lauantai 30. kesäkuuta 2012

Help, I'm alive - my heart is beating like a hammer.

Arvonta on nyt suoritettu ja random number generaattoria apuna käyttäen lahjakortin voittajaksi selviytyi Sailuri! Ylläripalkinto taas lähtee Lyijypallolle. Onnea molemmille ja kiitos kaikille osallistuneille. Lisäksi tahdon kiittää teitä palautteistanne. Lämmitti sydäntä kovasti!

Oon edelleen aivan jumissa siitä keskiviikon BodyPumpista. Huh. Oon yrittänyt viime päivinä verrytellä kipeitä lihaksia pyörälenkillä ja kävelyllä. Tulipa toissapäivänä myös ankarasti jorattuakin baarissa eikä silloin jäykkyydestä ollut tietoakaan, ainakaan tanssimuuvsseista päätellen. Haha. Oli ihan älyttömän hauskaa ja takuulla tuli poltettua lähes kaikki illan aikana juodut kalorit. Oli aivan mieletön tunne, kun pyöräilin aamuneljältä kotiin ja taivaanranta liekehti auringonnoususta. Mun teki mieli syleillä koko maailmaa, kaikki oli niin kaunista. Juuri tuollaisten hetkien takia rakastan kesää ja kesäöitä. Upeaa, upeaa.


Muistanette, että järkkäsimme blogimiitin täällä Jyväskylässä tuossa taannoin? Uutta miittiä suunniteltiin jo silloin ja nyt se on varmistunut. Tampereella järjestetään Varala-maraton -juoksutapahtuma 2.9. ja blogimiitti on tarkoitus pitää tapahtuman yhteydessä. Lisää voi lukea Quantinan Matkalla Onnessa -blogista. Itse aion niiiiin olla paikalla, mikäli vain työt sen sallivat. Tulkaa te muutkin!

Käyttääkö muuten kukaan muu suosittua valokuvaussovellusta Instagramia? Sen on voinut nyt jonkin aikaa ladata iPhonen lisäksi myös Android-puhelimiin. Itse löydyn sieltä nimellä niinacmon, jos jotakuta kiinnostaa seurata meikän elämää sitä kautta. Tykkään sovelluksesta ihan hulluna juurikin sen takia, että se toimii eräänlaisena kuvapäiväkirjana. Ja saahan sillä aika hienoja kuviakin!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Pakko.

Yön yli nukuttu ja ajatukset saaneet taas uutta muotoa. En koe olevani enää niin turhautunut. Jotkin asiat ovat käyneet selvemmiksi ja jollain tasolla ymmärrän ongelmani.

Tästä elämäntapamuutoksesta on tullut pakkopullaa, eikä se tuo enää samanlaista hyvänolontunnetta kuin aiemmin. Minä vaadin itseltäni liikaa ja väsytän itseni omilla ajatuksillani. Tästä hetkestä lähtien astun ulos siitä kehästä ja muistutan itselleni joka päivä miksi on tärkeää pitää huolta itsestään. Ja antaa itselleen armoa. Vaikka liikuntamäärä ei joka viikko yltäisikään samanlaisiin suorituksiin kuin aktiivisimpina aikoina, tulee minun olla iloinen niistä pienistäkin onnistumisista, sen sijaan, että murehtisin sitä, etten ole jaksanut enempää. Luotan, että kaikki muuttuu iloksi vielä.

Ylipäätään voisin heittää menemään kaikenlaiset kummalliset vaatimukset itseltäni. Näyttää siltä, että rajoitukset tekevät minut onnettomammaksi ja hidastavat vain tätä Muutosta. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Luotan, että oikea tie löytyy vielä. Huonoja päiviä tulee, mutta niistä ei tarvitse tehdä numeroa. Onnistumisista ja hyvistä päivistä sen sijaan saa iloita. Mutta pakko ei ole tehdä sitäkään.

Ajattelin kokeilla tällaista lähestymistapaa. Kaikki on vapaaehtoista, mutta kyllä keho tietää mikä sille on parhaaksi. Luotan siihenkin. Nyt tämä keho kertoo, että viiden tunnin yöunet eivät olleet tarpeeksi. Onneksi vapaapäivänä voi herätä vaikka kuudelta päivittämään blogia ja jatkaa sitten nukkumista vielä hetken.

