Laiskottelua, liikkumista ja treenikenkiä.

Tämä päivä on kulunut laiskotellessa, mainitsemastani krapulasta toetessa ja Gleen ekaa tuotantokautta katsellessa. Glee saa minut virittäytymään onnellisesti tunnelmaan, sillä viime viikolla varmistui mitä teen seuraavat kuusi viikkoa: Teatteria. Oon niin innoissani tästä, että voisin itkeä. Toivon todella, että seuraavista kuudesta viikosta tulee todella antoisat.

Lauantai on ensimmäinen päivä tällä viikolla, jolloin en oo tehnyt yhtään mitään liikunnallista. En oo käynyt edes ulkona, vaan oon rehellisesti mähöttänyt sisällä enemmän ja vähemmän apaattisissa tunnelmissa. Välillä on mukava pitää päiviä, jolloin ei tee mitään, mutta on myönnettävä, että mua kyllästyttää jo nyt! Parhaimpia on päivät, jolloin on sen verran tekemistä, että pystyy pitämään itsensä liikkeellä, mutta ei liian kiireisenä. Omalla kohdalla olen huomannut sen, että jos minulla ei ole tekemistä, niin pian ajaudun vellomaan huonoissa ajatuksissa ja päivä on väistämättä pilalla. Niin kävi tänäänkin, eikä juopottelusta aiheutunut turvotus auta yhtään asiaa.

Mutta tällä viikolla on tosiaan tullut liikuttua ihan mukavasti:

Maanantai: BodyJam 1h, BodyBalance 1h

Tiistai: 1,5h kävelyä

Keskiviikko: StreetJazz 1h, BodyBalance 1h

Torstai: 30min kävelyä

Perjantai: 30min kävelyä

...ja huomenna eli tänään eli sunnuntaina menen mahdollisesti Zumbaamaan. Oon ihan tyytyväinen tulokseen, vaikka Zumba jäisikin välistä, mutta eihän lisätreeni koskaan pahitteeksi olisi.

Ostin muuten aiemmin syksyllä uudet treenikengät Top-Sportin alesta. Valitettavasti nämä kengät eivät ole jostain syystä sopineet jaloilleni, vaan aina kun olen niitä yrittänyt käyttää, niin jokin oikean jalkapohjan lihaksista on kipeytynyt niin, ettei kengät jalassa ole oikein voinut jatkaa. En oo tainnut kertaakaan selvitä niistä ryhmäliikuntatunneista läpi ilman, että olisin joutunut riisumaan nämä kengät pois. Oon alkanut haaveilla joistakin minulle sopivimmista, mahdollisimman kevyistä kengistä, jotka ehkä muistuttavat enemmän jotain tossuja, kuin varsinaisia kenkiä. Kevyet ovat toki nuo Reebokin popotkin, mutta jostain syystä ne eivät toimi minun jaloilleni. Luulenkin, että vika ei ole ollenkaan kengissä, vaan minun jalkoissani. Tykkään muutenkin tanssia lähes avojaloin, koska en pidä hiostavista ja painavista kengistä. Osaisiko joku lukijoistani suositella minulle joitakin kenkiä, jotka ovat suunnilleen kuvailemani kaltaiset? Todella kevyet, lähes tossu-/sukkamaiset?

Ja olisiko joku kiinnostunut ostamaan nuo Reebok-kenkäni pois? Ne ovat kokoa 40,5 ja käyttökerrat on laskettavissa kahden käden sormilla. Alunperin ne ovat maksaneet n. 65 euroa Top-Sportissa ja itse ostin ne -70% alennuksesta. Itse niistä pyytäisin 12 euroa + postituskulut (ja jos Jyväskylän seudulla liikutaan, niin nouto/keskustan alueelle tuominen onnistuu myös.). Täältä löytyy kuvaa ja jotain tietoa kengistä. Kysy jos kiinnostuit! 

those lazy hazy days

Koulu alkaa pikkuhiljaa vierähtää kunnolla käyntiin, vaikka paljon joudutaan odottelemaan vieläkin. Tänään olikin ehkä ensimmäinen päivä, että kotiin päästyäni vain lysähdin sohvalle väsyneenä. Mielessä kävi kyllä tanssitunti, mutta silmiä painoi sen verran, että päiväunet veivät voiton. Nyt kun olen uniltani herännyt ja katselen meidän muuttolaatikoiden täyttämää olohuonetta, minua alkaa yhtäkkiä jälleen laiskottaa. Pitäisikö tänne muka saada raivattua tilaa, että pystyn tanssimaan? Jos huomenna?

