(kuvat favim.com)
Tämä matka ei ole pelkästään fyysinen. Tämä muutos ei koske pelkästään kehoa, vaan myös mieltä ja ennen kaikkea sydäntä. Tämä on matka itseeni - siihen, kuka minä olen. Tulenko minä olemaan minä ilman tätä turhaa painoa luitteni ympärillä? Vai muutunko minä, tuleeko minusta joku muu? Totta kai minä muutun, mutta uskon muuttuvani paremmaksi. En tarkoita, että laihuus tekisi minusta paremman ihmisen, vaan tämä prosessi, jota käyn läpi. Sitä oppii uskomaan itseensä, huomaa rohkeutensa ja vahvuutensa, tuntee ylpeyttä itsestään. Sitä oppii tuntemaan itsensä aivan erillä tavalla, sitä tutustuu itseensä, uudestaan.
Vaikka joskus sanoin, etten anna painon määritellä minua, se määritteli minut kuitenkin. Minäkuva hämärtyi hapertuvan itsetunnon myötä ja lopulta katosi kaikki muukin. Ilo. Kyky innostua. Päivät muuttuivat vain harmaaksi massaksi, joiden läpi minä kahlasin onnettomana, lannistuneena, luovuttaneena. En kyennyt uskomaan mihinkään, en varsinkaan itseeni.
Nykyään huomaan kyseenalaistavani paljon asioita elämässäni. Valintoja, jotka minä tein. Vai olinko se edes minä? Oliko se vain varjo minusta? Kuka minä edes lopulta olen? Niin paljon kysymyksiä pyörii mielessäni. On kuin koko elämä olisi kääntänyt suuntaa, hyvällä tavalla. Vaikken ehkä tällä hetkellä ihan tarkalleen tiedä, kuka minä olen, uskon sen kuitenkin saavani selville tämän matkan aikana. Tunnen jo nyt kuinka asiat alkavat muuttua, kaikin tavoin. Uskon siihen, että kun vain tarttuu tilaisuuteensa ja lähtee hakemaan muutosta, kaikki tapahtuu lumipalloefektin tavoin. Muutos lähtee pienistä asioista, jatkuen entistä kokonaisvaltaisempana ja kokonaisvaltaisempana. Uskon, että mitä enemmän positiivisia ajatuksia ruokit, sitä onnellisemmaksi muutut. Meillä on valta muuttaa elämämme suuntaa. Ja ensimmäisen muutoksen tulisi lähteä asenteesta.
Vaikka kehostani on kadonnut vasta kahdeksan kiloa, huomaan eron niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tunnen kulkeneeni jo pitkän matkan, olen oppinut itsestäni paljon ja olen löytänyt itsestäni niitäkin puolia, jotka olin unohtanut olevan olemassa. Minä olen vahva, rohkea ja upea. Minä olen toisinaan myös ujo, hämmentynyt ja kömpelö, mutta entä sitten? Minä olen minä. Minä haluan oppia hyväksymään itseni tällaisena, vähän hölmönä ja hassuna. Mutta en halua hyväksyä tätä mitä olen omalle keholleni tehnyt. Minä haluan oppia tuntemaan itseni parhaana Niinana, joka voin olla, itselleni ja muille. Ei tämä elämäntapamuutos koske pelkästään kehoa. Tämä on ennen kaikkea henkinen taival vahvemmaksi ja paremmaksi minuksi.
Tänään on oikea aika tehdä unelmista totta.