Tiedättekö millainen vapaapäivä on paras? Aktiivinen. Vielä puolitoista vuotta sitten vastaukseni olisi voinut olla hieman erilainen, mutta nyt olen sitä mieltä, että ihanaan vapaapäivään kuuluu liikkumista (mielellään heti aamusta), hyvää seuraa, rentouttavaa tekemistä ja maukasta, mutta terveellistä ruokaa.

Ja hei, suoritan arvonnan huomenna. Jos joku on missannut sen totaalisesti, niin annan armonaikaa osallistua vielä huomiseen, kello 12:00 saakka. Osallistua voi seuraamalla ohjeita täällä.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

I'm not lost, just wandering.

Mulla ei ole oikein järkevää syytä blogihiljaisuudelleni. En vain yksinkertaisesti ole viihtynyt näissä sosiaalisissa medioissa liiemmin, olen tietokoneellakin mielummin istunut alas ja katsonut sarjoja, puuduttanut mielen sillä tavalla, antanut omien ajatusten huuhtoutua muihin maailmoihin.

Projektin osalta tuntuu kurjalta. Juhannus oli ihana ja tuli tarpeeseen, mutta jälleen kerran projektin hyvä alku tyssäsi siihen. Tuntuu, että tämä projekti on vain yhtä pysähtelyä ja uudelleen alkamista. Projekti. Olen alkanut vihata sitä sanaa. Ikävöin viime kesää, sitä sisuuntumisen tunnetta ja liikkumisesta kummunnutta iloa. Sitä riemua! Sitä, miten tanssitunnin jälkeen edelleen hypin silkasta ilosta. Miten itseä ei tarvinnut puhua liikkumaan. Se oli yksi perustarpeista, se oli välttämättömyys. Ilman sitä ei ollut minua.
         Ja nyt minusta tuntuu, että olen kadonnut.

Mutta. Tein tänään jotain mitä en ole tehnyt kuuteen vuoteen. Lähdin ystäväni pyynnöstä BodyPump-tunnille hänen seurakseen. Odotin tuntia kauhulla ja lopulta ehkä vähän varmistelinkin liikaa painojen kanssa, sillä tunti ei ollut ollenkaan niin rankka, mitä muistelin aiemmista kokemuksistani. Seuraavalla kerralla (kyllä, seuraava kerta tulee!) aion kokeilla isompia painoja. Innostuin tunnista jopa sen verran, että voisin ottaa BodyPumpin mukaan ohjelmistoon, nyt kun ylipäätään saisin nostettua liikunnan takaisin omalle paikalleen.

Kaikki tämä ulina ja alakuloisuus kumpuaa tyytymättömyydestä itseensä. Viime kesänä kaikki oli niin yksinkertaista ja helppoa, miksi se ei ole sitä enää? Toki tässä on asiat muuttuneet jonkin verran, sillä mukana on nyt myös osa-aikainen työ, joka syö oman osansa energiasta. Mutta ei silti, asiat olisivat järjestettävissä. Vaikka viime kesänä oli enemmän aikaakin liikkua, jokin omassa asenteessa on muuttunut. Aiemmin jos aikaa ei ollut, sitä tehtiin. Nyt vain lysähdän sohvalle ja useimmiten unohdan itseni siihen, oli aikaa tai ei.

Mistä löytäisin itseni taas? Haluaisin iloita ja olla onnellinen vastaavista asioista, kuten siitä, että pitkästä aikaa uskaltauduin tekemään jotain, ehkei ihan uutta, mutta unohtunutta. Sen sijaan, että soimaisin itseäni liikkumattomista päivistä, iloitsisin siitä, että liikuin tänään. Haluan taas nousta sen aallon harjalle, joka piti minut liikkeellä aiemmin. Ilon kautta. Päätin juuri, että lakkaan olemasta pettynyt itseeni nyt.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

New day.


Oon iloinen tuosta pikku vihkosta, jonka olen ottanut mukaan matkalleni. Siihen voin kirjata ylös niin syömiset kuin liikunnatkin ja ennen kaikkea ajatuksia tästä projektista. Se muistuttaa mua siitä mikä on tärkeää.



