Livin' in a material world.

Tänään oon haaveillut materiasta. Oon kerännyt tarvelistalle muutamia asioita, jotka ehdottomasti tarvitsen, jotta saisin kaiken irti tästä terveellisemmästä elämästä.

1. Sykemittari.

Oon selaillut koko illan intternaattia ja yrittänyt etsiä suhteellisen edullista, mutta laadukasta sykemittaria. Koska kaikki laatumittarit maksaa maltaita, joudun todennäköisesti kaivamaan jostain laatikon pohjalta vanhan Lidlistä ostetun sykemittarin, jota en ole kovinkaan innokkaasti tainnut käyttää, kerta se jossakin laatikon pohjalla on. Eräs ystäväni suositteli Beurer PM25 -merkkistä sykemittaria, joka on melko edullinen (verkkokaupassa tällä hetkellä 45,90 euroa) ja hyvä vaihtoehto tutuimmille brändeille. Cyberphoton sivuilla kerrotaan näin: "Runners World (03/08) on valinnut PM25-sykemittarin testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella." No, edullisuudestaan huolimatta mulla ei tällä hetkellä oo varaa sijoittaa oikeastaan mihinkään, joten ehkä koetan pärjätä ilman (tai sillä Lidlin mittarila) ja siirrän hankinnan myöhemmäksi. Ehkä täytyy vihjailla äidille tai M:lle mitä voisin haluta syntymäpäivälahjaksi sitten syyskuussa... Hah. Missähän se Lidlin mittari muuten on, mulla ei oo aavistustakaan...

2. Lenkkarit.

Oon yllättäen alkanut nauttia kävelemisestä. Lenkkejä toki olisi mukavampi tehdä kunnon kengillä, ei noilla tennareilla, jotka suunnilleen jo hajoavat jalkoihin. Ja vaikka niin uhosin inhoavani juoksua, voisin kuvitella kokeilevani hölkkäämistä ehkä mahdollisesti joskus kunhan kunto on kohonnut ja painoa pudonnut sen verran ettei nivelet ja polvet kuole yritykseen. Tänään yllätin itseni miettimästä, miten mahtavaa olisi jos jaksaisi juosta ilman että jalat hajoaisi tai itse läkähtyisi hengiltä muutaman ekan juoksuaskeleen jälkeen.

3. Keittiövaaka.

Kalorien laskeminen helpottuisi ja tarkentuisi huimasti keittiövaa'an avulla. Tää on ihan MUST. Ja mielellään pian, kiitos.

4. Blender

...tai edes se sauvasekoitin. Lyhyesti: Smoothiet, elämäni rakkaus.

Sitten en tietenkään pahastuisi jos vaatekaappini täyttyisi ihanista treenivaatteista. Lisäksi voisin mielelläni antaa kodin myös mm. jumppapallolle, tasapainolaudalle ja muille kotijumppaamista edistäville laitteille. Nyt vain sitä lottovoittoa odotellessa.

Haaveilu on mukavaa. Oon näiden lisäksi selaillut nettivaatekauppoja ja miettinyt kuinka monipuolinen vaatekaapistani tulee vielä joskus. Nykyään multa löytyy vain yhdet farkut, sillä pukeudun mielummin mekkoihin. Mekot on helppoja, maha ja paksut jalat jää piiloon. Yksi kurjimmista asioista tässä ylipainossa on tämä itsensä piilottelu. Helteistä ei voi nauttia, kun pitää kääriytyä telttaan peittääkseen rumat, lihavat kätensä, muusta vartalosta puhumattakaan. Turhamaisuudestakaan ei voi nauttia kun ei ole mitään mistä nauttia. Useimmiten peilistä irvistävä mörkö ei hirveästi houkuttele lähtemään alennusmyynteihin ostamaan uusia vaatteita, koska ensinnäkin, ne vaatteet eivät mahdu päälle. Shoppailusta on tullut pakkopullaa. Kun jokin vaatekappale kuluu puhki, haetaan uusi. Jos joskus erehdynkään lähtemään spontaanille shoppailureissulle, palaan sieltä yleensä vain masentuneena ja itsetunto nollilla. Miksi olin edes kuvitellut, että mistään löytyisi mitään minulle sopivaa? Ja miksi hitossa näiden trendikauppojen isojen tyttöjen vaatemallistot on niin hemmetin rumia useimmiten? Kirppareilla kiertelystäkin on mennyt into kun tämän kokoiselle ihmiselle sieltä on vaikea mitään löytää.

      Tässä yksi syy, miksi haluan pudottaa painoa. Haluan toteuttaa naisellista turhamaisuuttani ja pukeutua muihinkin kuin vain säkkeihin. Haluan katsoa peiliin ja olla tyytyväinen näkemääni. Haluan viihtyä omassa vartalossani, siinä kaikki.

Who run the world? Girls!

Tiedättehän, naiset, sen turvonneen olon ja kipeän vatsan tiettynä aikana kuusta? Jep. Suunniteltu tanssitunti jäi pitämättä vatsan kiukutellessa. Muutenkin tänään on miltei kaikki mennyt pieleen. Itsehillintä on ollut tiukilla, kun mielessä on pyörinyt vain kaiken maailman herkut... Entinen minä olisikin varmasti marssinut kauppaan samantien ostamaan kanelikeksejä ja hakenut alakerran pitseriasta pizzan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tänään on erityisen paljon tehnyt mieli keksejä. Mutta ei hätää, pidin pääni ja söin pahimpaan naposteluhimoon muutaman kuivatun banaanilastun, ja kaupastakin lähti mukaan vain tämän päivän ruoka- ja salaattitarpeet.

