Thousand different versions of yourself.

Mulla olisi ihan älyttömästi kirjoitettavaa ja haluaisin kirjoittaa kaiken heti. Oon joutunut tekemään itselleni muistilistan, että muistan sit edes joskus kirjoittaa niitä asioita ylös. Huomasin tuossa, etten ole sen kummemmin esitellyt itseäni, joten teenpä sen nyt, huolimatta siitä, että kaksi sekuntia sitten kirjoitin taas yhden kilometripäivityksen.

Mut moi, oon Niina. Täytän syyskuussa 22. Asun tällä hetkellä Jyväskylässä, mutta oon kotoisin pohjoisesta, Sallasta. Elin Sallassa lapsuuteni ja nuoruuteni, kunnes valmistuin lukiosta ja muutin Ouluun viettämään välivuotta. Kaksi vuotta sitten muutin tänne ja aloitin opinnot käsi- ja taideteollisuus oppilaitoksessa Petäjävedellä. Ja huomenna mä sit valmistun puualan artesaaniksi. Puusepäksikin mua kai voisi kutsua, mut tykkään enemmän tosta artesaanista. Se kuulostaa jännemmältä. Mun vanhemmat asuu edelleen Sallassa, pienessä Onkamon kylässä ja mun isoveljistä toinen asuu Jyväskylässä ja toinen Helsingissä. Kyllästyn helposti aina tällaisia esittelyjuttuja kirjoittaessani, koska tuntuu, että vaan listaan asioita. Mut kuten edellisessäkin merkinnässä kerroin, rakastan musiikkia ja laulamista ja tanssimista. Oon muutenkin tosi luova ihminen ja mulla on tarve ilmaista itseäni tavalla tai toisella. Rakastan myös kirjoittamista ja piirtämistä. Oon kiinnostunut tosi monesta asiasta, mutta en osaa keskittyä vain yhteen. Saatan innostua tosi helposti, mutta kyllästyn yhtä nopeasti. Puhun epäselvästi ja välillä liian nopeaa. Sekoilen sanoissani ja oon ihan hiton hidas. Usein kukaan ei jaksa kuunnella mua. Oon silti onnistunut löytämään elämäni rakkauden, joka jostain syystä jaksaa mua kaikista vioistani huolimatta. Meillä on kissa nimeltä Leelo. Se on ihan hirveä riiviö.

Minä, tiivistettynä. Kysykää, jos haluatte tietää lisää.

Painon kanssa oon kamppaillut koko ikäni. Lapsena olin lihava, mutta teini-iässä, joskus yläasteelle siirtyessä, laihdu(t)in normaalipainoiseksi. Parhaimmillani ja hoikimmillani olin varmaankin noin 62 kiloisena, 15-17 vuotiaana. En oo koskaan ollut kovinkaan ahkera itseni punnitsija, mutta nyt pakon edessä yritän. Tiedättekö mihin 3 vuoden punnitsemattomuus johti? Miltei 40 ylimääräiseen kiloon. Olin siis kolmessa vuodessa paisunut 40 kiloa, ainakin. Enkä ole asiasta kovin ylpeä. 

Tosiaan, parhaimmillani olin lukion alussa, uskoisin. En silti ollut tyytyväinen itseeni ollenkaan, kuvittelin olevani maailman lihavin ihminen, vaikka todellisuudessa olin ihan hyvä niin. En oo ikinä ollut mitenkään erityisen laiha, mut voi vitsit jos (ja kun) joskus vielä saavutan samanlaisen vartalon, niin itken onnesta. Asioita osaa arvostaa, vasta kun ne menettää, niinhän se menee. Lukion alussa vielä liikuinkin jonkin verran, pidin huolta itsestäni, välitin. Sit abivuonna jotain tapahtui. En osaa nimetä mitään yhtä asiaa, joka johti tähän, ehkä se oli vain asioiden ja tapahtumien summa. Mulla meni ihan hyvin, mulla oli ihana kaveriporukka, jonka kanssa vietin aikaa ja sitten aloin seurustella. Ehkä se oli se, seurustelu ja kaukosuhde. Aina kun tavattiin niin syötiin hyvin. Sitten sitä vain repsahti. Ja alamäki alkoi. Ja syöminen jäi päälle, herkut alkoivat maistua turhankin hyvin. Ja kerta kelpasin toiselle vähän pulleampanakin, niin kelpasin itsellenikin. Mutta sitten vaan kasvoin ja kasvoin ja kasvoin ja lopulta olin niin holtiton, että saatoin ahmia keksipaketin kerralla, syödä sipsipussin perään, juoda pari pulloa limsaa, aivan uskomattoman määrä kaloreita kerralla! Yksi suuri syy lihomiseen oli varmaan myös alkoholin käytön lisääntyminen. Ihminen turpoaa yllättävän nopeasti alkaessaan juopotella säännöllisesti. Nykyään en sitäkään harrasta enää niin usein kuin ennen, mutta toisinaan kuitenkin.