Paino on tippunut kilon eiliseltä. Se nyt ei kerro vielä mitään, sillä mulla voi helposti paino heilahdella parikin kiloa päivittäin. Tästä päivästä on ihan hyvä fiilis, vaikkakaan en oo kiireen vuoksi ehtinyt panostaa syömiseen. Ja söin peräti kaksi mehujäätä! Onneksi niissä ei ihan hirveästi niitä kaloreita kuitenkaan ollut - ja näin kuumana päivänä mehujää tuli syötyä hyvillä mielin. Oon muutenkin järkeillyt, että kun kuitenkin ihan hulvattomat jäätelönhimot kuumina kesäpäivinä on, niin on ihan ok välillä syödä jäätelökin, mutta pääasiassa pysyttelen noissa mehujäissä. Kohtuudella, tietenkin.

Pyöräilin töihin. En vaan voi lakata fiilistelemästä sitä, miten ihanaa on pyöräillä kesäisillä kaduilla. Siitäkin huolimatta, että niitä pikkuötököitä saa aina kaivaa hampaankoloista pyöräretken jälkeen... Ja Jyväskylässä tuo pyöräily ei kyllä kovin tylsäksi käy, koska mäkiä riittää. Luulisi kunnon kohoavan, kun tuolla vaihteettomalla mummopyörälläni polkee kaikki ylämäetkin. Kehitystä on jo huomattavissa, ainakin sen suhteen.

Nyt täytynee painua pehkuihin, koska tuntuu, että nukahdan tän koneen äärelle muuten. Huomenna taas työpäivä, saas nähdä mitä jännittävää päivä tuo tullessaan. Haastan itseni ainakin juomaan paljon vettä, tänään meinasi taas unohtua.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Vain huoneentauluks jäi sun uuden elämäsi lupaus.

Viime yönä hankin itselleni ongelmia. Yön pimeinä tunteina avasin kansion, josta löytyy kuvia minusta teini-ikäisenä ja normaalipainoisena. Toisaalta avasin oven itseinholle, mutta toisaalta se sisäinen valtaisa myrsky muutti minussa jotain, sai minut ymmärtämään jotain niin hirvittävää, kuin se onkin myöntää - minä olen lihava. 

Mieli on melkoisen ovela kaveri. Olen töissä vaateliikkeessä, joka tarjoaa kurvikkaille naisille kauniita vaatteita. Koot menevät suunnilleen näin: S vastaa 42-44 kokoja, M = 46-48, ja niin edelleen. Itse käytän enimmäkseen kokoa S ja M. Ja yhtenä päivänä vedin ylleni kokoa 44 olevat housut, voitteko uskoa! Kyse ei kuitenkaan ole mistään satumaisesta laihtumisesta, vaan jos oikein rehellisiä ollaan, niin onhan nuo koot vähän reiluja vastaaviinkin kokoihin verrattuina. Ja ihan vaatteesta riippuu miltä mikäkin koko näyttää päällä. Jotenkin, tässä kuukausien mittaisessa taantumassa, olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että minä riitän näin, että olen kaunis näinkin. Ja kyllä, haluan uskoa edelleen niin! Ainoa vain, että todellisuus on vähän karumpi, kuin mitä nämä kotonamme olevat kaventavat peilit antavat ymmärtää. Jossain vaiheessa päähäni oli hiipinyt valheellinen ajatus, etten ehkä olekaan ihan niin iso. Vaikka painankin näin paljon, niin en oikeasti ole niin lihava. Enhän? Enhän?

Viime yönä otin itseäni hartioista kiinni ja ravistelin oikein kunnolla. I've got some news for you, pal - kyllä, Niina, sinä olet todellakin juuri niin lihava. Se on hirveä myöntää, mutta totuus on totuus. En näe itseäni niin, ja se onkin pelastanut minut useilta huonoilta päiviltä, mutta tuonut myös valitettavasti puutteellisen itsekritiikin takia niitä ylimääräisiä vuosirenkaita kehoon.

Näitä vanhoja kuvia katsellessani tajusin, että missä jamassa minä oikeastaan olen. Että matkaa on ihan hitosti jäljellä, ja jos minä joskus haluan päästä perille, niin minun on oikeasti tehtävä asioille jotain, muutettava suuntaa. Yhtäkkiä huomaan, että vuosi jos toinenkin on vierähtänyt, ja minä edelleen yritän löytää motivaatiota. Ei asiat tapahdu odottelemalla, vaan niille on itse tehtävä jotain. Minua alkaa jo itseänikin kyllästyttää tämä, että lässyttää kyllä jaksetaan, mutta mitään ei tapahdu. Joko olisi aika pistää tapahtumaan? 

