torstai 28. kesäkuuta 2012

Pakko.

Yön yli nukuttu ja ajatukset saaneet taas uutta muotoa. En koe olevani enää niin turhautunut. Jotkin asiat ovat käyneet selvemmiksi ja jollain tasolla ymmärrän ongelmani.

Tästä elämäntapamuutoksesta on tullut pakkopullaa, eikä se tuo enää samanlaista hyvänolontunnetta kuin aiemmin. Minä vaadin itseltäni liikaa ja väsytän itseni omilla ajatuksillani. Tästä hetkestä lähtien astun ulos siitä kehästä ja muistutan itselleni joka päivä miksi on tärkeää pitää huolta itsestään. Ja antaa itselleen armoa. Vaikka liikuntamäärä ei joka viikko yltäisikään samanlaisiin suorituksiin kuin aktiivisimpina aikoina, tulee minun olla iloinen niistä pienistäkin onnistumisista, sen sijaan, että murehtisin sitä, etten ole jaksanut enempää. Luotan, että kaikki muuttuu iloksi vielä.

Ylipäätään voisin heittää menemään kaikenlaiset kummalliset vaatimukset itseltäni. Näyttää siltä, että rajoitukset tekevät minut onnettomammaksi ja hidastavat vain tätä Muutosta. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Luotan, että oikea tie löytyy vielä. Huonoja päiviä tulee, mutta niistä ei tarvitse tehdä numeroa. Onnistumisista ja hyvistä päivistä sen sijaan saa iloita. Mutta pakko ei ole tehdä sitäkään.

Ajattelin kokeilla tällaista lähestymistapaa. Kaikki on vapaaehtoista, mutta kyllä keho tietää mikä sille on parhaaksi. Luotan siihenkin. Nyt tämä keho kertoo, että viiden tunnin yöunet eivät olleet tarpeeksi. Onneksi vapaapäivänä voi herätä vaikka kuudelta päivittämään blogia ja jatkaa sitten nukkumista vielä hetken.

Tiedättekö millainen vapaapäivä on paras? Aktiivinen. Vielä puolitoista vuotta sitten vastaukseni olisi voinut olla hieman erilainen, mutta nyt olen sitä mieltä, että ihanaan vapaapäivään kuuluu liikkumista (mielellään heti aamusta), hyvää seuraa, rentouttavaa tekemistä ja maukasta, mutta terveellistä ruokaa.

Ja hei, suoritan arvonnan huomenna. Jos joku on missannut sen totaalisesti, niin annan armonaikaa osallistua vielä huomiseen, kello 12:00 saakka. Osallistua voi seuraamalla ohjeita täällä.

8 kommenttia:

  1. Minustakin kuulostaa hyvältä!
    Pakko ei ole koskaan oikea tie. Se tie voi viedä oikeaan paikkaan, mutta useimmiten väärin keinoin kuuntelematta.

    Muista kuunnella myös kehoa niiden "hyvyyksien" kanssa. Ne kun ovat vallan petollisia omassa hyvyydessään ja hyväntuottamiskyvyssään. Nautittu herkku ei välttämättä loppujen lopuksi ole hyväksi. Joskus on joskus ei :( Ja siinähän on sen itsensä kuuntelemisen vaikeus.

    Onnea tiellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Täytyy muistaa myös kohtuus ja tunnistaa mielen asettamat ansat ja ne mieliteot. Joskus yksi leivos voi oikeasti tehdä hyvää hyvinvoinnille, mutta jos niitä vetää joka päivä, niin eipä se paljon sielua tahi kehoa varsinkaan helli.

      Kiitos tsemppauksesta!

      Poista
  2. Hei! Bongasin sun blogisi ihan sattumalta Blogilistalta ja olin että jes! Mullakin on projekti oman itsen kanssa meneillään ja muiden juttujen lukeminen auttaa motivoimaan. :)

    Ja tähän tekstiin: pakko on paras muusa, sanotaan, mutta elämäntapamuutoksessa se ei päde. Tavoitteenahan on loppujen lopuksi oma hyvinvointi, joten omin ehdoin ja sydäntä kuuntelemalla pääsee parhaiten perille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoho! Tervetuloa vaan. (:

      Ja olet ihan oikeassa. Siihen luotankin, että sydän (ja keho) löytää ne oikeat tiet.

      Poista
  3. Onnea uudelle lähestymistavalle! Luotamme huomisen voimaan, riittävien yöunien tuomaan helpotukseen ja pienistä tärkeistä asioista muodostuvaan parempaan, "pakottomaan" olotilaan!

    Aurinkoisia ajatuksia viikonloppuusi! <3

    VastaaPoista