Saa nähdä saanko mitään aikaiseksi. Ehkä lähdenkin kävelylle, ehkä pidän välipäivän. Olen avoin kaikille vaihtoehdoille. Viime viikolla kuitenkin tuli liikuttua ihan mukavasti:

Ma: Tanssi, 1h.

Ti: Aamujumppa, 25 min, venyttely, 10 min. Kävely, 1h 10 min.

Ke: Kuntosali, 55 min. (+ tutustumisiltapäivän seuraleikit, mm. lipunryöstö ja polttopallo)

To: Kuntosali 35 min, crosstrainer 30 min, venyttely 10 min. Kävely 50 min, kirkkoveneellä soutua 45 min.

Pe: Kävely, 45 min.

La: Kävely, 1h.

Su: - lepopäivä.

Ja vaikka tällä hetkellä tuntuukin, ettei ole voimia lähteä edes kauppaan, en heitä toivoa romukoppaan. Loppuviikko menee varmasti paremmin, onhan niin käynyt ennenkin. Täytyy muistaa levätä. 

Vaikka tämä päivä on liikunnallisesti mennytkin hieman pieleen, täytyy silti kehaista. Perjantaina vaaka yllätti iloisesti. Enää kilon päässä sadasta. Uskon, että muuttoon mennessä (26.8.) päästään sataan ja kympitkin paukkuu. Vielä enemmän odotan sitä, että vaaka näyttää kaksinumeroista lukua! En halua asettaa tavoitteita, mutta ei luulisi olevan liian mahdotonta päästä satasen alapuolelle vaikkapa synttäreihini, 11.9. mennessä. Kovasti ainakin yritetään.

Ja jäämeren rannalta löytyy naurava turskan kallo.

Lapin reissusta palattu kiloa painavampana ja suhteellisen ehjin nahoin, jos ei huomioi kaikkia niitä tuhansia hyttysen puremia... Mutta matka oli hieno. Nukuttiin neljä yötä autossa, yksi yö vietettiin täällä kotonani ja yksi yö mökissä Kilpisjärvellä. Päätin jättää kaloreiden laskemisen matkan ajaksi ja muutenkin antaa itselleni hieman armoa. Oli ihan vapauttavaa viettää niin yksinkertaista elämää muutaman päivän. Päivisin ajeltiin pidemmälle pohjoiseen, pysähdyttiin katselemaan paikkoja, ehkä kiivettiin jonkun tunturin päälle. Illalla etsittiin paikka johon leiriytyä. Tehtiin nuotio, keitettiin pakissa vettä teetä varten, paistettiin pienellä paistinpannulla lettuja iltapalaksi. Valvottiin myöhään katsellen auringonlaskua ja lopulta kömmittiin Transitin takaosaan nukkumaan ohuen petauspatjan päälle. Aamulla tehtiin taas tulet ja juotiin aamukahvit (tai omassa tapauksessa aamuteet) ja ruisleipäisen aamupalan jälkeen jatkettiin taas matkaa. Toisinaan pysähdyttiin huoltoasemilla kahville ja pullalle, jotka nautittiin hyvällä omalla tunnolla. Yhden päivän vietimme Norjassa ihastellen jäämerellisiä maisemia, sinistä vettä, vihreitä laaksoja ja niiden reunoilla kohoavia vuoria. Joku joskus kehui Norjassa olevan hyviä leivonnaisia, mutta niitä ei päästy koskaan maistamaan. Ehkä ihan hyvä niin.