Mutta ilon kautta, tietenkin. En halua ottaa itseinhoa ja vihaa matkaseurakseni, vaikka se viime yönä sattui nyrjäyttämään asiat tärkeysjärjestykseen. Viime aikoina olen unohtanut mihin oikein pyrin, mitä varten tätä teen. Nyt olisi aika taas muistella ja ennen kaikkea tehdä se päätös, että minä haluan. Edelleen painotan, että ei niinkään ne tulokset, vaan se hyvä olo. Ei laihduttaminen, vaan hyvinvointi.

Räkätauti painaa päälle edelleen ja joka aamu herään ihan yhtä tukkoisena ja kuoleman kielissä kuin edellisenäkin aamuna. Ääntä pääsee tuskin pihahdustakaan ja räkää saa niistää heti aamusta parin nenäliinapaketin verran. Siitä huolimatta olen alkanut kuntouttaa itseäni liikunnalla. Eilen pyöräilin taas töihin ja yhteensä työmatkoista pyöräilyä tuli tunnin verran. Ihan jees. Pitäisi joskus ottaa sykemittari mukaan ja katsoa paljonko kaloreita palaa. Olin eilen niin innoissani pyöräilystä, että tuli nieltyä pari ötökkääkin, kun en malttanut pitää suuta kiinni ajellessa. Milloinkahan sitä oppisi?
     Tänään tuli myös pyöräiltyä ympäriinsä ja illalla käytiin ystäväni kanssa reippaalla kävelyllä. En ole huomannut, että liikunta olisi tuntunut mitenkään raskaalta, niin kuin flunssassa yleensä, joten en ole ollut kovinkaan huolissaan, vaikka hetkittäin näyttää olevan hieman lämpöäkin. Ihan hyvä näin, koska tuntuisi kurjalta alkaa hirveästi jarruttelemaan, kun tuntuu olevan melkoinen draivi päällä taas vaihteeksi.

Kävin tänään ostamassa itselleni pienen vihkon, johon voin kirjata päivittäisiä syömisiä, liikkumisia ja ylipäätään ajatuksia tämän projektin suhteen. Kiloklubia en ole jaksanut päivittää viikkoihin, joten toivon, että tuollainen jatkuvasti mukana kulkeva vihko auttaisi tsemppaamaan, sekä hillitsemään ja miettimään syömisiä hieman.

Toivottavasti tämä pohdintani ei säikäyttänyt teitä. En halua ikävyyksiä, enkä hankkia itselleni syömishäiriötä. Tarvitsin vain eräänlaisen wake up callin ja se kuvien katseleminen todella oli sellainen. Miten minä koskaan voin saavuttaa tavoitepainoani, jos en pysty katsomaan totuutta silmiin? Jos kokoajan vähättelen matkan pituutta tai tarvetta laihtumiselle? Olen edelleen sitä mieltä, että ihminen on kauneimmillaan silloin kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Haluan edelleen hymyillä aamuisin itselleni peilin kautta ja todeta, ettet sinä niin hassumman näköinen ole ollenkaan. Haluan edelleen kehittyä ihmisenä ja olla määrittelemättä itseäni luvuissa, mutta - en saa unohtaa, en saa jäädä vain odottamaan että asiat tapahtuisivat itsestään. Minun täytyy toimia ja minun tulee muistaa, että voin olla vieläkin parempi. Kehitys ei saa pysähtyä! Minä en ole valmis.

PS. Muistakaa osallistua arvontaan! Nyt on hullun hyvät tsäänssit voittaa, koska osallistujia on vasta kymmenen tällä hetkellä ja palkintoja jaetaan kaksi. Äkkiä vaan kommentoimaan, aikaa on ensi torstaihin saakka.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

BLOGI TÄYTTÄÄ VUODEN -ARVONTA!

Kuten jo aiemmin vihjailin, olen päättänyt järjestää arvonnan blogin synttäreiden kunniaksi. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli korkata arvonta käyntiin nimenomaan synttäripäivänä, mutta yllättävien kiireiden takia en ehtinytkään suunnitella asiaa sen pidemmälle. Joten tässä ollaan, NYT on sen aika.


Arvon kaksi palkintoa. Ensimmäinen on 15 euron lahjakortti johonkin haluamaasi urheiluliikkeeseen, esimerkiksi Stadiumiin, Top-Sportiin tai vaikkapa Intersportiin. Asiasta sovitaan voittajan kanssa erikseen ja toiveita voi esittää jo kommenttilaatikossa. Toinen palkinto jääköön yllätykseksi. Sen verran voin paljastaa, että myös sen arvo on noin 15 euroa. Voit osallistua molempien palkintojen arvontaan.

Osallistuaksesi arvontaan, teeppä näin:
- Kommentoi tähän postaukseen ja kerro jokin muisto mahdollisen yhteisen matkamme varrelta. Onko mieleesi jäänyt jokin päivitykseni tai ehkäpä kommentti puolin tai toisin? Mikäli olet aivan tuore lukija tai et vain keksi mitään, kerro vain jokin muisto elämästäsi.
- Kerro myös haluatko osallistua molempiin arvontoihin vai pelkästään toiseen.
- Ilmoita loppuun sähköpostiosoitteesi, että tiedän ottaa yhteyttä, mikäli arpaonni suosii juuri sinua.

++ Lisäksi! Sana on vapaa. Toivon, että annatte halutessanne palautetta blogistani ja siitä, mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää. Mitä toivotte enemmän, mitä vähemmän? Mistä pidätte erityisen paljon ja mikä taas ärsyttää? Kiitos jo etukäteen!

Arvonta-aikaa on 21.6. klo 23:59 saakka. Onnea kaikille!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Keho on temppeli.

Sairastaminen kyllästyttää. Olen haaveillut liikkumisesta, tanssitunneista ja kuntosalista. Olen haaveillut niinkin arkisesta asiasta, kuin kaupassa käynnistä. Olen toki käynyt kaupassa, mutta vain nopeasti hakemassa tarpeellisuudet, että pääsen takaisin kotiin, peiton alle lepäämään. Olen suunnitellut, että kun taas jaksan, viivyn kaupassa pitkään ja ladon korin täyteen erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, appelsiineja, porkkanoita ja retiisejä! En tiedä mistä se on tullut, himo retiiseihin. Mutta niitä on saatava, kunhan jaksan taas itse keskittyä ruuanlaittoon.

Olisiko kenelläkään mitään hyviä retiisi-reseptejä? Tai mitä vain reseptejä, joilla pääsisin alkuun taas. Ruokavalioni on ollut aivan hujan-hajan pari viime kuukautta ja nyt kaipaisin jotain järkevämpää. Enemmän vihanneksia, vähemmän höttöä. Tiedän, että pystyn siihen. Viime kuukausina en vain ole jaksanut panostaa ja tässä on tulos, flunssassa taas. Mieheni sanoo, että se johtuu siitä, etten ulkoile tarpeeksi. (Helppo kai hänen on sanoa, kun tekee ulkotöitä!) Mutta olen kyllä samaa mieltä, ulkoilla saisi enemmänkin. Ruokavalioonkin on tosin tultava muutos ja liikuntaa on lisättävä. Voi olla, että flunssa iskee siltikin, mutta luulisi pysyvän kauemmin loitolla, kun syö monipuolisesti ja antaa keholle sitä, mitä se tarvitsee.

Olen laiminlyönyt itseäni ja kehoani aivan liian pitkään. Jätän uhoamiset nyt pois, koska olen niin monesti saanut palata nolona ja häntä koipien välissä tänne kertomaan, miten en onnistunutkaan. Tällä kertaa vain varovaisesti mietin itsekseni, että on aika pistää tämä temppeli kuntoon.

Kiitos teille kanssasisaret, kanssabloggaajat. Teidän ansiostanne tunnen motivaation taas kasvavan kohisten sisälläni. Erityisesti haluan kiittää Kanelia, jonka Mi(i)nusta Sinuun -blogia olen tänään lukenut ahmien, ensimmäisestä päivityksestä viimeiseen. Olen toki ollut Kanelin lukijana jo jonkin tovin, mutta valitettavan usein alut jäävät lukematta, jos hyppää mukaan kesken matkan. Kaneli, sinä olet todellinen innoittaja.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Köh.

Ja kuinkas sitten kävikään? Flunssa sai mut kiinni kuitenkin. Ja ihan kuin kurkkukipu ja 38 asteen kuume ei olisi ollut tarpeeksi - alaselkä sanoi tänään itsensä irti, kun kumarruin nostamaan lattialta jotain. Olen muutaman päivän kiitellyt itseäni, sillä molemmat olisi ollut aika helposti vältettävissä. Oon aika varma, että viime kuukausina tapahtunut ruokavalion löysentyminen ja liikunnan väheneminen ovat suorassa yhteydessä lisäntyneeseen flunssailuun. Tällä hetkellä on aika selkeää, että kunhan flunssa on taas mennyt ohi, pistän asiat jälleen kuntoon. Ja itseni.

Nyt kyselisin, olisiko kenelläkään neuvoja miten treenata tehokkaasti heikkoa (ala)selkää tai ylipäätään keskiruumista, niin, että se vahvistaisi selkääkin? Mun selkä on jatkuvasti kipeä ja tää on jo toinen kerta vuoden sisään, kun en pysty edes kivutta kävelemään, kun alaselkä on päättänyt ottaa ja räjähtää.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Nauramme päivät halki, muistanko kaiken myöhemmin?


Palasin tänään risteilyltä. Kolme päivää meni nopeasti. Tuli naurettua paljon, paljon. Ihanaa seuraa. Nautin elämästä, ruoasta ja mielen hyvinvoinnista. Vaikka matka ei ollut mitenkään tervehenkinen (oli buffettia, alkoholia ja rasvaista ruokaa), se teki silti hyvää sielulle. On jotain mitä muistella vanhana. En halua, että sellaisia muistoja värittää nipottaminen ja stressi ruoasta, siitä, että pilaa mahdollisesti muidenkin reissun, koska ei voi syödä jotain, koska siinä on liikaa kaloreita. Haloo. Kun arkena pitää järjen mukana, niin ei muutama löysempi päivä kaada kaikkea.

Huomenna takaisin töihin, takaisin ruotuun. Risteilystä jäi käteen hyvän mielen lisäksi myös hieman aristeleva kurkku, jonka toivon menevän ohi yön aikana. Olisi kurjaa tulla kipeäksi taas. En tosin ihmettele, jos olisi tullut itsensä vilustettua, saatiin nimittäin eilen taivas niskaamme, kun kävelimme Tukholman keskustasta Viking Linen terminaaliin. Onneksi laivalla sai vaihdettua kuivat vaatteet yllensä.

Käveltyä tuli myös paljon. Etenkin se kävi kuntoilusta, kun tänään käveltiin kuumassa auringonpaahteessa terminaalista rautatieasemalle kantaen raskaita, tuliaisia täynnä olevia kasseja. Jotain tervehenkistä sentään tälläkin reissulla, haha.

Vaikka matka olikin ihan mieletön, on ihana olla taas kotona. Jos en aamulla ole ihan flunssan kourissa, taidan ottaa suunnaksi kuntosalin. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Buzzador testaa: Valio PROfeel -maitotuotteet

No niin. Kuten olen aiemminkin kertonut, olen jokunen aika sitten liittynyt Buzzadoriksi. Idea on simppeli - rekisteröinnin jälkeen on mahdollista osallistua erilaisiin kampanjoihin ja saada tuotteita ilmaiseksi kokeiltavaksi ja arvioitavaksi. Tärkeintä on "buzzaaminen" eli kokemusten vaihtaminen ystävien kesken, blogistaniassa tai vaikkapa facebookissa. Itse olen aiemmin ollut mukana kokeilemassa Doven Nourishing Oil Care Express -tehohoitoainetta. Nyt pääsin mukaan testaamaan Valion uusia PROfeel -tuotteita, joissa on vastaaviin maitotuotteisiin verrattuna enemmän proteiinia. Tähän kamppanjaan osallistunkin ilomielin, sillä tuotteet ovat kiinnostaneet minua alusta lähtien. PROfeel-tuotteet soveltuvat erinomaisesti välipalaksi, aamupalaksi tai liikunnan jälkeen. Harmillisesti en päässyt testaamaan näiden palauttavaa vaikutusta, mutta välipaloina ja aamupalana PROfeel-tuotteita pääsin kokeilemaan.


