I was born to be a dancer!

Muistan ajan, jolloin vain salaa kadehdin ihmisiä, jotka jaksoivat lähteä lenkille useammin kuin kerran viikossa tai muuten vain liikkuivat paljon. Itsellähän saattoi mennä kuukausi ellei toinenkin ilman minkäänlaista liikuntasuoritusta. Liikkumiseni rajoittui välttämättömyyksiin. Kävelin koulupysäkille ja illalla takaisin. Koulussa aika toki kului suurimmaksi osaksi seisten, mutta silti. Koulun jälkeen ei puhettakaan, että liikahtaisin sohvalta tai jättäisin päiväuneni väliin. Ei, miten voisin? Inhosin kyllä itseäni, mielialani oli alakuloinen ja väsynyt. Saatoin minä joskus yrittää, kävin ehkä muutaman kilometrin kävelyllä tai poikkesin salille koulun jälkeen. Ja kävin minä syksyllä viikoittain aerobicissa ja zumbassa kansalaisopiston tunneilla. Sitten sekin lopahti ja tuli kevät enkä minä oikeastaan tehnyt mitään. Kunnes tuli toukokuu.

Nyt voin melkein sanoa olevani yksi niistä ihmisistä, joita kadehdin aiemmin. Liikunnasta on tullut niin tärkeä osa elämää, etten halua enää olla ilman. Tiedän kyllä, miten helppoa on vaipua takaisin liikkumattomuuteen, mutta tällä kertaa en aio antaa käydä niin. Huomaan selvän eron itsessäni kun niin tapahtuu. Kun liikun säännöllisesti ja paljon, olen paljon energisempi, voimakkaampi ja iloisempi. Ilman liikuntaa muutun tämän iloisemman itseni haamuksi. Mikään ei tunnu miltään, värit haalenee. Väsyttää, vituttaa ja masentaa jatkuvasti. Miksi ihmeessä haluaisin palata siihen takaisin?

Tänään heräsin jo puoli seitsemältä kun parempi puoliskoni lähti töihin, enkä taaskaan saanut unta, vaikka olin aikonut nukkua pitkään. Hetken koneella istuskeltuani, päätin viettää hetken ystäväni vastusnauhan parissa. Puolisen tuntia siinä vierähti, jumppaillessa. Suihkun kautta kävelin kaupungille viemään kirpparille lisää tavaraa ja hieman siistimaan vuokraamamme pöytää. Kävelystä kaupungille ja takaisin kertyi reilu nelisen kilometriä. Kotonakaan en malttanut pysyä paikallani vaan tanssahtelin 35 minuuttia. Vaikka pidän kävelystä ja jumppailustakin, minun on pakko saada välillä riehua kunnolla, hikoilla itseni läkähdyksiin. Vasta silloin tunnen oikeasti tehneeni jotain.

     Tänään oon siis liikkunut suunnilleen tunnin ja 45 minuutin verran. Päivä on muutenkin ollut ihan erinomainen. Kirpparilla varmistui, että oon tienannut jo tähän mennessä ihan mukavasti. Kävelykadulla törmäsin Amnestyn feissariin ja tämä sai minut ylipuhuttua lahjoittajaksi. Pistäydyin Punnitse & Säästä -putiikissa ostamassa muutaman levyn raakasuklaata, jota Pampula blogissaan suositteli. Mun olo on maailmaa syleilevä! Suklaalevyistä molemmista maistoin palaset, mutta loput säästän johonkin muuhun tilanteeseen. Pahan päivän varalle, kenties.

(kuvat: weheartit.com)

Pampulan blogista varastin myös toisen hyvän idean. Hän kertoi jokunen päivä sitten ostaneensa hyvän tuoksuista suihkusaippuaa, jota saa käyttää ainoastaan treenaamisen jälkeen, vähän niinkuin palkintona. Tästä intoutuneena hain itsekin muutama päivä sitten Body Shopista mangon tuoksuista suihkusaippuaa, joka tulee olemaan oma palkintoni jokaisen treenin jälkeen.

Tökkii, tökkii.

