Viikkokatsaus ja venyyttelyä.

Viikko on jälleen mennyt ihan mukavasti, vaikka paino ei olekaan hilautunutkaan alaspäin. Ihmettelen kyllä vähän tätä junnaamista, koska olen liikkunut jälleen paljon ja olen syönyt hyvin. Yhden ainoan pullan söin eilen, mutta muuten olen onnistuneesti pidättäytynyt muista herkuista. Käsittämätöntä. Kaloritkaan eivät ole paukkuneet, vaan ennemminkin jääneet vähän vajaiksi. Missä tulokset?!

Tämän viikon liikunnat:

ma - danzation 1h

ti - tanssiteema: voguing 1h

ke - kävely 45min, jumppa 45min

to - lepopäivä

pe - venyttely 50min

la - zumba 1h

su - bodyjam 1h, venyttely 40min

Yhteensä 7 tuntia.

Tämän hetkinen fiilis on oikein mainio. Kävin illalla tosiaan jammailemassa ja en oo varmaan hetkeen ollut niin hikinen. Syytän kyllä ilmastointia, joka ei ilmeisesti ollut päällä. Muuutta, kyllä kaloreitakin näytti sykemittarin mukaan palaneen 860! Huh. Oli mukavaa ja oon tyytyväinen, että sain raahattua ahterini sinne. Vaikkakin jälleen tunnin jälkeen näytin siltä kuin olisin koko sen ajan roikkunut pää alaspäin. Oli nimittäin hieman punainen naama. Hihi, mahdoinpa näyttää hassulta.

     Toinen asia mikä tekee olon mukavaksi on miehekkeen kanssa yhdessä tehty pitkä venyttelytuokio. Perjantaina mies oli itse niin jumissa, että pyysi minua vetämään hänelle jonkinlaisen venyttelysession, joka päättyisi ihan kunnon rentoutukseen. Himmennettiin valoja ja raivattiin tilaa lattialle, laitettiin rauhallista musiikkia soimaan ja venyteltiin varmaan ainakin 50 minuutin ajan. Minä neuvoin venyttelyliikkeet, toisinaan mieskin sai näyttää omiaan ja lopuksi rentouduttiin vain makoilemalla pimeässä, rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kokemuksesta jäi tosi hyvä mieli ja päätettiinkin toistaa se jatkossa vähintään kerran viikossa. Sama tehtiin tänäänkin, tosin hieman lyhyempänä. Venyttelyyn käytettiin tänään aikaa noin 40 minuuttia ja tämän kappaleen tahtiin lopussa rentouduttiin:

Rakastan tätä kappaletta todella paljon. Se tuo aivan uskomattomia tunteita pintaan.

Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tästä venyttelysessiosta sain itsekin taas uutta intoa haaveilla personal trainerin tai ryhmäliikuntaohjaajan työstä. Ehkä vielä joskus... :)

PS. Jee Haavisto, jee!

miinus kymmenen

Hyvät lukijani, 

minulla on ilo kertoa teille, että olen nyt kymmenen kiloa kevyempi, kuin elämäntapamuutosta aloittaessani. Kehostani on kadonnut uskomaton määrä senttejä ja huima määrä kiloja. Vielä on toki paljon kiloja kadotettavanakin, mutta yritän sysätä vaatimattomuuden syrjään hetkeksi ja olla rehellisesti ylpeä itsestäni. Hitto, onhan tämä hienoa ja uskomatonta! Ensinnäkin jo se, miten olen jo miltei neljän kuukauden ajan onnistunut elämään terveellisesti ja lisäämään liikuntaa räjähdysmäisesti, antaa aihetta olla ylpeä itsestään. Olen onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

I love me.

Ajattelin vain tulla kertomaan, että tänään aloin itkeä onnesta kesken tanssitunnin. Yhtäkkiä se vain iski - kuinka paljon rakastan tanssimista, kuinka paljon rakastan tätä muutosta, kuinka paljon rakastan itseäni. Minusta tuntuu, että minun pitäisi pahoitella hyviä päiviäni, onneani, mutta en aio. Kel onni on, se onnen kätkeköön on ehkä typerin sanonta mitä olen kuullut. Huonoja päiviä tulee varmasti, lupaan sen, mutta niin kauan kuin voin nauttia hyvistä, aion todellakin nauttia niistä.

I was born to be a dancer!

Muistan ajan, jolloin vain salaa kadehdin ihmisiä, jotka jaksoivat lähteä lenkille useammin kuin kerran viikossa tai muuten vain liikkuivat paljon. Itsellähän saattoi mennä kuukausi ellei toinenkin ilman minkäänlaista liikuntasuoritusta. Liikkumiseni rajoittui välttämättömyyksiin. Kävelin koulupysäkille ja illalla takaisin. Koulussa aika toki kului suurimmaksi osaksi seisten, mutta silti. Koulun jälkeen ei puhettakaan, että liikahtaisin sohvalta tai jättäisin päiväuneni väliin. Ei, miten voisin? Inhosin kyllä itseäni, mielialani oli alakuloinen ja väsynyt. Saatoin minä joskus yrittää, kävin ehkä muutaman kilometrin kävelyllä tai poikkesin salille koulun jälkeen. Ja kävin minä syksyllä viikoittain aerobicissa ja zumbassa kansalaisopiston tunneilla. Sitten sekin lopahti ja tuli kevät enkä minä oikeastaan tehnyt mitään. Kunnes tuli toukokuu.