Valikoimasta löytyy proteiinijogurttia, joissa on kolme makuvaihtoehtoa: Vadelma, mansikka-mustikka ja maustamaton. Proteiinirahkasta löytyy makuja kaksi: Mansikka ja vanilja. Lisäksi tuoteperheestä löytyy myös proteiinijuomia suklaan, maitokahvin ja mansikan makuisina. Itse en ole vielä ehtinyt kaikkia testailemaan, mutta esimerkiksi jogurtteja ja rahkoja on tullut aamu- ja välipalaksi nautittua. 

Tietoa tuotteista ja Valiosta, lainattu Buzzadorin infopaketista. Lisätietoa löytyy myös valion sivuilta: valio.fi/profeel/   

Valio
Valio Oy on Suomen suurin maidonjalostaja ja markkinajohtaja kaikissa tärkeimmissä tuoteryhmissä. Valio omistaa 18 osuuskuntaa joista 9 kuuluu Valio-ryhmään joka kattaa 9 000 maidontuottajaa.Valion tutkimus- ja tuotekehityskeskus on maailman johtavia ja 95% tuotetusta maidosta on korkeinta laatuluokkaa.

Proteiinijogurtti: Vadelma, mansikkamustikka ja maustamaton
• 2 x enemmän proteiinia kuin tavallisissa jogurteissa (7 g/ 100 g).
• Vain 1 % rasvaa.
• Laktoositon ja D-vitaminoitu.

Proteiinirahka: mansikka ja vanilja
• Proteiinia yhtä runsaasti kuin maustamattomassa perusrahkassa (11 g/ 100 g).
• Reilusti vähemmän hiilihydraatteja ja lisättyä sokeria kuin muissa maustetuissa rahkoissa.
• Sydänmerkki-tuotteita.
• Laktoositon.

Proteiinijuoma: mansikka, suklaa ja maitokahvi
• Runsaasti proteiinia ja samassa suhteessa hiilihydraatteja.
• Lisättyä sokeria vain 3–5 %.
• Laktoositon ja D-vitaminoitu.

Nämä tuotteet ovat erityisen hyviä kuntoilijalle ja laihduttajalle niiden runsaan proteiinipitoisuuden vuoksi. Proteiinien hyödyt näkyvät ja tuntuvat energianlähteenä, kylläisyyden tuojana, toimintakyvyn ylläpitäjänä, liikunnasta palauttajana, kehon uudistajana ja kasvun rakennusaineena.

Nyt kun virallisuudet on käyty läpi, voin kertoa oman mielipiteeni. 


Pidin rahkoista ja jogurteista aika lailla. Rahkoista olen ehtinyt maistaa vasta mansikkaa ja sitä voinkin suositella muillekin. Maku oli rahkalle ominaisen hapan, mutta kuitenkin miellyttävä. En maustamattomasta rahkasta välitä juuri sen happamuuden takia, mutta tässä proteiinirahkassa oli kyllä kaikki kohdallaan. Sopivan makea, mutta ei liian makea kuitenkaan. Sopii hyvin välipalaksi, aamupalaksi tai jopa makeannälkään!



Jogurteista maistoin vadelmaa ja mansikka-mustikkaa. Lievä happamuus tuli vastaan tässäkin ja tuote ei ollut ehkä niin helppo syödä kuin tavalliset, sokeroidut ja "löysemmät" jogurtit. Rakenne tuntui olevan hieman paksumpaa. Lemppareiksi näistä kahdesta mausta nousi mansikka-mustikka, ehdottomasti. En oikein osaa selittää miksi, mutta omia makuhermoja tämä yhdistelmä tuntui vain miellyttävän enemmän.


Ja sitten... Ostin suklaan ja mansikan makuista proteiinijuomaa, joista suklaa ehti kadota parempiin suihin, ennen kuin ehdin sitä itse maistaa. Toisaalta, en usko, että menetin mitään, koska maistettuani mansikan makuista proteiinijuomaa, annoin sen muutaman hörpyn jälkeen miehelle juotavaksi. Ei ollut ihan minun juttu. En muutenkaan ole harrastanut koskaan proteiinijuomia, joten en oikein tiedä mihin verrata. Tässä tapauksessa suosittelen siis itse kokeilemaan, sillä en usko olevani kovinkaan luotettava kriitikko kokemattomuudestani johtuen. Mansikkajuomassa oli vähän ikävähkö sivumaku, sellainen paistetun kananmunan makuinen vivahde, ehkä. En osaa määritellä sitä. Se oli kuitenkin selvä deal breaker minun osaltani ja luovutin loput miehelleni, joka nautti protskujuoman ihan mielellään. 