Tän päivän suunniteltu tanssitunti jäi väliin, kun vatsa heittäytyi hankalaksi. Oikeastaan se on temppuillut keskiviikosta asti enkä ymmärrä minkä takia. Puuttuuko mun ruokavaliosta jotain vai onko siinä jotain liikaa? Oonko saanut jostain jonkin lievän vatsataudin? Tää näkyy jo yleisessä voinnissa ja tanssiminenkin on tuntunut olevan nihkeämpää ja hieman raskaampaa kuin aiemmin. Senpä takia päätin pyhittää tän päivän lepäämiseen, tosin nyt illalla oli pakko vähän purkaa turhautumista 20 minuutin kuminauhajumpalla. Vaikka oon keskiviikon jälkeen syönyt terveellisesti ja pysynyt hyvin (vähän allekin) päivittäisessä kaloritavoitteessani, niin silti paino näyttää vaan nousevan. Siksi oonkin tänään kävellyt ympäri kämppää vuoroin mahaani pidellen ja vuoroin hiuksia repien. Helkkari. Oon vaan niin malttamaton! Täytyy vain hyväksyä, että vastoinkäymisiä tulee ja kaikki ei aina suju kun tanssi. Ei edes tanssi. Mutta kunhan jatkan samaan malliin, taistelen tavoitteideni puolesta entistä kovemmin, niin vielä jonain päivänä saavutan ne.

Laskin itselleni uuden kaloritavoitteen päivälle, sillä nykyään mun peruspäivät on suhteellisen kevyitä, kun ennen (koulupäivinä) ne oli kohtuullisen kuluttavia, seisomista suurimman osan päivästä. Ja koska painoakin oli pudonnut ihan kohtalaisesti lähtötilanteesta, niin MyFitnessPal itse ehdotti uuden tavoitteen laskemista. Ennen se oli siis 1520 kcal päivässä ja nykyään 1270 kcal, edelleen tavoitteena pudottaa painoa noin kilon viikossa.

Mietiskelin tuossa jogurttihedelmien terveellisyyttä ja no, epäterveellisyyttä. En varsinaisiin ravintoarvoihin oo tutustunut, mutta kun tutustuin muutamiin jogurttipäällysteiden resepteihin, niin nehän on suurimmaksi osaksi pelkkää sokeria. Toki niissä hedelmissä on kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta kumoaako jogurttipäällyste kuivattujen hedelmien terveysvaikutukset?

     Päätinpä siis tehdä muutaman hassun kokeilun pelkällä jogurtilla, mansikoilla ja banaaneilla. Laitoin tavallisiin muffinivuokiin muutaman mansikan ja kaadoin päälle pari ruokalusikallista jogurttia. Vuoat laitoin pakastimeen kylmenemään. Toinen kokeilu koostui pilkotuista banaaneista, jotka myös heitin pakkaseen jäätymään. Nyt vaan jään jännäämään saanko näistä uuden terveellisen naposteltavan. Mulla ei oo aavistustakaan miten tää mun kokeilu päättyy, mut toivon, että hyvin. Jos ei muuta, niin jäädytettyä banaania ainakin voi käyttää smoothieissa. Ja onpahan ainakin viilentäviä naposteltavia näin kuumaan kesäaikaan, ei tarvitse jäätelöön sortua!

easy like sunday morning

Hyvää huomenta maailma. Rakastan tällaisia aamuja, kun ei ole kiire minnekään, voi vain nuokkua peittoon kääriytyneenä olkkarin sohvalla ja mietiskellä asioita. Kissa nukkuu jalkojen päällä ja tee jäähtyy mukissa, kun unohtaa juoda sen.

Eilen rykäisin aamun käyntiin vähän vauhdikkaammin ja loistavaa oli sekin - pidin itselleni tanssitunnin. Oon niin persaukinen, ettei ole varaa ostaa kalliita salikortteja tai käydä ohjatuilla tunneilla, vaikka niistä pitäisinkin kovasti. Siksipä oon tehnyt Spotifyyn useita hieman toisistaan poikkeavia listoja, joissa on jokaisessa noin tunnin verran mun lemppari tanssimusaa. Tanssiminen on aina ollut se kaikista mieluisin liikuntamuoto mulle. Juokseminen taas on varmastikin ollut se vastenmielisin, silloinkin kun kunto oli vielä ihan kohtalainen ja painoakaan ei ollut liikaa rasittamassa niveliä. Tanssiessa pystyy uppoutumaan täysin musiikin omaan maailmaan ja antaa sen viedä - ja aina tunnin jälkeen havahdun siihen, että oon ihan umpimärkä hiestä. Oon aina ihmetellyt ryhmäliikuntatunneilla, miten oon miltei ainoa, joka näyttää tehneensä jotain. Muilla saattaa olla ehkä yksi hikikarpalo otsalla, kun mä taas näytän siltä kuin olisin tullut suihkusta. Jos mut puristais sillä hetkellä kasaan kuin sienen, sais varmaan sangollisen hikeä. Oon aina miettinyt mistä tää johtuu, tästä ylipainostako? Tuntuu vaikealta uskoa pelkästään siihen, koska vielä normaalipainoisenakin olin ihan samanlainen. Jos joku osaa yhtään valaista asiaa, niin kuuntelisin mielelläni.

