Rainy day.

Juuri kun paasasin huonojen päivien kääntämisestä hyväksi. Oon ollut koko viikon todella stressaantunut elämässä tapahtuvista muutoksista, koulun keskeyttämisestä ja töidenhausta. Oon kuitenkin onnistunut pitämään itseni kiireisenä, oon ravannut tanssitunneilla ja työntänyt stressin syrjään - ajatellut niitä positiivisia asioita. Tiesin kuitenkin, että jossain vaiheessa tän stressin on pakko purkautua tavalla tai toisella, ja tänään se sitten tapahtui. Viimeinen niitti oli kaiketi se, että sain tänään puhelun, jossa kerrottiin, että takuu ei korvaa puhelintani, joka oli mennyt rikki hiljattain, vaan että minun olisi maksettava 183 euroa mikäli haluaisin saada sen ehjänä takaisin. Tuntuu niin epäreilulta, puhelin oli kohtalaisen uusi, tilasin sen uuden liittymän yhteydessä viime maaliskuussa ja oikeastaan alusta lähtien se on ollut enemmän tai vähemmän paskana. Nyt se sitten hajosi kokonaan (itsestään!) ja takuu ei muka korvaa sitä? Ja mitä, minun pitää maksaa tästä rikkinäisestä puhelimesta vielä ainakin puoli vuotta? Vitutus tipautti minut hetkessä polvilleni ja samalla kaikki muukin stressi pääsi valloilleen. Lopulta olin niin lamaantunut kaikesta, etten pystynyt kuin nukkumalla turruttamaan mieleni hiljaiseksi. Olin koko viikon odottanut, että pääsen teatterikerhoon, mutta lopulta en saanutkaan itseäni liikkeelle, en vain saanut itseäni ylös. Pyykkivuorokin meinasi mennä ohi. Ainoa ajatus, joka sai minut nousemaan lopulta, oli tämä: "Minä haluan jäätelöä. Nyt. Jos saan vietyä pyykit, niin voin samalla käydä hakemassa lähikaupasta paketin jäätelöä..." 

Enhän minä mitään jäätelöä ostanut. Vuoropuhelu itseni kanssa alkoi jo matkalla kauppaan, kun järki keskusteli mielitekojeni kanssa. Hetken intettyäni itseni kanssa, päädyin ostamaan jäisiä mangokuutioita, maitoa ja turkkilaista jogurttia jäätelön sijaan. Näistä aineksista (ja banaanista) loihdin itselleni smoothien. Parempaa kuin jäätelö, paljon parempaa!

        Mutta oli kieltämättä kummallista, että ekaa kertaa puoleen vuoteen olin todella lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä, vain koska teki mieli. Oon jokseenkin onnistunut hillitsemään tällaiset mieliteot jo kotona, mutta olen silti ihan tyytyväinen, että se onnistuu näemmä vielä matkallakin.

Tänään minut on onnelliseksi tehnyt:

- Aiemmin kuvailemani kohtaus ja yllättävinä hetkinä esiin nouseva oma vahvuus 

ja kyky tehdä parempia valintoja.

- Se smoothie oli ihan törkeän hyvää.

- Puhelu äidin kanssa.

Ja koska unohdin eilen listata onnenpuuskani, niin tässä tulevat nekin. 

Keskiviikkona olin onnellinen, koska:

- Kauan odottamani synttärilahja-sykemittarini saapui vihdoinkin! Ja se on ihana!

- Ja sen mukaan kulutin 688 kaloria Danzation -tanssitunnilla, jossa oli ihanaa.

- Ja vaikka olen välillä hölmö ja kömpelö, se on osa minua ja minä hyväksyn itseni tällaisena.

- Työnhakuni jatkui ja vaikka kaikki on edelleen auki, olen silti toiveikas erään paikan suhteen.

Tell me this night is over

Voi maanantai, minkä teit. Tulit taas ja pilasit kaiken. Oon koko päivän ollut todella pahantuulinen ilman mitään järkevää syytä, mun on tehnyt mieli karjua jokaiselle syyttömällekin vastaantulijalle, mutta oon muiden onneksi tyytynyt vain olemaan hiljaa. Edes puolen tunnin kävelylenkki heti aamusta ei tuonut hyvää mieltä. Ja kun illalla yritin vielä vähän tanssia, niin siitäkään ei tullut mitään! Niskat on niin jumissa, että kipu säteilee päähän. Tänään ei lähde, ei tosiaan. Mutta tämä kuva ainakin hieman piristää tällaisia päiviä:

(kuva: favim.com)

Huomisesta tulee parempi, lupaan sen.


Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
- Yritän välttää ahmimista, mutta aina se ei onnistu, vaan vanhat tavat pyrkii väkisin pintaan. Keväällä, ennen varsinaista muutosta, mä ahmin niinkuin bulimikko, kuitenkaan oksentamatta syömääni ruokaa. Lisäksi tein sitä salassa, jolloin siitä syntyi hirveä kierre. Mä saatoin kerralla ahmia kokonaisen pullapitkon, vain sen takia, että en halunnut jäädä kiinni herkuttelusta. Luojan kiitos mun ei tarvitse tehdä niin enää, onneksi oon päässyt sen kaiken yli. Oon pohtinut, että tuo mun käyttäytyminen oli eräänlaista syömishäiriötä sekin. Nykyään tosi harvoin enää vedän ruokaövereitä, mutta valitettavasti niinkin pääsee joskus käymään.

Loput kysymykset ja vastaukset täällä.

Huonoja päiviä ja omenamuffineja.

Tää viikko on alkanut hirvittävän huonosti. Oon vain vellonut epämääräisissä negatiivisissa tunnelmissa, eikä liikkumiseenkaan ole ollut hirvittävästi ylimääräistä intoa. Maanantaina sain kuitenkin jumppailtua 20 minuuttia ja käytyä 45 minuutin kävelyllä, tänään tanssin 35 minuuttia, mutta sekään ei sujunut niin vauhdikkaasti kuin aiemmin. Olin tänään huomattavasti lepsumpi, johtuen inhottavasta kivusta sääressä. Penikkataudin poikaista kenties? Joka tapauksessa, kaikki tuntuu tällä viikolla tervan nielemiseltä. Eilinen oli pahin, en saanut itseäni koko päivänä ylös sohvalta, vaikka tiesin, että pienikin ulkoilu saattaisi auttaa aukaisemaan päänsisäisiä solmuja.

Nyt on vain meneillään totaalinen tympääntyminen kaikkeen. En tiedä mitä tehdä.

Onneksi en tympääntyneisyydessäni ratkennut ahmimaan. Itseasiassa olen melkein unohtanut syödä, antanut nälän kurnia vatsassa liian pitkään. Sekään ei ole hyvä. Mutta ettei menisi ihan negailuksi koko merkintä, niin voisin kertoa, että tänään kuitenkin tein muffineja! Veljeni vahti pientä kissaamme viikonloppuna, joten ajattelin leipoa hänelle jotain palkkioksi. Tein muffineita sellaisella ohjeella, että on itselläkin varaa ainakin yhden maistaa. Ohjeen idean löysin täältä, mutta muokkailin sitä hieman omanlaisekseni joidenkin aineiden puuttuessa kaapista. Niin ja mustikat tietysti korvasin omenalla.

Omenamuffinit / 18 kpl.

1 omena kuutioituna

3 dl sämpyläjauhoa

2 dl kaurahiutaleita ja kauraleseitä (Elovena plus)

3 rkl hunajaa

0.5 dl hedelmäsokeria

0.75 dl rypsiöljyä

2 kananmunaa

4 dl maustamatonta jogurttia (itse käytin 2 prk bulgarian jogurttia)

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 tl kanelia

0.5 tl suolaa

Ohje on yksinkertainen:

Kuori ja pilko omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita öljy, jogurtti, kananmunat, hunaja ja hedelmäsokeri keskenään. Sekoita erillisessä astiassa kuivat aineet ja sen jälkeen sekoita ne jogurttiseokseen joukkoon. Lisää omenat ja kääntele taikinaa kevyesti, kunnes kaikki on sekaisin. Kaada taikina muffinivuokiin ja paista 175 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Muffinit ovat valmiita kun pintaa painaessa se pompsahtaa heti takaisin muotoonsa, näin kerrottiin alkuperäisessä ohjeessa.

Yhdessä muffinissa on kiloklubin mukaan 131 kcal. Ei siis kovinkaan paha, kun vertaa normimuffineihin, joissa saattaa helpostikin olla 300-600 kaloria. Yhden ehdinkin jo syömään ja herkulliselta maistui. Suosittelen!

(Ja pahoittelut kuvattomuudesta!)