Punttis, punttis, punttis! Anna punttikselle mahdollisuus! - Helga, Pasila.

Lupasin kirjoittaa kuntosalista ja omasta suhteestani siihen. Oon varsin hullaantunut kuntosalilla käymiseen, mikä on sinänsä hassua, koska en ole aiemmin pitänyt sitä kovinkaan mielenkiintoisena. Nyt kun liikunnastakin on tullut arkipäivää, olen huomannut, ettei kuntosaleilu olekaan sen hullumpaa.
       Varsinaista saliohjelmaa mulla ei vielä ole, koska oma lukujärjestys on vielä sen verran epäselvä enkä tiedä kuinka usein ylipäätään pääsen salilla käymään. Ja koska sali sijaitsee kouluni vieressä ja koulu 35 kilometrin päässä, on salikäynnit sijoitettava kouluajalle. Lisäksi on otettava huomioon kyydissäni kulkevat koulukaverini. Jos koulu loppuu kaikilta neljältä, en vain voi päättää, että hei, minäpäs jäänkin salille vielä tunniksi, odotelkaa te vaikka sillä aikaa. Ollaan toki kyytiläisten kanssa suunniteltu salille menoa yhdessä, mutta toistaiseksi se on jäänyt vielä toteuttamatta. Aikataulujen sovittaminen yhteen on niin hankalaa.
       Mutta onneksi minulla on hyppytunteja lukujärjestyksessä ja pääsen ainakin itsekseni toisinaan huhkimaan. Kuten sanoin, mitään järkevää ohjelmaa ei vielä ole, mutta olen miettinyt sellaisen suunnittelevani, kunhan tiedän paljonko salilla tulen oleilemaan. Toistaiseksi olen tyytynyt vain treenaamaan koko kehoa. Olen aina aloittanut lämmittelemällä crosstrainerilla tai juoksumatolla, jonka jälkeen olen siirtynyt varsinaisiin laitteisiin ja päättänyt kuntoilun jälleen crosstraineriin ja venyttelyyn. Ainoa harmillinen asia on, että osa näistä laitteista, joita en osaa nimetä, on mitoitettu pitkäraajaisille ihmisille. Mun kädet on niin lyhyet, ettei ne yllä edes jalkaprässissä oleviin kahvoihin, vaan mun täytyy pitää kiinni penkin reunoista, näin esimerkkejä mainitakseni. Koska en osaa nimetä näitä muita laitteita, en ala selittämään sen enempää, totean vaan, että hankalaa meinaa toisinaan olla. Muutenkin kaipaisin ehkä jonkinlaista pikaista esittelyä laitteistoon, jotta osaisin ottaa kuntosalista kaiken mahdollisen hyödyn irti. Tuntuu välillä vähän hölmöltä haahuilla ympäri salia, miettien, mitenköhän tuotakin laitetta käytetään. Tarvitsisin joskus jonkun kokeneemman kaverin mukaan.
        Löysin sivuston, jossa on kehitelty valmiiksi kuntosaliohjelmia aloittelijoille. Olen sitä jo jonkin verran tutkaillut, mutta ajattelin perehtyä siihen paremmin sitten kun tiedän tulenko treenaamaan salilla kerran, kahdesti vai kolmesti viikossa. En tiedä kuinka päteviä nuo ohjelmat ovat, mutta toivottavasti niistä on jotain apua treeniohjelmani kehittelemiseen.

Lähdetään huomenna opintomatkalle Turkuun koulun kanssa. Koko päivä taitaa mennä matkustaessa. Turussa ehditään olla muutama hassu tunti, jonka aikana kierrellään näyttelyitä ja museoita, kunnes lähdetään taas paluumatkalle. Huh. Päivästä on tulossa pitkä. Oon ajatellut ottaa matkalle hieman evästä: Banaaneja, lohkottuja omenia, paljon vettä ja pähkinöitä. Lisäksi kävin ostamassa puhallettavan niskatyynyn, että voin vetää sikeitä bussissa. Huomisen liikkuminen rajoittuu varmaankin ympäriinsä ravaamiseen, mutta liikuntaahan sekin on. Herätys on viideltä, joten täytyypi siirtyä laittamaan tavarat valmiiksi aamua varten ja ottamaan unta palloon. Nighty night!

Dancing tuesday.

Ihanan raukea olo. Pidin itselleni juuri tanssitunnin, jonka jälkeen vielä jumppasin ja venyttelin oikein pitkään. Mä vaan kertakaikkisesti rakastan tätä tunnetta, minkä liikunta saa aikaan. En ymmärrä, miten joinakin päivinä saatan jäädä sohvalle makoilemaan ja turhautumaan, kun voisi hankkia itselleen loistavan olon tanssimalla. Se on se laiskuus, joka vielä elää... En toki aio siitäkään täysin luopua, mutta aion kyllä nujertaa sen. Aion olla (ja olenkin!) enemmän liikunnallinen kuin laiska.

