Viikkokatsaus ja venyyttelyä.

Viikko on jälleen mennyt ihan mukavasti, vaikka paino ei olekaan hilautunutkaan alaspäin. Ihmettelen kyllä vähän tätä junnaamista, koska olen liikkunut jälleen paljon ja olen syönyt hyvin. Yhden ainoan pullan söin eilen, mutta muuten olen onnistuneesti pidättäytynyt muista herkuista. Käsittämätöntä. Kaloritkaan eivät ole paukkuneet, vaan ennemminkin jääneet vähän vajaiksi. Missä tulokset?!

Tämän viikon liikunnat:

ma - danzation 1h

ti - tanssiteema: voguing 1h

ke - kävely 45min, jumppa 45min

to - lepopäivä

pe - venyttely 50min

la - zumba 1h

su - bodyjam 1h, venyttely 40min

Yhteensä 7 tuntia.

Tämän hetkinen fiilis on oikein mainio. Kävin illalla tosiaan jammailemassa ja en oo varmaan hetkeen ollut niin hikinen. Syytän kyllä ilmastointia, joka ei ilmeisesti ollut päällä. Muuutta, kyllä kaloreitakin näytti sykemittarin mukaan palaneen 860! Huh. Oli mukavaa ja oon tyytyväinen, että sain raahattua ahterini sinne. Vaikkakin jälleen tunnin jälkeen näytin siltä kuin olisin koko sen ajan roikkunut pää alaspäin. Oli nimittäin hieman punainen naama. Hihi, mahdoinpa näyttää hassulta.

     Toinen asia mikä tekee olon mukavaksi on miehekkeen kanssa yhdessä tehty pitkä venyttelytuokio. Perjantaina mies oli itse niin jumissa, että pyysi minua vetämään hänelle jonkinlaisen venyttelysession, joka päättyisi ihan kunnon rentoutukseen. Himmennettiin valoja ja raivattiin tilaa lattialle, laitettiin rauhallista musiikkia soimaan ja venyteltiin varmaan ainakin 50 minuutin ajan. Minä neuvoin venyttelyliikkeet, toisinaan mieskin sai näyttää omiaan ja lopuksi rentouduttiin vain makoilemalla pimeässä, rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Kokemuksesta jäi tosi hyvä mieli ja päätettiinkin toistaa se jatkossa vähintään kerran viikossa. Sama tehtiin tänäänkin, tosin hieman lyhyempänä. Venyttelyyn käytettiin tänään aikaa noin 40 minuuttia ja tämän kappaleen tahtiin lopussa rentouduttiin:

Rakastan tätä kappaletta todella paljon. Se tuo aivan uskomattomia tunteita pintaan.

Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tästä venyttelysessiosta sain itsekin taas uutta intoa haaveilla personal trainerin tai ryhmäliikuntaohjaajan työstä. Ehkä vielä joskus... :)

PS. Jee Haavisto, jee!

Home is where ever I'm with you.

Mun perjantai-iltaan kuuluu yksi kirsikkaolut, pähkinöitä, pari palaa tummaa suklaata ja hyvää musiikkia. Tuntuu ihanalta olla itsekseen kotona kiireisen päivän jälkeen. Nukuttiin kyllä M:n kanssa myöhään molempien vapaapäivän kunniaksi ja herättyämme lähdettiin samantien lenkille yhdessä. Päätettiin suunnata valloittamaan läheinen Laajavuori ja sehän me tehtiin. Vaikka suurin osa matkasta olikin jyrkkää ylämäkeä, niin musta oli tosi ihanaa ja virkistävää vaihtelua kävellä metsäpoluilla asfaltin sijaan. Tykkään muutenki niistä poluista enemmän kuin mistään pururadastakaan. En koskaan näe unia lentämisestä, mutta uneksin usein kyllä kotiseutuni mäntykankailla ja harjuilla juoksemisesta - siitä miten askel on niin kevyt, että juokseminen on melkein kuin leijumista. Niissä unissa oon ehkä onnellisimmillani ja vaikka nykyään en juoksemisesta välitäkään, niin musta olisi silti ihanaa olla joskus tulevaisuudessa siinä kunnossa, että kykenisin tekemään tästä unestä edes osittain totta. Muutaman juoksuaskeleen tämän päiväisellä lenkillä otinkin (ja totesinkin miehelle, että tää oli varmaan pisin matka minkä oon juossut vuosikausiin), mutta raskasta se oli kuin mikä. Ehkä miinus parinkymmenen kilon päästä voisin oikeasti harkitakin sitä, että juoksisin suurimman osan lenkeistäni, nyt se ei tule kuuloonkaan.