Olemme siis miehen kanssa yhdessä testailleet näitä tuotteita. Meille molemmille on jäänyt hyvin positiivinen kuva tuotteista, miehelle myös näistä proteiinijuomista. Plussaa mies antoi tuotteille siitä, etteivät ne ole niin makeita, kuten tavalliset jogurtit ja rahkat. Itse olin tyytyväinen jogurttien ja rahkojen makuun ja niiden nälkää vievään ominaisuuteen. Eräänä päivänä kun aamu venähti vähän pitkälle ja nautin aamupalan ja lounaan samalla kertaa hieman ennen töihin lähtöä, yllätyin positiivisesti kun syömäni rahka piti nälkää loitolla monta tuntia lounaan/aamupalan nauttimisen jälkeen. Toki lounaalla söin myös ruisleivän, mutta ottaen huomioon, että rahka ja ruisleipä olivat ainoat syömäni ruuat sinä päivänä siihen mennessä, olisin odottanut suurempaa nälkää illasta. Vaan ei, vielä viiden tunnin jälkeen minua ei vaivannut nälkä ollenkaan. Voihan olla, että ruokahaluttomuus johtui jostain muustakin, mutta osa kunniasta kuuluu kyllä näille tuotteille, ehdottomasti. 



Summa summarum: Kun pyysin mieheltäni mielipidettä, hän totesi yksinkertaisesti, että "Sen verran hyviä, että aion ostaa näitä uudestaan." Niinpä. Sammaa mieltä. Meidän talouteen tuotteet on otettu kyllä avosylin vastaan. Voi(daa)n pääasiassa vain suositella. Hinnat ovat kohtuullisia ja ulkomuotokin vetoava. Loistava vaihtoehto välipalaksi, aamupalaksi tai jopa herkutteluun. Kokeilkaa ihmeessä!

++

Haluatko buzzadoriksi? Lue lisää täältä ja rekisteröidy! Muista rekisteröityessäsi mainita minut (niinacmon) värvääjäksesi.

Töitä, töitä, töitä.

Kyllä osaa pieni ihminen olla väsynyt. Vaikka ihmekös tuo. Tästä työviikosta tulee 40-tuntinen, kunhan jaksan tehdä vielä huomisen. No, ihan positiivista, että pelkästään tällä viikolla oon tienannut saman verran, mitä kahtena edellisenä. En siis valita, vaikka jatkuvasta väsymyksestä on tullutkin toverini. Yhtenä päivänä tein kaksi työvuoroa putkeen ja sellaisen keveän 12 tunnin työpäivän. Täytyy myöntää, että olen ihan mielissäni, ettei sellaisia ole kovin usein. Kyllä se aika raskaalta tuntui, kun on tottunut viiden-kuuden tunnin päiviin. Onneksi rankan työviikon jälkeen on jotain odotettavaa, nimittäin se risteily! Lähden muutaman ystäväni kanssa Tukholman risteilylle maanantaina. Oijoi. Aion nauttia täysin siemauksin.

Työ on vienyt kaikki mehut ja siksi blogi (ja koko muu elämä) on taas jäänyt vähemmälle huomiolle. En uskalla luvata muutosta parempaan, mutta yritän muistaa teitäkin enemmän. Oon osallistunut Buzzadorin Valio Pro Feel -kampanjaan, joten ainakin raporttia siitä on luvassa lähipäivinä! Ja arvontaa, arvontaa...

PS. Paino on tuntunut jotenkin kummasti tippuvan kuin itsestään tällä viikolla, vaikka liikunta on jäänyt vähäiseksi ja rytmi on ollut hyvin epäsäännöllinen töiden takia. Omituista. Tää on jotain niitä maailmankaikkeuden hapatuksia: Silloin kun todella yrittää, ei tapahdu mitään ja silloin kun et edes yritä, niin tapahtuu. Hm.