Laiskottelua, liikkumista ja treenikenkiä.

Tämä päivä on kulunut laiskotellessa, mainitsemastani krapulasta toetessa ja Gleen ekaa tuotantokautta katsellessa. Glee saa minut virittäytymään onnellisesti tunnelmaan, sillä viime viikolla varmistui mitä teen seuraavat kuusi viikkoa: Teatteria. Oon niin innoissani tästä, että voisin itkeä. Toivon todella, että seuraavista kuudesta viikosta tulee todella antoisat.

Lauantai on ensimmäinen päivä tällä viikolla, jolloin en oo tehnyt yhtään mitään liikunnallista. En oo käynyt edes ulkona, vaan oon rehellisesti mähöttänyt sisällä enemmän ja vähemmän apaattisissa tunnelmissa. Välillä on mukava pitää päiviä, jolloin ei tee mitään, mutta on myönnettävä, että mua kyllästyttää jo nyt! Parhaimpia on päivät, jolloin on sen verran tekemistä, että pystyy pitämään itsensä liikkeellä, mutta ei liian kiireisenä. Omalla kohdalla olen huomannut sen, että jos minulla ei ole tekemistä, niin pian ajaudun vellomaan huonoissa ajatuksissa ja päivä on väistämättä pilalla. Niin kävi tänäänkin, eikä juopottelusta aiheutunut turvotus auta yhtään asiaa.

Mutta tällä viikolla on tosiaan tullut liikuttua ihan mukavasti:

Maanantai: BodyJam 1h, BodyBalance 1h

Tiistai: 1,5h kävelyä

Keskiviikko: StreetJazz 1h, BodyBalance 1h

Torstai: 30min kävelyä

Perjantai: 30min kävelyä

...ja huomenna eli tänään eli sunnuntaina menen mahdollisesti Zumbaamaan. Oon ihan tyytyväinen tulokseen, vaikka Zumba jäisikin välistä, mutta eihän lisätreeni koskaan pahitteeksi olisi.

Ostin muuten aiemmin syksyllä uudet treenikengät Top-Sportin alesta. Valitettavasti nämä kengät eivät ole jostain syystä sopineet jaloilleni, vaan aina kun olen niitä yrittänyt käyttää, niin jokin oikean jalkapohjan lihaksista on kipeytynyt niin, ettei kengät jalassa ole oikein voinut jatkaa. En oo tainnut kertaakaan selvitä niistä ryhmäliikuntatunneista läpi ilman, että olisin joutunut riisumaan nämä kengät pois. Oon alkanut haaveilla joistakin minulle sopivimmista, mahdollisimman kevyistä kengistä, jotka ehkä muistuttavat enemmän jotain tossuja, kuin varsinaisia kenkiä. Kevyet ovat toki nuo Reebokin popotkin, mutta jostain syystä ne eivät toimi minun jaloilleni. Luulenkin, että vika ei ole ollenkaan kengissä, vaan minun jalkoissani. Tykkään muutenkin tanssia lähes avojaloin, koska en pidä hiostavista ja painavista kengistä. Osaisiko joku lukijoistani suositella minulle joitakin kenkiä, jotka ovat suunnilleen kuvailemani kaltaiset? Todella kevyet, lähes tossu-/sukkamaiset?

Ja olisiko joku kiinnostunut ostamaan nuo Reebok-kenkäni pois? Ne ovat kokoa 40,5 ja käyttökerrat on laskettavissa kahden käden sormilla. Alunperin ne ovat maksaneet n. 65 euroa Top-Sportissa ja itse ostin ne -70% alennuksesta. Itse niistä pyytäisin 12 euroa + postituskulut (ja jos Jyväskylän seudulla liikutaan, niin nouto/keskustan alueelle tuominen onnistuu myös.). Täältä löytyy kuvaa ja jotain tietoa kengistä. Kysy jos kiinnostuit! 

Materiaonnea, osa III

Mun ei oo selkeesti enää turvallista eksyä Topsportiin, sillä en oo kovinkaan montaa kertaa kävellyt ulos sieltä ostamatta jotain. Tätä menoa oon pian köyhä! (...ihan kuin en olisi jo...)

