harkita ja ensin tosiaan tutustua paikkaan kunnolla, mies tuntui melkein loukkaantuvan. Siinä vaiheessa kun vähintään VARTIN verran olin joutunut kuuntelemaan tekopirteää maanittelua, että "etkö nyt kuitenkin" ja "miettisit nyt" ja "miksi ei tehtäisi sopimusta heti", mun teki mieli lähteä paikalta samantien. Jos joudut jankkaamalla jankkaamaan toiselle, etten nyt halua vielä tehdä sopimusta, niin mikä siinä on niin vaikea uskoa? Pahinta oli, että mies sai kieltäytymiseni kuulostamaan siltä kuin en tulisi enää ikinä harrastamaan liikuntaa jos kyseisestä sopimuksesta kieltäydyn. Aivan kuin missään muualla ei voisi liikuntaa harrastaa? Ja jos nyt kieltäydyn, niin tulen olemaan aina ja ikuisesti tämä läski luuseri, joka nyt olen. Jumalauta, AAMEN. Lopulta, kun olin tuhat kertaa sanonut ei, mies älysi lakata jankkaamasta. Mutta siinä vaiheessa ilme oli muuttunut vittumaisen tekomaireaksi, vaikka koko ihmisestä huokui kylmyys. Kun lopulta, ikuisuudelta tuntuneen kohtauksen jälkeen pääsin astumaan ulos salilta, mua vitutti, ärsytti ja ahdisti aivan suunnattomasti. Mun teki mieli huutaa täyttä kurkkua, sillä niin paljon otti päähän. Totta kai se oli ihan odotettavissa, että ne kaksi ilmaista viikkoa ei varmasti tule ilman markkinointia, mutta joku roti siinäkin? Joku roti tuputtamisessa. Ja se, miten loukkaantuneelta mies kuulosti kun en hänen ainutlaatuista tarjousta hyväksynyt. Se, miten huonoksi ja typeräksi hän sai mut tuntemaan itseni.

       No, nyt on ainakin varmaa, etten kyseisessä paikassa tule asioimaan kuin näinä kahtena viikkona, enkä todellakaan tule tekemään jatkosopparia. Tekisi mieli jättää kokonaan menemättä sinne enää, mutta en halua antaa periksi tuollaisen idiootin takia. Asiakaspalautetta lähtee kyllä, kunhan saan nämä kaksi viikkoa hoidettua alta pois.

Treenien jälkeen kurni vatsa melkoisesti, joten päätin pitkästä aikaa valmistaa itselleni smoothien. Käytin smoothiessa niitä keräämiäni puolukoita, bulgarian jogurttia, banaania, maitoa ja hieman hedelmäsokeria tuomaan makeutta. Oli mielettömän hyvää ja ajattelin tehdä toistekin! Puolukoille tulee kyllä siis takuulla käyttöä.

Päätin antaa tälle, vielä nuhan muodossa kituuttelevalle flunssalle kyytiä alkamalla elää normaalisti. Kun ei kuitenkaan ole tarpeeksi kipeä vain makaamaan päivät pitkät, niin kai tää tästä sit katoaa itsestään. Nyt loppui laiskottelu! Kyllähän se tuolla salilla huomasi, että hengästyy edelleen helposti, mutta ei se enää samanlaista heikkoutta aiheuttanut kuin vielä pari päivää sitten. Ehkä tää tästä! Ja tänään on mennyt ruokailutkin ihan hyvin, vaikkakin oon syönyt tosi vähän verrattuna normaaliin päivään. 

Päivän syömiset:

Aamupala: - Kalinka -jogurtti

Välipala: - Omenanmakuinen Paussi -välipalapatukka
Päivällinen: - Tomaatti-jauheliha-kastiketta raastetun porkkanan ja kaalin. sekä fetan kera.
Iltapala: - Puolukka-banaanismoothie

Kippee.

Kipeilyksihän tämä meni, yllättäen. Sunnuntaina oli viimeinen muuttopäivä ja muutto-osuuden hoidinkin kunnialla läpi, vaikka jo siinä vaiheessa meinasi ajoittain hieman huipata. Loppusiivouksenkin sain aloitettua, mutta siinä vaiheessa kun en enää tahtonut väsymykseltäni pysyä pystyssä, päätin heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Kehnolle ololle löytyikin syy, kun mittasin kuumeen kotona: 38 astetta. Ei ihmekään, että siivoaminen tuntui normaalia raskaammalta. Loppuilta menikin koomaillessa ja palellessa sohvalla peiton alla. Samaa linjaa oon toteuttanut eilen ja vähän tänäänkin, vaikka lepäily jäi tänään valitettavasti hieman vähemmälle. Aamulla oli pakko nousta hoitamaan vanhan kämpän loppusiivous, koska vuokranantaja välttämättä halusi päästä tsekkaamaan asunnon tänään. Voin kertoa, että parin tunnin siivousurakan jälkeen olo ei ollut mitenkään miellyttävä. Ilman siivousurakkaa ja ylimääräistä huhkimista olisin saattanut olla huomenna jo kykenevä menemään kouluun, mutta tän olon perusteella taidan pitää vielä yhden lepopäivän, jonka todellakin pyhitän vain lepäämiselle.

Rankempi liikunta on nyt siis pannassa ainakin muutaman päivän ja ehkä ihan hyvä niin. Viime viikonloppu oli kuitenkin aika rankka keholle - yli kymmenen tuntia muuttamista, kamojen roudaamista ylös ja alas ja ympäriinsä. Siihen lisäksi ne kaksi Killerin liikuntakeskuksella vietettyä tuntia. Voin kertoa, että lihakset olivat aika hiton kipeinä jälkikäteen. En kyllä tiedä, että boostasiko se kuume lihaskipuilua, mutta varsinkin sunnuntai-iltana tuntui, etten pääse edes sohvalta ylös sen takia. Oon myös pohtinut, että onko tää ihan tavallista flunssaa vai kenties kehon tapa kertoa, että nyt mennään vähän liian lujaa? Oon viimeviikkoina liikkunut enemmän kuin koko elämässäni ja muutenkin melkein kaksinkertaisesti omien viikkotavoitteitteni. Nyt olisi varmaan ihan hyvä pitää vähän rauhallisempi viikko, ehkä aloittaa kevyillä kävelylenkeillä kunhan tässä nyt tervehtyy. Kieltämättä hetkittäin tekee tiukkaa pelkästään pysyä paikoillaan, mutta puolikuntoisena ei ole mitään järkeä lähteä rasittamaan itseään liikaa, tulihan se tänään jo huomattua.

