Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaveilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaveilu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

I was a dancer all along.

En tiedä oonko aiemmin paljastanut tätä, mutta tän elämäntaparemontin myötä oon alkanut haaveilla urasta liikunnan, tanssin tai/ja teatterin parissa. Teatteri on ollut haaveissa jo paljon pidempään, mutta nää liikuntahaaveet on sinänsä ihan uusi juttu. Oon miettinyt käyväni sitten joskus personal trainerin / health coachin / tanssinopettajan / ryhmäliikuntohjaajan kursseja, kunhan oon päässyt tavoitteisiini ja tasapainoon itseni kanssa, sitten kun minulla on oikeasti valmiuksia siihen. Teen jatkuvasti töitä näiden asioiden eteen ja opettelen elämään terveellisemmin, liikun, toisinaan epäonnistun ja koen vastoinkäymisiä, mutta nousen ylös ja yritän uudestaan. Mulla on pitkä, pitkä matka edessäni, ennen kuin edes uskallan tosissani lähteä toteuttamaan haaveitani, mutta niitä kohden rämmitään hitaasti, mutta varmasti.


       Pidän todella ajatuksesta, että vielä joskus voisin tehdä töitä tanssin parissa, opettajana kenties. Oon kyllä aivan sairaan huono opettaja, mutta ehkä siihenkin kasvaa. Oon tuolla teatteripajalla muutaman kerran vetänyt aamulämmittelyn Beyoncen Run the World -kappaleen tahtiin ja täytyy sanoa, että siinäkin meinasi mennä pasmat jo sekaisin. Kiitoksiakin olen saanut, vaikka kovin epävarmaksi tunnen itseni vielä. Mutta ehkä se tästä. Harjoitus tekee mestarin? 
       Hetkittäin oon ollut todella hukassa elämäni ja tulevaisuuden suhteen. Nyt kuitenkin näen kristallin kirkkaasti minkä parissa haluan työskennellä - haluan, että liikunta tulee olemaan tavalla tai toisella osa työtäni. Toivon, että saan työskennellä teatterin parissa, mutta sen lisäksi haluan myös käydä health coachin tai personal trainerin kursseja. Ihanteellisinta olisi jos saisi yhdistettyä molemmat, liikunnan/tanssin ja teatterin.

(kuvat: weheartit.com)

Tänään oon ollut niin kipeänä, väsynyt ja jumissa, että päätin suosiolla jättää illan tanssitunnin väliin ja vain levätä. Ihan hyvä kai näin, sillä nyt illalla harjoitellessani huomisen aamun lämmittelykappaletta meinasi siinäkin jo alkaa heikottaa. Ihan liikumatta ei tämä päivä kuitenkaan mennyt, vaan ympäri kaupunkia tuli päivällä käveltyä ainakin tunnin ja useamman kilometrin verran. Illalla nukuin päiväunet (sen takia ylhäällä näin myöhään kukunkin) ja tein herkullista kanasalaattia. Nyt taidan mennä etsimään Nukkumattia, että jaksaa aamulla taas nousta enemmän tai vähemmän virkeänä uuteen päivään. Hyvää yötä kaikille!



Having troubles telling how I feel
But I can dance, dance and dance
Couldn't possibly tell you how I mean
But I can dance, dance, dance
So when I trip on my feet
Look at the beat
The words are written in the sand
When I'm shaking my hips
Look for the swing
The words are written in the air
Dance
I was a dancer all along
Dance, dance, dance


keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Livin' in a material world.

Tänään oon haaveillut materiasta. Oon kerännyt tarvelistalle muutamia asioita, jotka ehdottomasti tarvitsen, jotta saisin kaiken irti tästä terveellisemmästä elämästä.

