Enemmän on enemmän on enemmän on enemmän.

Minulle tulee Kauneus & Terveys -lehti kotiin. Tilasin sen mukavalta puhelinmyyjältä, joka osasi selkeästi hommansa. Yleensä sanon "ei" jo heti kättelyssä, mutta tämä nainen teki minuun vaikutuksen iloisuudellaan ja välittömyydellään. En voinut sanoa muuta, kuin kyllä. En ole oikeastaan katunut, koska pidän tästä lehdestä. K&T:llä on meneillään Yhdessä Kuntoon -projekti, johon voivat osallistua kaikki mm. Heiaheian kautta. Lisäksi näkyvämmin projektissa on mukana muutama nainen, jotka haluavat parantaa terveyttään. Heidän matkastaan pystyy lukemaan niin jokaisesta numerosta, kuin K&T:n nettisivujen kautta. Lueskelin tänään erään elämäntapamatkalaisen, Marjan, blogia. Artikkeli Uusia näkökulmia kohtuuteen sai minut pohtimaan omaa elämäntaparemppaani (näin sairastellessa on näköjään aikaa ajatella). Marja oli saanut yllättäviä ohjeita: "Syö enemmän ja normaalimmin, liiku vähemmän." Myös hänen PT:nsä Samppa Jaakola oli neuvonut liikkumaan vain sen verran, että motivaatio kokoajan kasvaa.

(kuvat: weheartit.com)

Tämä pisti minut miettimään omia päähänpinttymiäni. Välillä tuntuu, että vaadin itseltäni aivan hurjan paljon liikkumisen suhteen. Yleensä pyrin liikkumaan monipuolisesti vähintään viitisen tuntia viikossa. Toisinaan tuntuu, ettei sekään riitä. Päässä takoo vain, että enemmän on enemmän on enemmän on enemmän on enemmän on enemmän, TÄMÄ EI RIITÄ! Sitten poden huonoa omaatuntoa ja pahimmillani saatan lamaantua sen takia. Juuri nämä vaatimukset saattavat olla syynä siihen, että hetkittäin mieli ja keho vain väsyy, eikä jonain viikkona liikunta jaksa kiinnostaa niin paljon. Artikkeli sai minut oivaltamaan, että saatan olla vähän turhan ankara itselleni.  Onko siitä lopulta mitään hyötyä, että hukkaa motivaationsa, koska ei osaa tai anna itsensä pysähtyä? Useimmiten nautin liikunnasta paljon ja rakastan sitä koko sydämestäni, mutta ehkä minun pitäisi olla armollisempi itselleni, silloin kun motivaatiopula iskee. Onko se niin hirveä juttu, jos silloin tällöin keräilee motivaatiotaan ja antaa itselleen enemmän aikaa levähtää jonain viikkona? En usko, että täyteen liekkiinsä leimahtanut rakkaus liikkumiseen yhtäkkiä vain katoaa, jos pitääkin yhtenä viikkona useamman lepopäivän, kuin normaalisti.
     En halua kadottaa liikkumisen iloani sen takia, että paahdan liian lujaa menemään.

En muista missään vaiheessa liikkuneeni veren maku suussa, ilman minkäänlaista nautintoa. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minun ei tarvitse juuri ponnistella saadakseni itseäni liikkeelle. Minä rakastan liikkumista ja olen löytänyt omat lajini, joista pystyn ammenttamaan energiaa jokaiseen päivään. Liikkuminen on kuin huumetta - sitä haluaa kokoajan enemmän. En koe, että minulla olisi mitään tarvetta vähentää liikkumistani yleisesti, mutta tämän artikkelin ja hetken pohdinnan jälkeen tajusin, että voin ottaa rauhallisemminkin joskus.