Ruokapuoli on mennyt myös aika heikosti. Muuton takia tuli syötyä paljon nouto- ja einesruokia, ja nyt kipeillessäkin on tullut annettua itselleen useammin periksi. M on myös kantanut kaupasta jäätelöä ja vanukkaita, vain koska haluaa piristää minua, ihana. Kaunis ajatus, mutta täytyy kyllä seuraavalla kerralla pyytää sitä tuomaan mielummin vaikka hedelmiä. :D No, vaikka ruokavalio on hetkellisesti kokenutkin pienen taantuman, tiedän sen kohenevan samalla kun vointinikin kohenee. Tällä hetkellä ruokavaliosta nipottaminen ei kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisenä. 

Tän päivän syömiset:

- Aamupala: Kalinka -jogurtti

- Päivällinen: Liha-makaronilaatikkoa ja kurkku-tomaatti-feta -salaattia

- Välipalat: Kolme (!!!) maitovanukasta, lasillinen limpparia (...eikä edes mitään lightia.)

Musta tuntuu, että mun päivitykset ovat hirvittävän tylsiä nykyään. Otan edelleen ehdotuksia vastaan, jos on mielessä joitakin aiheita, joista haluaisitte, että kirjoitan enemmän. Yritän jatkossa sisällyttää päivityksiin myös enemmän kuvia, omiakin. Olen vain niin laiska siirtämään niitä kamerasta koneelle!

Keep your eyes on the goal.

Oon lievästi pettynyt itseeni. Oon alkanut lipsua periaatteistani. Lipsumiset ovat pieniä, mutta lipsumisia silti. En edelleenkään ole ostanut sipsiä, karkkia tai keksipakettia. Jos joku on tarjonnut, olen saattanut yhden karkin syödä, tms. Mulla on edelleen paljon asioita, joista olla ylpeä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nyt on aika pysähtyä ja vähän pohtia, mitä voisin tehdä vieläkin paremmin, mitä asioita voisin muuttaa.

Asioita, joihin kiinnittää huomiota:

- Annoskoko. Oon alkanut syömään liikaa enkä usein edes välitä, vaikka olisin jo täynnä. Tähän täytyy tulla muutos, pärjäisin aivan hyvin vähemmälläkin ruualla. Mun on lopetettava syöminen silloin kun olen täynnä, eikä vasta sitten kun olen jo ähkyssä. Mulla on myös paha tapa hotkia. Ja oikeasti, jos olen jo kylläinen, sitä ruokaa ei tarvitse hakea lisää. Mun on lakattava syömästä pelkästä syömisen ilosta.

- Toisinaan herkuttelu on jopa suositeltavaa, kunhan muistaa kohtuuden. Oon mielestäni onnistunut tässä ihan hyvin, mutta en tiedä, jostain syystä jaksan nähdä syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin herkuttelusta. Pala tummaa suklaata päivässä on ihan ok, mutta entä leivos kahvilassa kerran viikossa?

- Alkoholi. Oon nyt muutaman viime viikon aikana onnistunut hankkimaan yhden krapulapäivän itselleni viikossa. En silloinkaan ole seuraavana päivänä sortunut niihin krapulamättöihin, joita ennen olisin ilomielin vetänyt, mutta mua silti harmittaa, että viikon hyvä työ täytyy lopulta vetää nollille. Ah ja miten paljon inhoankaan krapulapäivän turvotusta! Esimerkiksi eilen tuli pämpättyä ja kunnolla, vaikkakin siinä illanvietossa tulikin ravattua ympäri kaupunkia ainakin kahdeksan kilometrin verran ja baarissakin tanssittua melkoisen raivokkaasti. Mutta se alkoholi, miksi en sen kanssa osaa pysyä kohtuudessa? Kun pystyisin ihan hyvin olemaan ilmankin. Oon sellaisen positiivisen huomion tehnyt itsessäni, että en enää useimmiten koe tarvetta keksiä viikonlopuille väkisellä jotain toimintaa, vaan tykkään olla "tylsä" ja lähteä vaikka lenkille perjantai-iltana. En minä sitä sano, hyvä seura ja pullo viiniä tekee joskus hyvää, mutta en halua, että siitä tulee viikottaista. Onneksi ensi viikonloppu menee muutossa eikä ole varsinaisesti mitään syytä ryypiskellä. Ja tosiaan selvennykseksi, en välitä ollenkaan yksinään tissuttelusta, vaan alkoholia nautin lähinnä sen seuran takia. Harmillista vaan, että kaikki illanvietot nykyään liikkuu vain sen alkoholin ympärillä, onko oikeasti muka niin vaikea keksiä yhteistä tekemistä selvinpäin?

- Vesi. Mun täytyisi ehdottomasti juoda paljon enemmän vettä. Yksikin päivä huomasin illalla, että olin päivän aikana juonut vaan yhden lasillisen vettä... Ja hölmöintä siinäkin oli, etten edes ollut juonut muuta koko päivänä. Olin yksinkertaisesti unohtanut juoda.

No, jottei menisi ihan negailuksi, täytyy myös hieman muistuttaa itseään,

Asioita joista olla ylpeä:

- Liikkuminen. Liikun nykyään ihan mukavasti - kun alussa mun tavoite oli vain 4 tuntia viikossa, nykyään saatan liikkua helposti enemmänkin. Viime viikolla liikuin yli kahdeksan tuntia, tällä viikolla tunteja on kertynyt tähän mennessä kuusi.

- Herkuttelu. Oon aikalailla onnistunut vieroittamaan itseni sokerista. En enää edes pidä liian makeista juomista tai ruuista, pienikin määrä alkaa ällöttää. Useimmiten mun ei edes enää tee mieli mitään sellaista ja siksi en niitä syökään. Ja vaikka toisinaan poden syyllisyyttä lipsumisesta, niin totuushan on, että mulla on syytäkin olla ylpeä itsestäni vaikkapa vaan sen takia, että mun nykyinen herkuttelun taso on kaukana ja paljon paremmalla tolalla kuin aiemmin, ennen tätä muutosta. Yksi leivos viikossa ei ole mitään verrattuna siihen määrään paskaa, jota suuhuni tungin aiemmin

- Kai mä jotain teen kuitenkin oikein, kun paino kuitenkin putoaa, vaikkakin hitaasti. Tällä hetkellä se tuntuu putoavan noin kilon kahdessa viikossa. Ensimmäisen viikon paino jumittaa tai saattaa jopa nousta ja viikon päästä oon taas hitusen kevyempi. Vähän tietysti harmittaa tää hidas tahti, mutta parempi kai näin, kuin että paino samaan tahtiin nousisi... 