Nämä treenikengät olivat -70% alennuksessa ja lähtivät mukaan 19,70 eurolla, joten eivät siis olleet hinnalla pilatut. Topsportissa on vielä kenkäaleja jäljellä, joten suosittelen käymään viimeistään nyt tsekkaamassa valikoimat mikäli puuttuu jotain olennaisen tärkeää, kuten itselläni nuo treenikengät. Tällä hetkellä liikuntavälineiden Pakko saada -listani näyttääkin melko tyhjältä. Tärkeimmät jutut löytyy jo! Kunhan nyt se sykemittari vielä saapuisi... Sekin on onneksi jo tilauksessa, syntymäpäivälahjana mieheltäni.

Lähdin alunperin kaupungille etsimään vain mustaa knallia tulevia naamiaisia varten. Knalli löytyikin melko nopeasti, muodissa kun tuntuvat olevan nykyään, joten kierreltiin ystäväni kanssa hieman muissakin kaupoissa ajankuluksemme. Muuta minun ei pitänyt edes ostaa, mutta kun Topsportissa huomasin nämä kengät ja näiden hinnan, niin en vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.

     Kaupungilla pyörähtäminen aiheutti hirvittävän shoppailukuumeen. Haluaisin ostaa uusia vaatteita vanhojen ja isojen tilalle. Toisaalta, siinä ei ole mitään järkeä vielä, koska aion edelleen kutistua tästä melkoisesti ja nämä uudet vaatteet luultavasti kävisivät isoiksi jo puolessa vuodessa. Olisi silti ihana uudistaa hitusen vaatekaappia.

Pyörähdettiin myös kävelykadun varrella olevassa Punnitse & Säästä -liikkeessä, josta minun ei myöskään pitänyt ostaa mitään tällä kertaa. Väärässähän sitä oltiin jälleen kerran. Kiinnostukseni herätti Flapjack -nimiset kaurapatukat, joita oli lopulta ostettava testiin. Patukat sopivat hyvin välipalaksi ja koonsa puolesta riittävät useammallekin kerralle. Ostin kolmea eri makua, jogurttipäällysteistä, kinuskin makuista herkuttelua varten ja jogurtti-mansikkaa. Maistaa en ole vielä ehtinyt, mutta myyjä kyllä kehui näitä tuotteita. Se jää nähtäväksi!

--

Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?

- Ultimaattinen tavoitepaino on näin alkuun 65 kiloa. Silloin voisin olla ihan tyytyväinen. Toisaalta luvut on vain lukuja, vaatekoko tai ulkonäkö muuten itsessään merkkaa enemmän. Voihan olla, että jo 70 kilossa tunnen itseni ihan hyväksi. Eihän sitä tiiä! Toi 65 kiloa on kuitenkin vain sellainen suuntaa antava luku. Jos vuoden päästä olisin vaikka edes 20 kiloa lähempänä tavoitettani, niin olisin tyytyväinen.

Materiaonnea, osa II

Olen niin innoissani tulevasta kuntosalijäsenyydestä, etten malta pysyä housuissani. Tutkin Killerin ryhmäliikuntakalenteria ja suunnittelen valmiiksi, millä tunneilla aion käydä. Mua kiinnostaa ainakin zumba, bodyjam, danzation, tanssiteema, pilates, syvävenyttely, bodybalance ja killerisyke. Muihinkin käyn kyllä tutustumassa, ehdottomasti. Onneksi on niin paljon vaihtoehtoja, että jos yhteen hetkellisesti kyllästyy, niin löytyy kyllä varmasti jotain muuta kiinnostavaa. Pelottavasti näyttää nyt vähän siltä, että tuun viettämään suurimman osan vapaa-ajastani Killerillä lokakuun alusta lähtien...

Siksi pitikin käydä hankkimassa asianmukaisia varustuksia. Mulla ei oo ollut oikein kunnollista treenikassia, vaan oon kuljettanut pyyhettä ja vaatteitani pienessä kangaskassissa. Tänään eksyin topsportin sivustolle ja tietenkin mun oli samantien lähdettävä kahlaamaan kyseistä kauppaa läpi alennuksien toivossa. Treenikassivalikoima oli harmillisen pieni ja tummasävytteinen, mutta löysin silti tällaisen aarteen tylsien, mustien treenikassien joukosta:

 

...Aiai, miten voikaan yksi treenikassi olla niin söpö? Tykkään kyllä kovasti. Tämä oli vielä -30% alennuksessa. Hintaa kyllä jäi vielä vajaa kolmisenkymppiä, joten hieman jouduin ylipuhumaan itseäni ostamaan tämän. Tää on nyt sitten mun virallinen syntymäpäivälahja itselleni. Makes sense, right? Kyllähän itseään täytyy lahjoa välillä. Juomapullostakin oli pulaa, joten nappasin kassan vierestä mukaan sellaisen melko peruspullon, joka oli väriltään vihreä, ihana sekin. Oon niin materiahuumassa tällä hetkellä!

Oon huomannut, että tän elämäntapamuutoksen myötä mun tyyli on muuttunut sporttisemmaksi ja värikkäämmäksi. Aiemmin kun suosin enemmän mustia vaatteita, niin nyt mua melkein ahdistaa pukeutua pelkkään mustaan. Oon saanut itseeni taas väriä. Ja vauhtia!

      Arvontaankin ehtii vielä osallistua! Tarvitaan enää kolme lukijaa ja voin arpoa voittajan. Eli mikäli et ole vielä osallistunut niin nytnyt nopeasti mukaan! (Tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille!)

++

Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
- Kyllä. Ainahan niitä jostain tulee, aina joku jossain katsoo vinoon. Oon onneksi säästynyt ihan hirveiltä huomautteluilta, vaikka mitään kivojahan ne ei koskaan ole. Joskus ehkä vuosi sitten kun olin aiemman asuntomme pihalla kävelemässä väsyneenä kotiin, niin vastaan tuli pari pikkupoikaa, jotka huutelivat minulle, että: "OOKKO VÄHÄN LÄSKI!" En aluksi väsymykseltäni tajunnut, että ne pikkumulkerot edes puhuivat minulle, mutta siinä vaiheessa kun takaani kuuluu entistä kovempaa tuo samainen lause, niin tajusin mistä oli kyse. Joo, olen? Mitä se teitä liikuttaa? Ärhrh, typerykset.

Easy like sunday morning.

Mä ehkä rakastan Topsportin alennusmyyntejä. Aiemminhan löysin Topsportista hupparin ja Converset edulliseen hintaan, ja tällä kertaa mukaan lähti ihana, vihreä ulkoilutakki reilulla parillakympillä. Jos joku ei ole vielä näihin alennusmyynteihin eksynyt, niin suosittelen, että meette pian, ennenkuin ne ovat ohi! Lähes joka kerta kun oon Topsportiin viimeaikoina eksynyt, oon kantanut sieltä mukanani tavaraa kotiin (tai ainakin harkinnut sitä vakavasti.) Tän päivän ulkoilutakki-ostos oli ehdottoman hyödyllinen, koska sellaista kunnollista mulla ei olekaan ollut vuosiin. Takki oli hieman tiukahko lantion ja perseen kohdilta, mutta sepä ei haittaa, koska aikeenani on kuitenkin pienentyä tästä melkoisesti!

   Kummallista kuinka koko viikon on tuntunut, etten liiku tarpeeksi, mutta silti oon tällä viikolla HeiaHeian mukaan liikkunut enemmän kuin minään viikkona näiden kolmen kuukauden aikana. Varsinkin alkuviikosta meinasi olla niin vaikea saada itseään ylös sohvalta ja liikkeelle. Siitä se kuitenkin kai lähtee, kun saa aloitetuksi. Oon tällä viikolla tanssinut neljänä päivänä aina tunnin kerrallaan, yhtenä päivänä jumpannut puoli tuntia ja kolmena päivänä hyötyliikkunut eli kävellyt ympäri kaupunkia autoilun sijaan. Kaksi lepopäivää. Tästä kertyi yhteensä 9 tuntia liikuntaa tälle viikolle. Ja se on ihan mukavasti minulle, joka ennen tuskin liikkui edes yhdeksää tuntia kuukaudessa tai kahdessakaan. Järjetöntä. Ei ihme, että sitä oli niin maassa jatkuvasti. 

(kuvat weheartit.com)

Kysymys lukijoille: Mikä motivoi teitä urakassanne? 

Materiaonnea ja kuuriturhautumista.

En oo ennen liiemmin välittänyt urheilu(vaate)liikkeistä tai urheiluvaatteistakaan sen puoleen. Jos oon joskus moiseen liikkeeseen eksynyt, oon tuntenut oloni varsin kömpelöksi ja epämukavaksi, enkä ole siellä muutamaa minuuttia kauempaa viihtynyt. Mutta nyt, kun rakkauteni urheiluun on roihahtanut ilmiliekkeihin, löydän itseni yhä useammin haaveilemasta ja hypistelemästä ihania jumppahousuja, sporttisia takkeja, urheilutoppeja... Eikä kyse ole pelkästään vaatteista, mun on aina käytävä tsekkaamassa myös onko urheiluvälineosastolla mitään jännää. Tänään eksyin Topshopin alennuksiin ja löysin ihanan, vihreän hupparin, jonka voin pukea syksymmällä lenkeille kun ilmat alkaa viilenemään. Joitain ulkoilutakkejakin katselin, mutta en sitten jostain syystä raaskinutkaan edes kokeilla. Toinen löytö oli mustat converset, puoleen hintaan! Oon tennarityttö henkeen ja vereen, mutta oon aina tyytynyt vain kopioihin ja halpaversioihin, jotka hajoavat yhden kuukauden käytön jälkeen. En ole ikinä raaskinut ostaa aitoja converseja, mutta tällä kertaa en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Oi, miten onnelliseksi materia pienen ihmisen tekeekään!


Puhdistuskuuri, päivä kolme.

Kaduttaa, että päätin lähteä tähän "otanpa kuvan itsestäni joka helv*tin päivä koko kuurin ajan" -juttuun. Otin tänään itsestäni varmaan 200 kuvaa, joista ainutkaan ei ollut julkaisukelpoinen. Ei edes tuo valitsemani, mutta ku. Ei voi enää perua, joten pakko oli jokin valita. Katsokaa siis kun mää muutun vaan päivä päivältä rumemmaksi. (Anteeksi.)

Jos mahdollista, mulla on ollut turvonneempi olo kuin aloittaessa. Alan
 epäillä litkun toimivuutta. En tiedä oliko hyvä ajankohta aloittaa kuuri näiden helteiden aikana, mutta luulisi sillä kai silti olevan jonkinlaista vaikutusta, oli ilma millainen tahansa. En tiiä. Vähän tuntuu, että hukkaan menivät nekin 16 euroa. Mutta, neljä päivää vielä jäljellä. En tyrmää kuuria täysin ennen kuin se on ohi. We'll see.

Päivä 3: Paskan möivät.

Livin' in a material world.

Tänään oon haaveillut materiasta. Oon kerännyt tarvelistalle muutamia asioita, jotka ehdottomasti tarvitsen, jotta saisin kaiken irti tästä terveellisemmästä elämästä.