Mitä ruokavalioon tulee, niin siinä onkin paljon enemmän tekemistä, kuten oon pitkään valitellut. Marja oli kuitenkin saanut hyvän vinkin ravitsemusterapeutti Hanna Partaselta: "Kun teet muutoksia ruokavalioosi, älä ota mukaan mitään sellaista, mitä et voisi syödä seuraavaa viisi vuotta." Tätä olen pyrkinyt itsekin noudattamaan, ja siksi en välitäkään mistään dieeteistä. Haluan, että voin syödä minulle normaalisti, ettei minun tarvitse joka päivä ponnistella asian kanssa. Haluan muuttaa elämäntapojani terveellisiksi niin, että tiedän pystyväni kivutta pysymään niissä koko loppuelämäni. Toki olen kiinnostunut erilaisista ruokavalioista, superfoodeista ja muista sellaisista, mutta tiedän olevani liian laiska näkemään vaivaa muuttaakseni ruokavaliotani täysin näiden suuntausten mukaisiksi. Siksi en ole ikinä esimerkiksi harkinnutkaan karppausta, koska no, tykkään leivästä enkä halua stressata jos joskus muutaman palan syön. Eihän sitä tiedä jos joskus hurahdankin johonkin erikoisempaan ruokavalioon, mutta siihen asti pyrin vain opiskelemaan enemmän, hiomaan ruokavaliotani terveellisemmäksi pienillä valinnoilla. Tiedän, että perustat ovat tälläkin hetkellä kunnossa, toteutus vain mättää, aina toisinaan. Mutta sitähän tää minunkin matkani on, opettelua. Tärkeintä on, että olen tässä, matkalla.

En halua tehdä tästä projektistani ongelmaa. Joskus täytyy levähtää ja joskus täytyy myös lipsua, että voisi jatkaa vahvempana ja parempana. En halua menettää elämäniloani sen vuoksi, että stressaan liikaa tästä projektista. Haluan löytää tasapainon hyvän ja "huonon" välillä. Kultainen keskitie, niin. Haluan, että tää projekti aiheuttaa enemmän iloa kuin jatkuvaa hampaidenkiristelyä. Viime aikoina syömiseni onkin ollut melkoinen murheenkryyni, osittain syystä ja osittain oman hermoiluni takia. Siksi siihen onkin puututtava, mutta tiukan lempeästi. Kyllä minä vielä löydän sen oikean polun.

Suunnitelmia.

Pohjoisessa on ollut ihanaa olla ja lomailu on mukavaa, mutta kuten oon joskus aiemminkin valitellut, niin tää kotona oleminen on uskomattoman hankalaa tän projektin kannalta. Musta tuntuu, että muhun on ohjelmoitu jonkinlainen tankkaus-mode, joka kytkeytyy heti päälle, kun mä vaan astunkin lapsuudenkodin ovesta sisään. Mä käyn jatkuvasti (vaikkei olisi edes nälkä) availemassa kaappien ovia, jos sieltä löytyisi jotain naposteltavaa. Tää on ihan hirvittävää! Mä saan tosissani hillitä itseäni, etten vetäisi valtavia määriä Fazerin sinistä tai kampanisuja tai muita herkkuja, joita kaapin perältä löytyykään. Kotona Jyväskylässä tällaista ongelmaa ei juurikaan tuu. Koska omat varat ovat rajalliset, niin mitään herkkuja ei tule osteltuakaan, varsinkin kun olen tehnyt periaatepäätöksen asiasta. Kotona makeanhimon riittää tyydyttämään yksi pala tummaa suklaata, täällä se ei tunnu riittävän mihinkään. Mikä ihme tässä oikein on? Miksi kohtuudessa pitäytyminen on niin vaikeaa täällä?


Oon pohdiskellut uuden alun vaikeutta muutenkin ja tullut siihen tulokseen, että heti kun vain pääsen Jyväskylään taas, heti kun loma on ohi, niin aloitan viikkoni uusimalla puhdistuskuurini, ilman sitä litkua tosin. Oon muutenkin halunnut testata päästäisikö samoihin tuloksiin ihan pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla. Maanantaina siis aloitan testini ja noudatan tällaista ruokavaliota:

"Kuurin aikana suositellaan syömään terveellisesti eli paljon kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä ja kalaa. Kahvi, alkoholi, maitotuotteet, liha, sokeri, suola, valkoiset jauhot, tupakka, kovat rasvat ja pitkälle prosessoidut ruuat ovat vältettävien aineiden listalla." 

Näinhän olisi syytä syödä aina, mutta valitettavasti se ei useimmiten onnistu, koska ensinnäkin kulutan aika paljon maitotuotteita (jogurttia esimerkiksi) ja lihastakaan en oo valmis luopumaan. Yritänkin syödä tulevan viikon aikana mahdollisimman puhtaasti, että jatkossa olisi taas helpompaa pitäytyä vastaavassa ruokavaliossa. Nykyään kulutan kaiketi vähän liiaksi niitä pahamaineisia hiilareita.

Taantuma.

