Tammikuu pähkinänkuoressa.

Hups, lupaamani yhteenveto tammikuusta ei onnistunutkaan eilen. Mutta tänään se tulee. Otin juuri mitat, vaikka nyt ei olekaan ehkä paras ajankohta siihen, koska maha on selvästi hieman turvonnut. Mutta no, ei voi mitään. Tässä hieman faktoja pöytään.

Pituus 166 cm

Paino projektin alussa 3.5.2011 - 110 kg

Paino alimmillaan projektin aikana 28.8.2011 - 100kg 

Paino uuden alun alussa 1.1.2012 - 106 kg

Tämän hetkinen paino - 102,5 kg

Tavoitepaino - 65 kg

Muutama sananen koko taipaleesta: Pitkä on matka, ja kieltämättä edelleen ottaa vähän päähän tuo loppuvuoden hurja nousu painossa. Kokoajan kuitenkin yritin enkä missään vaiheessa täysin luovuttanut, vaikka motivaatio kieltämättä toisinaan vähän laskikin pitkän jumituksen takia. No, turha se on voivotella enää, vaan yrittää uudelleen, entistä kovemmin.

tammikuun alussa, vaikka kuvasta ei juuri pysty eroa mihinkään tekemään.

Tammikuun saldo: Kuten voitte laskea, tammikuussa tippui 3,5 kiloa. En ole tyytyväinen, koska ensimmäiset pari kiloa (nesteitä, uskoisin) lähtivät suunnilleen viikossa... Lopuissa 1,5 kiloa sitten olikin tekemistä. Liikuin aika paljon (lukuunottamatta viimeistä viikkoa), noin 26 tuntia yhteensä. Se on aika hyvin, sillä aiemmin projektin aikana olen liikkunut vain yhtenä kuukautena enemmän. (Se oli elokuu ja silloin liikuin 33 tuntia kuukaudessa.) Kevään liikuntahaasteessa sain 20 päivää täyteen, eli mikäli jatkan samaan malliin, haaste on suoritettu jo maaliskuun loppuun mennessä. Se olisi toki hienoa, mutta en kuitenkaan vaadi itseltäni sitä. Kunhan haaste tulee suoritetuksi ajallaan. Syömiset menivät mielestäni ihan hyvin, herkuttelut pysyivät kurissa ja saan viivata yli Haaste 2012:sta kohdan 04 - yksi kuukausi karkkilakkoa. Karkeista erossa pysyminen ei edes tuottanut vaikeuksia, yllättäen. Muut herkut sen sijaan houkuttelivat vähän liikaakin. Mutta kohtuus oli hyvä ystävä, jes.

(kuvat tammikuun puolesta välistä, 

pahoittelen hölömöjä ilmeitäni 

ja ah, niin ihania peilikuvia.)

Senttejä karisi yhteensä 14. Pääsin melkein niihin mittoihin, joissa olin syyskuun alussa. Joissakin osin jopa paransin, mutta joistakin kohdista olin edelleen sentin tai puoli senttiä paksumpi.

Tässä tulee kehitys sentteinä. Sisällytän mukaan myös ihan ensimmäiset sekä edelliset mitat, vertailun vuoksi. Suluissa olevien +- -senttien selitykset: (muutos 2.1. verrattuna) (muutos viimeisimpiin mittoihin viime vuonna eli 7.9.2011) (kokonaismuutos)

                4.5.11    2.1.12    2.2.12       

Kaula         42           38                37,5           (-0,5) (+0,5) (-4,5)
Käsi             41           38                37              (-1) (+0,5) (-4)
Rinta          123         112             111            (-1) (+1) (-12)
Vyötärö    102         90                88              (-2) (+-0) (-14)
Napa           113         104             101            (-3) (-1) (-12)
Lantio        126         115              112,5        (-2,5) (-0.5) (-13,5)
Reisi            76           71                69              (-2) (+1) (-7)
Pohje           46           43                41              (-2) (+-0) (-5) 

Yhteensä senttejä lähtenyt koko projektin aikana 72 senttiä.

