Viikko on jälleen mennyt ihan mukavasti, vaikka paino ei olekaan
hilautunutkaan alaspäin. Ihmettelen kyllä vähän tätä junnaamista, koska
olen liikkunut jälleen paljon ja olen syönyt hyvin. Yhden ainoan pullan
söin eilen, mutta muuten olen onnistuneesti pidättäytynyt muista
herkuista. Käsittämätöntä. Kaloritkaan eivät ole paukkuneet, vaan
ennemminkin jääneet vähän vajaiksi. Missä tulokset?!
Tämän viikon liikunnat:
ma - danzation 1h
ti - tanssiteema: voguing 1h
ke - kävely 45min, jumppa 45min
to - lepopäivä
pe - venyttely 50min
la - zumba 1h
su - bodyjam 1h, venyttely 40min
Yhteensä 7 tuntia.
Tämän
hetkinen fiilis on oikein mainio. Kävin illalla tosiaan jammailemassa
ja en oo varmaan hetkeen ollut niin hikinen. Syytän kyllä ilmastointia,
joka ei ilmeisesti ollut päällä. Muuutta, kyllä kaloreitakin näytti
sykemittarin mukaan palaneen 860! Huh. Oli mukavaa ja oon tyytyväinen,
että sain raahattua ahterini sinne. Vaikkakin jälleen tunnin jälkeen
näytin siltä kuin olisin koko sen ajan roikkunut pää alaspäin. Oli
nimittäin hieman punainen naama. Hihi, mahdoinpa näyttää hassulta.
Toinen asia mikä tekee olon mukavaksi on miehekkeen kanssa yhdessä tehty pitkä venyttelytuokio. Perjantaina mies oli itse niin jumissa, että pyysi minua vetämään hänelle jonkinlaisen venyttelysession, joka päättyisi ihan kunnon rentoutukseen. Himmennettiin valoja ja raivattiin tilaa lattialle, laitettiin rauhallista musiikkia soimaan ja venyteltiin varmaan ainakin 50 minuutin ajan. Minä neuvoin venyttelyliikkeet, toisinaan mieskin sai näyttää omiaan ja lopuksi rentouduttiin vain makoilemalla pimeässä, rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kokemuksesta jäi tosi hyvä mieli ja päätettiinkin toistaa se jatkossa vähintään kerran viikossa. Sama tehtiin tänäänkin, tosin hieman lyhyempänä. Venyttelyyn käytettiin tänään aikaa noin 40 minuuttia ja tämän kappaleen tahtiin lopussa rentouduttiin:
Rakastan tätä kappaletta todella paljon. Se tuo aivan uskomattomia tunteita pintaan.
Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tästä venyttelysessiosta sain itsekin taas uutta intoa haaveilla personal trainerin tai ryhmäliikuntaohjaajan työstä. Ehkä vielä joskus... :)
Oon lyriikkafriikki. Lähes jokaisesta pitämästäni kappaleesta pengon esiin lyriikat ja luen niitä yhtä kiihkeästi kuin uskovainen lukee raamattuaan. Jos voisin, puhuisin pelkästään lainauksin. Joku muu on kuitenkin sanonut jo kaiken paremmin, paljon paremmin kuin mihin itse koskaan kykenisin. Siteeraan jatkuvasti rakastamiani kappaleita päiväkirjassani, facebook-tilapäivityksissäni, blogissani... Kaikkialla.
Kuten varmaan arvaatte, blogini otsikko on eräästä kappaleesta, josta pidän hyvin paljon. Kyseessä on ylläoleva Tiger Loun The Less You Have To Carry. Vaikka kappaleessa lauseella "the more you give, the less you have to carry" on luultavasti hyvinkin erilainen merkitys kuin mitä tässä tapauksessa, ihastuin lauseeseen silti. Laulu itsessään on hyvin surumielinen, mutta minä pidän tämän lauseen ajatuksesta. Minulle sillä on useita merkityksiä. Ensinnäkin, miten hyvin se sopiikaan tähän muutokseeni, niin monella tapaa? Koetan olla parempi ihminen, niin itseäni kuin muita kohtaan. Haluan antaa enemmän kuin otan. Kun lakkaa kuluttamasta energiaa turhanpäiväiseen itsekkyyteen, voi paljon paremmin, voi paljon... kevyemmin, henkisesti. Ja sattumalta tämä lause sopii myös tähän painonpudotusprojektiini. Mitä enemmän paiskin töitä tavoitteideni eteen, sitä vähemmän (painoa) minun tarvitsee kannatella.