No, elämäntilanteet muuttuivat, vaihdoin miestä ja muutin Keski-Suomeen. Aloitin uuden koulun. Olin yksinäinen ja masentunut. Tunnesyöppö kun olin, lohdutin itseäni ruualla ja herkuilla. Paino kasvoi. Välillä yritin muuttua, mutta nopeasti luisuin takaisin vanhoihin tapoihin.

Ehkä ensimmäinen todellinen herätys tapahtui viime kesänä kun ostettiin M:n kanssa vaaka ja pakotin itseni astumaan sille ekaa kertaa moneen vuoteen. Olin ajatellut painavani ehkä jotain 80-90 kilon välissä. Järkytys olikin melkoinen, kun vaaka näytti 108 kiloa. Miettikää. Yli 20 kiloa enemmän mitä olin ajatellut! Siitä alkoikin eka kunnon yritys pudottaa painoa. Onnistuinkin pudottamaan ennätykselliset 6 kiloa kahdessa viikossa, mutta luulen, että suurin osa siitä oli nestettä ja siksi lähtikin niin helposti. Alku lähti ehkä vähän turhankin lennokkaasti käyntiin ja kun tuloksia ei enää samaa vauhtia tullutkaan, petyin ja palasin takaisin vanhoihin tapoihini. Kävin kyllä koko syksyn säännöllisesti zumbassa ja aerobicissa, sen verran sentään yritin, mutta nyt keväällä koko touhu lähti käsistä. Lakkasin käymästä siellä ja aloin taas ahmia. Yhtäkkiä mun paino olikin 110 kiloa. Joopa joo. Olin todella tyytyväinen itseeni.

Ja sitten kävi näin. Se todellakin vain kävi, helposti ja ilman kummempia ponnisteluita. Muutos pisti itse itsensä liikkeelle. Yhtäkkiä ei ollutkaan vaikeaa jättää herkkuja vähemmälle, koska en vain enää halunnut niitä. Löysin itsestäni vahvan tytön, joka tiesi, että pystyn tähän. Kaikki alkoi hienosti, vaikka välillä mietin, että vähän liiankin hienosti. Pelottaa, että jos joku päivä repsahdan ja palaan vanhoihin tapoihin. Toisaalta, nyt tuntuu, etten halua enää ikinä palata siihen. Tunnen itseni paremmaksi, tunnen oloni paremmaksi kun pystyn sanomaan ei, pystyn hillitsemään itseni. Näen tavoitteeni paljon selkeämmin kuin koskaan aiemmin ja siitä haluan pitää kiinni.

Huomenna tosiaan valmistun ja ajattelin antaa itselleni vähän armoa. Ollaan menossa porukalla Amarilloon syömään illalla ja sen jälkeen vähän johonkin juhlimaan. Erehdyin tosin lukemaan Amarillon annosten ravintoarvoja ja ahdistuin suuresti kun lähes kaikki annokset menevät väkisin yli 1000kcal. Huhhu. Mut ehkä pärjään. Lupaan tanssia kaikki kalorit pois illalla! Haha. Mutta huomenna ei nipoteta, aion nauttia ruuasta ja elämästä ja hyvästä seurasta. Torstaina sitten takaisin ruotuun, sir yes sir!

Opasta mua aurinko, mä pelkään pimeää.

