Keho on temppeli.

Sairastaminen kyllästyttää. Olen haaveillut liikkumisesta, tanssitunneista ja kuntosalista. Olen haaveillut niinkin arkisesta asiasta, kuin kaupassa käynnistä. Olen toki käynyt kaupassa, mutta vain nopeasti hakemassa tarpeellisuudet, että pääsen takaisin kotiin, peiton alle lepäämään. Olen suunnitellut, että kun taas jaksan, viivyn kaupassa pitkään ja ladon korin täyteen erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, appelsiineja, porkkanoita ja retiisejä! En tiedä mistä se on tullut, himo retiiseihin. Mutta niitä on saatava, kunhan jaksan taas itse keskittyä ruuanlaittoon.

Olisiko kenelläkään mitään hyviä retiisi-reseptejä? Tai mitä vain reseptejä, joilla pääsisin alkuun taas. Ruokavalioni on ollut aivan hujan-hajan pari viime kuukautta ja nyt kaipaisin jotain järkevämpää. Enemmän vihanneksia, vähemmän höttöä. Tiedän, että pystyn siihen. Viime kuukausina en vain ole jaksanut panostaa ja tässä on tulos, flunssassa taas. Mieheni sanoo, että se johtuu siitä, etten ulkoile tarpeeksi. (Helppo kai hänen on sanoa, kun tekee ulkotöitä!) Mutta olen kyllä samaa mieltä, ulkoilla saisi enemmänkin. Ruokavalioonkin on tosin tultava muutos ja liikuntaa on lisättävä. Voi olla, että flunssa iskee siltikin, mutta luulisi pysyvän kauemmin loitolla, kun syö monipuolisesti ja antaa keholle sitä, mitä se tarvitsee.

Olen laiminlyönyt itseäni ja kehoani aivan liian pitkään. Jätän uhoamiset nyt pois, koska olen niin monesti saanut palata nolona ja häntä koipien välissä tänne kertomaan, miten en onnistunutkaan. Tällä kertaa vain varovaisesti mietin itsekseni, että on aika pistää tämä temppeli kuntoon.

Kiitos teille kanssasisaret, kanssabloggaajat. Teidän ansiostanne tunnen motivaation taas kasvavan kohisten sisälläni. Erityisesti haluan kiittää Kanelia, jonka Mi(i)nusta Sinuun -blogia olen tänään lukenut ahmien, ensimmäisestä päivityksestä viimeiseen. Olen toki ollut Kanelin lukijana jo jonkin tovin, mutta valitettavan usein alut jäävät lukematta, jos hyppää mukaan kesken matkan. Kaneli, sinä olet todellinen innoittaja.