Alkoholista ja krapulasta.

(kuvat: weheartit.com)

Elämään kuuluu myös juhliminen, toisinaan. Etenkin näin nuorena kaiken maailman juhlia ja menoja olisi halutessaan vaikka jokaiselle päivälle. Sehän ei tietenkään tämmöisen elämäntapaprojektin, eikä terveyden kannalta ylipäätäänkään ole kovin fiksua, mutta joskus täytyy antaa itsellensä lupa nauttia hyvästä seurasta muutaman lasillisen kera. Vaikka myönnettäköön, että silloin kun itse lähden radalle, niin useimmiten juominen ei jää vain "muutamaan lasilliseen". Täytyy myös todeta, että olen selkeästi tulossa vanhaksi - enää ei (onneksi) jaksa tai haluta juhlia samalla tavalla kun 18-vuotta täyttäessään. Tässä vaiheessa alkaa jo harmittaa, että miksi sen alkoholin on aina oltava niin suuri osa niitä illanviettoja? Eikö elämästä ja hyvästä seurasta pysty nauttimaan ilman?

      No, jeesustelu sikseen. Olin itse juhlimassa stävieni kanssa eilen ja nyt haluaisin pohtia vähän mikä tässä kaikessa menee pieleen (projektini kannalta) ja miten asioita voisi parantaa. Juhliminen on todella kinkkistä siinä mielessä, että pienessäkin määrässä alkoholissa on ihan uskomaton kaloreita ja seuraavana päivänä krapulan aiheuttamat mieliteot voivat olla ylitsepääsemättömiä. Heikkona hetkenä mielikin murtuu herkemmin ja on helpompi uskotella itselleen, että "No eihän tämä yksi pizza mitään haittaa... tai sipsipussi, tai 3 litraa limukkaa. Ja vähän karkkia päälle, hehhe." Itseasiassa, kyllä se haittaa. Pizzassa pelkästään on jo suunnilleen 1000 kcal, 200 gramman juustosnacks-pussi sisältää n. 1100 kcal, tavallinen coca cola -pullo 1,5l (ei light) sisältää 630 kcal ja 200g karkkia tekee keskimäärin n. 700 kcal tai enemmänkin. (Kalorimäärät ja niiden keskiarvot selvitin googlettamalla tai suoraan valmistajan sivuilta.) Tämmöinen combo saattoi olla ihan normaalia aiempina krapulapäivinäni. Syömisellä tai oikeastaan ahmimisella ei ollut mitään tolkkua. Söin voidakseni paremmin - vaikka lopulta minulla oli vain entistä huonompi olo. Kaiken kaikkiaan kaloreita on tässä 3430 edestä. Ja näiden lisäksi saatoin napsia helposti kaikkea muuta "pientä" päivän aikana. Aivan käsittämätöntä.

(Luojan kiitos, syömiseni ei enää ole tuolla tolalla!)

Krapulapäiviä saattaa joskus tulla. Mutta aina ei ole pakko antautua kaikkien mielitekojensa vietäväksi. Miten itse siis neuvoisin ihmistä, joka pohtii alkoholin käyttöään vastaavan elämäntapaprojektin yhteydessä? No, ensimmäisenä tulee mieleen, että älä juo, yksinkertaisesti. Ei tule krapulaa eikä valtavia mielihaluja rasvaisen ruuan suhteen, puhumattakaan kaloreista, joita saa pelkästään alkoholista. Toisena voisi neuvoa, että no, jos pakko on juoda, niin ota edes kohtuudella. Ja jos juotua tuleekin enemmänkin, niin täytyy muistaa juoda myös paljon vettä krapulan välttämiseksi tai helpottamiseksi. Itselläni on ollut hieman kyseenalainen tapa ottaa särkylääke juuri ennen nukkumaanmenoa ja se on tuntunut helpottaneen joitakin aamuja. Seuraava kysymys on, että miten niistä krapulapäivistä voi selvitä kunnialla? Kroppa selkeästi tarvitsee jotain palautuakseen, mutta miten välttää huonot valinnat? Tässä hieman omia tapojani hoitaa krapulaa. (Nämä vinkit ovat siis omakohtaisia ja vaikka nämä saattavat toimia itselläni, niin se ei tarkoita, että nämä toimivat jollain muulla samalla tavalla. En siis ole opiskellut asiaa sen tarkemmin, olen vain käyttänyt tervettä järkeäni ja se on suotavaa myös teille, jotka luette juttujani. Tuntuu turhauttavalta painottaa tätä, mutta nämä eivät siis ole mitään totuuksia, haluan vain saada teidät ajattelemaan asiaa ja toivottavasti tekemään myös parempia valintoja.)