Tanssi on ollut lapsesta saakka se luonnollisin liikuntamuoto mulle. Ala-astella harrastin kansantanssia ja vaikken muista nauttineeni siitä mitenkään erityisen paljon (nii-in, miten se sanonta menikään - kaikkea pitää kokeilla paitsi sukurutsausta ja kansantanssia...) niin silti se luonnistui multa helposti. Palavan rakkauden tanssimista kohtaan oon löytänyt myöhemmällä iällä. Musiikki on aina ollut todella tärkeää mulle, rakastan äärettömästi laulamista ja itseni ilmaisua musiikin avulla. Tanssi on yksi niistä keinoista. Rakastan sitä tunnetta kun voi vaan uppoutua musiikkiin ja antaa sen viedä kehoa. Mun musiikkimaku vaihtelee hirveästi laidasta laitaan. On joitakin piisejä, joita vain tanssin ja sitten on kappaleita, joita oikeasti kuuntelen. Ja sitten on piisejä jostain siltä väliltä. Tykkään nauttia tanssimusiikkini kovalla ja bassot täysillä. Harvemmin kuuntelen mitään David Guettaa kovinkaan tosissani, mutta tanssipiisejä jätkältä kyllä löytyy. Ja sitten, Snoop Doggin kanssa yhdessä tehty Sweat. Ekaa kertaa kuullessani kappaleen ja nähdessäni sen videon, inhosin sitä mielettömästi. Sit erään ohjatun HouseDance -tunnin jälkeen sama kappale löysi tiensä mun playlisteille ja on aika usein omilla tunneillani soinut. Jännästi mielipidekin vaihtuu jos joku todistaa jonkun kappaleen hyväksi tanssikappaleeksi...

Kävin lukioni Sallassa ja ollessani toisella luokalla Rovaniemen Hotcakesilta tuli tanssiopettaja pitämään hiphop & showtanssi-tunteja kerran viikossa koulumme saliin. Sen jälkeen en oo ollut ennallani. Sitä ennen mun tanssikokemukset liittyivät kansantanssiin ja muihin, suhteellisin tylsiin tansseihin, mut näissä tunneissa oli ytyä. Opin liikkumaan aivan erilaisella tavalla. Tajusin miten mulla on koko keho, joka on tehty liikkumaan, miten voin heiluttaa käsiäni näin ja hyppiä noin ja antaa mennä, antaa mennä! Tuntui kuin olisin herännyt jähmeästä kuoresta. Nautin suuresti tanssitunneista. Harmi vain seuraavana vuonna silloisen luokan flegmaattisuus pilasi koko touhun. Kyse ei siis ollut mistään kovin vakavista tunneista, kuten suuremmissa kaupungeissa voi olla, me vaan ilmestyttiin paikalle ja tanssittiin eikä ollut niin tärkeää tekikö liikkeen oikein, kunhan teki sen tunteella. Ekana vuonna meillä oli hyvä porukka, joka ei välittänyt vaikka "näytti tyhmältä", joka vain nautti liikkumisesta. Seuraavana vuonna sali olikin täynnä yläasteikäisiä tyttöjä, jotka eivät ikinä tehneet mitään tai heittäytyneet ja jotka aina vain jäivät mahdollisimman taakse ja puhuivat selän takana paskaa ja naureskelivat tämmöisen tonnikeijun tanssimiselle. Siltä musta ainakin tuntui ja niihin aikoihin aloinkin lihomaan älytöntä vauhtia. Kun ekana vuonna pystyin nauttimaan niistä tanssitunneista, niin seuraavana vuonna kaikki aika meni siihen, että tunsin oloni vain kömpelöksi ja hölmöksi näiden tyttöjen takia. Enkä edes ymmärrä minkä takia ne edes tuli niille tunneille, kerta se oli niin "noloa".

Tanssiharrastukseni ja muutenkin liikunnallisuus katosi elämästäni miltei kokonaan sen jälkeen. Sen jälkeen oon toisinaan löytänyt innostuksen uudestaan, mutta aina se on taas lopahtunut syystä tai toisesta. Kunnes eräänä toukokuun päivänä aloin tanssia uudestaan. Ja en halua ikinä lopettaa. Ymmärrättekö nyt kuinka paljon kyseistä lajia rakastan? En sano olevani kovinkaan taitava tai mitään muutakaan, mutta silloin kun tanssin, mun sydän meinaa haljeta onnesta. Tänäänkin tulin koulusta pahantuulisena ja päätin vain tanssia huonon mielen pois. Onnistuin! Tanssiminen tekee hyvää keholle ja mielelle.

En seuraa mitään erityistä tyyliä, vaan tanssiessani yhdistelen kaikkea mitä oon oppinut - yhdistelen askelia ja liikesarjoja zumbasta, aerobicista, housedancesta, hiphopista ja showtanssista. Mun tunnit on yhtä sekamelskaa. Ja mä rakastan niitä niin!

Nyt haluaisinkin kuulla mitkä on teidän suosikkitanssikappaleita?

Tässä yksi mun tän hetkinen suosikki :

ja yksi all-time-favourite

Ja ai niin.
Tämän hetkinen paino: 105.5 kg - puoli kiloa viime kerrasta! Kohta ensimmäinen minigoal saavutettu.