1. Sykemittari.

Oon selaillut koko illan intternaattia ja yrittänyt etsiä suhteellisen edullista, mutta laadukasta sykemittaria. Koska kaikki laatumittarit maksaa maltaita, joudun todennäköisesti kaivamaan jostain laatikon pohjalta vanhan Lidlistä ostetun sykemittarin, jota en ole kovinkaan innokkaasti tainnut käyttää, kerta se jossakin laatikon pohjalla on. Eräs ystäväni suositteli Beurer PM25 -merkkistä sykemittaria, joka on melko edullinen (verkkokaupassa tällä hetkellä 45,90 euroa) ja hyvä vaihtoehto tutuimmille brändeille. Cyberphoton sivuilla kerrotaan näin: "Runners World (03/08) on valinnut PM25-sykemittarin testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella." No, edullisuudestaan huolimatta mulla ei tällä hetkellä oo varaa sijoittaa oikeastaan mihinkään, joten ehkä koetan pärjätä ilman (tai sillä Lidlin mittarila) ja siirrän hankinnan myöhemmäksi. Ehkä täytyy vihjailla äidille tai M:lle mitä voisin haluta syntymäpäivälahjaksi sitten syyskuussa... Hah. Missähän se Lidlin mittari muuten on, mulla ei oo aavistustakaan...

2. Lenkkarit.

Oon yllättäen alkanut nauttia kävelemisestä. Lenkkejä toki olisi mukavampi tehdä kunnon kengillä, ei noilla tennareilla, jotka suunnilleen jo hajoavat jalkoihin. Ja vaikka niin uhosin inhoavani juoksua, voisin kuvitella kokeilevani hölkkäämistä ehkä mahdollisesti joskus kunhan kunto on kohonnut ja painoa pudonnut sen verran ettei nivelet ja polvet kuole yritykseen. Tänään yllätin itseni miettimästä, miten mahtavaa olisi jos jaksaisi juosta ilman että jalat hajoaisi tai itse läkähtyisi hengiltä muutaman ekan juoksuaskeleen jälkeen.

3. Keittiövaaka.

Kalorien laskeminen helpottuisi ja tarkentuisi huimasti keittiövaa'an avulla. Tää on ihan MUST. Ja mielellään pian, kiitos.

4. Blender

...tai edes se sauvasekoitin. Lyhyesti: Smoothiet, elämäni rakkaus.

Sitten en tietenkään pahastuisi jos vaatekaappini täyttyisi ihanista treenivaatteista. Lisäksi voisin mielelläni antaa kodin myös mm. jumppapallolle, tasapainolaudalle ja muille kotijumppaamista edistäville laitteille. Nyt vain sitä lottovoittoa odotellessa.

Haaveilu on mukavaa. Oon näiden lisäksi selaillut nettivaatekauppoja ja miettinyt kuinka monipuolinen vaatekaapistani tulee vielä joskus. Nykyään multa löytyy vain yhdet farkut, sillä pukeudun mielummin mekkoihin. Mekot on helppoja, maha ja paksut jalat jää piiloon. Yksi kurjimmista asioista tässä ylipainossa on tämä itsensä piilottelu. Helteistä ei voi nauttia, kun pitää kääriytyä telttaan peittääkseen rumat, lihavat kätensä, muusta vartalosta puhumattakaan. Turhamaisuudestakaan ei voi nauttia kun ei ole mitään mistä nauttia. Useimmiten peilistä irvistävä mörkö ei hirveästi houkuttele lähtemään alennusmyynteihin ostamaan uusia vaatteita, koska ensinnäkin, ne vaatteet eivät mahdu päälle. Shoppailusta on tullut pakkopullaa. Kun jokin vaatekappale kuluu puhki, haetaan uusi. Jos joskus erehdynkään lähtemään spontaanille shoppailureissulle, palaan sieltä yleensä vain masentuneena ja itsetunto nollilla. Miksi olin edes kuvitellut, että mistään löytyisi mitään minulle sopivaa? Ja miksi hitossa näiden trendikauppojen isojen tyttöjen vaatemallistot on niin hemmetin rumia useimmiten? Kirppareilla kiertelystäkin on mennyt into kun tämän kokoiselle ihmiselle sieltä on vaikea mitään löytää.

      Tässä yksi syy, miksi haluan pudottaa painoa. Haluan toteuttaa naisellista turhamaisuuttani ja pukeutua muihinkin kuin vain säkkeihin. Haluan katsoa peiliin ja olla tyytyväinen näkemääni. Haluan viihtyä omassa vartalossani, siinä kaikki.