Miten siis olen itse tänään varustautunut krapulapäivään? Sokerisen limukan sijaan olen varannut light-limsaa. En yleensä juo kumpaakaan, koska kammoan aspartaamilla makeutettuja tuotteita ja no, tavallinen sokerilimsa on vain ehdoton no-no. Pelkkä vesi ei kuitenkaan riitä parantamaan minua krapulastani, vaan tarvitsen limsaa ja siinä olevia hiilihappoja. Siksi sallin itselleni mielummin tuota light-limsaa silloin. Tärkeää on kuitenkin juoda paljon, sillä alkoholi tunnetusti kuivattaa kehoa. Sipsien ja karkkien tilalle oon hankkinut pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Eräs tuttuni neuvoi minua joskus, että heti herättyään kannattaa syödä suklaata (tummaa tässä tapauksessa) sillä se nostaa verensokeria nopeasti ja tekee olosta hieman siedettävämmän. Jos mitenkään olo antaa myöten, niin parhainta olisi jos tekisi itse ruokaa - säästää rahaa ja on takuulla terveellisempää kuin ravintoloiden rasvakänkyt. Oma suosikkini on itsetehdyt lihapullat runsaalla feta-salaatilla ja omena-tsatsikilla. Ja jos pizzaa kuitenkin tekee mieli, niin eikö itsetehtykin ole paljon parempi vaihtoehto? Voi ainakin itse tehdä parempia valintoja ja säädellä juuston määrää, vaihtaa valkoiset jauhot paremiin, yms. Usein itsetehty pizza on ruokaisampaakin, joten sitä ei tarvitse edes syödä niin paljon.

     Mitään muuta en tarvitse krapulapäiviini, näillä pärjätään mainiosti. Paitsi että, ostin täksi päiväksi myös hapankorppuja sipsien tilalle! Aivan loistavia, suosittelen. Tärkeintä on kuitenkin juoda paljon alkoholittomia nesteitä, syödä hyvin, levätä paljon ja olla rasittamatta itseään liikaa.

        Millaisia keinoja teillä lukijoilla on krapulanne päihittämiseksi?

Keep your eyes on the goal.

Oon lievästi pettynyt itseeni. Oon alkanut lipsua periaatteistani. Lipsumiset ovat pieniä, mutta lipsumisia silti. En edelleenkään ole ostanut sipsiä, karkkia tai keksipakettia. Jos joku on tarjonnut, olen saattanut yhden karkin syödä, tms. Mulla on edelleen paljon asioita, joista olla ylpeä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nyt on aika pysähtyä ja vähän pohtia, mitä voisin tehdä vieläkin paremmin, mitä asioita voisin muuttaa.

Asioita, joihin kiinnittää huomiota:

- Annoskoko. Oon alkanut syömään liikaa enkä usein edes välitä, vaikka olisin jo täynnä. Tähän täytyy tulla muutos, pärjäisin aivan hyvin vähemmälläkin ruualla. Mun on lopetettava syöminen silloin kun olen täynnä, eikä vasta sitten kun olen jo ähkyssä. Mulla on myös paha tapa hotkia. Ja oikeasti, jos olen jo kylläinen, sitä ruokaa ei tarvitse hakea lisää. Mun on lakattava syömästä pelkästä syömisen ilosta.

- Toisinaan herkuttelu on jopa suositeltavaa, kunhan muistaa kohtuuden. Oon mielestäni onnistunut tässä ihan hyvin, mutta en tiedä, jostain syystä jaksan nähdä syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin herkuttelusta. Pala tummaa suklaata päivässä on ihan ok, mutta entä leivos kahvilassa kerran viikossa?

- Alkoholi. Oon nyt muutaman viime viikon aikana onnistunut hankkimaan yhden krapulapäivän itselleni viikossa. En silloinkaan ole seuraavana päivänä sortunut niihin krapulamättöihin, joita ennen olisin ilomielin vetänyt, mutta mua silti harmittaa, että viikon hyvä työ täytyy lopulta vetää nollille. Ah ja miten paljon inhoankaan krapulapäivän turvotusta! Esimerkiksi eilen tuli pämpättyä ja kunnolla, vaikkakin siinä illanvietossa tulikin ravattua ympäri kaupunkia ainakin kahdeksan kilometrin verran ja baarissakin tanssittua melkoisen raivokkaasti. Mutta se alkoholi, miksi en sen kanssa osaa pysyä kohtuudessa? Kun pystyisin ihan hyvin olemaan ilmankin. Oon sellaisen positiivisen huomion tehnyt itsessäni, että en enää useimmiten koe tarvetta keksiä viikonlopuille väkisellä jotain toimintaa, vaan tykkään olla "tylsä" ja lähteä vaikka lenkille perjantai-iltana. En minä sitä sano, hyvä seura ja pullo viiniä tekee joskus hyvää, mutta en halua, että siitä tulee viikottaista. Onneksi ensi viikonloppu menee muutossa eikä ole varsinaisesti mitään syytä ryypiskellä. Ja tosiaan selvennykseksi, en välitä ollenkaan yksinään tissuttelusta, vaan alkoholia nautin lähinnä sen seuran takia. Harmillista vaan, että kaikki illanvietot nykyään liikkuu vain sen alkoholin ympärillä, onko oikeasti muka niin vaikea keksiä yhteistä tekemistä selvinpäin?