         Olisi ihana aloittaa jokainen aamu liikkumalla. Kouluaamuisin se tuntuu kuitenkin mahdottomalta, sillä mulle tuottaa vaikeuksia herätä ajoissa pelkästään kouluunkin. Ja usein mulle tulee niin kiire, että aamiaiseksi nappaan vain banaanin, jonka syön sitten koulubussissa. Onneksi kesäloma alkaa muutaman päivän päästä ja koska oon auttamattomasti työtön, voin keskittyä täysillä tähän projektiin ja vaikkapa sitten aloittaa jokaisen päivänä tanssimalla. Tanssiminen ei ole toki ainoa, mitä harrastan. Jos energiaa ei riitä ihan täyteen tanssituntiin, niin pyrin sentään hieman jumppailemaan äidiltä saamani kuminauhan kanssa. Usein teen niinkin, että tanssin 30 minuuttia ja toiset puoli tuntia kulutan kuminauhajumpan ja venytyksien parissa. Liikuntaa pyrin harrastamaan vähintään neljänä päivänä viikossa, aina noin tunnin ajan. Mielellään, jos energiaa riittää, niin enemmänkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin mun ruokavalio on aina ollut ihan suhteellisen ok. Oon aina syönyt lautasmallin mukaan, paljon salaatteja, jne. Ongelmana on ollut napostelu, huonot välipalat (einesruuat, yhhyh), sokerimehut ja limukat. Niiden karsimisen lisäksi oon toki yrittänyt alkaa tarkkailemaan myös kokonaiskuvaa. Oon vakuuttunut, että light-tuotteet on pahasta, joten pyrin välttelemään niitäkin. Luotan siihen, että hyvistä raaka-aineista saa valmistettua hyvää ja terveellistä ruokaa, yksinkertaisesti. Tervettä maalaisjärkeä saa käyttää. Ja oon lisäksi opetellut syömään ja ajattelemaan niin, että ruoka on vain kehon polttoainetta. Siitä saa ja pitää nauttia, mutta täytyy myös tietää milloin on tarpeeksi. Olin ennen auttamattomasti tunnesyöppö, mutta onneksi oon onnistunut selättämään senkin.

Mun ruokavalio tiivistettynä: Oon lihansyöjä enkä koskaan muuksi muutu. Syön aika harvoin leipää, ja silloinkin ruisleipää tai täysjyväsämpylöitä. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, tuoreina ja kuivattuina. Ruuan lisukkeena käytän kyllä edelleen perunaa, riisiä ja pastaa, mutta pastan on oltava täysjyvää ja määriä olen pyrkinyt pienentämään ja lisäämään entisestään sitä salaattia. Tykkään kokkaamisesta, mutta en ole kovin innokas kokeilemaan uusia, monimutkaisia reseptejä, siksi usein tyydynkin tuttuihin ja turvallisiin kotiruokiin. Yritän kuitenkin tehdä niistäkin mahdollisimman terveellisiä. Mehun ja limsan oon korvannut vedellä. Välillä saatan hullutella ja ostaa Frissin maustettuja, vähäkalorisia vesiä. En hirveän tarkkaan ole perehtynyt superfoodeihin tai ravintoarvoihin tai kuinka monta grammaa tulisi päivässä syödä hiilareita, proteiinia ja rasvaa, mutta sen mitä tiedän, sitä sovellan. Perus maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle. Ja otan kokoajan lisää selvää. Olen aika tyytyväinen tähän nykytilanteeseen ja olen ylpeä itsestäni. Tämä näyttää toimivan. Kohtuus on kaikki kaikessa ja sillä mennään. (Ei siis pelkoa, että kuvittelisin voivani syödä tuon 1500 kcal päivätavoitteeni täyteen pelkästään karkilla ja pärjääväni sillä lopun päivän, ei-ei. Sen verran tajuan kyllä, se ei ole tervettä.)

Nyt lähden kokkailemaan itselleni, öh, melko myöhäistä aamupalaa. Raikas hedelmäsmoothie voisi olla hyvä juttu tähän "aamuun", hah. No, ehkä sunnuntaina sallitaan pienoinen laiskottelu ja pitkään vanuminen. :)