Oon huomannut, että liikunta ja terveellinen ruokavalio korreloi melko oleellisesti keskenään. Nyt kun olen ollut pakosta jo neljättä päivää liikkumatta, mun on ollut vaikea pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa. Mieliteot ovat lisääntyneet ja itsekurikin on rakoillut pahemman kerran. Mutta niinä päivinä kun liikun, mun ei edes tee mieli mitään turhuuksia, mun on helppo olla ilman. Ja silloin keho oikein kaipaa tuoreita hedelmiä! Ja pähkinöitä! Ja nyt kun oon joutunut lepäämään tämän flunssan takia, niin mun tekee enimmäkseen mieli kaikkia turhia, säilöntäainetta täyteen pumpattuja herkkuja, ja pelkkä ajatuskin pähkinöistä kyllästyttää mua.

Odotan innolla, että pääsen taas kunnolla liikkumaan, kunnolla hikoilemaan. Siirsin sen maanantaisen Kuntoportti-tapaamisen ensiviikon keskiviikolle, toivottavasti siihen mennessä oon jo kunnossa. Edelleen nenäliinoja kuluu pienen sademetsän verran ja olo on vähän hutera, mutta toivottavasti ollaan menossa jo parempaan päin. Oon kyllä hieman tympääntynyt itseeni tämän ravinnollisen taantumisen suhteen, mutta oon päättänyt, että ensi viikosta tulee täysin herkuton ainakin lauantaihin saakka. Lauantaina kenties juhlistan syntymäpäiväni, joten silloin pieni herkuttelu sallittakoon. Taidan kuitenkin jättää karkit edelleen kauppaan ja katsotaan teenkö sipsien kanssa samoin. Ihaninta olisi kun voisi itse leipoa ja valmistaa tarjoiltavat, jos siis edes päätän mitään juhlia järjestää. We'll see.

Kippee.

Kipeilyksihän tämä meni, yllättäen. Sunnuntaina oli viimeinen muuttopäivä ja muutto-osuuden hoidinkin kunnialla läpi, vaikka jo siinä vaiheessa meinasi ajoittain hieman huipata. Loppusiivouksenkin sain aloitettua, mutta siinä vaiheessa kun en enää tahtonut väsymykseltäni pysyä pystyssä, päätin heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Kehnolle ololle löytyikin syy, kun mittasin kuumeen kotona: 38 astetta. Ei ihmekään, että siivoaminen tuntui normaalia raskaammalta. Loppuilta menikin koomaillessa ja palellessa sohvalla peiton alla. Samaa linjaa oon toteuttanut eilen ja vähän tänäänkin, vaikka lepäily jäi tänään valitettavasti hieman vähemmälle. Aamulla oli pakko nousta hoitamaan vanhan kämpän loppusiivous, koska vuokranantaja välttämättä halusi päästä tsekkaamaan asunnon tänään. Voin kertoa, että parin tunnin siivousurakan jälkeen olo ei ollut mitenkään miellyttävä. Ilman siivousurakkaa ja ylimääräistä huhkimista olisin saattanut olla huomenna jo kykenevä menemään kouluun, mutta tän olon perusteella taidan pitää vielä yhden lepopäivän, jonka todellakin pyhitän vain lepäämiselle.

Rankempi liikunta on nyt siis pannassa ainakin muutaman päivän ja ehkä ihan hyvä niin. Viime viikonloppu oli kuitenkin aika rankka keholle - yli kymmenen tuntia muuttamista, kamojen roudaamista ylös ja alas ja ympäriinsä. Siihen lisäksi ne kaksi Killerin liikuntakeskuksella vietettyä tuntia. Voin kertoa, että lihakset olivat aika hiton kipeinä jälkikäteen. En kyllä tiedä, että boostasiko se kuume lihaskipuilua, mutta varsinkin sunnuntai-iltana tuntui, etten pääse edes sohvalta ylös sen takia. Oon myös pohtinut, että onko tää ihan tavallista flunssaa vai kenties kehon tapa kertoa, että nyt mennään vähän liian lujaa? Oon viimeviikkoina liikkunut enemmän kuin koko elämässäni ja muutenkin melkein kaksinkertaisesti omien viikkotavoitteitteni. Nyt olisi varmaan ihan hyvä pitää vähän rauhallisempi viikko, ehkä aloittaa kevyillä kävelylenkeillä kunhan tässä nyt tervehtyy. Kieltämättä hetkittäin tekee tiukkaa pelkästään pysyä paikoillaan, mutta puolikuntoisena ei ole mitään järkeä lähteä rasittamaan itseään liikaa, tulihan se tänään jo huomattua.