Tämä lause toimii siis ohjanuorana minulle monin tavoin. Elämänmuutoksessani ja elämänasenteissani. Olen usein miettinyt ja suunnitellut palkintoja ultimaattisen tavoitteeni saavuttamisesta. Kuten monet muutkin, niin olen haaveillut minäkin tatuoinnista jo pitkään. Syy miksi en ole sellaista jo hankkinut on rohkeuden puute ja se yksinkertainen syy, etten oikeastaan vielä halua, en tähän vartaloon. Miltä tatuointi tulisi näyttämään kun laihdun? Muuttuisiko se ihan täysin tunnistamattomaksi kuvioksi? En tiedä. Mutta sen tiedän, että haluan tatuointia ottaessani olla hyvässä kunnossa ja varma siitä, etten enää tule liikakilojani takaisin hankkimaan.
Tatuointi toimii hyvänä motivaation lähteenä. Oivalsin tänään millaisen tatuoinnin haluan. Se ei ole kuva, vaan lyriikkaa eräästä kappaleesta. Joko arvaatte mistä kappaleesta puhun?
Pidin hetki sitten hieman lyhyemmän, 45 minuutin tanssitunnin itselleni. Raivasin olohuoneeseen sopivan tilan itselleni, täytin vesipullon ja pistin tarkoitusta varten tekemäni uuden playlistin soimaan spotifystä. Tiedättekö tunteen kun musiikki lähtee soimaan ja se tuntuu lävistävän koko vartalon? Kuinka suljette silmät ja olette yhtäkkiä jossain muualla, kuinka rytmi vie kehon mukanaan ja mikään ei ole koskaan ollut helpompaa? Näin käy minulle usein tanssiessa ja niin kävi tänäänkin. Aloin melkein itkeä onnesta kesken tanssimisen, hyvä olo täytti mielen, kehon ja sydämen, enkä voi vieläkään lakata hymyilemästä.
Tän päivän suosikkeja:
Erityisesti tämä viimeinen aiheuttaa mielettömiä väristyksiä vieläkin. Löysin sen oikeastaan vasta tänään ja heti pomppasi kärkeen. Joillekin kappaleille lämpenen melko hitaasti, esimerkkinä vaikkapa tuo Beyoncén Run the World. Oon kuullut senkin useaan otteeseen, mutta oikeastaan vasta eilen suostuin myöntämään sen tanssillisen arvon ja kärkeenpä sekin huitaisi niin, että rysähti. Huh.
Ja edelleen otan kappale-ehdotuksia vastaan! Koetan kasvattaa ja monipuolistaa playlistejäni, ettei vaan pääse kyllästymään. Mitkä kappaleet aiheuttaa teissä pakonomaista tarvetta tanssia aina kun kuulette sen?
Oon viettänyt selvää, terveellistä viikonloppua kahdestaan meidän pikkukissa Leelon kanssa. Tuntuupa harvinaisen hyvältä herätä lauantai-aamuna ilman krapulaa ja aloittaa aamu reippaalla tanssitunnilla ja nauttia sen jälkeen raikas hedelmäsmoothie aamupalaksi. Päivälliseksi söin eilen valmistamaani kanaa currykastikkeessa ja riisiä, runsaan salaatin kera. Currykastiketta jäi vielä ihan mukavasti, eli samaa syödään huomenna kolmatta päivää. Kelpaa.