- Vesi. Mun täytyisi ehdottomasti juoda paljon enemmän vettä. Yksikin päivä huomasin illalla, että olin päivän aikana juonut vaan yhden lasillisen vettä... Ja hölmöintä siinäkin oli, etten edes ollut juonut muuta koko päivänä. Olin yksinkertaisesti unohtanut juoda.

No, jottei menisi ihan negailuksi, täytyy myös hieman muistuttaa itseään,

Asioita joista olla ylpeä:

- Liikkuminen. Liikun nykyään ihan mukavasti - kun alussa mun tavoite oli vain 4 tuntia viikossa, nykyään saatan liikkua helposti enemmänkin. Viime viikolla liikuin yli kahdeksan tuntia, tällä viikolla tunteja on kertynyt tähän mennessä kuusi.

- Herkuttelu. Oon aikalailla onnistunut vieroittamaan itseni sokerista. En enää edes pidä liian makeista juomista tai ruuista, pienikin määrä alkaa ällöttää. Useimmiten mun ei edes enää tee mieli mitään sellaista ja siksi en niitä syökään. Ja vaikka toisinaan poden syyllisyyttä lipsumisesta, niin totuushan on, että mulla on syytäkin olla ylpeä itsestäni vaikkapa vaan sen takia, että mun nykyinen herkuttelun taso on kaukana ja paljon paremmalla tolalla kuin aiemmin, ennen tätä muutosta. Yksi leivos viikossa ei ole mitään verrattuna siihen määrään paskaa, jota suuhuni tungin aiemmin

- Kai mä jotain teen kuitenkin oikein, kun paino kuitenkin putoaa, vaikkakin hitaasti. Tällä hetkellä se tuntuu putoavan noin kilon kahdessa viikossa. Ensimmäisen viikon paino jumittaa tai saattaa jopa nousta ja viikon päästä oon taas hitusen kevyempi. Vähän tietysti harmittaa tää hidas tahti, mutta parempi kai näin, kuin että paino samaan tahtiin nousisi... 

Nyt kun oon taas tehnyt tilit selviksi itseni kanssa, voin jatkaa hyvillä mielin. Vietän tällä hetkellä tyttöjen iltaa kahdestaan kissani Leelon kanssa. Voisin piristää itseäni etsimällä motivoivia kuvia, kuuntelemalla hyvää musiikkia ja ehkä nauttimalla hedelmäsalaattia. We'll see.

Back to school.

Viikonloppu oli ja meni. Tänään on kärsitty pienoisesta krapulasta, enempää ei liene tarpeellista sanoa... Tuli syötyä ja juotua ravintoloissa. En jaksa kuitenkaan stressata, koska tällaisia viikonloppuja on niin harvoin. Ja jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin oli ainakin hauskaa enkä tänään sortunut tyypilliseen krapularuokaan - pitsaan, karkkeihin, keltaiseen jaffaan tai juustonaksuihin. Vaan valmistinpa itse lihapullia! Ja olivat oikein herkullisia.

Tämän viikonloppuinen irtiotto johtui suurelta osin loman päättymisestä ja huomenna alkavasta koulutaipaleesta. Koulu on kyllä erittäin tuttu, mutta ala on periaatteessa uusi ja pelottava. Mua jännittää hirveästi se, tulenko pärjäämään ja miten sopeudun uuteen luokkaan. Ja huomaakohan kukaan vanha koulukaveri kesän aikana tapahtunutta muutosta... Hah. En niinkään kaipaa kehuja, mutta olisi hienoa kuulla jos minussa näkyy edes jotain eroa entiseen. 

      Oon kyllä enemmän kuin iloinen, että elämään tulee taas rytmiä. Elämäntapamuutos on sujunut kesänkin ajan ihan hyvin, mutta oon varma, että rutiinit helpottavat asiaa entisestään. Toivottavasti jaksan jatkaa ahkeraa liikkumista myös koulun ohella. Pakkohan se on, muuten tuun hulluksi! Odotan innolla, että pääsen taas käymään koulun vieressä olevalla salilla, joka on todella laadukas hintaansa nähden. Vuoden salikortti maksoi 28 euroa, josta saa lopulta 5 euroa takaisin palauttaessaan avaimen. En ymmärrä miksi ihmeessä en Petäjävedellä vielä asuessani älynnyt alkaa käymään salilla, kun se melkein ilmaista oli ja sali oli ihan kivenheiton päässä. Olisi saattanut nekin seitsemän kuukautta olla hieman miellyttävämmät... No, turha se on harmitella enää tässä vaiheessa. Tärkeintä on, että olen nyt kuitenkin löytänyt salilla rehkimisen ilot!

Ja eniten ehkä odotan niitä aikaisia herätyksiä... not. Kuva: weheartit.com

PS. En voi uskoa silmiäni - lähes päivittäin tulee muutama lukija lisää. Tervetuloa siis kaikille uusille! Ja koska kanssabloggaajien keskuudessa pyörii kaikenlaisia arvontoja, olen alkanut harkita itsekin sellaisen järjestämistä... Ehkä sitten kun 50 lukijaa tulee täyteen? Kenties, mutta siitä lisää myöhemmin.