Lisäksi loppuun vinkki millä saat lisätehoa tanssitreeneihisi, oivalsin sen itse tänään: Täytä kaksi puolen litran pulloa vedellä ja käytä niitä käsipainoina kun tanssit. Kädet saavat hieman enemmän treeniä kuin muuten tanssiessa. Toimii! Niin ja toki jos sulla kevyitä käsipainoja löytyy, niin toimivat varmaan nekin yhtä hyvin. :----D Itsellä kun ei ole minkään näköisiä painoja, niin täytyy vähän soveltaa!

My Fitness Pal

Huh, tän päivän suunniteltu tanssitunti jäi pitämättä, koska tärkeämmältä tuntui tän läävän siivoaminen. Kyllä, tätä asuntoa pystyi kutsumaan lääväksi, niin hirveässä kunnossa tää oli. En oo ihan maailman siisteimpiä ihmisiä ja kun on vielä tuo kissanrääpäle ja avopuoliso sotkemassa, niin ei tarvita montaakaan päivää kun asunto on jälleen kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Reilu kolme tuntia tässä vierähti kun oikein kunnolla imuroi ja luutusi lattiat. Onneksi M auttoi keittiön kanssa ja valmisti tän päivän ateriankin, muuten olisin varmaan vieläkin hinkkaamassa lattioita... Yllättän kuluttavaa tuo siivoaminen. Oon huomannut miten jotkut listaavat siivoamisenkin "treeniksi", mutta itse oon vähän skeptinen. Totta kai, siivoaminen kuluttaa enemmän, kuin vaikka pelkkä telkkarin katselu, mutta en koe silti tarvetta syödä hieman enemmän, vain sen takia, että oon sattunut siivoamaan. Mutta voin kyllä kertoa, että kolmenkin tunnin jälkeen on niin väsynyt ja nuutunut olo, että turha ajatellakaan tanssituntia.

Olin ajatellut tällä kertaa kertoa hieman itsestäni ja syistä, miksi oon tässä tilanteessa, mutta koska en viitsi joka kerta kirjoittaa kilometripäivitystä, niin kerronpa hieman eräästä motivaation lähteestä.

Kuten kerroin jo aiemmin, eräänä päivänä näin artikkelin tytöstä, joka oli laihduttanut 47 kiloa kymmenessä kuukaudessa kalorilaskurin avulla. Aluksi olin tietysti vähän epäileväinen, voiko pelkällä ruokavalon muutoksella laihtua noin paljon ja noin nopeasti? Päätin huvikseni ladata myös ilmaisen kalorilaskurin puhelimeeni. Sattumalta löysin MyFitnessPalin, enkä voisi olla onnellisempi asiasta. Kalorilaskurin avulla tajusin itsekin, että jos haluan onnistua tässä, minun on pakko muuttaa ruokavaliotani, en yksinkertaisesti enää vaan voi syödä ihan mitä haluan, milloin haluan. Olin innoissani jo pelkästä laskurista puhelimessa, mutta kun selvisi, että ohjelmalla oli oma, loistava sivustokin, niin olin aivan koukussa. Ensinnäkin, sekä puhelimessa, että sivustolla pystyy helposti kirjaamaan ylös päivän ateriat ja myös liikunnat. Toisekseen, sivustolla on laaja foorumi, jossa pystyy kannustavassa ilmapiirissä keskustelemaan mieltä painavista asioista. Kun vain vinkkaat, että kaipaat tukea, niin yhtäkkiä sinulla on 10 uutta ystävää. Tukiverkostoa ei siis ole kovinkaan vaikea kerätä. En oo ehkä missään tavannut niin motivoivia ihmisiä kuin siellä! 

    Niin mahtava kalorilaskuri kuin MFP onkin, on siinäkin omat huonot puolensa. MyFitnessPal on ilmeisesti amerikkalainen alunperin, joten sivusto ja foorumi on englanniksi. Tämä voi vaikeuttaa kommunikointia. Toinen hankala asia on, että suomalaisten ruokien tai merkkien kalorimääriä ei siis löydy (kovinkaan paljoa ainakaan). Googlettamalla kuitenkin saa aika hyvin jonkin tuotteen kalorimäärät tietoon ja laskurissa on se hyvä puoli, että sinne voi lisätä kalorit ilman mitään määrittelyä, mikäli tiedät kuinka paljon olet syönyt tai kuluttanut. Esimerkiksi jos olet syönyt 150 kcal edestä banaaneja, muttet löydä täsmälleen samaa ruokaa listalta, voit vain lisätä syömäsi kalorit ruokapäiväkirjaasi. Lisäksi, mikäli sinulla on jonkin tuotteen ravintosisältö tiedossa, voit helposti lisätä sen listaan, jolloin se jatkossakin sitten löytyy sieltä.