Nyt kun oon taas tehnyt tilit selviksi itseni kanssa, voin jatkaa hyvillä mielin. Vietän tällä hetkellä tyttöjen iltaa kahdestaan kissani Leelon kanssa. Voisin piristää itseäni etsimällä motivoivia kuvia, kuuntelemalla hyvää musiikkia ja ehkä nauttimalla hedelmäsalaattia. We'll see.

Punttis, punttis, punttis! Anna punttikselle mahdollisuus! - Helga, Pasila.

Lupasin kirjoittaa kuntosalista ja omasta suhteestani siihen. Oon varsin hullaantunut kuntosalilla käymiseen, mikä on sinänsä hassua, koska en ole aiemmin pitänyt sitä kovinkaan mielenkiintoisena. Nyt kun liikunnastakin on tullut arkipäivää, olen huomannut, ettei kuntosaleilu olekaan sen hullumpaa.
       Varsinaista saliohjelmaa mulla ei vielä ole, koska oma lukujärjestys on vielä sen verran epäselvä enkä tiedä kuinka usein ylipäätään pääsen salilla käymään. Ja koska sali sijaitsee kouluni vieressä ja koulu 35 kilometrin päässä, on salikäynnit sijoitettava kouluajalle. Lisäksi on otettava huomioon kyydissäni kulkevat koulukaverini. Jos koulu loppuu kaikilta neljältä, en vain voi päättää, että hei, minäpäs jäänkin salille vielä tunniksi, odotelkaa te vaikka sillä aikaa. Ollaan toki kyytiläisten kanssa suunniteltu salille menoa yhdessä, mutta toistaiseksi se on jäänyt vielä toteuttamatta. Aikataulujen sovittaminen yhteen on niin hankalaa.
       Mutta onneksi minulla on hyppytunteja lukujärjestyksessä ja pääsen ainakin itsekseni toisinaan huhkimaan. Kuten sanoin, mitään järkevää ohjelmaa ei vielä ole, mutta olen miettinyt sellaisen suunnittelevani, kunhan tiedän paljonko salilla tulen oleilemaan. Toistaiseksi olen tyytynyt vain treenaamaan koko kehoa. Olen aina aloittanut lämmittelemällä crosstrainerilla tai juoksumatolla, jonka jälkeen olen siirtynyt varsinaisiin laitteisiin ja päättänyt kuntoilun jälleen crosstraineriin ja venyttelyyn. Ainoa harmillinen asia on, että osa näistä laitteista, joita en osaa nimetä, on mitoitettu pitkäraajaisille ihmisille. Mun kädet on niin lyhyet, ettei ne yllä edes jalkaprässissä oleviin kahvoihin, vaan mun täytyy pitää kiinni penkin reunoista, näin esimerkkejä mainitakseni. Koska en osaa nimetä näitä muita laitteita, en ala selittämään sen enempää, totean vaan, että hankalaa meinaa toisinaan olla. Muutenkin kaipaisin ehkä jonkinlaista pikaista esittelyä laitteistoon, jotta osaisin ottaa kuntosalista kaiken mahdollisen hyödyn irti. Tuntuu välillä vähän hölmöltä haahuilla ympäri salia, miettien, mitenköhän tuotakin laitetta käytetään. Tarvitsisin joskus jonkun kokeneemman kaverin mukaan.
        Löysin sivuston, jossa on kehitelty valmiiksi kuntosaliohjelmia aloittelijoille. Olen sitä jo jonkin verran tutkaillut, mutta ajattelin perehtyä siihen paremmin sitten kun tiedän tulenko treenaamaan salilla kerran, kahdesti vai kolmesti viikossa. En tiedä kuinka päteviä nuo ohjelmat ovat, mutta toivottavasti niistä on jotain apua treeniohjelmani kehittelemiseen.

Lähdetään huomenna opintomatkalle Turkuun koulun kanssa. Koko päivä taitaa mennä matkustaessa. Turussa ehditään olla muutama hassu tunti, jonka aikana kierrellään näyttelyitä ja museoita, kunnes lähdetään taas paluumatkalle. Huh. Päivästä on tulossa pitkä. Oon ajatellut ottaa matkalle hieman evästä: Banaaneja, lohkottuja omenia, paljon vettä ja pähkinöitä. Lisäksi kävin ostamassa puhallettavan niskatyynyn, että voin vetää sikeitä bussissa. Huomisen liikkuminen rajoittuu varmaankin ympäriinsä ravaamiseen, mutta liikuntaahan sekin on. Herätys on viideltä, joten täytyypi siirtyä laittamaan tavarat valmiiksi aamua varten ja ottamaan unta palloon. Nighty night!

Happy as a clam.

Oon hetken koettanut aloittaa tätä kirjoitusta, mutten tiedä mitä kertoisin, tai oikeastaan, mistä aloittaisin. Välillä tuntuu, että aiheetkin meinaavat loppua kesken ja päivitykset alkavat muistuttaa toisiaan. Siksi pyydänkin teiltä, kysykää minulta, mitä haluaisitte tietää? Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Mitä blogissani saisi olla enemmän? 

Oon hurjan hyvällä tuulella. Oon liikkunut tällä viikolla ihan kiitettävästi jo tässä vaiheessa. Huomenna ajattelin kuitenkin pitää jonkinlaisen lepopäivän, kun vapaapäiväkin sattuu olemaan. Tekee varmaan hyvää kehollekin, sen verran sitä olen kuitenkin rääkännyt viime päivinä. Eilen kävin tutustumassa uudestaan kouluni vieressä olevaan kuntosaliin, kun sattui olemaan sen verran luppoaikaa aamusta. Oli tosi ihanaa ensin rehkiä itsensä kipeäksi, käydä suihkussa ja sitten mennä raikkaana ja rentoutuneena odottamaan tuntien alkua. Saman toistin tänään, kun kyytiläisilläni alkoi koulu pari tuntia aiemmin kuin minulla. Tänään rehkin jo hitusen kauemmin kuin eilen. Ja muistin jopa venytellä!

