Pakko.

Yön yli nukuttu ja ajatukset saaneet taas uutta muotoa. En koe olevani enää niin turhautunut. Jotkin asiat ovat käyneet selvemmiksi ja jollain tasolla ymmärrän ongelmani.

Tästä elämäntapamuutoksesta on tullut pakkopullaa, eikä se tuo enää samanlaista hyvänolontunnetta kuin aiemmin. Minä vaadin itseltäni liikaa ja väsytän itseni omilla ajatuksillani. Tästä hetkestä lähtien astun ulos siitä kehästä ja muistutan itselleni joka päivä miksi on tärkeää pitää huolta itsestään. Ja antaa itselleen armoa. Vaikka liikuntamäärä ei joka viikko yltäisikään samanlaisiin suorituksiin kuin aktiivisimpina aikoina, tulee minun olla iloinen niistä pienistäkin onnistumisista, sen sijaan, että murehtisin sitä, etten ole jaksanut enempää. Luotan, että kaikki muuttuu iloksi vielä.

Ylipäätään voisin heittää menemään kaikenlaiset kummalliset vaatimukset itseltäni. Näyttää siltä, että rajoitukset tekevät minut onnettomammaksi ja hidastavat vain tätä Muutosta. Antaa asioiden mennä omalla painollaan. Luotan, että oikea tie löytyy vielä. Huonoja päiviä tulee, mutta niistä ei tarvitse tehdä numeroa. Onnistumisista ja hyvistä päivistä sen sijaan saa iloita. Mutta pakko ei ole tehdä sitäkään.

Ajattelin kokeilla tällaista lähestymistapaa. Kaikki on vapaaehtoista, mutta kyllä keho tietää mikä sille on parhaaksi. Luotan siihenkin. Nyt tämä keho kertoo, että viiden tunnin yöunet eivät olleet tarpeeksi. Onneksi vapaapäivänä voi herätä vaikka kuudelta päivittämään blogia ja jatkaa sitten nukkumista vielä hetken.

Tiedättekö millainen vapaapäivä on paras? Aktiivinen. Vielä puolitoista vuotta sitten vastaukseni olisi voinut olla hieman erilainen, mutta nyt olen sitä mieltä, että ihanaan vapaapäivään kuuluu liikkumista (mielellään heti aamusta), hyvää seuraa, rentouttavaa tekemistä ja maukasta, mutta terveellistä ruokaa.

Ja hei, suoritan arvonnan huomenna. Jos joku on missannut sen totaalisesti, niin annan armonaikaa osallistua vielä huomiseen, kello 12:00 saakka. Osallistua voi seuraamalla ohjeita täällä.