Näin vietin aikaani eilen.
Tää kipeily alkaa käydä aika tylsäksi. Näiden kolmen (telkkarin, puhelimen ja läppärin) ruudun tuijottaminen alkaa käydä tylsäksi. Tällä samalla sohvalla nököttäminen alkaa käydä tylsäksi. Vaikka olo on jo hitusen kohentunut, niin räkäpaperia kuluu tuhottoman paljon edelleen. Tuntuu kurjalta vain olla paikoillaan, kun paljon mielummin olisi salilla hikoilemassa. Mutta ei auta. Aamulla uskaltauduin käydä lähikaupassa 300 metrin päässä ja sekin reissu meinasi ottaa koville. Parempi siis vaan levätä, levätä ja levätä, kunnes sykkeet ei enää kohoa korkeuksiin pelkästä vessaan kävelemisestä, hah.
Mies oli ihana eilen, se siivosi koko kämpän (pyytämättä!), kävi kaupassa ja teki ruokaa. Itse vain nökötin sohvalla teemuki kädessä. Yksi juttu vain... Mokoma mieheke toi kaupasta suklaalevyn minulle, koska halusi piristää ja samalla vähän hyvittää siitä, että joutui tänä aamuna lähtemään itse reissuun. Voiko sellaisesta olla toiselle vihainen? Ja suklaa taitaakin olla ainoa mikä menee alas tällä hetkellä, teekin alkaa jo pursuta korvista ulos. Jos jostain voin olla vähän ylpeä, niin en tuhonnut levyä kerralla. Sitä on vieläkin jäljellä ihan mukavasti. Vuosi sitten olisin syönyt sen heti kerralla.
Täällä sitä siis nökötetään kahdestaan Leelo-kissan kanssa. Leelo vetää sikeitä jalkojeni päällä ja itse mietin, minkä leffan voisin katsoa illan päälle. Ehdotuksia? Oon avoin vähän kaikelle, paitsi kauhulle. Ehkä tilanne kaipaisi jotain kepeää ja romanttista. Jotain missä on onnellinen loppu.