Ihan huikeat. Jos joku voi vielä kehtaa väittää, että oon luuseri enkä ole onnistunut missään, niin voi mun puolesta painua... muualle. Parhaimmillaan, eli silloin syyskuun alussa, oli senttejä lähtenyt peräti 73,5 senttiä. Mutta nopeastihan ne puoltoista senttiä johonkin hukkaa. Vaikka painoa onkin siihen verrattuna vielä 2,5 kiloa enemmän, niin silti oon periaatteessa, ainakin mitoiltani, melkein siinä mihin viimeksi jäin. Ehkä ne 2,5 kiloa on jämähtänyt naamaan, hehe. B)

Kun vielä vähän noita senttejä analysoi, niin tammikuu on ollut aika antoisa keskivartalon suhteen, sieltä (ja jaloista) on lähtenyt eniten senttejä. Navan kohdalta jopa kolme, hiphei! Mutta se niistä mitoista.

kesäkurpitsakanootteja salaatin kera, nom.

Haaste 2012

Vuoden alussa tein itselleni haaste-listan, johon kuului 25 elämäntaparemppaan ja 15 muuhun elämään liittyvää haastetta. No, suoritinko ainuttakaan niistä? Kyllä, mm. seuraavat sain tosiaankin viivattua yli:

04 Yksi kuukausi karkkilakkoa.

10 Opettele tekemään vihersmoothie. (Opettelin!)

11 Opettele uusi, terveellinen resepti. (Kyllä, Takkusen blogista bongattuja Kesäkurpitsakanootteja.)

17 Järjestä arvonta blogissa. (Tehty.)

18 Venyttele joskus vähintään 45 minuuttia putkeen. (Sir, yes sir!)

Mitäs muuta? No, sain myös erään haasteen ekan osan suoritettua, nimittäin - 09 Liiku vähintään kolmena viikkona yhdeksän tuntia. 1/3 haasteesta suoritin ihan ekalla viikolla. Taisin liikkua silloin tasan yhdeksän tuntia.

Muu elämä-listalta en saanut vielä mitään viivattua yli. Kuitenkin olin ahkera siinäkin, kirjoitin jo kolme runoa kymmenestä, luin peräti kahdeksan kirjaa kymmenestä ja katsoin yhdeksän elokuvaa viidestäkymmenestä. Tammikuu oli siinä mielessä aika poikkeuksellinen, että suorastaan ahmin noita kirjoja. Ajattelin aiemmin kymmenen kirjan olevan sopiva määrä, ehkä hieman haastava koko vuodelle. Mutta niinpä vain kävi, että sain suoritettua melkein koko haasteen pelkästään tammikuussa. Ajatella. Koko ajatus lähti siitä, että halusin lukea enemmän, koska viime vuonna luin tuskin kahdeksaakaan kirjaa.

Summa summarum: Tammikuu oli ihan jees. Hetkittäin meinasi tuskastuttaa valtavasti, koska paino ei pudonnut niin nopeaa kuin olisin halunnut. Mutta ilmeisesti kova työ ei mennyt hukkaan, koska senttejä lähti niinkin mukavasti. Mitä tästä tammikuusta jää päällimmäisenä mieleen? Voguing, vihersmoothiet ja kirjojen ahmiminen. Siinä minun tammikuuni pähkinänkuoressa.

Minä silloin ja nyt.

Nonniih. Nyt tulee vähän todistusaineistoa, että jotain on tapahtunut! Ensimmäisen kuvan kaivoin jostain arkistojen kätköistä ja se on viime vuoden lokakuulta, eli aikalailla vuosi sitten. En tässä edes ollut painavimmillani, vaan ehkä jotain 106-107 kilon hujakoilla... Tästähän paino nousi vielä kevään aikana muutaman kilon ja virallinen elämäntapamuutos alkoi vasta toukokuussa 2011. Kuva on koulumme naamiaisista, olin valmistelemassa paikkaa kuntoon, en siis syönyt yksinäni kaikkia noita sipsejä... Vaikka näytänkin siltä, että olisin hyvin voinut, hehhe.

Lokakuu 2010 - n. 107 kg

Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu tänään, ihan muutama tunti sitten. Kuvissa on ne hehkuttamani haaremihousut! (Ja huomatkaa alemmassa kuvassa jaloissa kiehnäävä kissa...)

