Minä silloin ja nyt.

Nonniih. Nyt tulee vähän todistusaineistoa, että jotain on tapahtunut! Ensimmäisen kuvan kaivoin jostain arkistojen kätköistä ja se on viime vuoden lokakuulta, eli aikalailla vuosi sitten. En tässä edes ollut painavimmillani, vaan ehkä jotain 106-107 kilon hujakoilla... Tästähän paino nousi vielä kevään aikana muutaman kilon ja virallinen elämäntapamuutos alkoi vasta toukokuussa 2011. Kuva on koulumme naamiaisista, olin valmistelemassa paikkaa kuntoon, en siis syönyt yksinäni kaikkia noita sipsejä... Vaikka näytänkin siltä, että olisin hyvin voinut, hehhe.

Lokakuu 2010 - n. 107 kg

Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu tänään, ihan muutama tunti sitten. Kuvissa on ne hehkuttamani haaremihousut! (Ja huomatkaa alemmassa kuvassa jaloissa kiehnäävä kissa...)

Lokakuu 2011 - 100 kg

Halusin vielä esitellä yhden kuvan, hieman erilaisissa vaatteissa. Tässä näette oikeastaan kaksi tyyliäni. Ylempänä rento ja urheilullinen tyyli, alempana se tyttömäisempi. Tykkään molemmista! Alempi kuva on otettu muutama viikko sitten. 

Näissä kaikissa kolmessa alimmassa kuvassa painan siis suunnilleen 100 kiloa, eli noin seitsemän kiloa vähemmän kuin ylimmäisessä. 

Huomaatteko te eroa?

Ch-ch-ch-changes.

Ylempi on otettu (muistaakseni) joskus ennen projektin alkua, oletettavasti huhtikuun lopuilla. Alempi kuva on otettu pari päivää sitten. Vaikka toisinaan tuntuu, ettei muutosta ole tapahtunut lainkaan, niin kyllä naamasta on selvästi kadonnut tavaraa näiden kuvien perusteella.Voi hyvänen aika miten turvonneelta sitä on näyttänytkään joskus... Huhhei.

Kolmesta viiteen.

Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?

- Thispiraatiokuvina toimii ihan omat kuvat siltä ajalta, kun olin vielä hoikka tyttö. Mun mielestä ei oo järkeäkään tavoitella sellaista vartaloa, jota ei oo fyysisesti mahdollista saada. Kuten huomaatte, mulla on lyhyet raajat (kädet ja jalat) sekä leveä lantio. Mulla on myös aina ollut melko isot lihakset (ja luut), vaikken oo juuri treenannutkaan. Joku aikanaan ihmettelikin mun käsivarsia, miten ne voikaan olla niin isot tytön käsivarsiksi. Otin sen silloin loukkauksena, nuori kun olin. Nykyään en haluakaan mitään rimppakinttuja tai narukäsivarsia. Haluaisin sellaiset sopivasti lihaksikkaat raajat ja vartalon muutenkin. En todellakaan halua muistuttaa miestä lihaksikkuudessani, vaan haluaisin olla solakka ja urheilullinen. Silleen sopivasti, tiiättehän.

Muita kuvia:

(kuva: weheartit.com)

Toisaalta haluaisin vaan olla hoikka. Tää tyttö on ihanan näköinen muutenkin mun mielestä, mä pidän sen tyylistä.

Kuvat on tietenki vaan kuvia, mutta eniten motivaatiota tuo sellaiset ihmiset, jotka oot nähny omin silmin, elävänä. Eniten huokauksia on ehkä aiheuttanut eräs Killerin Liikuntakeskuksen ohjaaja, Elina. Kuva löytyy tuosta Killerin liikuntakeskuksen etusivulta. (VOI VITSIT, mitkä käsivarret, aaaaah...)

Day 04 - Your greatest fears about weight loss.
- Ehkä se, että jos epäonnistun taas. Että jos luisunkin takaisin siihen merkityksettömään tyhjyyteen, että jos vanhat elämäntapani saavatkin vallan.

Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
- Kaipaan sitä vartaloa, joka minulla oli vielä neljä vuotta sitten. Totta hitossa monet asiat olivat helpompia silloin, kun ei ollut näin valtavaa ylipainoa pidättelemässä. Haluan mahtua kauniisiin vaatteisiin, haluan tuntea itseni hyväksi, ehkä jopa ihailluksi toisinaan. Suurin syy on varmaan turhamaisuus, sitten tulee kaikki terveydelliset syyt. Mitään kovin vakavaa ei vielä onneksi ilmaantunut, mutta sekinhän on vain ajan kysymys. Kaikkea pientä ja vähän isompiakin oireita kuitenkin on - masentunut olotila, jatkuva flunssailu, mahan oireilu, polvien (ja nivelien) kipeys, jne. Haluan pois tästä senkin takia. En muista ennen olleeni niin kipeä näin usein.
      Eli kyllä. Teen tämän itseni takia. Toki haluan myös miehelleni kauniimman morsiamen vielä jonain päivänä.

Materiaonnea ja kuuriturhautumista.