      Mutta tähänpä ei parin viimepäivän liikunnat jääneet. Eilen järkkäiltiin koulumme tutorien kanssa uusille oppilaille tutustumisiltapäivä, jossa leikimme mm. lipunryöstöä ja polttopalloa. En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon! Tuollainen riehaantuminen oli ihan mielettömän hauskaa, täytyisi harrastaa useamminkin. Suosittelen kaikille! Kokeilkaa joskus normaalin juoksulenkin tai kuntosalin sijaan kerätä kokoon mukava porukka ja lähtekää vaikkapa johonkin puistoon leikkimään. On takuulla hauskaa ja kuluttaa varmasti kaloreita.

(kuva: weheartit.com)

Tänään myös opettajat olivat järjestäneet meille hieman aktiviteettia. Kierreltiin ja tutustuttiin koulupaikkakuntaan ja sen nähtävyyksiin. Käveltiin varmaankin ainakin 50 minuutin verran ympäriinsä ja lopulta päästiin jopa soutamaan - kirkkoveneellä! Se oli ihan mieletöntä. Etenkin kun pääsi vähän tutustumaan luokkalaisiinsa ja muihinkin uusiin tyyppeihin. Nyt on myönnettävä, että tästä kaikesta liikkumisesta on keho hieman kipeänä. Täytyisi opetella kunnolla venyttelemään, joka päivä.

Oon tosi iloinen. Paljon kaikkea jännittävää on tapahtumassa. Uusia ihmisiä, uusia projekteja. Mahtavaa!

That's not my name!

Uusi kouluvuosi korkattu alkaneeksi ja yksi (1) huomio (tai oikeastaan toteamus) kerätty. Entinen luokkakaverini sen totesi: "Oot laihtunut", johon hymyillen nyökkäsin. "Kahdeksan kiloa."

Vaikka koulupäivä oli lyhyt, meinasi kotona silti hieman laiskottaa. Menkkakipuilukaan ei yhtään helpottanut asiaa. Onneksi kuitenkin sain itseni lopulta liikkeelle ja tanssimaan. Kunpa jokaisen uuvuttavankin koulupäivän jälkeen jaksaisi tanssia tai lähteä edes kävelylle. Oon suunnitellut ynnääväni kuntosaliharjoittelua koulupäivien keskelle, sillon kun muilla luokkalaisillani on yleisiä aineita. Koska itse oon nämä kurssit jo aiemmin käynyt, mulla tulee luultavasti olemaan melkoisia aukkoja lukujärjestyksessä. Mikäs sen parempaa kuin piipahtaa silloin viereisellä salilla hakemassa vähän lisäenergiaa? Niinpä.

Viikonloppu 26.-28.8. on jotenkin maaginen. Näille päiville olisi tarjolla jos jonkinmoista kiinnostavaa kissanristiäistä, mutta joudun kieltäytymään lähes kaikista, koska muutamme silloin. Ei sillä, olen äärettömän innoissani muuttamisesta ja siitä, että pääsee tästä läävästä pois - mutta miksi juuri tuona viikonloppuna täytyy tapahtua kaikkea kivaa? Eniten ehkä harmittaa, että joudun skippaamaan Killeri Moves -tapahtuman. Lauantaina olisi Killerin liikuntakeskuksella avointen ovien päivä, jolloin sinne pääsisi ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Olin samaisessa tapahtumassa viime keväänä ja menisin mielelläni uudestaan. Siksipä kaikki Jyvässeudun liikkujat, menkää ihmeessä tsekkaamaan Killerin meininkiä! Tietoa aikatauluista löytyy Killerin nettisivulta. Ehkäpä minutkin voi nähdä siellä pyörähtämässä, jos vaan saan sumplittua asiat niin. Hinku ainakin olisi kova.

Tän hetken suosikkikappale!

En tiedä oletteko huomanneet, mutta olen lisäillyt tuonne sivupalkkiin muutaman sivun, jossa kerron mm. hieman itsestäni ja edistymisestäni. Edistymiseen päivitän painoa ja mittoja, vaikkakin ihan uusimmat puuttuvat. Koetan saada tänään aikaiseksi!

PS. Ninnillä on käynnissä arvonta, käykäähän tsekkaamassa!

Speaking of better days.

Mulla on hyvä olo tämän elämäntapamuutoksen suhteen. Tiedän, että huonoja päiviä tulee ja etten aina tule olemaan yhtä luottavainen asioiden suhteen, mutta nyt jaksan uskoa itseeni ja siihen, että paino tulee kyllä putoamaan näiden hyvien muutosten myötä. Pakkohan se on? Tuntuu huvittavalta ajatellakaan, että yhtäkkiä palaisin takaisin vanhoihin tapoihin. Minä tarvitsen liikuntaa. Minä en todellakaan tarvitse kaikkea sitä paskaa, jota aiemmin kauhoin suuhuni kaksin käsin. Minä pidän itsestäni paljon enemmän näin. Minun on hyvä olla näin.

Ystäväni otti minut tänään mukaansa tutustumaan Positive-kuntokeskukseen. Käytiin Zumba-tunnilla ja voi pojat, voi pojat kuinka rankkaa se osasi hetkittäin olla. Ohjaaja muunmuassa pisti meidät tekemään jonossa cancan-tyylisiä hyppypotkuja... Huomenna taitaa olla jalat melkoisen kipeänä. Mutta silloinhan ainakin tietää tehneensä jotain! 

Tähän päivään sisältyi myös vähän elämästä nauttimista herkuttelun ja hyvän seuran muodossa. Toinen ystäväni kutsui minut maistamaan tekemäänsä mustikkapiirakkaa. Otin hyvin kohtuullisen palan, joten en jaksa potea huonoa omaatuntoa, varsinkin kun kiloklubin pallot näyttävät silti pelkkää vihreää! Hieno päivä siis. Ja piirakka oli erinomaista, kiitos Jonna. Ja kiitos Jennille, joka syntymäpäivänään vei minut Zumbaamaan, vaikka sen olisi pitänyt ehkä mennä toisinpäin. Mutta hyvää syntymäpäivää, rakas ystävä. ♥

Easy like sunday morning.