         Laajavuoren huipulta oli kieltämättä tosi mahtavat näkymät. Pidän tosi paljon tästä Jyväskylän kumpuilevasta maastosta. Tuntuu ihan hölmöltä, ettei tätä ennen olla moista lenkkiä tehty, varsinkin kun aiemmin asuttiin ihan Laajavuoren kupeessa. Paljon puhetta siitä on ollut, mutta ikinä ei vaan saatu aikaiseksi.

♥

Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

Aamuja.

Taas näky, jota ei ole nähty vuosiin (jos koskaan). Heräsin samaan aikaan kuin M eli joskus puoli viiden aikoihin. Kun M söi aamupalaansa ja valmistautui tulevaan työpäiväänsä, minä aloitin oman päiväni 25 minuutin jumpalla ja 10 minuutin venyttelyllä. Aikainen herätys ja lyhyet yöunet voivat kyllä kostautua jossain vaiheessa päivää, mutta tällä hetkellä olo on oikein virkistäytynyt. En minä tarkoituksella herännyt niin aikaisin, varsinkaan jumppaamaan, mutta koska heräsin M:n herätyskelloon enkä saanut enää unta, niin en nähnyt mitään järkeä jäädä sänkyyn pyörimään. Olisin ollut vain entistä väsyneempi kuuden jälkeen kun olisi ollut aika nousta. Jäipähän ainakin aikaa valmistautua rauhassa, katsoa ehkäpä jakso Gilmoren tyttöjä ja kerrankin syödä kunnollinen aamupala. Tänä aamuna mun aamupala koostuu yhdestä purkista bulgarian jogurttia, pilkotusta banaanista, 10 grammasta pekaanipähkinöitä murennettuna ja yhdestä ruokalusikallisesta äidin tekemää mustikkahilloa. Nämä kaikki sekaisin ja aamiainen on valmis! 

Muunmuassa tämän tahtiin venyttelin. Upea kappale. ♥

That's not my name!

Uusi kouluvuosi korkattu alkaneeksi ja yksi (1) huomio (tai oikeastaan toteamus) kerätty. Entinen luokkakaverini sen totesi: "Oot laihtunut", johon hymyillen nyökkäsin. "Kahdeksan kiloa."

Vaikka koulupäivä oli lyhyt, meinasi kotona silti hieman laiskottaa. Menkkakipuilukaan ei yhtään helpottanut asiaa. Onneksi kuitenkin sain itseni lopulta liikkeelle ja tanssimaan. Kunpa jokaisen uuvuttavankin koulupäivän jälkeen jaksaisi tanssia tai lähteä edes kävelylle. Oon suunnitellut ynnääväni kuntosaliharjoittelua koulupäivien keskelle, sillon kun muilla luokkalaisillani on yleisiä aineita. Koska itse oon nämä kurssit jo aiemmin käynyt, mulla tulee luultavasti olemaan melkoisia aukkoja lukujärjestyksessä. Mikäs sen parempaa kuin piipahtaa silloin viereisellä salilla hakemassa vähän lisäenergiaa? Niinpä.