En oo ennen liiemmin välittänyt urheilu(vaate)liikkeistä tai urheiluvaatteistakaan sen puoleen. Jos oon joskus moiseen liikkeeseen eksynyt, oon tuntenut oloni varsin kömpelöksi ja epämukavaksi, enkä ole siellä muutamaa minuuttia kauempaa viihtynyt. Mutta nyt, kun rakkauteni urheiluun on roihahtanut ilmiliekkeihin, löydän itseni yhä useammin haaveilemasta ja hypistelemästä ihania jumppahousuja, sporttisia takkeja, urheilutoppeja... Eikä kyse ole pelkästään vaatteista, mun on aina käytävä tsekkaamassa myös onko urheiluvälineosastolla mitään jännää. Tänään eksyin Topshopin alennuksiin ja löysin ihanan, vihreän hupparin, jonka voin pukea syksymmällä lenkeille kun ilmat alkaa viilenemään. Joitain ulkoilutakkejakin katselin, mutta en sitten jostain syystä raaskinutkaan edes kokeilla. Toinen löytö oli mustat converset, puoleen hintaan! Oon tennarityttö henkeen ja vereen, mutta oon aina tyytynyt vain kopioihin ja halpaversioihin, jotka hajoavat yhden kuukauden käytön jälkeen. En ole ikinä raaskinut ostaa aitoja converseja, mutta tällä kertaa en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Oi, miten onnelliseksi materia pienen ihmisen tekeekään!


Puhdistuskuuri, päivä kolme.

Kaduttaa, että päätin lähteä tähän "otanpa kuvan itsestäni joka helv*tin päivä koko kuurin ajan" -juttuun. Otin tänään itsestäni varmaan 200 kuvaa, joista ainutkaan ei ollut julkaisukelpoinen. Ei edes tuo valitsemani, mutta ku. Ei voi enää perua, joten pakko oli jokin valita. Katsokaa siis kun mää muutun vaan päivä päivältä rumemmaksi. (Anteeksi.)

Jos mahdollista, mulla on ollut turvonneempi olo kuin aloittaessa. Alan
 epäillä litkun toimivuutta. En tiedä oliko hyvä ajankohta aloittaa kuuri näiden helteiden aikana, mutta luulisi sillä kai silti olevan jonkinlaista vaikutusta, oli ilma millainen tahansa. En tiiä. Vähän tuntuu, että hukkaan menivät nekin 16 euroa. Mutta, neljä päivää vielä jäljellä. En tyrmää kuuria täysin ennen kuin se on ohi. We'll see.

Päivä 3: Paskan möivät.

Muuttoapua ja reggaetonia.

Puhdistuskuuri, toinen päivä.

Olossa eikä painossa kummempaa eroa. Oon tänään ollut kyllä selkeästi pirteämpi verrattuna edelliseen viikkoon, mutta se johtunee ihan siitä, että tekemistä on riittänyt eikä ole ollut aikaa jäädä märehtimään. Litku menee jo helpommin alas, ei oo kovinkaan paha homma kun sitä ei tarvitse juoda kerralla. Vettäkin on tullut juotua normaalia enemmän, melkein kaksi litraa jo tälle päivälle. Se on saavutus meikälle, koska yleensä vain yksinkertaisesti unohdan juoda. 

   Pikkasen oon huijannut ruokien suhteen, sillä oon syönyt kanaa. Sitäkään ei kyllä kielletty, mutta enemmän suositeltiin kalaa. Ja sitä aionkin syödä tulevina päivinä. Paljon, paljon vihanneksia. Eilen kiloklubin pallorivi näytti hienoa vihreä-vihreä-vihreä-keltainen -linjaa! Ja kasvisten osuudessa luki: "Kasvisten, vihannesten, hedelmien, marjojen ja sienten määrä ruokavaliossasi on nyt erinomainen eli 1476.8 grammaa. Kiloklubin vähimmäissuositus on 600 grammaa." Hah. Kuka sanoi, että puoli kiloa kasviksia päivässä on vaikeaa saada syödyksi? Okei, ehkä ei itselläkään joka päivä tuu vedetty yhtä ja puolta kiloa kasviksia päivässä, mutta kyllä yleensä tulee tuo 600 grammaa ainakin täyteen.

    Eilen aloittaessani kuurin miltei revin hiuksia päästäni kun en meinannut yhtään keksiä mitä ihmettä söisin ja valmistaisin ruuaksi tulevalla viikolla, koska niin paljon on kielletyllä listalla tän puhdistuskuurin takia. Liha ja etenkin maitotuotteet kuuluu niin olennaisena osana mun ruokavalioon, että kun yhtäkkiä pitäisi elää miltei pelkästään kasviksilla, niin mulla menee ainakin sormi suuhun. Suositelkaa jotain hyviä ja suhteellisen yksinkertaisia kasvisruokareseptejä minulle!

Päivä 1: Väsyttää.

Päivä 2: Treeni-Niina ja rusketusraidat.

Päivän vietin auttaen enoni perhettä muutossa. En oikeastaan päässyt juurikaan kantamaan mitään (HÖH, olis ollu hyvää hyötyliikuntaa) vaan enimmäkseen vahdin ja viihdytin ihanaa, 3-vuotiasta kummityttöäni. Onneksi illalla lähdin ystäväni kanssa testaamaan paikallista salsakoulua reggaeton -tunnin muodossa. Hiki tuli ja oli mukavaa. Vähän tietysti harmitti, ettei pienessä salissa kuullut ohjaajan ääntä musiikin yli ja tunti oli enimmäkseen liikkeiden kertaamista ja opettelemista. Tanssillinen puoli jäi mielestäni vähän turhan vähäiseksi, mutta se on kai ihan ymmärrettävää kun alkeistunti olikin.

Ajattelin muuten ihan kaikkien kiusaksi jokaisena päivänä tämän kuurin ajan napata itsestäni kuvan ja liittää sen mukaan näihin päivityksiin. Ihan huvikseni vain! Ja naamakuvia tietty, oonhan läski.