Lokakuu 2011 - 100 kg

Halusin vielä esitellä yhden kuvan, hieman erilaisissa vaatteissa. Tässä näette oikeastaan kaksi tyyliäni. Ylempänä rento ja urheilullinen tyyli, alempana se tyttömäisempi. Tykkään molemmista! Alempi kuva on otettu muutama viikko sitten. 

Näissä kaikissa kolmessa alimmassa kuvassa painan siis suunnilleen 100 kiloa, eli noin seitsemän kiloa vähemmän kuin ylimmäisessä. 

Huomaatteko te eroa?

Ch-ch-ch-changes.

Ylempi on otettu (muistaakseni) joskus ennen projektin alkua, oletettavasti huhtikuun lopuilla. Alempi kuva on otettu pari päivää sitten. Vaikka toisinaan tuntuu, ettei muutosta ole tapahtunut lainkaan, niin kyllä naamasta on selvästi kadonnut tavaraa näiden kuvien perusteella.Voi hyvänen aika miten turvonneelta sitä on näyttänytkään joskus... Huhhei.

Kolkyt päivää.

Nappasin Kissana kesään -blogista tällaisen 30 päivän kyselyn, jota ajattelin alkaa täyttämään. Aiheenahan on ulkonäkö ja laihduttaminen, joten tää sopii tänne kuin nyrkki silmään.

Day 01 - Your stats

Age – 22
Height – 164 cm
Weight - 100 kg
Waist – 88 cm
Hips – 113 cm
Tights - 68
Shirt/dress size – 44/46 tai L/XL
Pants size - 46/48, XL (en oo ihan varma, koska käytän niin vähän housuja)
Highest recorded weight -  110 kg
Goal weight – 65 kg

Day 02 - How tall are you? Do you like your height?
Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?
Day 04 - Your greatest fears about weight loss.
Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Day 08 - Your workout routine.
Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
Day 12 - What do you normally eat?
Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?
Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day 16 - When did you first decide to lose weight?
Day 17 - Do you have an eating disorder?
Day 18 - What food is your weakness?
Day 19 - When is the last time you ate fast food?
Day 20 - Favorite diet?
Day 21 - What are your clothing sizes?
Day 22 - What was your lowest weight? How and why did you gain?
Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day 24 - How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia
Day 25 - Have you ever purged? If you have describe your first experience.
Day 26 - What excites you most about reaching your ugw?
Day 27 - How do you deal with being around food?
Day 28 - Do you want that “gap” between your legs? Why?
Day 29 - Your definition of beauty.
Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats?

Tän kyselyn myötä intouduin ottamaan myös uudet mitat ja päivittämään ne tuonne Edistyminen -välilehdelle. Tuntuu kummalliselta, että kaiken kaikkiaan mun kehosta on lähtenyt 73,5 senttiä. Ei yhtään tunnu siltä!

Oho!

Tänään tapahtui jotain kummallista. Päivän vaatteita valitessani silmiini osuivat vanhat farkut, joita olen käyttänyt viimeksi ehkä joskus kaksi vuotta sitten. Muistan yrittäneeni kokeilla farkkuja joskus tämän vuoden alussa, mutta taisin luovuttaa kun en meinannut saada edes jalkojani lahkeista sisään. Tänään kyseisiä housuja katsellessani sain hullun ajatuksen - mahtuisivatkohan ne ylleni nyt? Päätin, etten pettyisi vaikka housut eivät mahtuisikaan, olivathan ne sentään kokoa 46, kun edelliset, ennen tätä projektiani ostamani farkut olivat kokoa 50. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Siksipä yllätys olikin valtava kun sain ensin jalkani mahtumaan lahkeisiin ja lopulta sain jopa napin kiinni! Tiukathan nämä ovat kuin mitkä, mutta menevät kuitenkin päälle, uskomatonta. Ja housujen tiukkuudesta päätellen odotin isompiakin jenkkakahvoja ja läskin pursuilemista, mutta missä ne ovat? En mää tietenkään vielä voi näiden housujen kanssa käyttää tiukkoja paitoja, mutta esimerkiksi jonkun kivan tunikan kanssa nää olis ihan käyttökelpoiset. Oon niin yllättynyt ja iloinen tästä! Ihanaa löytää vanhoja vaatteitaan uudelleen. Onneksi oon säilyttänyt paljon vanhoja, hyviä vaatteita siinä toivossa, että vielä joskus mahdun niihin. En malta odottaa sitä, kun  jonain päivänä tuun mahtumaan niihin 38/40 kokoisiin vaatteisiini... No, siihen on vielä matkaa. Mutta vielä jonain päivänä se onnistuu!