Viikonloppu 26.-28.8. on jotenkin maaginen. Näille päiville olisi tarjolla jos jonkinmoista kiinnostavaa kissanristiäistä, mutta joudun kieltäytymään lähes kaikista, koska muutamme silloin. Ei sillä, olen äärettömän innoissani muuttamisesta ja siitä, että pääsee tästä läävästä pois - mutta miksi juuri tuona viikonloppuna täytyy tapahtua kaikkea kivaa? Eniten ehkä harmittaa, että joudun skippaamaan Killeri Moves -tapahtuman. Lauantaina olisi Killerin liikuntakeskuksella avointen ovien päivä, jolloin sinne pääsisi ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Olin samaisessa tapahtumassa viime keväänä ja menisin mielelläni uudestaan. Siksipä kaikki Jyvässeudun liikkujat, menkää ihmeessä tsekkaamaan Killerin meininkiä! Tietoa aikatauluista löytyy Killerin nettisivulta. Ehkäpä minutkin voi nähdä siellä pyörähtämässä, jos vaan saan sumplittua asiat niin. Hinku ainakin olisi kova.

Tän hetken suosikkikappale!

En tiedä oletteko huomanneet, mutta olen lisäillyt tuonne sivupalkkiin muutaman sivun, jossa kerron mm. hieman itsestäni ja edistymisestäni. Edistymiseen päivitän painoa ja mittoja, vaikkakin ihan uusimmat puuttuvat. Koetan saada tänään aikaiseksi!

PS. Ninnillä on käynnissä arvonta, käykäähän tsekkaamassa!

when there's nothing left to burn, you have to set yourself on fire.

Oon lyriikkafriikki. Lähes jokaisesta pitämästäni kappaleesta pengon esiin lyriikat ja luen niitä yhtä kiihkeästi kuin uskovainen lukee raamattuaan. Jos voisin, puhuisin pelkästään lainauksin. Joku muu on kuitenkin sanonut jo kaiken paremmin, paljon paremmin kuin mihin itse koskaan kykenisin. Siteeraan jatkuvasti rakastamiani kappaleita päiväkirjassani, facebook-tilapäivityksissäni, blogissani... Kaikkialla.
       Kuten varmaan arvaatte, blogini otsikko on eräästä kappaleesta, josta pidän hyvin paljon. Kyseessä on ylläoleva Tiger Loun The Less You Have To Carry. Vaikka kappaleessa lauseella "the more you give, the less you have to carry" on luultavasti hyvinkin erilainen merkitys kuin mitä tässä tapauksessa, ihastuin lauseeseen silti. Laulu itsessään on hyvin surumielinen, mutta minä pidän tämän lauseen ajatuksesta. Minulle sillä on useita merkityksiä. Ensinnäkin, miten hyvin se sopiikaan tähän muutokseeni, niin monella tapaa? Koetan olla parempi ihminen, niin itseäni kuin muita kohtaan. Haluan antaa enemmän kuin otan. Kun lakkaa kuluttamasta energiaa turhanpäiväiseen itsekkyyteen, voi paljon paremmin, voi paljon... kevyemmin, henkisesti. Ja sattumalta tämä lause sopii myös tähän painonpudotusprojektiini. Mitä enemmän paiskin töitä tavoitteideni eteen, sitä vähemmän (painoa) minun tarvitsee kannatella.

Tämä lause toimii siis ohjanuorana minulle monin tavoin. Elämänmuutoksessani ja elämänasenteissani. Olen usein miettinyt ja suunnitellut palkintoja ultimaattisen tavoitteeni saavuttamisesta. Kuten monet muutkin, niin olen haaveillut minäkin tatuoinnista jo pitkään. Syy miksi en ole sellaista jo hankkinut on rohkeuden puute ja se yksinkertainen syy, etten oikeastaan vielä halua, en tähän vartaloon. Miltä tatuointi tulisi näyttämään kun laihdun? Muuttuisiko se ihan täysin tunnistamattomaksi kuvioksi? En tiedä. Mutta sen tiedän, että haluan tatuointia ottaessani olla hyvässä kunnossa ja varma siitä, etten enää tule liikakilojani takaisin hankkimaan.
     Tatuointi toimii hyvänä motivaation lähteenä. Oivalsin tänään millaisen tatuoinnin haluan. Se ei ole kuva, vaan lyriikkaa eräästä kappaleesta. Joko arvaatte mistä kappaleesta puhun?