No coffee for me.

Tänään join kahvia ekaa kertaa yli vuoteen. Itseasiassa en edes muista milloin oon viimeksi juonut kahvia. Siitä voi ihan hyvin olla kaksikin vuotta. Tai kolme! En juonut kuin pienen kupillisen, josta melkein puolet oli maitoa, ja voin kertoa, että se maistui taivaalliselta. Yllätyin siitä, miten hyvältä se oikeastaan maistui. Ja vieläpä ilman sokeria! En oo ikinä tykännyt kahvista mustana, tai edes maidon kanssa, jos siinä ei ole ollut vähintään kolmea sokeripalaa. Niin, nii-in. Siksipä tämänpäiväinen oli erittäin kummallinen kokemus.

        Mutta totta kai myöhemmin muistin varsin elävästi, miksi aikanaan olin jättänyt kahvin muiden juotavaksi. Muistin sen toki jo silloin kun sitä eteeni tuotiin, mutta siinä vaiheessa en enää voinut kieltäytyä, sillä se olisi ollut epäkohteliasta. Uskoisin, että olen hieman yliherkkä kahville ja kofeiinille. Kahvin nauttimisen jälkeen mun olo on todella epämiellyttävä. Väsyttää, mutta en kykene nukkumaan. Keho käy ylikierroksilla ja mieli taas käy entistä hitaammin. Jo yksi kahvikupillinen aiheuttaa tällaisen olon. Paikallaan pysyminen tuntuu sietämättömän vaikealta. Mun on pakko tehdä jotain, naputtaa jalalla lattiaa, heilutella sormia, mä en yksinkertaisesti pysty olemaan paikallani, liikkumatta. Silti mua samaan aikaan väsyttää niin paljon, että voisin kuolla. Ja kahvin vaikutus vain jatkuu ja jatkuu. Muistan kuinka äidillä oli joskus periaate, ettei juo kahvia iltakuuden jälkeen, koska muuten menettää yöunensa. No, minulle sillä ei ilmeisesti ole mitään väliä milloin kahvini juon - menetän yöuneni joka tapauksessa. Tänään kahvini join neljältä. Ja tässä minä istun, väsyneenä valveilla, kykenemättä tekemään muuta kuin tärisemään ja liikehtimään levottomasti. Useat ihmiset aina ihmettelevät kun kuulevat, etten juo kahvia. Tässä on aika pirun hyvä syy siihen. Taidan siis jatkossakin jättää kahvin muille, mikäli siihen on mahdollisuus. Siinä vaiheessa on ikävä alkaa kieltäytymään, kun kahvikuppi on jo edessäsi.

       

Täytyisi saada unta, mutta kahvin ja jännittämisen yhteisvaikutus on aika hirmuinen. Minua jännittää, koska huomenna saan käydä hakemassa avaimet uuteen kotiin, parempaan kotiin (toivottavasti). Tässä nykyisessä ehdittiin asua vain seitsemän kuukautta eikä se siinä ajassa ehtinyt oikein muodostua kodiksi. Viimeiset kolme kuukautta olen vain odottanut, että päästään pois täältä. Ja huomenna se lopulta tapahtuu. Huomenna tänne ei ole enää pakko palata muuta kuin hakemaan tavaroita. Ja viikon päästä tämä asunto on historiaa. Viikon päästä luultavasti istun uuden ja vielä melko sekavan ja muutosta sotkuisen kämpän parvekkeella ja fiilistelen uutta alkua. Mahtavaa!

You won't get better 'till you're worse.

Puhdistuskuuri, päivä neljä.

Naama on puhjennut kukkaan. Se ei ehkä kuvasta kummemmin näy, mutta iho on täynnä pieniä näppylöitä ja finnejä, argh. Sainkin pari ehdotusta aiheeseen liittyen ja itsekin olen sitä jo pohtinut - ehkä tämä turvotus ja finneily tosiaan on vain sitä, että se kaikki paska puskee ulos ja kun kuuri on ohi, on oloni oleva parempi. En tiedä! Sen näkee sitten. Mutta paino ainakin oli tänään jälleen heilahtanut puoli kiloa alaspäin. Tällä hetkellä painan siis 102.5 kiloa.

Päivä 4: Datailuhetki kissani Leelon kanssa.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Päivän liikunnat on vielä harrastamatta, ellei lasketa muutaman tunnin shoppailua ja kaupoissa ravaamista. Ajattelin tänään vielä testata erästä jumppadvd:tä, jonka sain aikoinani jumppamaton mukana. Dvd on lähinnä vain lojunut kaapin pohjalla käyttämättömänä, kunnes muutama päivä sitten sen paikansin. Mulla ei oo aavistustakaan millaista jumppaa läpyskä sisältää, mutta sehän nähdään kohta!

      Saatiin tosiaan hyviä uutisia. Ollaan jo hetken etsitty uutta asuntoa ja eilen saatiin kaupungilta tarjous eräästä kämpästä. Tänään kävin kyseistä asuntoa katsomassa ja totta hitossahan me se otetaan! Syyskuussa koittaa siis muutto, en malttaisi odottaa. Löysin kirppariltakin tänään aivan mielettömän hienot verhot uuteen asuntoon. Tästä nykyisestä ei ole koskaan oikein ehtinyt kehittyä kotia, joten odotan innolla, että uudesta asunnosta pääsen sellaisen tekemään. Uusi asunto on muutenkin aivan uskomaton. Siinä on 15 neliötä enemmän kuin tässä ja silti se on edullisempi, vaikka se sijaitsee vain puoli kilometriä kauempana keskustasta kuin tämä. Lisäksi siinä on iso parveke, johon voi kesäksi laittaa terassikalusteet tai vaikkapa riippukeinun. Oi että. Oon niin innoissani! Vaikka asia ei varsinaisesti laihduttamiseen liitykään, niin oli silti pakko päästä vähän hehkuttamaan.