Keep your eyes on the goal.

Oon lievästi pettynyt itseeni. Oon alkanut lipsua periaatteistani. Lipsumiset ovat pieniä, mutta lipsumisia silti. En edelleenkään ole ostanut sipsiä, karkkia tai keksipakettia. Jos joku on tarjonnut, olen saattanut yhden karkin syödä, tms. Mulla on edelleen paljon asioita, joista olla ylpeä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nyt on aika pysähtyä ja vähän pohtia, mitä voisin tehdä vieläkin paremmin, mitä asioita voisin muuttaa.

Asioita, joihin kiinnittää huomiota:

- Annoskoko. Oon alkanut syömään liikaa enkä usein edes välitä, vaikka olisin jo täynnä. Tähän täytyy tulla muutos, pärjäisin aivan hyvin vähemmälläkin ruualla. Mun on lopetettava syöminen silloin kun olen täynnä, eikä vasta sitten kun olen jo ähkyssä. Mulla on myös paha tapa hotkia. Ja oikeasti, jos olen jo kylläinen, sitä ruokaa ei tarvitse hakea lisää. Mun on lakattava syömästä pelkästä syömisen ilosta.

- Toisinaan herkuttelu on jopa suositeltavaa, kunhan muistaa kohtuuden. Oon mielestäni onnistunut tässä ihan hyvin, mutta en tiedä, jostain syystä jaksan nähdä syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin herkuttelusta. Pala tummaa suklaata päivässä on ihan ok, mutta entä leivos kahvilassa kerran viikossa?

- Alkoholi. Oon nyt muutaman viime viikon aikana onnistunut hankkimaan yhden krapulapäivän itselleni viikossa. En silloinkaan ole seuraavana päivänä sortunut niihin krapulamättöihin, joita ennen olisin ilomielin vetänyt, mutta mua silti harmittaa, että viikon hyvä työ täytyy lopulta vetää nollille. Ah ja miten paljon inhoankaan krapulapäivän turvotusta! Esimerkiksi eilen tuli pämpättyä ja kunnolla, vaikkakin siinä illanvietossa tulikin ravattua ympäri kaupunkia ainakin kahdeksan kilometrin verran ja baarissakin tanssittua melkoisen raivokkaasti. Mutta se alkoholi, miksi en sen kanssa osaa pysyä kohtuudessa? Kun pystyisin ihan hyvin olemaan ilmankin. Oon sellaisen positiivisen huomion tehnyt itsessäni, että en enää useimmiten koe tarvetta keksiä viikonlopuille väkisellä jotain toimintaa, vaan tykkään olla "tylsä" ja lähteä vaikka lenkille perjantai-iltana. En minä sitä sano, hyvä seura ja pullo viiniä tekee joskus hyvää, mutta en halua, että siitä tulee viikottaista. Onneksi ensi viikonloppu menee muutossa eikä ole varsinaisesti mitään syytä ryypiskellä. Ja tosiaan selvennykseksi, en välitä ollenkaan yksinään tissuttelusta, vaan alkoholia nautin lähinnä sen seuran takia. Harmillista vaan, että kaikki illanvietot nykyään liikkuu vain sen alkoholin ympärillä, onko oikeasti muka niin vaikea keksiä yhteistä tekemistä selvinpäin?

- Vesi. Mun täytyisi ehdottomasti juoda paljon enemmän vettä. Yksikin päivä huomasin illalla, että olin päivän aikana juonut vaan yhden lasillisen vettä... Ja hölmöintä siinäkin oli, etten edes ollut juonut muuta koko päivänä. Olin yksinkertaisesti unohtanut juoda.