Näistä pienoisista puutteista huolimatta olen ihan koukussa MFP-sivustoon. Ja hei, englantinikin karttuu tässä samalla! Oon joskus koettanut ihan tuota suomalaistakin kalorilaskuria, mutta MFP ilmaisuuden ja puhelimeen saatavuuden takia taidan pitäytyä siinä vielä toistaiseksi. Ja sitä paitsi, oonko ihan väärässä vai onko suomalaisten nettikulttuuri vielä kuitenkin melko tylyä? Oon niin ihastunut tuohon MFP:n ihanan kannustavaan ilmapiiriin, etten kestäisi yhtäkkiä joutua keskelle nenäkkäitä vittuilijoita. :< En tosiaan tiedä Kalorilaskurin foorumista ja kannustavuudesta, mutta voisin kuvitella, ainakin useat muut suomalaiset foorumit tuntien...

Mitäs muuta. Tosiaan, aluksi syötin painoni, pituuteni, ikäni, päivittäisen perusaktiivisuuteni sekä tavoitteeni, joiden perusteella sivusto sitten laski mulle sopivan kaloritavoitteen päivälle. Tällä painolla ja pituudella kuluttaisin 1819 kaloria päivässä, mikäli vain makoilisin sängyssä tekemättä mitään. Tavoitteekseni laitoin laihtua 1kg viikossa ja jotta tämä onnistuisi, sivusto laski mun päivittäiseksi tavoitteeksi syödä 1520 kcal päivässä. Mikäli treenaa ja kuluttaa vaikka 500 kcal, saa syödäkin enemmän (ja on oikeastaan syötäväkin, ettei kalorimäärä jää alle 1200kcal ja ettei keho mene ns. säästötilaan).

Aiemmin mua olisi ahdistanut kytätä jokaista kaloria, mutta jotenkin oon päässyt asian yli. Aiemmin olinkin niin holtiton, että kuri tuntuu nyt vain hyvältä. Ja tiedän, että tämä auttaa mua saavuttamaan tavoitteeni vielä jonain päivänä. Voin siis lämpimästi suositella My Fitness Palia jokaiselle. Ilman sitä olisin varmaan jo luovuttanut.

Oho. Kilometripäivitys tuli silti. Ehheh... Mutta jos intoudutte liittymään MyFitnessPaliin, niin lisätkää mut vaan rohkeasti kaveriksi!

easy like sunday morning

Hyvää huomenta maailma. Rakastan tällaisia aamuja, kun ei ole kiire minnekään, voi vain nuokkua peittoon kääriytyneenä olkkarin sohvalla ja mietiskellä asioita. Kissa nukkuu jalkojen päällä ja tee jäähtyy mukissa, kun unohtaa juoda sen.

Eilen rykäisin aamun käyntiin vähän vauhdikkaammin ja loistavaa oli sekin - pidin itselleni tanssitunnin. Oon niin persaukinen, ettei ole varaa ostaa kalliita salikortteja tai käydä ohjatuilla tunneilla, vaikka niistä pitäisinkin kovasti. Siksipä oon tehnyt Spotifyyn useita hieman toisistaan poikkeavia listoja, joissa on jokaisessa noin tunnin verran mun lemppari tanssimusaa. Tanssiminen on aina ollut se kaikista mieluisin liikuntamuoto mulle. Juokseminen taas on varmastikin ollut se vastenmielisin, silloinkin kun kunto oli vielä ihan kohtalainen ja painoakaan ei ollut liikaa rasittamassa niveliä. Tanssiessa pystyy uppoutumaan täysin musiikin omaan maailmaan ja antaa sen viedä - ja aina tunnin jälkeen havahdun siihen, että oon ihan umpimärkä hiestä. Oon aina ihmetellyt ryhmäliikuntatunneilla, miten oon miltei ainoa, joka näyttää tehneensä jotain. Muilla saattaa olla ehkä yksi hikikarpalo otsalla, kun mä taas näytän siltä kuin olisin tullut suihkusta. Jos mut puristais sillä hetkellä kasaan kuin sienen, sais varmaan sangollisen hikeä. Oon aina miettinyt mistä tää johtuu, tästä ylipainostako? Tuntuu vaikealta uskoa pelkästään siihen, koska vielä normaalipainoisenakin olin ihan samanlainen. Jos joku osaa yhtään valaista asiaa, niin kuuntelisin mielelläni.