Ruokapuoli on mennyt myös aika heikosti. Muuton takia tuli syötyä paljon nouto- ja einesruokia, ja nyt kipeillessäkin on tullut annettua itselleen useammin periksi. M on myös kantanut kaupasta jäätelöä ja vanukkaita, vain koska haluaa piristää minua, ihana. Kaunis ajatus, mutta täytyy kyllä seuraavalla kerralla pyytää sitä tuomaan mielummin vaikka hedelmiä. :D No, vaikka ruokavalio on hetkellisesti kokenutkin pienen taantuman, tiedän sen kohenevan samalla kun vointinikin kohenee. Tällä hetkellä ruokavaliosta nipottaminen ei kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisenä. 

Tän päivän syömiset:

- Aamupala: Kalinka -jogurtti

- Päivällinen: Liha-makaronilaatikkoa ja kurkku-tomaatti-feta -salaattia

- Välipalat: Kolme (!!!) maitovanukasta, lasillinen limpparia (...eikä edes mitään lightia.)

Musta tuntuu, että mun päivitykset ovat hirvittävän tylsiä nykyään. Otan edelleen ehdotuksia vastaan, jos on mielessä joitakin aiheita, joista haluaisitte, että kirjoitan enemmän. Yritän jatkossa sisällyttää päivityksiin myös enemmän kuvia, omiakin. Olen vain niin laiska siirtämään niitä kamerasta koneelle!

Dancing tuesday.

Ihanan raukea olo. Pidin itselleni juuri tanssitunnin, jonka jälkeen vielä jumppasin ja venyttelin oikein pitkään. Mä vaan kertakaikkisesti rakastan tätä tunnetta, minkä liikunta saa aikaan. En ymmärrä, miten joinakin päivinä saatan jäädä sohvalle makoilemaan ja turhautumaan, kun voisi hankkia itselleen loistavan olon tanssimalla. Se on se laiskuus, joka vielä elää... En toki aio siitäkään täysin luopua, mutta aion kyllä nujertaa sen. Aion olla (ja olenkin!) enemmän liikunnallinen kuin laiska.

Koska nää mun tekstit on nykyään melko liikuntapitoisia, niin ajattelin puhua tänään vaihteeksi vähän ruuasta. Oon niin iloinen, että oon päässyt taas ilmaisen kouluruokailun pariin, vaikkakin kouluruuasta ei oikein voi tietää kuinka paljon lisäaineita ja suolaa siihenkin on tungettu. Kun ei voi valmistaa ruokaa itse, jää vähän epäselväksi ruuan todellinen terveellisyys. Mutta ei auta itku markkinoilla, ruoka on kuitenkin pääasiassa hyvää ja kuten mainitsinkin, opiskelijan kukkaroa helpottavaa. Oon hieman uudistanut omaa lautasmalliani. Nykyään tulee täytettyä melkein 3/4 lautasesta salaatilla ja loppu neljäsosa lämpimällä ruualla. Hyvin pärjää. Toki hennommat koulukaverit saattavat kauhistella valtavalta näyttävää annosta, mutta koska suurin osa on kuitenkin salaattia, jätän kauhistelut omaan arvoonsa.

       Syön nykyään kaksi lämmintä ateriaa päivässä (kesällä vain yhden) ja  mun päivittäinen energiansaanti kieppuu siinä 1500 kalorin molemmin puolin. Viikonloppuisin hellitän, mutta en kuitenkaan silloinkaan yleensä vedä övereitä. Mulla ei oo varsinaista herkkupäivää, vaan nautin elämästä silloin kun siltä tuntuu. Yksi pala tummaa suklaata päivässä ei tosiaankaan tee pahaa. En tietenkään joka ainoa päivä sitä yhtäkään palaa nauti, mutta vaikka nauttisin, niin en näe syytä stressata, niin kauan kuin pysyn kohtuudessa. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon löytänyt tasapainon tähän ruokavaliooni - en kiellä itseltäni mitään, mutta toisaalta, useimmiten mun ei edes tee mieli niitä huonoja vaihtoehtoja. Ja se kohtuus on pysynyt. En ole enää herkkujen orja.
 

Huomenna pääsen kuntosalille ainoan kerran tällä viikolla, odotan sitä innolla. Oon aivan hurahtanut kuntosaleiluun... Haluaisin käydä siellä useamminkin, mutta toistaiseksi aikataulu ei anna myöten. Kunhan lukujärjestys vakiintuu, niin osaan suunnitella salillakäyntejä paremmin. Aiheesta kirjoittelen lisää varmaankin huomenna, nyt meen nappaamaan jotain kevyttä iltapalaa!

