I refuse to sink.

Lukulistallani on kymmeniä hyvinvointi- ja laihdutusblogeja. Luen muitakin blogeja, jos blogi on vain kiinnostava. Viime aikoina en ole lukenut tai seurannut ainuttakaan, mutta se ei johdu mistään muusta kuin omasta motivaatiopulasta, ajanpuutteesta ja writer's blockista. Joitakin asioita on vain helpompi vältellä, kuin oikeasti tehdä niille jotain.

Ei liene siis yllätys, että oon ollut melkoisella tuuliajolla koko tammikuun. Monet ovat ihmetelleet, miksen ole kirjoittanut, mutta surullista kyllä, ei oo ollut mitään mistä kirjoittaa. Oon kahlannut pohjamudissa niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten kaikki perus elintoimintoja vähäpätöisemmät asiat ovat saaneet jäädä, ainakin melkein. Olo on ollut lähes jatkuvasti pelkästään kurja, joten mitä siitäkään kirjoittaisi?

Viime aikoina en ole tunnistanut itseäni, enkä ajatuksiani. