Sairaspäivä numero 2.

Näin vietin aikaani eilen.

Tää kipeily alkaa käydä aika tylsäksi. Näiden kolmen (telkkarin, puhelimen ja läppärin) ruudun tuijottaminen alkaa käydä tylsäksi. Tällä samalla sohvalla nököttäminen alkaa käydä tylsäksi. Vaikka olo on jo hitusen kohentunut, niin räkäpaperia kuluu tuhottoman paljon edelleen. Tuntuu kurjalta vain olla paikoillaan, kun paljon mielummin olisi salilla hikoilemassa. Mutta ei auta. Aamulla uskaltauduin käydä lähikaupassa 300 metrin päässä ja sekin reissu meinasi ottaa koville. Parempi siis vaan levätä, levätä ja levätä, kunnes sykkeet ei enää kohoa korkeuksiin pelkästä vessaan kävelemisestä, hah. 

Mies oli ihana eilen, se siivosi koko kämpän (pyytämättä!), kävi kaupassa ja teki ruokaa. Itse vain nökötin sohvalla teemuki kädessä. Yksi juttu vain... Mokoma mieheke toi kaupasta suklaalevyn minulle, koska halusi piristää ja samalla vähän hyvittää siitä, että joutui tänä aamuna lähtemään itse reissuun. Voiko sellaisesta olla toiselle vihainen? Ja suklaa taitaakin olla ainoa mikä menee alas tällä hetkellä, teekin alkaa jo pursuta korvista ulos. Jos jostain voin olla vähän ylpeä, niin en tuhonnut levyä kerralla. Sitä on vieläkin jäljellä ihan mukavasti. Vuosi sitten olisin syönyt sen heti kerralla.

Täällä sitä siis nökötetään kahdestaan Leelo-kissan kanssa. Leelo vetää sikeitä jalkojeni päällä ja itse mietin, minkä leffan voisin katsoa illan päälle. Ehdotuksia? Oon avoin vähän kaikelle, paitsi kauhulle. Ehkä tilanne kaipaisi jotain kepeää ja romanttista. Jotain missä on onnellinen loppu.

Taantuma.

Oon huomannut, että liikunta ja terveellinen ruokavalio korreloi melko oleellisesti keskenään. Nyt kun olen ollut pakosta jo neljättä päivää liikkumatta, mun on ollut vaikea pitäytyä terveellisessä ruokavaliossa. Mieliteot ovat lisääntyneet ja itsekurikin on rakoillut pahemman kerran. Mutta niinä päivinä kun liikun, mun ei edes tee mieli mitään turhuuksia, mun on helppo olla ilman. Ja silloin keho oikein kaipaa tuoreita hedelmiä! Ja pähkinöitä! Ja nyt kun oon joutunut lepäämään tämän flunssan takia, niin mun tekee enimmäkseen mieli kaikkia turhia, säilöntäainetta täyteen pumpattuja herkkuja, ja pelkkä ajatuskin pähkinöistä kyllästyttää mua.

Odotan innolla, että pääsen taas kunnolla liikkumaan, kunnolla hikoilemaan. Siirsin sen maanantaisen Kuntoportti-tapaamisen ensiviikon keskiviikolle, toivottavasti siihen mennessä oon jo kunnossa. Edelleen nenäliinoja kuluu pienen sademetsän verran ja olo on vähän hutera, mutta toivottavasti ollaan menossa jo parempaan päin. Oon kyllä hieman tympääntynyt itseeni tämän ravinnollisen taantumisen suhteen, mutta oon päättänyt, että ensi viikosta tulee täysin herkuton ainakin lauantaihin saakka. Lauantaina kenties juhlistan syntymäpäiväni, joten silloin pieni herkuttelu sallittakoon. Taidan kuitenkin jättää karkit edelleen kauppaan ja katsotaan teenkö sipsien kanssa samoin. Ihaninta olisi kun voisi itse leipoa ja valmistaa tarjoiltavat, jos siis edes päätän mitään juhlia järjestää. We'll see.