Muuttoapua ja reggaetonia.

Puhdistuskuuri, toinen päivä.

Olossa eikä painossa kummempaa eroa. Oon tänään ollut kyllä selkeästi pirteämpi verrattuna edelliseen viikkoon, mutta se johtunee ihan siitä, että tekemistä on riittänyt eikä ole ollut aikaa jäädä märehtimään. Litku menee jo helpommin alas, ei oo kovinkaan paha homma kun sitä ei tarvitse juoda kerralla. Vettäkin on tullut juotua normaalia enemmän, melkein kaksi litraa jo tälle päivälle. Se on saavutus meikälle, koska yleensä vain yksinkertaisesti unohdan juoda. 

   Pikkasen oon huijannut ruokien suhteen, sillä oon syönyt kanaa. Sitäkään ei kyllä kielletty, mutta enemmän suositeltiin kalaa. Ja sitä aionkin syödä tulevina päivinä. Paljon, paljon vihanneksia. Eilen kiloklubin pallorivi näytti hienoa vihreä-vihreä-vihreä-keltainen -linjaa! Ja kasvisten osuudessa luki: "Kasvisten, vihannesten, hedelmien, marjojen ja sienten määrä ruokavaliossasi on nyt erinomainen eli 1476.8 grammaa. Kiloklubin vähimmäissuositus on 600 grammaa." Hah. Kuka sanoi, että puoli kiloa kasviksia päivässä on vaikeaa saada syödyksi? Okei, ehkä ei itselläkään joka päivä tuu vedetty yhtä ja puolta kiloa kasviksia päivässä, mutta kyllä yleensä tulee tuo 600 grammaa ainakin täyteen.

    Eilen aloittaessani kuurin miltei revin hiuksia päästäni kun en meinannut yhtään keksiä mitä ihmettä söisin ja valmistaisin ruuaksi tulevalla viikolla, koska niin paljon on kielletyllä listalla tän puhdistuskuurin takia. Liha ja etenkin maitotuotteet kuuluu niin olennaisena osana mun ruokavalioon, että kun yhtäkkiä pitäisi elää miltei pelkästään kasviksilla, niin mulla menee ainakin sormi suuhun. Suositelkaa jotain hyviä ja suhteellisen yksinkertaisia kasvisruokareseptejä minulle!

Päivä 1: Väsyttää.

Päivä 2: Treeni-Niina ja rusketusraidat.

Päivän vietin auttaen enoni perhettä muutossa. En oikeastaan päässyt juurikaan kantamaan mitään (HÖH, olis ollu hyvää hyötyliikuntaa) vaan enimmäkseen vahdin ja viihdytin ihanaa, 3-vuotiasta kummityttöäni. Onneksi illalla lähdin ystäväni kanssa testaamaan paikallista salsakoulua reggaeton -tunnin muodossa. Hiki tuli ja oli mukavaa. Vähän tietysti harmitti, ettei pienessä salissa kuullut ohjaajan ääntä musiikin yli ja tunti oli enimmäkseen liikkeiden kertaamista ja opettelemista. Tanssillinen puoli jäi mielestäni vähän turhan vähäiseksi, mutta se on kai ihan ymmärrettävää kun alkeistunti olikin.

Ajattelin muuten ihan kaikkien kiusaksi jokaisena päivänä tämän kuurin ajan napata itsestäni kuvan ja liittää sen mukaan näihin päivityksiin. Ihan huvikseni vain! Ja naamakuvia tietty, oonhan läski.

Herkullisia ajatuksia.

Usein kaupassa käydessäni hidastelen tahallaan pulla-, keksi- tai karkkihyllyn kohdalla. Tunnen voitonriemua, kun näiden herkkujen himo ei hallitsekaan minua, vaan minä hallitsen sitä. Katson näitä herkkuja ja ajattelen mielessäni: "Te ette saa minua, vieläkään!" En ole tämän kahden ja puolen kuukauden aikana kertaakaan kiikuttanut kotiin kaupasta karkkia, pullaa tai keksejä. Enkä myöskään ole ostanut sipsejä. Täytyy myöntää, että en ole aina kieltäytynytkään, jos kyläillessä joku näitä herkkuja on tarjonnut, mutta onneksi niitä kertoja on hyvin, hyvin harvassa. Ja silloinkaan kyse ei ole kuin muutamasta karkista.

Yksi asia on kuitenkin minulle vaikeaa, nimittäin kahvilakulttuuri. Rakastan kahviloita ja minusta on ihana käydä kahvilla ystävieni kanssa. Okei, en itse edes juo kahvia, mutta juon kyllä teetä. Usein kahviloiden tiskit ovat täynnä toinen toistaan houkuttelevampia pullia ja leivonnaisia. Näissä tilanteissa oon repsahtanut vähän turhan usein. Itsekuri yrittää huudella takaraivosta ohjeita, joita joskus kuuntelen ja joskus en. No, onneksi en ramppaa kahviloissa kovinkaan usein, joten tuskinpa yksi leivos kerran parissa viikossa haittaa mitään. Tärkeintä on, että en näitä herkkuja kotiin kanna, niin olen ajatellut.

Kaksi ja puoli kuukautta tuntuu hurjalta ajalta olla lähes kokonaan ilman karkkia ja sipsiä. Tumma suklaa on ainoa "karkki", johon olen antanut itselleni luvan, mutta yllätyksekseni en ole sitäkään kuluttanut niin paljoa kuin olisin saanut. Kun ennen olisin syönyt levyllisen tummaa suklaata heti saman illan aikana, niin nyt minulla on säilynyt yksi levy varmaan jo yli kuukauden ja jäljellä on vielä kosolti. Mielestäni mulla on syytäkin olla hieman ylpeä itsestäni. Tää on hieno saavutus! Kun keväinen Niina kantoi kaksin käsin karkkia ja pullaa lähes päivittäin kotiin, tää nykyinen kävelee vaan tyynesti karkkihyllyjen ohi. Kun keväisen Niinan oli joka viikonloppu saatava sipsipussi, oli juhlittavaa eli ei, tää nykyinen Niina valitsee viikonlopun herkuikseen mielummin vaikkapa pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Eikä tää nykyinen Niina enää edes juo alkoholia niin usein.

Toisinaan meinaa lannistuminen iskeä ja silloin on muistutettava itseään omista saavutuksistaan. Ehkei sentit katoa niin nopeasti kuin haluaisi tai kilot karise niin vauhdikkaasti kuin toivoisi, mutta siltikin on paljon asioita, joista olla ylpeä ja iloinen. Tiedän, että ruokavaliossani on vielä paljon, paljon parannettavaa, mutta miten paljon olenkaan saavuttanut jo nyt. Enkä olisi tietenkään päässyt tähän yksin. Puolisoni ja läheisteni tuki on ollut korvaamatonta. Heidän avullaan sain tämän muutoksen alulle. Ja teidän kannustuksenne takia olen jaksanut jatkaa, lukijani. Siksipä haluaisin kiittää teitä kaikkia. Olette uskomattomia. Omilla saavutuksillanne motivoitte minuakin tavoittelemaan omia haaveitani! 

Too much information

Eilinen oli... katastrofi (oho, tulipa tahaton riimi). Ihana katastrofi. Heitin huonon omatunnon syrjään, silläkin uhalla, että tämä hurja painonpudotus katkeaisi taas hetkeksi. Jos kerran vuodessa saa kermakakkua ja etenkin voileipäkakkua, niin kyllä siitä on syytä nauttia. Pitäisikö minun tuntea itseni petturiksi? No okei, ehkä vähän tunnenkin. Mutta tärkeintähän on, että pieni lipsuminen ei muutu mässäilyputkeksi. Itseasiassa musta tuntuu hyvältä, että saan palata takaisin tiukempaan ruokavalioon taas yhden lepsumman päivän jälkeen. Ja entistä paremmalta tuntuu, kun tiedän, ettei se edes tuota suurempia vaikeuksia. Oon oppinut nauttimaan tästä kevyemmästä olosta ja vaikka elämästä pitää toisinaan nauttia, niin on silti ihanaa, ettei elämän tarvitse olla sitä nauttimista kokoajan. Ehkä niitä nautintojakin osaa nykyään arvostaa paljon paremmin, kun niitä ei suurkuluta päivittäin.