Mä ehkä rakastan Topsportin alennusmyyntejä. Aiemminhan löysin Topsportista hupparin ja Converset edulliseen hintaan, ja tällä kertaa mukaan lähti ihana, vihreä ulkoilutakki reilulla parillakympillä. Jos joku ei ole vielä näihin alennusmyynteihin eksynyt, niin suosittelen, että meette pian, ennenkuin ne ovat ohi! Lähes joka kerta kun oon Topsportiin viimeaikoina eksynyt, oon kantanut sieltä mukanani tavaraa kotiin (tai ainakin harkinnut sitä vakavasti.) Tän päivän ulkoilutakki-ostos oli ehdottoman hyödyllinen, koska sellaista kunnollista mulla ei olekaan ollut vuosiin. Takki oli hieman tiukahko lantion ja perseen kohdilta, mutta sepä ei haittaa, koska aikeenani on kuitenkin pienentyä tästä melkoisesti!

   Kummallista kuinka koko viikon on tuntunut, etten liiku tarpeeksi, mutta silti oon tällä viikolla HeiaHeian mukaan liikkunut enemmän kuin minään viikkona näiden kolmen kuukauden aikana. Varsinkin alkuviikosta meinasi olla niin vaikea saada itseään ylös sohvalta ja liikkeelle. Siitä se kuitenkin kai lähtee, kun saa aloitetuksi. Oon tällä viikolla tanssinut neljänä päivänä aina tunnin kerrallaan, yhtenä päivänä jumpannut puoli tuntia ja kolmena päivänä hyötyliikkunut eli kävellyt ympäri kaupunkia autoilun sijaan. Kaksi lepopäivää. Tästä kertyi yhteensä 9 tuntia liikuntaa tälle viikolle. Ja se on ihan mukavasti minulle, joka ennen tuskin liikkui edes yhdeksää tuntia kuukaudessa tai kahdessakaan. Järjetöntä. Ei ihme, että sitä oli niin maassa jatkuvasti. 

(kuvat weheartit.com)

Kysymys lukijoille: Mikä motivoi teitä urakassanne? 

Muuttoapua ja reggaetonia.

Puhdistuskuuri, toinen päivä.

Olossa eikä painossa kummempaa eroa. Oon tänään ollut kyllä selkeästi pirteämpi verrattuna edelliseen viikkoon, mutta se johtunee ihan siitä, että tekemistä on riittänyt eikä ole ollut aikaa jäädä märehtimään. Litku menee jo helpommin alas, ei oo kovinkaan paha homma kun sitä ei tarvitse juoda kerralla. Vettäkin on tullut juotua normaalia enemmän, melkein kaksi litraa jo tälle päivälle. Se on saavutus meikälle, koska yleensä vain yksinkertaisesti unohdan juoda. 

   Pikkasen oon huijannut ruokien suhteen, sillä oon syönyt kanaa. Sitäkään ei kyllä kielletty, mutta enemmän suositeltiin kalaa. Ja sitä aionkin syödä tulevina päivinä. Paljon, paljon vihanneksia. Eilen kiloklubin pallorivi näytti hienoa vihreä-vihreä-vihreä-keltainen -linjaa! Ja kasvisten osuudessa luki: "Kasvisten, vihannesten, hedelmien, marjojen ja sienten määrä ruokavaliossasi on nyt erinomainen eli 1476.8 grammaa. Kiloklubin vähimmäissuositus on 600 grammaa." Hah. Kuka sanoi, että puoli kiloa kasviksia päivässä on vaikeaa saada syödyksi? Okei, ehkä ei itselläkään joka päivä tuu vedetty yhtä ja puolta kiloa kasviksia päivässä, mutta kyllä yleensä tulee tuo 600 grammaa ainakin täyteen.

    Eilen aloittaessani kuurin miltei revin hiuksia päästäni kun en meinannut yhtään keksiä mitä ihmettä söisin ja valmistaisin ruuaksi tulevalla viikolla, koska niin paljon on kielletyllä listalla tän puhdistuskuurin takia. Liha ja etenkin maitotuotteet kuuluu niin olennaisena osana mun ruokavalioon, että kun yhtäkkiä pitäisi elää miltei pelkästään kasviksilla, niin mulla menee ainakin sormi suuhun. Suositelkaa jotain hyviä ja suhteellisen yksinkertaisia kasvisruokareseptejä minulle!

Päivä 1: Väsyttää.

Päivä 2: Treeni-Niina ja rusketusraidat.

Päivän vietin auttaen enoni perhettä muutossa. En oikeastaan päässyt juurikaan kantamaan mitään (HÖH, olis ollu hyvää hyötyliikuntaa) vaan enimmäkseen vahdin ja viihdytin ihanaa, 3-vuotiasta kummityttöäni. Onneksi illalla lähdin ystäväni kanssa testaamaan paikallista salsakoulua reggaeton -tunnin muodossa. Hiki tuli ja oli mukavaa. Vähän tietysti harmitti, ettei pienessä salissa kuullut ohjaajan ääntä musiikin yli ja tunti oli enimmäkseen liikkeiden kertaamista ja opettelemista. Tanssillinen puoli jäi mielestäni vähän turhan vähäiseksi, mutta se on kai ihan ymmärrettävää kun alkeistunti olikin.

Ajattelin muuten ihan kaikkien kiusaksi jokaisena päivänä tämän kuurin ajan napata itsestäni kuvan ja liittää sen mukaan näihin päivityksiin. Ihan huvikseni vain! Ja naamakuvia tietty, oonhan läski.

I was born to be a dancer!

Muistan ajan, jolloin vain salaa kadehdin ihmisiä, jotka jaksoivat lähteä lenkille useammin kuin kerran viikossa tai muuten vain liikkuivat paljon. Itsellähän saattoi mennä kuukausi ellei toinenkin ilman minkäänlaista liikuntasuoritusta. Liikkumiseni rajoittui välttämättömyyksiin. Kävelin koulupysäkille ja illalla takaisin. Koulussa aika toki kului suurimmaksi osaksi seisten, mutta silti. Koulun jälkeen ei puhettakaan, että liikahtaisin sohvalta tai jättäisin päiväuneni väliin. Ei, miten voisin? Inhosin kyllä itseäni, mielialani oli alakuloinen ja väsynyt. Saatoin minä joskus yrittää, kävin ehkä muutaman kilometrin kävelyllä tai poikkesin salille koulun jälkeen. Ja kävin minä syksyllä viikoittain aerobicissa ja zumbassa kansalaisopiston tunneilla. Sitten sekin lopahti ja tuli kevät enkä minä oikeastaan tehnyt mitään. Kunnes tuli toukokuu.

Nyt voin melkein sanoa olevani yksi niistä ihmisistä, joita kadehdin aiemmin. Liikunnasta on tullut niin tärkeä osa elämää, etten halua enää olla ilman. Tiedän kyllä, miten helppoa on vaipua takaisin liikkumattomuuteen, mutta tällä kertaa en aio antaa käydä niin. Huomaan selvän eron itsessäni kun niin tapahtuu. Kun liikun säännöllisesti ja paljon, olen paljon energisempi, voimakkaampi ja iloisempi. Ilman liikuntaa muutun tämän iloisemman itseni haamuksi. Mikään ei tunnu miltään, värit haalenee. Väsyttää, vituttaa ja masentaa jatkuvasti. Miksi ihmeessä haluaisin palata siihen takaisin?

Tänään heräsin jo puoli seitsemältä kun parempi puoliskoni lähti töihin, enkä taaskaan saanut unta, vaikka olin aikonut nukkua pitkään. Hetken koneella istuskeltuani, päätin viettää hetken ystäväni vastusnauhan parissa. Puolisen tuntia siinä vierähti, jumppaillessa. Suihkun kautta kävelin kaupungille viemään kirpparille lisää tavaraa ja hieman siistimaan vuokraamamme pöytää. Kävelystä kaupungille ja takaisin kertyi reilu nelisen kilometriä. Kotonakaan en malttanut pysyä paikallani vaan tanssahtelin 35 minuuttia. Vaikka pidän kävelystä ja jumppailustakin, minun on pakko saada välillä riehua kunnolla, hikoilla itseni läkähdyksiin. Vasta silloin tunnen oikeasti tehneeni jotain.

     Tänään oon siis liikkunut suunnilleen tunnin ja 45 minuutin verran. Päivä on muutenkin ollut ihan erinomainen. Kirpparilla varmistui, että oon tienannut jo tähän mennessä ihan mukavasti. Kävelykadulla törmäsin Amnestyn feissariin ja tämä sai minut ylipuhuttua lahjoittajaksi. Pistäydyin Punnitse & Säästä -putiikissa ostamassa muutaman levyn raakasuklaata, jota Pampula blogissaan suositteli. Mun olo on maailmaa syleilevä! Suklaalevyistä molemmista maistoin palaset, mutta loput säästän johonkin muuhun tilanteeseen. Pahan päivän varalle, kenties.

(kuvat: weheartit.com)

Pampulan blogista varastin myös toisen hyvän idean. Hän kertoi jokunen päivä sitten ostaneensa hyvän tuoksuista suihkusaippuaa, jota saa käyttää ainoastaan treenaamisen jälkeen, vähän niinkuin palkintona. Tästä intoutuneena hain itsekin muutama päivä sitten Body Shopista mangon tuoksuista suihkusaippuaa, joka tulee olemaan oma palkintoni jokaisen treenin jälkeen.

give it time, dear.

Oon ollut kriisin pyörteissä jo hetken. Roadtrip kaikessa ihanuudessaan jätti epävarman olon oman itseni suhteen. En syönyt matkalla huonosti, mutta lipsuin kuitenkin. En varsinaisesti antanut lupaa itselleni siihen, mutta en yrittänyt estelläkään. Mitä tapahtuu? Enkö olekaan tarpeeksi vahva sanomaan ei houkutuksille? Miksi tuntuu, että sanon yhä useammin kyllä huonoille valinnoille? Vai oonko vain liian ankara itselleni? Mun järki sanoo, ettei tässä ole mitään hätää kun en kuitenkaan niin huonosti syönyt, mutta jokin pieni neuroottinen ääni huutaa takaraivossa, että pitäisi pysyä täysin erossa kaikesta, kieltää kaikki. Oon niin uupunut näiden kahden äänen taistelusta, että en tiedä mitä tehdä.

   Ehkä on palattava perusasioiden äärelle. Aloitettava alusta, mietittävä miksi tätä teen ja mihin tähtään. En halua kieltää itseltäni kaikkea, mutta haluan pysyä kuitenkin tiukkana. Haluan, että pystyn sanomaan ei. Mutta haluan voida sanoa myös kyllä, toisinaan. Totaalikieltäytyminen ei ole ikinä johtanut mun osalla mihinkään koviin pysyvään. Ehkä mun on asetettava taas itselleni rajat, mitä saan ja milloin. Ja ehkä mun on lakattava tuijottamasta liikaa painoa. Se näyttää jumahtaneen nyt melko tiukasti sijoilleen, mutta kunhan jaksan jatkaa, niin eiköhän se lähde taas liikkeelle itsestään. Mutta tärkeämpää kuin pudonnut paino on tää hyvä olo, mikä tästä muutoksesta tulee ja voima, minkä liikkumisesta saan. Tiedän, että oon malttamaton, mutta mun on vain opeteltava eroon siitä. Ehkä suurin ongelma onkin tässä mun ajattelutavassa. Haluan olla täydellinen, tehdä kaiken täydellisesti. Siksi suomin itseäni pienistäkin lipsahduksista. Enkä mä halua, että tää menee siihen. En halua olla liian ankara itselleni, vaikka tiukkana on pysyttäväkin jos haluaa saavuttaa jotain.

Mun on keskityttävä nyt oikeisiin, positivisiin asioihin. Huonoja päiviä tulee, se on fakta. Ja vaikka kuinka haluaisin jo vuoden päästä olla tavoitepainossani, en siinä todennäköisesti ole. Se on vain hyväksyttävä, ettei keho toimi aina niinkuin itse haluaisi ja tää prosessi on todella pitkä. Tosi asia on myös se, että vuoden päästä näytän kuitenkin varmasti paremmalta, kunhan edes yritän. Niin kauan kuin en tee asioille mitään, mikään ei tule muuttumaankaan. Asiat saattaisivat mennä jopa pahempaan suuntaan.