1. Sykemittari.
Oon selaillut koko illan intternaattia ja yrittänyt etsiä suhteellisen edullista, mutta laadukasta sykemittaria. Koska kaikki laatumittarit maksaa maltaita, joudun todennäköisesti kaivamaan jostain laatikon pohjalta vanhan Lidlistä ostetun sykemittarin, jota en ole kovinkaan innokkaasti tainnut käyttää, kerta se jossakin laatikon pohjalla on. Eräs ystäväni suositteli Beurer PM25 -merkkistä sykemittaria, joka on melko edullinen (verkkokaupassa tällä hetkellä 45,90 euroa) ja hyvä vaihtoehto tutuimmille brändeille. Cyberphoton sivuilla kerrotaan näin: "Runners World (03/08) on valinnut PM25-sykemittarin testivoittajaksi helppokäyttöisyyden, hinnan ja suorituskykynsä perusteella." No, edullisuudestaan huolimatta mulla ei tällä hetkellä oo varaa sijoittaa oikeastaan mihinkään, joten ehkä koetan pärjätä ilman (tai sillä Lidlin mittarila) ja siirrän hankinnan myöhemmäksi. Ehkä täytyy vihjailla äidille tai M:lle mitä voisin haluta syntymäpäivälahjaksi sitten syyskuussa... Hah. Missähän se Lidlin mittari muuten on, mulla ei oo aavistustakaan...


2. Lenkkarit.
Oon yllättäen alkanut nauttia kävelemisestä. Lenkkejä toki olisi mukavampi tehdä kunnon kengillä, ei noilla tennareilla, jotka suunnilleen jo hajoavat jalkoihin. Ja vaikka niin uhosin inhoavani juoksua, voisin kuvitella kokeilevani hölkkäämistä ehkä mahdollisesti joskus kunhan kunto on kohonnut ja painoa pudonnut sen verran ettei nivelet ja polvet kuole yritykseen. Tänään yllätin itseni miettimästä, miten mahtavaa olisi jos jaksaisi juosta ilman että jalat hajoaisi tai itse läkähtyisi hengiltä muutaman ekan juoksuaskeleen jälkeen.

3. Keittiövaaka.
Kalorien laskeminen helpottuisi ja tarkentuisi huimasti keittiövaa'an avulla. Tää on ihan MUST. Ja mielellään pian, kiitos.

4. Blender
...tai edes se sauvasekoitin. Lyhyesti: Smoothiet, elämäni rakkaus.

Sitten en tietenkään pahastuisi jos vaatekaappini täyttyisi ihanista treenivaatteista. Lisäksi voisin mielelläni antaa kodin myös mm. jumppapallolle, tasapainolaudalle ja muille kotijumppaamista edistäville laitteille. Nyt vain sitä lottovoittoa odotellessa.

Haaveilu on mukavaa. Oon näiden lisäksi selaillut nettivaatekauppoja ja miettinyt kuinka monipuolinen vaatekaapistani tulee vielä joskus. Nykyään multa löytyy vain yhdet farkut, sillä pukeudun mielummin mekkoihin. Mekot on helppoja, maha ja paksut jalat jää piiloon. Yksi kurjimmista asioista tässä ylipainossa on tämä itsensä piilottelu. Helteistä ei voi nauttia, kun pitää kääriytyä telttaan peittääkseen rumat, lihavat kätensä, muusta vartalosta puhumattakaan. Turhamaisuudestakaan ei voi nauttia kun ei ole mitään mistä nauttia. Useimmiten peilistä irvistävä mörkö ei hirveästi houkuttele lähtemään alennusmyynteihin ostamaan uusia vaatteita, koska ensinnäkin, ne vaatteet eivät mahdu päälle. Shoppailusta on tullut pakkopullaa. Kun jokin vaatekappale kuluu puhki, haetaan uusi. Jos joskus erehdynkään lähtemään spontaanille shoppailureissulle, palaan sieltä yleensä vain masentuneena ja itsetunto nollilla. Miksi olin edes kuvitellut, että mistään löytyisi mitään minulle sopivaa? Ja miksi hitossa näiden trendikauppojen isojen tyttöjen vaatemallistot on niin hemmetin rumia useimmiten? Kirppareilla kiertelystäkin on mennyt into kun tämän kokoiselle ihmiselle sieltä on vaikea mitään löytää.
      Tässä yksi syy, miksi haluan pudottaa painoa. Haluan toteuttaa naisellista turhamaisuuttani ja pukeutua muihinkin kuin vain säkkeihin. Haluan katsoa peiliin ja olla tyytyväinen näkemääni. Haluan viihtyä omassa vartalossani, siinä kaikki.