Aamuni aloitin pyörälenkillä. Tajusin ilmojen viilenneen, mutta typeryyksissäni lähdin silti liian vähissä vaatteissa liikenteeseen. Jostain syystä yritin polkea lujempaa kuin jaksoin ja olo oli ihan karmea. Kylmä viima piiskasi paljaita korvia ja kaulaa, hengittäminen sattui. En tiedä olinko kuvitellut pysyväni lämpimänä pyöräilemällä lujaa, mutta se ei ainakaan toiminut. Ehkä seuraavalla kerralla oon fiksumpi ja varaan hieman enemmän vaatetta, varsinkin jos ulkona on vaan 6 astetta. Kyllä meinaan paleli hieman, kun yhtäkkiä pompataan liki 30 asteesta alle kymmeneen asteeseen...

Ja tuon pyöräilyn hyödytkin varmaan menivät lähinnä miinuksen puolelle. Hyvä olo ei ainakaan tullut ja pahimmassa tapauksessa vilustun enkä pääse moneen päivään liikkumaan. Eli jos jo alusta lähtien kaikki tuntuu menevän pieleen, niin kannattaa harkita jääkö sittenkin hetkeksi hengähtämään kotiin kunnes on varmasti valmis lähtemään vai jatkaako väkisin tuhoontuomittua yritystä liikkua? Muistakaa kuunnella kehoanne. Aina ei edes se mieluisin laji suju niinkuin toivoisi, ja silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä tekisikö jotain toisin. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että pakko olisi jäädä laiskottelemaan!

Äidille tulee Kunto Plus -lehti kotiin ja oon selaillut muutamia lehtiä läpi. Vaikka mielelläni otan asioista selvää, niin silti mua ahdistaa hirveästi se tiedonpaljous. Toisessa artikkelissa puolletaan jonkin raaka-aineen käyttämistä ja toisessa artikkelissa sitä neuvotaan välttämään. Tee sitä, tee tätä, syö tuota ja tuota, mutta älä ainakaan tee niin, mutta toisaalta älä myöskään tee tuota liikaa tai liian vähän ja älä varsinkaan syö tätä! Muista nauttia, mutta ole täydellinen. Rentoudu, mutta älä laiskottele! ....GGGAAAH, apua! Jokainen on erilainen ja kaikilla ei toimi samat asiat, mutta voi, miten helposti pieni ihminen hämmentyy tämän tiedonpaljouden keskellä. Yritän soveltaa tietoja parhaani mukaan, mutta mistä tiedän, jos teenkin jotain väärin? Eikä näitä neuvoja satele pelkästään lehdistä. Jokaisella tuntuu olevan mielipide miten minun  tai muiden tulisi syödä tai liikkua. Ehkä pitäisi vain kuunnella omaa kehoa ja pikkuhiljaa ottaa selvää mikä on se paras tie terveellisempään elämään. Tiedän jo nyt, että olen oikeilla jäljillä, mutta paljon on yhä parannettavaa. En sitä sano, ettenkö mielelläni ottaisi neuvoja vastaan, mutta joskus liika informaatio on liikaa, ymmärrättekö?

easy like sunday morning

Hyvää huomenta maailma. Rakastan tällaisia aamuja, kun ei ole kiire minnekään, voi vain nuokkua peittoon kääriytyneenä olkkarin sohvalla ja mietiskellä asioita. Kissa nukkuu jalkojen päällä ja tee jäähtyy mukissa, kun unohtaa juoda sen.

Eilen rykäisin aamun käyntiin vähän vauhdikkaammin ja loistavaa oli sekin - pidin itselleni tanssitunnin. Oon niin persaukinen, ettei ole varaa ostaa kalliita salikortteja tai käydä ohjatuilla tunneilla, vaikka niistä pitäisinkin kovasti. Siksipä oon tehnyt Spotifyyn useita hieman toisistaan poikkeavia listoja, joissa on jokaisessa noin tunnin verran mun lemppari tanssimusaa. Tanssiminen on aina ollut se kaikista mieluisin liikuntamuoto mulle. Juokseminen taas on varmastikin ollut se vastenmielisin, silloinkin kun kunto oli vielä ihan kohtalainen ja painoakaan ei ollut liikaa rasittamassa niveliä. Tanssiessa pystyy uppoutumaan täysin musiikin omaan maailmaan ja antaa sen viedä - ja aina tunnin jälkeen havahdun siihen, että oon ihan umpimärkä hiestä. Oon aina ihmetellyt ryhmäliikuntatunneilla, miten oon miltei ainoa, joka näyttää tehneensä jotain. Muilla saattaa olla ehkä yksi hikikarpalo otsalla, kun mä taas näytän siltä kuin olisin tullut suihkusta. Jos mut puristais sillä hetkellä kasaan kuin sienen, sais varmaan sangollisen hikeä. Oon aina miettinyt mistä tää johtuu, tästä ylipainostako? Tuntuu vaikealta uskoa pelkästään siihen, koska vielä normaalipainoisenakin olin ihan samanlainen. Jos joku osaa yhtään valaista asiaa, niin kuuntelisin mielelläni.