Näen usein unia, joissa olen ainakin melkein sellainen kuin haluaisin olla. Mahdun haluamiini vaatteisiin ja peilistä katsoo kaunis, hoikka nainen. Aina kun herään näistä unista, mun tekee kipeää. Miten kovasti haluaisinkaan olla taas hoikka? Aivan kuin se parantaisi kaiken, tekisi elämästä täydellistä. Eihän se niin tietenkään ole, mutta en voi sanoa olevani onnellinen näinkään. Nuo unet tekevät muutoksesta hetkittäin vaikeaa. Toisaalta ne motivoivat tekemään töitä tämän eteen, mutta toisaalta ne taas lannistavat kaukaisuudellaan. Hetkittäin tuntuu, että lamaannun tämän kaiken alle. Tavoite on liian kaukana, melkein tavoittamattomissa. Pystynkö tähän? Miksi mitään ei sitten tapahdu, vaikka liikun enemmän kuin koskaan elämässäni ja syön paremmin kuin vuosiin?

Huh. On niin paljon ajateltavaa ja pohdittavaa. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin tiedän, etten tule luovuttamaan, vaikka myrskyn keskellä oonkin tällä hetkellä. Liikkumisesta on tullut välttämättömyys, henkireikä. Huomaan muuttuvani melkoisen tympeäksi ihmiseksi, jos joudun olemaan parikin päivää ilman. Ja vaikka en toisinaan jaksa uskoa itseeni kovinkaan paljon, niin en vain voi palata takaisin vanhoihin tapoihin. En voi, en halua. Se ei ole vaihtoehto.

She believed she could, so she did.

Taas uusi katastrofi. Mun blenderi meni rikki! Kesken kaiken, kun olin tekemässä itselleni hedelmäsmoothieta. Se vain yhtäkkiä lähti päälle itsestään, alkoi huutaa ja savuta, ja hiljeni vasta kun vedin töpselin seinästä. Hetken pelkäsin, että se räjähtää tai syttyy palamaan. Huh. Piti avata ikkunat, kun jäi niin inhottava haju leijailemaan keittiöön. Smoothiekin jäi hieman kesken ja jouduin sössäämään jäiset hedelmät (mangoa ja banaania) haarukalla. Ei se ihan smoothieta lopulta koostumukseltaan ollut, mutta kelpasi kyllä hikisen tanssitunnin jälkeen. Nyt täytynee alkaa harkita jonkin näköisen uuden blenderin tai sauvasekoittimen hankkimista, koska oon smoothieiden suurkuluttaja. Ehkä sauvasekoitin voisi olla ihan riittävä, halvempiakin kun ovat. Osaako kukaan suositella mitään, hinta-laatu -suhteeltaan hyvää?

Mutta voi kylläpä maistui tanssi, parin viikon tauon jälkeen! Tanssitauko tuli kyllä sopivaan saumaan, olisi muuten saattanut mennä jo maku siihen. Nyt taas jaksaakin tanssia ihan uudella innolla ja kappaleetkaan ei enää kyllästytä niin paljoa. Ja askel tuntui kevyemmältä, se oli ihanaa! Tuli todella hyvä olo. Tällaista liikkumisen pitäisi aina ollakin, piristävää ja hyvän olon tuovaa.

Hassua sanoa, mutta pidän tästä arkeen palaamisesta. Vaikka lomailu olikin ihanaa, niin on silti mukava palata takaisin kuriin ja nuhteeseen. On helpompi kontrolloida syömisiä ja liikkumisia, kun voi itse päättää mitä tekee ruuaksi, miten ja milloin liikkuu, mitä ostaa kaupasta. Vaikka olihan valinnanvapaus toki lomallakin, mutta kun on vieraana, niin on kuitenkin vieraana.

Vaikka kesäkuun painonpudotus ei ole sujunut ihan odotetusti, niin ainakin tänään tunnen ylpeyttä itsestäni. Olen joskus ollut alhaalla, pitkään ja kauan. Senhän takia tässä tilanteessa ollaankin. En yksinkertaisesti edes uskonut itseeni enää millään lailla, en uskonut, että kykenisin ottamaan ohjat käsiini ja muuttamaan elämääni parempaan. Olin raunioina, en vain yksinkertaisesti välittänyt. Ahmin itseni täyteen kaikkea turhaa paskaa ja halusin kokoajan lisää. En uskonut voivani lopettaa enää.

      Ja entä nyt? Pyrin harrastamaan kohtuullisen kuluttavaa liikuntaa vähintään neljä tuntia viikossa. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, oon pienentänyt annoskokoja, oon jättänyt miltei kokonaan sipsit, karkit, suklaan, limukan, turhat kalorit. En voi sanoa, että olisin luopunut kokonaan, koska silloin valehtelisin. Joskus sallin itseni nauttia elämästä eikä mun kuitenkaan tarvitse pelätä, että tää elämänmuutos lentäisi roskiin saman tien. Hassu ajatus. Mutta siinä missä ennen kulutin näitä "kiellettyjä" aineita päivittäin, nykyään nautiskelen niistä ehkä muutaman kerran kuussa. Jotkin aineet oon korvannut paremmilla - jos suklaanhimo yllättää, syön tummaa suklaata muutaman palan.

Voin siis hyvällä syyllä sanoa olevani ylpeä itsestäni. Minä tein sen, mihin en koskaan uskonut pystyväni. Päihitin omat hirviöni ja pistin alulle muutoksen parempaan. Vaikka matkaa on vielä uskomattoman paljon jäljellä, niin oon hitto soikoon ylpeä itsestäni. Kaikkien useiden epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen oon onnistunut pysymään tässä 1,5 kuukautta. Eikä tämä pääty siihen, eikä edes siihenkään kun joskus saavutan tavoitepainoni. Tämä on lopullinen muutos. Ja ottaen huomioon, että vielä opettelen, niin oon ihan äärettömän tyytyväinen itseeni.

Too much information

Eilinen oli... katastrofi (oho, tulipa tahaton riimi). Ihana katastrofi. Heitin huonon omatunnon syrjään, silläkin uhalla, että tämä hurja painonpudotus katkeaisi taas hetkeksi. Jos kerran vuodessa saa kermakakkua ja etenkin voileipäkakkua, niin kyllä siitä on syytä nauttia. Pitäisikö minun tuntea itseni petturiksi? No okei, ehkä vähän tunnenkin. Mutta tärkeintähän on, että pieni lipsuminen ei muutu mässäilyputkeksi. Itseasiassa musta tuntuu hyvältä, että saan palata takaisin tiukempaan ruokavalioon taas yhden lepsumman päivän jälkeen. Ja entistä paremmalta tuntuu, kun tiedän, ettei se edes tuota suurempia vaikeuksia. Oon oppinut nauttimaan tästä kevyemmästä olosta ja vaikka elämästä pitää toisinaan nauttia, niin on silti ihanaa, ettei elämän tarvitse olla sitä nauttimista kokoajan. Ehkä niitä nautintojakin osaa nykyään arvostaa paljon paremmin, kun niitä ei suurkuluta päivittäin.