         Olisi ihana aloittaa jokainen aamu liikkumalla. Kouluaamuisin se tuntuu kuitenkin mahdottomalta, sillä mulle tuottaa vaikeuksia herätä ajoissa pelkästään kouluunkin. Ja usein mulle tulee niin kiire, että aamiaiseksi nappaan vain banaanin, jonka syön sitten koulubussissa. Onneksi kesäloma alkaa muutaman päivän päästä ja koska oon auttamattomasti työtön, voin keskittyä täysillä tähän projektiin ja vaikkapa sitten aloittaa jokaisen päivänä tanssimalla. Tanssiminen ei ole toki ainoa, mitä harrastan. Jos energiaa ei riitä ihan täyteen tanssituntiin, niin pyrin sentään hieman jumppailemaan äidiltä saamani kuminauhan kanssa. Usein teen niinkin, että tanssin 30 minuuttia ja toiset puoli tuntia kulutan kuminauhajumpan ja venytyksien parissa. Liikuntaa pyrin harrastamaan vähintään neljänä päivänä viikossa, aina noin tunnin ajan. Mielellään, jos energiaa riittää, niin enemmänkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin mun ruokavalio on aina ollut ihan suhteellisen ok. Oon aina syönyt lautasmallin mukaan, paljon salaatteja, jne. Ongelmana on ollut napostelu, huonot välipalat (einesruuat, yhhyh), sokerimehut ja limukat. Niiden karsimisen lisäksi oon toki yrittänyt alkaa tarkkailemaan myös kokonaiskuvaa. Oon vakuuttunut, että light-tuotteet on pahasta, joten pyrin välttelemään niitäkin. Luotan siihen, että hyvistä raaka-aineista saa valmistettua hyvää ja terveellistä ruokaa, yksinkertaisesti. Tervettä maalaisjärkeä saa käyttää. Ja oon lisäksi opetellut syömään ja ajattelemaan niin, että ruoka on vain kehon polttoainetta. Siitä saa ja pitää nauttia, mutta täytyy myös tietää milloin on tarpeeksi. Olin ennen auttamattomasti tunnesyöppö, mutta onneksi oon onnistunut selättämään senkin.

Mun ruokavalio tiivistettynä: Oon lihansyöjä enkä koskaan muuksi muutu. Syön aika harvoin leipää, ja silloinkin ruisleipää tai täysjyväsämpylöitä. Syön paljon salaatteja ja hedelmiä, tuoreina ja kuivattuina. Ruuan lisukkeena käytän kyllä edelleen perunaa, riisiä ja pastaa, mutta pastan on oltava täysjyvää ja määriä olen pyrkinyt pienentämään ja lisäämään entisestään sitä salaattia. Tykkään kokkaamisesta, mutta en ole kovin innokas kokeilemaan uusia, monimutkaisia reseptejä, siksi usein tyydynkin tuttuihin ja turvallisiin kotiruokiin. Yritän kuitenkin tehdä niistäkin mahdollisimman terveellisiä. Mehun ja limsan oon korvannut vedellä. Välillä saatan hullutella ja ostaa Frissin maustettuja, vähäkalorisia vesiä. En hirveän tarkkaan ole perehtynyt superfoodeihin tai ravintoarvoihin tai kuinka monta grammaa tulisi päivässä syödä hiilareita, proteiinia ja rasvaa, mutta sen mitä tiedän, sitä sovellan. Perus maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle. Ja otan kokoajan lisää selvää. Olen aika tyytyväinen tähän nykytilanteeseen ja olen ylpeä itsestäni. Tämä näyttää toimivan. Kohtuus on kaikki kaikessa ja sillä mennään. (Ei siis pelkoa, että kuvittelisin voivani syödä tuon 1500 kcal päivätavoitteeni täyteen pelkästään karkilla ja pärjääväni sillä lopun päivän, ei-ei. Sen verran tajuan kyllä, se ei ole tervettä.)

Nyt lähden kokkailemaan itselleni, öh, melko myöhäistä aamupalaa. Raikas hedelmäsmoothie voisi olla hyvä juttu tähän "aamuun", hah. No, ehkä sunnuntaina sallitaan pienoinen laiskottelu ja pitkään vanuminen. :)

YES WE CAN!