Kävin eilen hakemassa Filmtownista seitsemän leffaa lainaan yksinäistä viikonloppua silmällä pitäen. Tänään ystäväni tuli viettämään leffailtaa kanssani ja pilkoin meille paprikaa, kurkkua ja porkkanaa dippailtavaksi. Olinkin ihan unohtanut tänkin vaihtoehdon, miksiköhän sitä ennen oli ihan pakko saada niitä hiton juustonaksuja viikonlopuksi? Ei sillä, juustonaksut maistuisi kyllä edelleen, mutta joku roti siinäkin. Milloinkahan sitä uskaltaisi ostaa niitä juustosnackseja ilman että tarvitsisi vetää kerralla koko pussia? Siinä mielessä mun itsekurissa on vielä paljon tehtävää, täytyisi osata lopettaa ajoissa. Sen takia en vielä uskalla karkki- tai sipsipussia ostaakaan, koska pelkään, että vetäisin mokomat kerralla alas. Täytyisi oppia säännöstelemään.
Oon keskiviikon jälkeen vähän harhaillu tän ruokavalioni kanssa. Vaikken periaatteessa oo syönyt mitään kovin kiellettyä, oon silti ollut vähän pettynyt itseeni jatkuvasti. Eilen ostin jogurttipäällysteisiä kuivattuja hedelmiä vähän niinku leffanaposteltavaksi ja pahan päivän varalle, mut vedinkin melkein kerralla koko pussin (200g) :( Onneksi tänään oon pistänyt itseni ruotuun taas. Nyt tiukkana. Olisi tosiaan vielä runsaasti työnsarkaa tässä itsehillinnässä, joo...
Mutta, tän viikon liikunnallisuudet:
Tiistai - tanssitunti, 1h
Keskiviikko - tanssitunti, 1h
Perjantai - 3,5 km lenkki, 40 min / tanssitunti, 40 min / vastusnauhajumppaa, 15 min.
Lauantai - tanssitunti, 1h
Huomenna olisi vielä tarkoitus aloittaa päivä täydellä tanssitunnilla. Kyllästyn helposti, joten miltei joka tanssitunnille väsään aina uuden playlistin. Tän päiväiseltä listalta näistä kappaleista sain irti eniten. Enjoy!
Tanssi on ollut lapsesta saakka se luonnollisin liikuntamuoto mulle. Ala-astella harrastin kansantanssia ja vaikken muista nauttineeni siitä mitenkään erityisen paljon (nii-in, miten se sanonta menikään - kaikkea pitää kokeilla paitsi sukurutsausta ja kansantanssia...) niin silti se luonnistui multa helposti. Palavan rakkauden tanssimista kohtaan oon löytänyt myöhemmällä iällä. Musiikki on aina ollut todella tärkeää mulle, rakastan äärettömästi laulamista ja itseni ilmaisua musiikin avulla. Tanssi on yksi niistä keinoista. Rakastan sitä tunnetta kun voi vaan uppoutua musiikkiin ja antaa sen viedä kehoa. Mun musiikkimaku vaihtelee hirveästi laidasta laitaan. On joitakin piisejä, joita vain tanssin ja sitten on kappaleita, joita oikeasti kuuntelen. Ja sitten on piisejä jostain siltä väliltä. Tykkään nauttia tanssimusiikkini kovalla ja bassot täysillä. Harvemmin kuuntelen mitään David Guettaa kovinkaan tosissani, mutta tanssipiisejä jätkältä kyllä löytyy. Ja sitten, Snoop Doggin kanssa yhdessä tehty Sweat. Ekaa kertaa kuullessani kappaleen ja nähdessäni sen videon, inhosin sitä mielettömästi. Sit erään ohjatun HouseDance -tunnin jälkeen sama kappale löysi tiensä mun playlisteille ja on aika usein omilla tunneillani soinut. Jännästi mielipidekin vaihtuu jos joku todistaa jonkun kappaleen hyväksi tanssikappaleeksi...