Kippee.

Kipeilyksihän tämä meni, yllättäen. Sunnuntaina oli viimeinen muuttopäivä ja muutto-osuuden hoidinkin kunnialla läpi, vaikka jo siinä vaiheessa meinasi ajoittain hieman huipata. Loppusiivouksenkin sain aloitettua, mutta siinä vaiheessa kun en enää tahtonut väsymykseltäni pysyä pystyssä, päätin heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Kehnolle ololle löytyikin syy, kun mittasin kuumeen kotona: 38 astetta. Ei ihmekään, että siivoaminen tuntui normaalia raskaammalta. Loppuilta menikin koomaillessa ja palellessa sohvalla peiton alla. Samaa linjaa oon toteuttanut eilen ja vähän tänäänkin, vaikka lepäily jäi tänään valitettavasti hieman vähemmälle. Aamulla oli pakko nousta hoitamaan vanhan kämpän loppusiivous, koska vuokranantaja välttämättä halusi päästä tsekkaamaan asunnon tänään. Voin kertoa, että parin tunnin siivousurakan jälkeen olo ei ollut mitenkään miellyttävä. Ilman siivousurakkaa ja ylimääräistä huhkimista olisin saattanut olla huomenna jo kykenevä menemään kouluun, mutta tän olon perusteella taidan pitää vielä yhden lepopäivän, jonka todellakin pyhitän vain lepäämiselle.

Rankempi liikunta on nyt siis pannassa ainakin muutaman päivän ja ehkä ihan hyvä niin. Viime viikonloppu oli kuitenkin aika rankka keholle - yli kymmenen tuntia muuttamista, kamojen roudaamista ylös ja alas ja ympäriinsä. Siihen lisäksi ne kaksi Killerin liikuntakeskuksella vietettyä tuntia. Voin kertoa, että lihakset olivat aika hiton kipeinä jälkikäteen. En kyllä tiedä, että boostasiko se kuume lihaskipuilua, mutta varsinkin sunnuntai-iltana tuntui, etten pääse edes sohvalta ylös sen takia. Oon myös pohtinut, että onko tää ihan tavallista flunssaa vai kenties kehon tapa kertoa, että nyt mennään vähän liian lujaa? Oon viimeviikkoina liikkunut enemmän kuin koko elämässäni ja muutenkin melkein kaksinkertaisesti omien viikkotavoitteitteni. Nyt olisi varmaan ihan hyvä pitää vähän rauhallisempi viikko, ehkä aloittaa kevyillä kävelylenkeillä kunhan tässä nyt tervehtyy. Kieltämättä hetkittäin tekee tiukkaa pelkästään pysyä paikoillaan, mutta puolikuntoisena ei ole mitään järkeä lähteä rasittamaan itseään liikaa, tulihan se tänään jo huomattua.

Ruokapuoli on mennyt myös aika heikosti. Muuton takia tuli syötyä paljon nouto- ja einesruokia, ja nyt kipeillessäkin on tullut annettua itselleen useammin periksi. M on myös kantanut kaupasta jäätelöä ja vanukkaita, vain koska haluaa piristää minua, ihana. Kaunis ajatus, mutta täytyy kyllä seuraavalla kerralla pyytää sitä tuomaan mielummin vaikka hedelmiä. :D No, vaikka ruokavalio on hetkellisesti kokenutkin pienen taantuman, tiedän sen kohenevan samalla kun vointinikin kohenee. Tällä hetkellä ruokavaliosta nipottaminen ei kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisenä. 

Tän päivän syömiset:

- Aamupala: Kalinka -jogurtti

- Päivällinen: Liha-makaronilaatikkoa ja kurkku-tomaatti-feta -salaattia

- Välipalat: Kolme (!!!) maitovanukasta, lasillinen limpparia (...eikä edes mitään lightia.)