No, jottei menisi ihan negailuksi, täytyy myös hieman muistuttaa itseään,

Asioita joista olla ylpeä:

- Liikkuminen. Liikun nykyään ihan mukavasti - kun alussa mun tavoite oli vain 4 tuntia viikossa, nykyään saatan liikkua helposti enemmänkin. Viime viikolla liikuin yli kahdeksan tuntia, tällä viikolla tunteja on kertynyt tähän mennessä kuusi.

- Herkuttelu. Oon aikalailla onnistunut vieroittamaan itseni sokerista. En enää edes pidä liian makeista juomista tai ruuista, pienikin määrä alkaa ällöttää. Useimmiten mun ei edes enää tee mieli mitään sellaista ja siksi en niitä syökään. Ja vaikka toisinaan poden syyllisyyttä lipsumisesta, niin totuushan on, että mulla on syytäkin olla ylpeä itsestäni vaikkapa vaan sen takia, että mun nykyinen herkuttelun taso on kaukana ja paljon paremmalla tolalla kuin aiemmin, ennen tätä muutosta. Yksi leivos viikossa ei ole mitään verrattuna siihen määrään paskaa, jota suuhuni tungin aiemmin

- Kai mä jotain teen kuitenkin oikein, kun paino kuitenkin putoaa, vaikkakin hitaasti. Tällä hetkellä se tuntuu putoavan noin kilon kahdessa viikossa. Ensimmäisen viikon paino jumittaa tai saattaa jopa nousta ja viikon päästä oon taas hitusen kevyempi. Vähän tietysti harmittaa tää hidas tahti, mutta parempi kai näin, kuin että paino samaan tahtiin nousisi... 

Nyt kun oon taas tehnyt tilit selviksi itseni kanssa, voin jatkaa hyvillä mielin. Vietän tällä hetkellä tyttöjen iltaa kahdestaan kissani Leelon kanssa. Voisin piristää itseäni etsimällä motivoivia kuvia, kuuntelemalla hyvää musiikkia ja ehkä nauttimalla hedelmäsalaattia. We'll see.

give it time, dear.

Oon ollut kriisin pyörteissä jo hetken. Roadtrip kaikessa ihanuudessaan jätti epävarman olon oman itseni suhteen. En syönyt matkalla huonosti, mutta lipsuin kuitenkin. En varsinaisesti antanut lupaa itselleni siihen, mutta en yrittänyt estelläkään. Mitä tapahtuu? Enkö olekaan tarpeeksi vahva sanomaan ei houkutuksille? Miksi tuntuu, että sanon yhä useammin kyllä huonoille valinnoille? Vai oonko vain liian ankara itselleni? Mun järki sanoo, ettei tässä ole mitään hätää kun en kuitenkaan niin huonosti syönyt, mutta jokin pieni neuroottinen ääni huutaa takaraivossa, että pitäisi pysyä täysin erossa kaikesta, kieltää kaikki. Oon niin uupunut näiden kahden äänen taistelusta, että en tiedä mitä tehdä.

   Ehkä on palattava perusasioiden äärelle. Aloitettava alusta, mietittävä miksi tätä teen ja mihin tähtään. En halua kieltää itseltäni kaikkea, mutta haluan pysyä kuitenkin tiukkana. Haluan, että pystyn sanomaan ei. Mutta haluan voida sanoa myös kyllä, toisinaan. Totaalikieltäytyminen ei ole ikinä johtanut mun osalla mihinkään koviin pysyvään. Ehkä mun on asetettava taas itselleni rajat, mitä saan ja milloin. Ja ehkä mun on lakattava tuijottamasta liikaa painoa. Se näyttää jumahtaneen nyt melko tiukasti sijoilleen, mutta kunhan jaksan jatkaa, niin eiköhän se lähde taas liikkeelle itsestään. Mutta tärkeämpää kuin pudonnut paino on tää hyvä olo, mikä tästä muutoksesta tulee ja voima, minkä liikkumisesta saan. Tiedän, että oon malttamaton, mutta mun on vain opeteltava eroon siitä. Ehkä suurin ongelma onkin tässä mun ajattelutavassa. Haluan olla täydellinen, tehdä kaiken täydellisesti. Siksi suomin itseäni pienistäkin lipsahduksista. Enkä mä halua, että tää menee siihen. En halua olla liian ankara itselleni, vaikka tiukkana on pysyttäväkin jos haluaa saavuttaa jotain.