Koska nää mun tekstit on nykyään melko liikuntapitoisia, niin ajattelin puhua tänään vaihteeksi vähän ruuasta. Oon niin iloinen, että oon päässyt taas ilmaisen kouluruokailun pariin, vaikkakin kouluruuasta ei oikein voi tietää kuinka paljon lisäaineita ja suolaa siihenkin on tungettu. Kun ei voi valmistaa ruokaa itse, jää vähän epäselväksi ruuan todellinen terveellisyys. Mutta ei auta itku markkinoilla, ruoka on kuitenkin pääasiassa hyvää ja kuten mainitsinkin, opiskelijan kukkaroa helpottavaa. Oon hieman uudistanut omaa lautasmalliani. Nykyään tulee täytettyä melkein 3/4 lautasesta salaatilla ja loppu neljäsosa lämpimällä ruualla. Hyvin pärjää. Toki hennommat koulukaverit saattavat kauhistella valtavalta näyttävää annosta, mutta koska suurin osa on kuitenkin salaattia, jätän kauhistelut omaan arvoonsa.

       Syön nykyään kaksi lämmintä ateriaa päivässä (kesällä vain yhden) ja  mun päivittäinen energiansaanti kieppuu siinä 1500 kalorin molemmin puolin. Viikonloppuisin hellitän, mutta en kuitenkaan silloinkaan yleensä vedä övereitä. Mulla ei oo varsinaista herkkupäivää, vaan nautin elämästä silloin kun siltä tuntuu. Yksi pala tummaa suklaata päivässä ei tosiaankaan tee pahaa. En tietenkään joka ainoa päivä sitä yhtäkään palaa nauti, mutta vaikka nauttisin, niin en näe syytä stressata, niin kauan kuin pysyn kohtuudessa. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon löytänyt tasapainon tähän ruokavaliooni - en kiellä itseltäni mitään, mutta toisaalta, useimmiten mun ei edes tee mieli niitä huonoja vaihtoehtoja. Ja se kohtuus on pysynyt. En ole enää herkkujen orja.
 

Huomenna pääsen kuntosalille ainoan kerran tällä viikolla, odotan sitä innolla. Oon aivan hurahtanut kuntosaleiluun... Haluaisin käydä siellä useamminkin, mutta toistaiseksi aikataulu ei anna myöten. Kunhan lukujärjestys vakiintuu, niin osaan suunnitella salillakäyntejä paremmin. Aiheesta kirjoittelen lisää varmaankin huomenna, nyt meen nappaamaan jotain kevyttä iltapalaa!

Back to school.

Viikonloppu oli ja meni. Tänään on kärsitty pienoisesta krapulasta, enempää ei liene tarpeellista sanoa... Tuli syötyä ja juotua ravintoloissa. En jaksa kuitenkaan stressata, koska tällaisia viikonloppuja on niin harvoin. Ja jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin oli ainakin hauskaa enkä tänään sortunut tyypilliseen krapularuokaan - pitsaan, karkkeihin, keltaiseen jaffaan tai juustonaksuihin. Vaan valmistinpa itse lihapullia! Ja olivat oikein herkullisia.

Tämän viikonloppuinen irtiotto johtui suurelta osin loman päättymisestä ja huomenna alkavasta koulutaipaleesta. Koulu on kyllä erittäin tuttu, mutta ala on periaatteessa uusi ja pelottava. Mua jännittää hirveästi se, tulenko pärjäämään ja miten sopeudun uuteen luokkaan. Ja huomaakohan kukaan vanha koulukaveri kesän aikana tapahtunutta muutosta... Hah. En niinkään kaipaa kehuja, mutta olisi hienoa kuulla jos minussa näkyy edes jotain eroa entiseen. 

      Oon kyllä enemmän kuin iloinen, että elämään tulee taas rytmiä. Elämäntapamuutos on sujunut kesänkin ajan ihan hyvin, mutta oon varma, että rutiinit helpottavat asiaa entisestään. Toivottavasti jaksan jatkaa ahkeraa liikkumista myös koulun ohella. Pakkohan se on, muuten tuun hulluksi! Odotan innolla, että pääsen taas käymään koulun vieressä olevalla salilla, joka on todella laadukas hintaansa nähden. Vuoden salikortti maksoi 28 euroa, josta saa lopulta 5 euroa takaisin palauttaessaan avaimen. En ymmärrä miksi ihmeessä en Petäjävedellä vielä asuessani älynnyt alkaa käymään salilla, kun se melkein ilmaista oli ja sali oli ihan kivenheiton päässä. Olisi saattanut nekin seitsemän kuukautta olla hieman miellyttävämmät... No, turha se on harmitella enää tässä vaiheessa. Tärkeintä on, että olen nyt kuitenkin löytänyt salilla rehkimisen ilot!

Ja eniten ehkä odotan niitä aikaisia herätyksiä... not. Kuva: weheartit.com

PS. En voi uskoa silmiäni - lähes päivittäin tulee muutama lukija lisää. Tervetuloa siis kaikille uusille! Ja koska kanssabloggaajien keskuudessa pyörii kaikenlaisia arvontoja, olen alkanut harkita itsekin sellaisen järjestämistä... Ehkä sitten kun 50 lukijaa tulee täyteen? Kenties, mutta siitä lisää myöhemmin.