Eilen palattiin taas tänne lapsuuden maisemiini, Sallaan. Täällä ollaan vielä muutama päivä, kunnes palataan takaisin Keski-Suomeen sunnuntaina. Täällä on tarkoitus rentoutua ja hyvin on siinä onnistuttukin. Tämä ilta vietettiin järvellä veneillen, aurinkoisesta ilmasta nauttien ja kalastellen. Illan päätteeksi pulahdin vielä uimaan. 

Lomareissu on ollut kyllä onnistunut, vaikka laihduttaminen onkin ollut katkolla. Myönnän, että olisin voinut syödä muutaman pullan vähemmän huoltoasemilla. Myönnän, että vielä Sallaan tullessa meinasi jäädä syöpöttely päälle. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja aloin taas laskea kaloreita. Ylihän sitä meinattiin taas mennä, mutta onneksi päivän aktiivisuus tasoitti lukua hieman. Eiköhän tää tästä nyt, kunhan taas rutiiniin pääsen. Roadtrip kului suurimmaksi osaksi autossa istuen, vaikka muutaman mäen nyppylän päälle kiivettiinkin. Yritän kuitenkin täällä kotona ollessa ottaa vahingon takaisin, uida ja kuntopyöräillä minkä kerkeän. Ja kunhan Jyväskylän kotiin pääsen, niin sitten alkaa taas niin ankara tanssiminen, ettei tosikaan! Oon iloinen huomatessani, että liikunnasta on tullut tärkeä osa elämää. Koen jo vieroitusoireita jos pariin päivään en saa tehtyä mitään. Mieli muuttuu sumuiseksi ja ahdistuneeksi ja minä muutun kärttyisäksi. Siksi on ihan kaikkien kannalta parempi, että saan päivittäisen liikunta-annokseni...

Vaikka ihan tyytyväinen en voi itseeni tällä kertaa painonpudotuksen kannalta olla, voin silti olla ylpeä, koska selätin erään pelkoni eilen. Palatessamme takaisin Sallaan, pysähdyimme Kemijärvellä erään mäen juureen. Kiipesimme ylös ja löysimme mäen päältä näköalatornin, joka oli ihan hemmetin korkea, ainakin minun näkökulmastani. M oli jo kiikkumassa sinne kun itse vasta sain näköalatornin näköpiiriini. Korkeuksista M huuteli minua kiipeämään seurakseen, joten jalat tutisten ja itku kurkussa kiipesin todella hitaasti tikkaita aina vain kerroksen ylemmäs. Täytyy myöntää, että näköalat olivat sen arvoiset, mutta kyllä mua vain pelotti. Oon pienestä pitäen hieman pelännyt korkeita paikkoja ja tikkaita, joten kiipeäminen ei ollut mikään helppo juttu, laskeutumisesta puhumattakaan. Kun lopulta sain jalkani takaisin maankamaralle, meinasin oksentaa ja purskahtaa itkuun, niin hämmentynyt ja onnellinen olin siitä, että olin edelleen hengissä. Hah. Mutta nyt oon taas entistäkin kovempi jätkä!

Who run the world? Girls!

Tiedättehän, naiset, sen turvonneen olon ja kipeän vatsan tiettynä aikana kuusta? Jep. Suunniteltu tanssitunti jäi pitämättä vatsan kiukutellessa. Muutenkin tänään on miltei kaikki mennyt pieleen. Itsehillintä on ollut tiukilla, kun mielessä on pyörinyt vain kaiken maailman herkut... Entinen minä olisikin varmasti marssinut kauppaan samantien ostamaan kanelikeksejä ja hakenut alakerran pitseriasta pizzan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tänään on erityisen paljon tehnyt mieli keksejä. Mutta ei hätää, pidin pääni ja söin pahimpaan naposteluhimoon muutaman kuivatun banaanilastun, ja kaupastakin lähti mukaan vain tämän päivän ruoka- ja salaattitarpeet.

