Oho!

Tänään tapahtui jotain kummallista. Päivän vaatteita valitessani silmiini osuivat vanhat farkut, joita olen käyttänyt viimeksi ehkä joskus kaksi vuotta sitten. Muistan yrittäneeni kokeilla farkkuja joskus tämän vuoden alussa, mutta taisin luovuttaa kun en meinannut saada edes jalkojani lahkeista sisään. Tänään kyseisiä housuja katsellessani sain hullun ajatuksen - mahtuisivatkohan ne ylleni nyt? Päätin, etten pettyisi vaikka housut eivät mahtuisikaan, olivathan ne sentään kokoa 46, kun edelliset, ennen tätä projektiani ostamani farkut olivat kokoa 50. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Siksipä yllätys olikin valtava kun sain ensin jalkani mahtumaan lahkeisiin ja lopulta sain jopa napin kiinni! Tiukathan nämä ovat kuin mitkä, mutta menevät kuitenkin päälle, uskomatonta. Ja housujen tiukkuudesta päätellen odotin isompiakin jenkkakahvoja ja läskin pursuilemista, mutta missä ne ovat? En mää tietenkään vielä voi näiden housujen kanssa käyttää tiukkoja paitoja, mutta esimerkiksi jonkun kivan tunikan kanssa nää olis ihan käyttökelpoiset. Oon niin yllättynyt ja iloinen tästä! Ihanaa löytää vanhoja vaatteitaan uudelleen. Onneksi oon säilyttänyt paljon vanhoja, hyviä vaatteita siinä toivossa, että vielä joskus mahdun niihin. En malta odottaa sitä, kun  jonain päivänä tuun mahtumaan niihin 38/40 kokoisiin vaatteisiini... No, siihen on vielä matkaa. Mutta vielä jonain päivänä se onnistuu!

miinus kymmenen

Hyvät lukijani, 

minulla on ilo kertoa teille, että olen nyt kymmenen kiloa kevyempi, kuin elämäntapamuutosta aloittaessani. Kehostani on kadonnut uskomaton määrä senttejä ja huima määrä kiloja. Vielä on toki paljon kiloja kadotettavanakin, mutta yritän sysätä vaatimattomuuden syrjään hetkeksi ja olla rehellisesti ylpeä itsestäni. Hitto, onhan tämä hienoa ja uskomatonta! Ensinnäkin jo se, miten olen jo miltei neljän kuukauden ajan onnistunut elämään terveellisesti ja lisäämään liikuntaa räjähdysmäisesti, antaa aihetta olla ylpeä itsestään. Olen onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.