Sekavat maailmankirjat.

Enpä ole kovin monesti yllättänyt itseäni lähtemässä lenkille, aamukuudelta. Oon kyllä ajatellut asiaa ja suunnitellutkin sitä, mutta useimmiten tapahtuma on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Oon ehkä jo saanut kengät jalkaan ja lenkkivaatteet päälle, mutta lopulta kuitenkin jäänyt vain tuijottamaan aamutv:tä. 

Tänään kuitenkin heräsin joskus viiden jälkeen mieheni lähtiessä töihin. En ollut nukkunut kuin kolmisen tuntia, mutten silti saanut enää unta. Pyörin hetken sängyssä turhautuneena, kunnes se iski. Katselin ikkunasta kaunista, aurinkoista aamua ja mietin, että sama kai se on lähteä kävelylle kuin odottaa unta monta tuntia. Hetken tuli jahkailtua ja olin jo jäämässä kotiin, mutta nyt olen iloinen, etten jäänyt. Lenkki ei ollut sen kummempi kuin nelisen kilometriä 45 minuutissa, mutta kyllä se teki hyvää. Otin jälleen sykemittarin mukaan, mutta tällä kertaa se näytti vähän liian alhaista sykettä. Kävelin kuitenkin melko reippaasti, hengästyinkin välillä, mutta mittarin mukaan syke oli silti vain 50-60. En tiedä pitäisikö heittää romukoppaan koko laite vai tuliko siihen vain hetkellinen häiriö... Kummallista joka tapauksessa.

Nyt meen nautiskelemaan aamupalaa, lakkaa (tai hillaa, niinkuin meillä päin sanotaan), maustamatonta jogurttia ja mantelirouhetta. Ah. Päivän ohjelmaan kuuluu tänään päiväunet (toivottavasti), toinen neljän kilsan lenkki keskustaan ja takaisin, sekä reissulle valmistautumista.

Kaunista päivää kaikille!

Livin' in a material world.

Tänään oon haaveillut materiasta. Oon kerännyt tarvelistalle muutamia asioita, jotka ehdottomasti tarvitsen, jotta saisin kaiken irti tästä terveellisemmästä elämästä.

1. Sykemittari.

Oon selaillut koko illan intternaattia ja yrittänyt etsiä suhteellisen edullista, mutta laadukasta sykemittaria. Koska kaikki laatumittarit maksaa maltaita, joudun todennäköisesti kaivamaan jostain laatikon pohjalta vanhan Lidlistä ostetun sykemittarin, jota en ole kovinkaan innokkaasti tainnut käyttää, kerta se jossakin laatikon pohjalla on. Eräs ystäväni suositteli Beurer PM25 -merkkistä sykemittaria, joka on melko edullinen (verkkokaupassa tällä hetkellä 45,90 euroa) ja hyvä vaihtoehto tutuimmille brändeille. Cyberphoton sivuilla kerrotaan näin: "Runners World (03/08) on valinnut PM25-sykemittarin testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella." No, edullisuudestaan huolimatta mulla ei tällä hetkellä oo varaa sijoittaa oikeastaan mihinkään, joten ehkä koetan pärjätä ilman (tai sillä Lidlin mittarila) ja siirrän hankinnan myöhemmäksi. Ehkä täytyy vihjailla äidille tai M:lle mitä voisin haluta syntymäpäivälahjaksi sitten syyskuussa... Hah. Missähän se Lidlin mittari muuten on, mulla ei oo aavistustakaan...

2. Lenkkarit.

Oon yllättäen alkanut nauttia kävelemisestä. Lenkkejä toki olisi mukavampi tehdä kunnon kengillä, ei noilla tennareilla, jotka suunnilleen jo hajoavat jalkoihin. Ja vaikka niin uhosin inhoavani juoksua, voisin kuvitella kokeilevani hölkkäämistä ehkä mahdollisesti joskus kunhan kunto on kohonnut ja painoa pudonnut sen verran ettei nivelet ja polvet kuole yritykseen. Tänään yllätin itseni miettimästä, miten mahtavaa olisi jos jaksaisi juosta ilman että jalat hajoaisi tai itse läkähtyisi hengiltä muutaman ekan juoksuaskeleen jälkeen.

3. Keittiövaaka.

Kalorien laskeminen helpottuisi ja tarkentuisi huimasti keittiövaa'an avulla. Tää on ihan MUST. Ja mielellään pian, kiitos.

4. Blender

...tai edes se sauvasekoitin. Lyhyesti: Smoothiet, elämäni rakkaus.

Sitten en tietenkään pahastuisi jos vaatekaappini täyttyisi ihanista treenivaatteista. Lisäksi voisin mielelläni antaa kodin myös mm. jumppapallolle, tasapainolaudalle ja muille kotijumppaamista edistäville laitteille. Nyt vain sitä lottovoittoa odotellessa.

Haaveilu on mukavaa. Oon näiden lisäksi selaillut nettivaatekauppoja ja miettinyt kuinka monipuolinen vaatekaapistani tulee vielä joskus. Nykyään multa löytyy vain yhdet farkut, sillä pukeudun mielummin mekkoihin. Mekot on helppoja, maha ja paksut jalat jää piiloon. Yksi kurjimmista asioista tässä ylipainossa on tämä itsensä piilottelu. Helteistä ei voi nauttia, kun pitää kääriytyä telttaan peittääkseen rumat, lihavat kätensä, muusta vartalosta puhumattakaan. Turhamaisuudestakaan ei voi nauttia kun ei ole mitään mistä nauttia. Useimmiten peilistä irvistävä mörkö ei hirveästi houkuttele lähtemään alennusmyynteihin ostamaan uusia vaatteita, koska ensinnäkin, ne vaatteet eivät mahdu päälle. Shoppailusta on tullut pakkopullaa. Kun jokin vaatekappale kuluu puhki, haetaan uusi. Jos joskus erehdynkään lähtemään spontaanille shoppailureissulle, palaan sieltä yleensä vain masentuneena ja itsetunto nollilla. Miksi olin edes kuvitellut, että mistään löytyisi mitään minulle sopivaa? Ja miksi hitossa näiden trendikauppojen isojen tyttöjen vaatemallistot on niin hemmetin rumia useimmiten? Kirppareilla kiertelystäkin on mennyt into kun tämän kokoiselle ihmiselle sieltä on vaikea mitään löytää.

      Tässä yksi syy, miksi haluan pudottaa painoa. Haluan toteuttaa naisellista turhamaisuuttani ja pukeutua muihinkin kuin vain säkkeihin. Haluan katsoa peiliin ja olla tyytyväinen näkemääni. Haluan viihtyä omassa vartalossani, siinä kaikki.