Kävin lukioni Sallassa ja ollessani toisella luokalla Rovaniemen Hotcakesilta tuli tanssiopettaja pitämään hiphop & showtanssi-tunteja kerran viikossa koulumme saliin. Sen jälkeen en oo ollut ennallani. Sitä ennen mun tanssikokemukset liittyivät kansantanssiin ja muihin, suhteellisin tylsiin tansseihin, mut näissä tunneissa oli ytyä. Opin liikkumaan aivan erilaisella tavalla. Tajusin miten mulla on koko keho, joka on tehty liikkumaan, miten voin heiluttaa käsiäni näin ja hyppiä noin ja antaa mennä, antaa mennä! Tuntui kuin olisin herännyt jähmeästä kuoresta. Nautin suuresti tanssitunneista. Harmi vain seuraavana vuonna silloisen luokan flegmaattisuus pilasi koko touhun. Kyse ei siis ollut mistään kovin vakavista tunneista, kuten suuremmissa kaupungeissa voi olla, me vaan ilmestyttiin paikalle ja tanssittiin eikä ollut niin tärkeää tekikö liikkeen oikein, kunhan teki sen tunteella. Ekana vuonna meillä oli hyvä porukka, joka ei välittänyt vaikka "näytti tyhmältä", joka vain nautti liikkumisesta. Seuraavana vuonna sali olikin täynnä yläasteikäisiä tyttöjä, jotka eivät ikinä tehneet mitään tai heittäytyneet ja jotka aina vain jäivät mahdollisimman taakse ja puhuivat selän takana paskaa ja naureskelivat tämmöisen tonnikeijun tanssimiselle. Siltä musta ainakin tuntui ja niihin aikoihin aloinkin lihomaan älytöntä vauhtia. Kun ekana vuonna pystyin nauttimaan niistä tanssitunneista, niin seuraavana vuonna kaikki aika meni siihen, että tunsin oloni vain kömpelöksi ja hölmöksi näiden tyttöjen takia. Enkä edes ymmärrä minkä takia ne edes tuli niille tunneille, kerta se oli niin "noloa".
Tanssiharrastukseni ja muutenkin liikunnallisuus katosi elämästäni miltei kokonaan sen jälkeen. Sen jälkeen oon toisinaan löytänyt innostuksen uudestaan, mutta aina se on taas lopahtunut syystä tai toisesta. Kunnes eräänä toukokuun päivänä aloin tanssia uudestaan. Ja en halua ikinä lopettaa. Ymmärrättekö nyt kuinka paljon kyseistä lajia rakastan? En sano olevani kovinkaan taitava tai mitään muutakaan, mutta silloin kun tanssin, mun sydän meinaa haljeta onnesta. Tänäänkin tulin koulusta pahantuulisena ja päätin vain tanssia huonon mielen pois. Onnistuin! Tanssiminen tekee hyvää keholle ja mielelle.
En seuraa mitään erityistä tyyliä, vaan tanssiessani yhdistelen kaikkea mitä oon oppinut - yhdistelen askelia ja liikesarjoja zumbasta, aerobicista, housedancesta, hiphopista ja showtanssista. Mun tunnit on yhtä sekamelskaa. Ja mä rakastan niitä niin!
Nyt haluaisinkin kuulla mitkä on teidän suosikkitanssikappaleita?
Tässä yksi mun tän hetkinen suosikki :
ja yksi all-time-favourite
Ja ai niin.
Tämän hetkinen paino: 105.5 kg - puoli kiloa viime kerrasta! Kohta ensimmäinen minigoal saavutettu.
Lisäksi loppuun vinkki millä saat lisätehoa tanssitreeneihisi, oivalsin sen itse tänään: Täytä kaksi puolen litran pulloa vedellä ja käytä niitä käsipainoina kun tanssit. Kädet saavat hieman enemmän treeniä kuin muuten tanssiessa. Toimii! Niin ja toki jos sulla kevyitä käsipainoja löytyy, niin toimivat varmaan nekin yhtä hyvin. :----D Itsellä kun ei ole minkään näköisiä painoja, niin täytyy vähän soveltaa!