Ei päivä toki täysin huono ole ollut. Ihana ystäväni kävi kylässä ja toi yllätyksekseni oman blenderinsä minulle hetkeksi lainaan! Kuinka mielettömän mahtavaa! Nautiskeltiinkin sitten hedelmäiset smoothiet, joihin tuli jäädytettyä mangoa, mansikkaa, banaania, hieman maitoa ja maustamatonta jogurttia. Oli niiiiin hyvää ja seurakin oli kertakaikkiaan ihan parasta. Kiitos tuhannesti J. ♥

Ja huomenna aloitan päiväni tanssitunnilla, lupaan sen.

Tavoitteita tälle viikolle:

x Juo enemmän vettä.

x Tanssi vähintään kolmena päivänä

x Kuminauhajumppaa ainakin kahtena päivänä.

x Venyttele joka päivä!

Ettei nää mun merkinnät mene aina ihan turhaksi löpinäksi, toivon, että esitätte mulle kysymyksiä tai aiheita, joista haluaisitte mun kirjoittavan. Mitä vain haluatte tietää.

Pikapäivitys

Terveisiä Sallasta. Täällä on ihan sairaan kuuma! En muista ees lapsuudessani olleen näin kuumia kelejä kesällä, varsinkaan näin aikaisessa vaiheessa. Mä kävin jopa uimassa (!!!) tänään, 9. päivä kesäkuuta. Kolme vuotta sitten mun lakkiaisten aikaan järvessä oli vielä jäät. Ja edellisellä viikolla isän oli pitäny hajotella lumikasoja, että sulaisivat nopeammin pois. Ja hyvä jos edes koivuissa oli pienet silmut. Nyt täällä on ihan kesä ja vesi oli melkein lämmintä! En voi uskoa tätä todeksi.

Ei tosiaan ole hirveästi tehnyt mieli istuskella lisää lämpöä hohkaavan koneen ääressä, kun nytkin, tuulettimen huutaessa vieressä, tuntuu tukahtuvan tähän. Siksi nopea päivitys ja lisää sitten myöhemmin. Helle vie aikalailla kaikki mehut, joten mieli ei oo tehnyt muuta kuin loikoilla aurinkotuolissa ja siemailla kylmää vettä, lueskella kirjaa. Kävin eilen kyllä kokeilemassa vanhoja rullaluistimia, mutta voitte varmaan kuvitella miten se luonnistui, kun viimeksi sitä harrastin ainakin 30 kiloa kevyempänä. Ja eihän ne suojavarusteetkaan enää niin hyvin mulle sopineet, eh... En kovin pitkää lenkkiä viitsinyt puutteellisilla varusteilla tehdä, joten palasin aika nopeasti takaisin. Tänään tosiaan kävin uimassa, mutta sekin oli sellaista epämääräistä räpiköintiä, jota tuskin hirveän liikunnalliseksi voi sanoa.

      Kuten uumoilinkin, kotona iski valtava laiskuus (syytän siitä myös hellettä) ja hirvittävä napostelun tarve. Käyn yhtenään availemassa kaappien ovia jos löytäisin sieltä jotain, mutta yritän jatkuvasti hillitä itseäni ja tähän asti voin olla ihan hyvillä mielin, sillä mitään huonoa retkahtamista ei ole tullut. Tänä aamuna sain kiljahdella riemusta käydessäni vaa'alla, sillä paino on palannut takaisin harhareissuiltaan 105 kiloon. Eli tän viikon pudotus oli +-0, mutta oon ihan iloinen silti, ettei se ainakaan ole enää noussut. Eilen nimittäin näytti illalla 107 kiloa, mikä hieman pisti masentamaan. Jännä kuitenkin miten paljon voi päivänkin aikana paino heilahdella. Mutta tästä ei ole suunta muuta kuin alaspäin, toivottavasti.

Nyt sammutan tän koneen hönkimästä tänne lisää kuumaa ilmaa, joten palaillaan taas myöhemmin!