Musta tuntuu, että mun päivitykset ovat hirvittävän tylsiä nykyään. Otan edelleen ehdotuksia vastaan, jos on mielessä joitakin aiheita, joista haluaisitte, että kirjoitan enemmän. Yritän jatkossa sisällyttää päivityksiin myös enemmän kuvia, omiakin. Olen vain niin laiska siirtämään niitä kamerasta koneelle!

Lää lää läpäti lää.

(Varoitus: Kuten otsikkokin kertoo, tämä postaus sisältää hyvin vähän oikeaa asiaa ja erittäin paljon tyhjänpäiväistä jaarittelua.)

Vietän itsekseni viimeistä iltaa vanhalla kämpällä. Tänään on ollut tosi rankka päivä, sillä aamuni aloitin menemällä Killerin liikuntakeskuksen avointen ovien päivään ystäväni kanssa. Heiluttiin siellä yhtä jaksoisesti kaksi tuntia KilleriSyke-, Danzation-, Voguing- ja KilleriSumba-tunneilla, joista jokainen kesti siis puolituntia. Tuntui mukavalta huomata miten helposti sitä oikeastaan jaksoi. Kun keväällä, projektini alussa, kävimme samaisen ystäväni kanssa silloisissa avointen ovien päivässä Killerillä, liikuimme siellä 1,5 tunnin ajan. Sen session jälkeen olin onnellisesti poikki. Mutta nyt kaksi tuntia meni lähes heittämällä! Ja oli aivan mielettömän hauskaa, suosittelen kaikille, jotka vaan tanssista tykkäävät. Loppupäivästä siellä oli toki muitakin tunteja, mutta kaksi tuntia tanssimista oli tällä kertaa meille ihan tarpeeksi, varsinkin kun itselläni oli edessä vielä muuttohommia.

        Ja siihenhän se loppupäivä katosikin. Kun pääsin kotiin, painuin samantien suihkuun. Kun olin saanut itseni taas ihmisen näköiseksi, lähdettiin heti roudaamaan pahvilaatikoita ja jätesäkkejä peräkärryyn. Jossain vaiheessa meinasi iskeä epätoivo kun tavara ei tuntunut koskaan loppuvan ja ulkonakin oli niin kuuma, ettei mitään tolkkua. Kahdestaan M:n kanssa tavaroita kanniskeltiin ja reilut nelisen tuntia siinä kaikenkaikkiaan meni. Kaksi isoa peräkärryllistä vietiin uuteen kämppään. Ja hölmöintähän tässä oli, että muuttokuorma koostui lähinnä pahvilaatikoista täynnä tavaraa, isoimmat (ja painavimmat) kamat ovat vielä viemättä. Huomennakaan ei siis voi levätä. Ei todellakaan, sillä kämppä täytyy saada vielä siivotuksi iltaan mennessä! Huhheh. No, kaloreita ainakin palaa siinä määrin, että voin suoda itselleni ehkä jopa pitsan huomenna. Kieltämättä viimepäivinä on muuton takia kulunut paljon einesruokaa, kun kaikki keittiövälineet ovat olleet visusti pahvilaatikoissa. Onneksi jo maanantaina voi palata takaisin ruotuun, mua alkaa jo hieman inhottaa kaikki nuo lisäainemössöt.

    Oon kyllä aivan poikki. Vasta seitsemän jälkeen roudaaminen oli lopulta ohi ja pääsin pesemään itsestäni päivän muuttoliat, jonka jälkeen käytiin Subwaysta hakemassa patongit. Käyttekö muuten koskaan Subwayssa syömässä (vai onko se kiellettyjen paikkojen listalla) ja jos käytte, minkälainen on tyypillinen patonki (tai salaatti) jonka syötte? Mä yleensä valitsen joko kana teryakin tai paahtopaistin kokojyväleivällä (tai jollain muulla, se vähän vaihtelee - ei kuitenkaan vaaleaa leipää ikinä). Kasviksista jätän pois oliivin, jalopenon ja paprikan. Oliiveista en tykkää yhtään, jalopenot on liian tulisia mun makuun ja paprikat on jotenkin pahanmakuisia Subwayllä yleensä. Kastikkeeksi valitsen kevytmajoneesin (joka ei varmaan ees niin kevyt ole...) ja kaikkia mausteita saa laittaa. Sellainen on mun tyypillinen subi!

