(Varoitus: Kuten otsikkokin kertoo, tämä postaus sisältää hyvin vähän oikeaa asiaa ja erittäin paljon tyhjänpäiväistä jaarittelua.)
Vietän itsekseni viimeistä iltaa vanhalla kämpällä. Tänään on ollut tosi rankka päivä, sillä aamuni aloitin menemällä Killerin liikuntakeskuksen avointen ovien päivään ystäväni kanssa. Heiluttiin siellä yhtä jaksoisesti kaksi tuntia KilleriSyke-, Danzation-, Voguing- ja KilleriSumba-tunneilla, joista jokainen kesti siis puolituntia. Tuntui mukavalta huomata miten helposti sitä oikeastaan jaksoi. Kun keväällä, projektini alussa, kävimme samaisen ystäväni kanssa silloisissa avointen ovien päivässä Killerillä, liikuimme siellä 1,5 tunnin ajan. Sen session jälkeen olin onnellisesti poikki. Mutta nyt kaksi tuntia meni lähes heittämällä! Ja oli aivan mielettömän hauskaa, suosittelen kaikille, jotka vaan tanssista tykkäävät. Loppupäivästä siellä oli toki muitakin tunteja, mutta kaksi tuntia tanssimista oli tällä kertaa meille ihan tarpeeksi, varsinkin kun itselläni oli edessä vielä muuttohommia.
Ja siihenhän se loppupäivä katosikin. Kun pääsin kotiin, painuin samantien suihkuun. Kun olin saanut itseni taas ihmisen näköiseksi, lähdettiin heti roudaamaan pahvilaatikoita ja jätesäkkejä peräkärryyn. Jossain vaiheessa meinasi iskeä epätoivo kun tavara ei tuntunut koskaan loppuvan ja ulkonakin oli niin kuuma, ettei mitään tolkkua. Kahdestaan M:n kanssa tavaroita kanniskeltiin ja reilut nelisen tuntia siinä kaikenkaikkiaan meni. Kaksi isoa peräkärryllistä vietiin uuteen kämppään. Ja hölmöintähän tässä oli, että muuttokuorma koostui lähinnä pahvilaatikoista täynnä tavaraa, isoimmat (ja painavimmat) kamat ovat vielä viemättä. Huomennakaan ei siis voi levätä. Ei todellakaan, sillä kämppä täytyy saada vielä siivotuksi iltaan mennessä! Huhheh. No, kaloreita ainakin palaa siinä määrin, että voin suoda itselleni ehkä jopa pitsan huomenna. Kieltämättä viimepäivinä on muuton takia kulunut paljon einesruokaa, kun kaikki keittiövälineet ovat olleet visusti pahvilaatikoissa. Onneksi jo maanantaina voi palata takaisin ruotuun, mua alkaa jo hieman inhottaa kaikki nuo lisäainemössöt.
Oon kyllä aivan poikki. Vasta seitsemän jälkeen roudaaminen oli lopulta ohi ja pääsin pesemään itsestäni päivän muuttoliat, jonka jälkeen käytiin Subwaysta hakemassa patongit. Käyttekö muuten koskaan Subwayssa syömässä (vai onko se kiellettyjen paikkojen listalla) ja jos käytte, minkälainen on tyypillinen patonki (tai salaatti) jonka syötte? Mä yleensä valitsen joko kana teryakin tai paahtopaistin kokojyväleivällä (tai jollain muulla, se vähän vaihtelee - ei kuitenkaan vaaleaa leipää ikinä). Kasviksista jätän pois oliivin, jalopenon ja paprikan. Oliiveista en tykkää yhtään, jalopenot on liian tulisia mun makuun ja paprikat on jotenkin pahanmakuisia Subwayllä yleensä. Kastikkeeksi valitsen kevytmajoneesin (joka ei varmaan ees niin kevyt ole...) ja kaikkia mausteita saa laittaa. Sellainen on mun tyypillinen subi!
Kaiken tän muuttohärdellin keskellä mulle on ilmestynyt kurkkukipu. Oikeastaan se oli ilmaantunut yön aikana eikä helpottunut päivän aikana, vaikka uhkasinkin hävittää sen ankaralla tanssimisella. Se vain paheni, yllätys. Kunhan nyt en sairastuisi pahemmin, ei olisi enää varaa olla poissa koulusta, kun viime viikollakin meni pari päivää ihan hukkaan sen hammaskipuilun takia. Ja se kuntoportin ilmainen kaksi viikkoakin alkaisi maanantaina!
Oon tainnut jaaritella teidät (ja itseni) tylsyyden partaalle, joten taidan siirtyä iltani ratoksi Gilmoren tyttöjen valloittavaan seuraan. Ja jään kauhulla odottamaan huomista. Huh. Heippa!