         Olisi ihana aloittaa jokainen aamu liikkumalla. Kouluaamuisin se tuntuu kuitenkin mahdottomalta, sillä mulle tuottaa vaikeuksia herätä ajoissa pelkästään kouluunkin. Ja usein mulle tulee niin kiire, että aamiaiseksi nappaan vain banaanin, jonka syön sitten koulubussissa. Onneksi kesäloma alkaa muutaman päivän päästä ja koska oon auttamattomasti työtön, voin keskittyä täysillä tähän projektiin ja vaikkapa sitten aloittaa jokaisen päivänä tanssimalla. Tanssiminen ei ole toki ainoa, mitä harrastan. Jos energiaa ei riitä ihan täyteen tanssituntiin, niin pyrin sentään hieman jumppailemaan äidiltä saamani kuminauhan kanssa. Usein teen niinkin, että tanssin 30 minuuttia ja toiset puoli tuntia kulutan kuminauhajumpan ja venytyksien parissa. Liikuntaa pyrin harrastamaan vähintään neljänä päivänä viikossa, aina noin tunnin ajan. Mielellään, jos energiaa riittää, niin enemmänkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin mun ruokavalio on aina ollut ihan suhteellisen ok. Oon aina syönyt lautasmallin mukaan, paljon salaatteja, jne. Ongelmana on ollut napostelu, huonot välipalat (einesruuat, yhhyh), sokerimehut ja limukat. Niiden karsimisen lisäksi oon toki yrittänyt alkaa tarkkailemaan myös kokonaiskuvaa. Oon vakuuttunut, että light-tuotteet on pahasta, joten pyrin välttelemään niitäkin. Luotan siihen, että hyvistä raaka-aineista saa valmistettua hyvää ja terveellistä ruokaa, yksinkertaisesti. Tervettä maalaisjärkeä saa käyttää. Ja oon lisäksi opetellut syömään ja ajattelemaan niin, että ruoka on vain kehon polttoainetta. Siitä saa ja pitää nauttia, mutta täytyy myös tietää milloin on tarpeeksi. Olin ennen auttamattomasti tunnesyöppö, mutta onneksi oon onnistunut selättämään senkin.

Mun ruokavalio tiivistettynä: Oon lihansyöjä enkä koskaan muuksi muutu. Syön aika harvoin leipää, ja silloinkin ruisleipää tai täysjyväsämpylöitä. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, tuoreina ja kuivattuina. Ruuan lisukkeena käytän kyllä edelleen perunaa, riisiä ja pastaa, mutta pastan on oltava täysjyvää ja määriä olen pyrkinyt pienentämään ja lisäämään entisestään sitä salaattia. Tykkään kokkaamisesta, mutta en ole kovin innokas kokeilemaan uusia, monimutkaisia reseptejä, siksi usein tyydynkin tuttuihin ja turvallisiin kotiruokiin. Yritän kuitenkin tehdä niistäkin mahdollisimman terveellisiä. Mehun ja limsan oon korvannut vedellä. Välillä saatan hullutella ja ostaa Frissin maustettuja, vähäkalorisia vesiä. En hirveän tarkkaan ole perehtynyt superfoodeihin tai ravintoarvoihin tai kuinka monta grammaa tulisi päivässä syödä hiilareita, proteiinia ja rasvaa, mutta sen mitä tiedän, sitä sovellan. Perus maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle. Ja otan kokoajan lisää selvää. Olen aika tyytyväinen tähän nykytilanteeseen ja olen ylpeä itsestäni. Tämä näyttää toimivan. Kohtuus on kaikki kaikessa ja sillä mennään. (Ei siis pelkoa, että kuvittelisin voivani syödä tuon 1500 kcal päivätavoitteeni täyteen pelkästään karkilla ja pärjääväni sillä lopun päivän, ei-ei. Sen verran tajuan kyllä, se ei ole tervettä.)

Nyt lähden kokkailemaan itselleni, öh, melko myöhäistä aamupalaa. Raikas hedelmäsmoothie voisi olla hyvä juttu tähän "aamuun", hah. No, ehkä sunnuntaina sallitaan pienoinen laiskottelu ja pitkään vanuminen. :)