Aamuni aloitin pyörälenkillä. Tajusin ilmojen viilenneen, mutta typeryyksissäni lähdin silti liian vähissä vaatteissa liikenteeseen. Jostain syystä yritin polkea lujempaa kuin jaksoin ja olo oli ihan karmea. Kylmä viima piiskasi paljaita korvia ja kaulaa, hengittäminen sattui. En tiedä olinko kuvitellut pysyväni lämpimänä pyöräilemällä lujaa, mutta se ei ainakaan toiminut. Ehkä seuraavalla kerralla oon fiksumpi ja varaan hieman enemmän vaatetta, varsinkin jos ulkona on vaan 6 astetta. Kyllä meinaan paleli hieman, kun yhtäkkiä pompataan liki 30 asteesta alle kymmeneen asteeseen...

Ja tuon pyöräilyn hyödytkin varmaan menivät lähinnä miinuksen puolelle. Hyvä olo ei ainakaan tullut ja pahimmassa tapauksessa vilustun enkä pääse moneen päivään liikkumaan. Eli jos jo alusta lähtien kaikki tuntuu menevän pieleen, niin kannattaa harkita jääkö sittenkin hetkeksi hengähtämään kotiin kunnes on varmasti valmis lähtemään vai jatkaako väkisin tuhoontuomittua yritystä liikkua? Muistakaa kuunnella kehoanne. Aina ei edes se mieluisin laji suju niinkuin toivoisi, ja silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä tekisikö jotain toisin. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että pakko olisi jäädä laiskottelemaan!

Äidille tulee Kunto Plus -lehti kotiin ja oon selaillut muutamia lehtiä läpi. Vaikka mielelläni otan asioista selvää, niin silti mua ahdistaa hirveästi se tiedonpaljous. Toisessa artikkelissa puolletaan jonkin raaka-aineen käyttämistä ja toisessa artikkelissa sitä neuvotaan välttämään. Tee sitä, tee tätä, syö tuota ja tuota, mutta älä ainakaan tee niin, mutta toisaalta älä myöskään tee tuota liikaa tai liian vähän ja älä varsinkaan syö tätä! Muista nauttia, mutta ole täydellinen. Rentoudu, mutta älä laiskottele! ....GGGAAAH, apua! Jokainen on erilainen ja kaikilla ei toimi samat asiat, mutta voi, miten helposti pieni ihminen hämmentyy tämän tiedonpaljouden keskellä. Yritän soveltaa tietoja parhaani mukaan, mutta mistä tiedän, jos teenkin jotain väärin? Eikä näitä neuvoja satele pelkästään lehdistä. Jokaisella tuntuu olevan mielipide miten minun  tai muiden tulisi syödä tai liikkua. Ehkä pitäisi vain kuunnella omaa kehoa ja pikkuhiljaa ottaa selvää mikä on se paras tie terveellisempään elämään. Tiedän jo nyt, että olen oikeilla jäljillä, mutta paljon on yhä parannettavaa. En sitä sano, ettenkö mielelläni ottaisi neuvoja vastaan, mutta joskus liika informaatio on liikaa, ymmärrättekö?

Let the rhythm change your world on the floor.

Oon viettänyt selvää, terveellistä viikonloppua kahdestaan meidän pikkukissa Leelon kanssa. Tuntuupa harvinaisen hyvältä herätä lauantai-aamuna ilman krapulaa ja aloittaa aamu reippaalla tanssitunnilla ja nauttia sen jälkeen raikas hedelmäsmoothie aamupalaksi. Päivälliseksi söin eilen valmistamaani kanaa currykastikkeessa ja riisiä, runsaan salaatin kera. Currykastiketta jäi vielä ihan mukavasti, eli samaa syödään huomenna kolmatta päivää. Kelpaa.

Kävin eilen hakemassa Filmtownista seitsemän leffaa lainaan yksinäistä viikonloppua silmällä pitäen. Tänään ystäväni tuli viettämään leffailtaa kanssani ja pilkoin meille paprikaa, kurkkua ja porkkanaa dippailtavaksi. Olinkin ihan unohtanut tänkin vaihtoehdon, miksiköhän sitä ennen oli ihan pakko saada niitä hiton juustonaksuja viikonlopuksi? Ei sillä, juustonaksut maistuisi kyllä edelleen, mutta joku roti siinäkin. Milloinkahan sitä uskaltaisi ostaa niitä juustosnackseja ilman että tarvitsisi vetää kerralla koko pussia? Siinä mielessä mun itsekurissa on vielä paljon tehtävää, täytyisi osata lopettaa ajoissa. Sen takia en vielä uskalla karkki- tai sipsipussia ostaakaan, koska pelkään, että vetäisin mokomat kerralla alas. Täytyisi oppia säännöstelemään.

Oon keskiviikon jälkeen vähän harhaillu tän ruokavalioni kanssa. Vaikken periaatteessa oo syönyt mitään kovin kiellettyä, oon silti ollut vähän pettynyt itseeni jatkuvasti. Eilen ostin jogurttipäällysteisiä kuivattuja hedelmiä vähän niinku leffanaposteltavaksi ja pahan päivän varalle, mut vedinkin melkein kerralla koko pussin (200g) :( Onneksi tänään oon pistänyt itseni ruotuun taas. Nyt tiukkana. Olisi tosiaan vielä runsaasti työnsarkaa tässä itsehillinnässä, joo...

Mutta, tän viikon liikunnallisuudet:

Tiistai - tanssitunti, 1h
Keskiviikko - tanssitunti, 1h
Perjantai - 3,5 km lenkki, 40 min / tanssitunti, 40 min / vastusnauhajumppaa, 15 min.
Lauantai - tanssitunti, 1h

Huomenna olisi vielä tarkoitus aloittaa päivä täydellä tanssitunnilla. Kyllästyn helposti, joten miltei joka tanssitunnille väsään aina uuden playlistin. Tän päiväiseltä listalta näistä kappaleista sain irti eniten. Enjoy!