Ei päivä toki täysin huono ole ollut. Ihana ystäväni kävi kylässä ja toi yllätyksekseni oman blenderinsä minulle hetkeksi lainaan! Kuinka mielettömän mahtavaa! Nautiskeltiinkin sitten hedelmäiset smoothiet, joihin tuli jäädytettyä mangoa, mansikkaa, banaania, hieman maitoa ja maustamatonta jogurttia. Oli niiiiin hyvää ja seurakin oli kertakaikkiaan ihan parasta. Kiitos tuhannesti J. ♥

Ja huomenna aloitan päiväni tanssitunnilla, lupaan sen.

Tavoitteita tälle viikolle:

x Juo enemmän vettä.

x Tanssi vähintään kolmena päivänä

x Kuminauhajumppaa ainakin kahtena päivänä.

x Venyttele joka päivä!

Ettei nää mun merkinnät mene aina ihan turhaksi löpinäksi, toivon, että esitätte mulle kysymyksiä tai aiheita, joista haluaisitte mun kirjoittavan. Mitä vain haluatte tietää.

She believed she could, so she did.

Taas uusi katastrofi. Mun blenderi meni rikki! Kesken kaiken, kun olin tekemässä itselleni hedelmäsmoothieta. Se vain yhtäkkiä lähti päälle itsestään, alkoi huutaa ja savuta, ja hiljeni vasta kun vedin töpselin seinästä. Hetken pelkäsin, että se räjähtää tai syttyy palamaan. Huh. Piti avata ikkunat, kun jäi niin inhottava haju leijailemaan keittiöön. Smoothiekin jäi hieman kesken ja jouduin sössäämään jäiset hedelmät (mangoa ja banaania) haarukalla. Ei se ihan smoothieta lopulta koostumukseltaan ollut, mutta kelpasi kyllä hikisen tanssitunnin jälkeen. Nyt täytynee alkaa harkita jonkin näköisen uuden blenderin tai sauvasekoittimen hankkimista, koska oon smoothieiden suurkuluttaja. Ehkä sauvasekoitin voisi olla ihan riittävä, halvempiakin kun ovat. Osaako kukaan suositella mitään, hinta-laatu -suhteeltaan hyvää?

Mutta voi kylläpä maistui tanssi, parin viikon tauon jälkeen! Tanssitauko tuli kyllä sopivaan saumaan, olisi muuten saattanut mennä jo maku siihen. Nyt taas jaksaakin tanssia ihan uudella innolla ja kappaleetkaan ei enää kyllästytä niin paljoa. Ja askel tuntui kevyemmältä, se oli ihanaa! Tuli todella hyvä olo. Tällaista liikkumisen pitäisi aina ollakin, piristävää ja hyvän olon tuovaa.

Hassua sanoa, mutta pidän tästä arkeen palaamisesta. Vaikka lomailu olikin ihanaa, niin on silti mukava palata takaisin kuriin ja nuhteeseen. On helpompi kontrolloida syömisiä ja liikkumisia, kun voi itse päättää mitä tekee ruuaksi, miten ja milloin liikkuu, mitä ostaa kaupasta. Vaikka olihan valinnanvapaus toki lomallakin, mutta kun on vieraana, niin on kuitenkin vieraana.

Vaikka kesäkuun painonpudotus ei ole sujunut ihan odotetusti, niin ainakin tänään tunnen ylpeyttä itsestäni. Olen joskus ollut alhaalla, pitkään ja kauan. Senhän takia tässä tilanteessa ollaankin. En yksinkertaisesti edes uskonut itseeni enää millään lailla, en uskonut, että kykenisin ottamaan ohjat käsiini ja muuttamaan elämääni parempaan. Olin raunioina, en vain yksinkertaisesti välittänyt. Ahmin itseni täyteen kaikkea turhaa paskaa ja halusin kokoajan lisää. En uskonut voivani lopettaa enää.

      Ja entä nyt? Pyrin harrastamaan kohtuullisen kuluttavaa liikuntaa vähintään neljä tuntia viikossa. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, oon pienentänyt annoskokoja, oon jättänyt miltei kokonaan sipsit, karkit, suklaan, limukan, turhat kalorit. En voi sanoa, että olisin luopunut kokonaan, koska silloin valehtelisin. Joskus sallin itseni nauttia elämästä eikä mun kuitenkaan tarvitse pelätä, että tää elämänmuutos lentäisi roskiin saman tien. Hassu ajatus. Mutta siinä missä ennen kulutin näitä "kiellettyjä" aineita päivittäin, nykyään nautiskelen niistä ehkä muutaman kerran kuussa. Jotkin aineet oon korvannut paremmilla - jos suklaanhimo yllättää, syön tummaa suklaata muutaman palan.

Voin siis hyvällä syyllä sanoa olevani ylpeä itsestäni. Minä tein sen, mihin en koskaan uskonut pystyväni. Päihitin omat hirviöni ja pistin alulle muutoksen parempaan. Vaikka matkaa on vielä uskomattoman paljon jäljellä, niin oon hitto soikoon ylpeä itsestäni. Kaikkien useiden epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen oon onnistunut pysymään tässä 1,5 kuukautta. Eikä tämä pääty siihen, eikä edes siihenkään kun joskus saavutan tavoitepainoni. Tämä on lopullinen muutos. Ja ottaen huomioon, että vielä opettelen, niin oon ihan äärettömän tyytyväinen itseeni.