Nyt voin melkein sanoa olevani yksi niistä ihmisistä, joita kadehdin aiemmin. Liikunnasta on tullut niin tärkeä osa elämää, etten halua enää olla ilman. Tiedän kyllä, miten helppoa on vaipua takaisin liikkumattomuuteen, mutta tällä kertaa en aio antaa käydä niin. Huomaan selvän eron itsessäni kun niin tapahtuu. Kun liikun säännöllisesti ja paljon, olen paljon energisempi, voimakkaampi ja iloisempi. Ilman liikuntaa muutun tämän iloisemman itseni haamuksi. Mikään ei tunnu miltään, värit haalenee. Väsyttää, vituttaa ja masentaa jatkuvasti. Miksi ihmeessä haluaisin palata siihen takaisin?

Tänään heräsin jo puoli seitsemältä kun parempi puoliskoni lähti töihin, enkä taaskaan saanut unta, vaikka olin aikonut nukkua pitkään. Hetken koneella istuskeltuani, päätin viettää hetken ystäväni vastusnauhan parissa. Puolisen tuntia siinä vierähti, jumppaillessa. Suihkun kautta kävelin kaupungille viemään kirpparille lisää tavaraa ja hieman siistimaan vuokraamamme pöytää. Kävelystä kaupungille ja takaisin kertyi reilu nelisen kilometriä. Kotonakaan en malttanut pysyä paikallani vaan tanssahtelin 35 minuuttia. Vaikka pidän kävelystä ja jumppailustakin, minun on pakko saada välillä riehua kunnolla, hikoilla itseni läkähdyksiin. Vasta silloin tunnen oikeasti tehneeni jotain.

     Tänään oon siis liikkunut suunnilleen tunnin ja 45 minuutin verran. Päivä on muutenkin ollut ihan erinomainen. Kirpparilla varmistui, että oon tienannut jo tähän mennessä ihan mukavasti. Kävelykadulla törmäsin Amnestyn feissariin ja tämä sai minut ylipuhuttua lahjoittajaksi. Pistäydyin Punnitse & Säästä -putiikissa ostamassa muutaman levyn raakasuklaata, jota Pampula blogissaan suositteli. Mun olo on maailmaa syleilevä! Suklaalevyistä molemmista maistoin palaset, mutta loput säästän johonkin muuhun tilanteeseen. Pahan päivän varalle, kenties.

(kuvat: weheartit.com)

Pampulan blogista varastin myös toisen hyvän idean. Hän kertoi jokunen päivä sitten ostaneensa hyvän tuoksuista suihkusaippuaa, jota saa käyttää ainoastaan treenaamisen jälkeen, vähän niinkuin palkintona. Tästä intoutuneena hain itsekin muutama päivä sitten Body Shopista mangon tuoksuista suihkusaippuaa, joka tulee olemaan oma palkintoni jokaisen treenin jälkeen.

Euforia.

Pidin hetki sitten hieman lyhyemmän, 45 minuutin tanssitunnin itselleni. Raivasin olohuoneeseen sopivan tilan itselleni, täytin vesipullon ja pistin tarkoitusta varten tekemäni uuden playlistin soimaan spotifystä. Tiedättekö tunteen kun musiikki lähtee soimaan ja se tuntuu lävistävän koko vartalon? Kuinka suljette silmät ja olette yhtäkkiä jossain muualla, kuinka rytmi vie kehon mukanaan ja mikään ei ole koskaan ollut helpompaa? Näin käy minulle usein tanssiessa ja niin kävi tänäänkin. Aloin melkein itkeä onnesta kesken tanssimisen, hyvä olo täytti mielen, kehon ja sydämen, enkä voi vieläkään lakata hymyilemästä.

Tän päivän suosikkeja:

Erityisesti tämä viimeinen aiheuttaa mielettömiä väristyksiä vieläkin. Löysin sen oikeastaan vasta tänään ja heti pomppasi kärkeen. Joillekin kappaleille lämpenen melko hitaasti, esimerkkinä vaikkapa tuo Beyoncén Run the World. Oon kuullut senkin useaan otteeseen, mutta oikeastaan vasta eilen suostuin myöntämään sen tanssillisen arvon ja kärkeenpä sekin huitaisi niin, että rysähti. Huh.

Ja edelleen otan kappale-ehdotuksia vastaan! Koetan kasvattaa ja monipuolistaa playlistejäni, ettei vaan pääse kyllästymään. Mitkä kappaleet aiheuttaa teissä pakonomaista tarvetta tanssia aina kun kuulette sen?