Aloitin tämän Muutokseni toukokuun alussa. En oikein tiedä mitä tapahtui. Takana oli pitkä huono jakso, jolloin liikuin tuskin yhtään koulusta päästyäni ja olin uskomattomassa sokerikoukussa. Lähes joka päivä oli saatava jotain hyvää enemmän tai vähemmän, enkä yleensä tyytynyt mitenkään vähään... Olin hukassa. Olimme tehneet puolisoni kanssa uudenvuodenlupauksen, että pudotamme painoa yhteensä 30 kiloa tämän vuoden aikana. Itsehän en edes yrittänyt vaan hautauduin syvemmälle huonoihin elämäntapoihin ja huonoon oloon.

Mutta eräänä päivänä päätin pitää itselleni tanssitunnin, pitkästä aikaa. Samana päivänä luin iltalehdestä artikkelin tytöstä, joka oli puhelimeen ladatun kalorilaskurin avulla onnistunut laihduttamaan 45 kiloa kymmenessä kuukaudessa. Jostain syystä tämä sysäsi jotain mun sisällä liikkeelle. Latasin Ideokseeni androidmarketista erään MyFitnessPal -nimisen kalorilaskurin heti. En usko, että pelkästään tuon puhelimessa olleen ohjelman avulla olisin jaksanut kovinkaan intensiivisesti laskea kaloreita. Onneksi ohjelman ohessa tutustuin samaiseen internetsivustoon, jonka laaja foorumi ja tukiverkko sai mut innostumaan todenteolla.

Oli alun alkaenkin selvää, että muutoksen olisi oltava pysyvä ja sen olisi lähdettävä elämäntavoista. Ei mitään vippaskonsteja tai oikoteitä, koska niitä ei ole. Tiesin hyvin mitä mun tulisi tehtävä, jos haluaisin päästä joskus terveempiin mittoihin. Lisätä liikuntaa ja syödä paremmin, terveellisemmin. Ja senhän mä tein.

Oon mielestäni aina syönyt kohtalaisen hyvin, mun ongelmana on vain ollut tuo hillitön napostelu ja itsekurin puute. Reilu kolme viikkoa sitten päätin vain yksinkertaisesti korvata turhat herkut tuoreilla tai kuivatuilla hedelmillä, itse-tehdyillä kevyillä rahkoilla, jogurtilla, smoothieilla. My Fitness Palin avulla arvioin itselleni sopivan kaloritavoitteen päivälle (~1500 kcal) ja sitä noudattaen pitäisi tippua noin kilo viikossa. Loggaan kaikki syömäni asiat laskuriin ja näin pysyn kärryillä kuinka paljon on varaa vielä syödä. Kummasti ei edes tee mieli herkkuja kun tajuaa, kuinka valtavasti niistäkin kertyy kaloreita... Vaikka oon usein jäänyt jopa hieman alle ton tavoitteen, niin silti ei oo missään vaiheessa tarvinut nähdä nälkää.

Ennen olin suklaan ja limsojen suurkuluttuja. Mä melkein elin sokerilla. Jonakin päivänä tuntui, etten ikinä selviäisi hengissä päivästä ilman suklaata tai jotain muuta herkkua. Mut sit kun sain tän muutoksen käyntiin, niin mun ei oo ees tehnyt mieli mitään sellaista enää. Sokerin karsiminen kävi oikeastaan ihmeellisen kivuttomasti. En viitsi niin natsi olla, että kieltäisin itseltäni kaiken (koska siinä tapauksessa muuten repsahtaisin entistä helpommin), joten oon päättänyt, että lauantaisin on herkkupäivä, jolloin saa hyvällä omallatunnolla syödä suklaata, tai mitä ikinä haluaakaan. Kohtuudella silloinkin. Kummallisinta kuitenkin on, että ei edes nykyään tee mieli. Mielummin valitsee vaikka niitä kuivattuja hedelmiä, niinkuin tänäänkin tein. Tai sit syö muutaman palan tummaa suklaata, ja se riittää. Limsat, myös lightit, oon vaihtanut veteen. Mehujakin pyrin välttelemään. Okei, en voi sanoa, että kaikkea välttelisin ruton lailla, mutta verrattuna aiempaan, oon ihan tyytyväinen nykytilanteeseen. Tärkeintä on kuitenkin kohtuus, ja oon niin onnellinen, että oon oppinut sen. Oon löytänyt itsekurini.