Mun on keskityttävä nyt oikeisiin, positivisiin asioihin. Huonoja päiviä tulee, se on fakta. Ja vaikka kuinka haluaisin jo vuoden päästä olla tavoitepainossani, en siinä todennäköisesti ole. Se on vain hyväksyttävä, ettei keho toimi aina niinkuin itse haluaisi ja tää prosessi on todella pitkä. Tosi asia on myös se, että vuoden päästä näytän kuitenkin varmasti paremmalta, kunhan edes yritän. Niin kauan kuin en tee asioille mitään, mikään ei tule muuttumaankaan. Asiat saattaisivat mennä jopa pahempaan suuntaan.

Näen usein unia, joissa olen ainakin melkein sellainen kuin haluaisin olla. Mahdun haluamiini vaatteisiin ja peilistä katsoo kaunis, hoikka nainen. Aina kun herään näistä unista, mun tekee kipeää. Miten kovasti haluaisinkaan olla taas hoikka? Aivan kuin se parantaisi kaiken, tekisi elämästä täydellistä. Eihän se niin tietenkään ole, mutta en voi sanoa olevani onnellinen näinkään. Nuo unet tekevät muutoksesta hetkittäin vaikeaa. Toisaalta ne motivoivat tekemään töitä tämän eteen, mutta toisaalta ne taas lannistavat kaukaisuudellaan. Hetkittäin tuntuu, että lamaannun tämän kaiken alle. Tavoite on liian kaukana, melkein tavoittamattomissa. Pystynkö tähän? Miksi mitään ei sitten tapahdu, vaikka liikun enemmän kuin koskaan elämässäni ja syön paremmin kuin vuosiin?

Huh. On niin paljon ajateltavaa ja pohdittavaa. Jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin tiedän, etten tule luovuttamaan, vaikka myrskyn keskellä oonkin tällä hetkellä. Liikkumisesta on tullut välttämättömyys, henkireikä. Huomaan muuttuvani melkoisen tympeäksi ihmiseksi, jos joudun olemaan parikin päivää ilman. Ja vaikka en toisinaan jaksa uskoa itseeni kovinkaan paljon, niin en vain voi palata takaisin vanhoihin tapoihin. En voi, en halua. Se ei ole vaihtoehto.

Tilannepäivitystä ja tilastoja.

Tänään ajattelin kirjata hieman ylös edistymistä ja faktoja.

Pituus 164 cm
Paino aloituspäivänä 3. toukokuuta 2011: 110 kg
Tämän hetkinen paino: 104 kg
Muutos: -6 kg

Mittoja      4.5.    2.6.    tänään 26.6.     muutos yht.
Kaula:            42            39.5            38                   -4 cm
Rinta:             123          116             115                 -8 cm
Vyötärö:        102           95               92                  -10 cm
Lantio:           126          119              118                 -8 cm
Napa:             113          107              106                 -7 cm
Käsivarsi:    41            38.5             38                   -3 cm
Reisi                 76             72               71                   -5 cm
Sääri                46            43.5             42                   -4 cm
Senttejä lähtenyt kokonaisuudessaan: -49 cm

Summa summarum: Pelkästään toukokuussa lähti viisi kiloa. Kesäkuussa on pudonnut vain yksi. Kuitenkin senttejä on kadonnut myös kesäkuussa, joten hukkaan ponnistelut eivät kuitenkaan ole menneet, vaikka painon junnatessa onkin meinannut iskeä epätoivo. Kesäkuun aikana on siis lähtenyt yhteensä 10.5 senttiä. Joten, täytyisi olla kai itsestään ylpeä, kokonaisuudessa tulos on ihan hyvä. Vielä on toki matkaa, sillä tarkoituksena on päästä joskus siihen 65 kilon tavoitepainoon, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Suunta on kuitenkin oikea.