Kaiken tän muuttohärdellin keskellä mulle on ilmestynyt kurkkukipu. Oikeastaan se oli ilmaantunut yön aikana eikä helpottunut päivän aikana, vaikka uhkasinkin hävittää sen ankaralla tanssimisella. Se vain paheni, yllätys. Kunhan nyt en sairastuisi pahemmin, ei olisi enää varaa olla poissa koulusta, kun viime viikollakin meni pari päivää ihan hukkaan sen hammaskipuilun takia. Ja se kuntoportin ilmainen kaksi viikkoakin alkaisi maanantaina!

    Oon tainnut jaaritella teidät (ja itseni) tylsyyden partaalle, joten taidan siirtyä iltani ratoksi Gilmoren tyttöjen valloittavaan seuraan. Ja jään kauhulla odottamaan huomista. Huh. Heippa!

Maanpäällinen helvetti.

Eilen söin melkein puoli litraa jäätelöä. Mutta minulla on erittäin hyvä syy siihen!

Eilinen oli ehkä helvetillisin päivä pieneen hetkeen. Mun hammasta oli särkenyt jo viikonlopusta ja sain vihdoinkin, pienen painostuksen ansiosta, soitettua särkypäivystykseen. Tiesin, että pelkään hammaslääkäreikäyntejä, mutta siinä vaiheessa kun puhelun jälkeen hyperventiloin ja olin saamassa paniikkikohtausta, kävi selväksi kuinka paljon oikeastaan pelkäsin. Minun täytyi lähteä kesken koulupäivän kotiin sanomatta kenellekään mitään, koska en kehdannut näyttää itkusta turvonnutta naamaani kenellekään. Ja hammaslääkäristä mainitseminen edes opettajalle olisi aiheuttanut sellaisen kyynelryöpyn, että oli pakko vain häipyä.

Itse hammaslääkärikäynti ei tietenkään ollut niin kamala kuin olin muistellut. Kamala se oli silti, ehkä yksi epämiellyttävimmistä tilanteista, jonka tiedän. Särkynyt hammas saatiin kuitenkin hoidettua ja pääsin kotiin. Mutta siitä alamäki vasta alkoi. Lääkärissä tehty toimenpide jätti ikävän jomotuksen koko leukaan ja kipu vain paheni kokoajan. Kourallinen särkylääkkeitäkään ei auttanut. Ainoa, mikä tuntui turruttavan kipua oli jäinen ruoka, etenkin jäätelö. Siksipä söinkin sitä, hyvällä omatunnolla. Kun lääkkeetkään eivät auta, jäätelö auttaa. Jäätelö piti minut selväjärkisenä, kun taas ilman sitä, kipu olisi saattanut viedä tajun. Ainakin siltä tuntui. En siis syönyt jäätelöä henkiseen särkyyn, vaan nimenomaan fyysiseen kipuun. Se ei ollut mitään lohturuokaa, joten en siitä jaksa potea syyllisyyttäkään. Ja hölmöähän itsensä syyllistäminen olisi, tässä tilanteessa etenkin.

Onneksi asiat ovat nyt paremmin ja hammastakaan ei särje enää niin valtavasti. Eilinen oli kuitenkin niin uuvuttava ja henkisesti raskas, että päätin jäädä kotiin vielä toipumaan täksi päiväksi. Onpahan ainakin aikaa pakkailla tavaroita muuttoa varten. Suunniteltu salikäynti jää nyt kyllä väliin, mutta täytyyhän sitä ihmisen muistaa levätäkin. Viikonloppu tulee kuitenkin olemaan melkoisen rankka muuttoineen ja tanssimisineen.