Puhun jonain päivänä hieman lisää muusta ruokavaliosta ja liikkumisesta, ettei tää päivitys räjähdä ihan käsiin. Oon pitkään arastellut paljastaa kenellekään mun painoa, mutta koska se on varmaan kaikille selvää, että oon ylipainoinen, niin ehkä uskallan paljastaa sen nyt. Ja sitä paitsi, siitähän tässä ollaan pois pyrkimässä, joten ihan sama. Vuoden päästä oon jo monta kiloa hoikempi!

Pituus: 164 cm

Lähtöpaino toukokuun alussa: 110 kg

Tavoitepaino: 60-65 kg

Tämän hetkinen paino: 106 kg

Ja tavoitteena on laihtua noin kilo viikossa. Siinä oon onnistunutkin ihan hyvin, sillä alle neljässä viikossa on tippunut 4 kiloa. Oon lisäksi kaventunut ihan hulluna, musta on kaiken kaikkiaan lähtenyt 32,5 senttiä. Tässä eniten kaventuneet:

Rinnanympärys: -7cm

Vyötärö: -4,5cm

Lantio: -6cm

Navan kohdalta: -4cm

Muista (kaulasta, käsivarsista, sääristä ja reisistä) on lähtenyt muutamia senttejä. Eli ilmeisesti oon ihan oikeilla jäljillä tän muutokseni kanssa. Ja haluan painottaa, mä en laihduta tullakseni laihaksi, vaan tullakseni terveeksi. Oon ruumiinrakenteeltani sellainen, etten mä hoikkanakaan koskaan ollut erityisen laiha tai siro. Siihen en siis pyri, vaan haluan lähinnä tuntea oloni taas hyväksi omassa ruumiissani.

Kiitos kaikille, jotka jaksoi lukea tän. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana matkassa loppuun saakka. Toisin kuin aiemmin, mä todella aion onnistua tässä tällä kertaa.

Intro

Noniin. Tässä sitä ollaan. En tätä päivää uskonut näkeväni... että pidän laihdutusblogia. Joopa joo. No, ei tämä ole laihdutusblogi oikeastaan. Tämä on blogi, joka kertoo minun muutoksestani parempaan.

Alkusysäyksen tälle antoi se, kun törmäsin blogi toisensa jälkeen normaalipainoisiin (ellei jopa laihoihin) tyttöihin, jotka pohtivat lihavuuttaan ja 400kcal päivätavoitteitaan. Tämä on teille, tytöt. Nyt puhuu oikeasti lihava tyttö, sellainen, jonka nähdessänne saatatte tuntea olonne jopa ihan hyväksi ja hoikaksi, hitto soikoon. Älkää pelätkö, en minäkään tunne oloani mukavaksi tämän läskikerroksen alla, teidän tuomitsevien katseittenne alla. Siksipä tämä blogi onkin, että voin kaivautua ulos täältä vielä jonain päivänä. Sydämessäni olen yhä se hoikka tyttö, joka olin joskus.

En halua kritisoida niitä, joilla syömishäiriö on, vaan niitä, jotka oikeasti kuvittelevat laihtuvansa ihmedieteillä. Olen itsekin kärsimätön ihminen, mutta sen verran sentään tajuan, että näiden asioiden kanssa ei sovi kiirehtiä tai muuten käy entistä huonommin. Syömishäiriöksi voidaan tavallaan kutsua sitäkin, mikä minut tähän johti. En yksinkertaisesti enää välittänyt. Olin masentunut, yksinäinen ja holtiton. Vihasin itseäni mitä suuremmaksi kasvoin, mutta en vain yksinkertaisesti välittänyt itsestäni tarpeeksi tehdäkseni asialle jotain.

Mutta nyt välitän. Haluan jakaa teidän kanssanne hieman elämääni, tätä muutosta, joka vie ajatuksistani suuren osan. Olen sairaalloisen ylipainoinen, mutta se tulee muuttumaan. En kuitenkaan aio sortua itseni näännyttämiseen, koska ymmärrän sen johtavan vain suurempiin ylilyönteihin - ja sillä tavalla kadonneet kilot eivät sitä paitsi ole pysyviä, ne tulevat kyllä takaisin, moninkertaisina. Tämä blogi kertoo kokonaisvaltaisesta elämän muutoksesta, terveellisimmistä elämäntavoista. Toivon, että jaksatte kannustaa minua tässä muutoksessani, sillä tsemppaamista totisesti kaipaan.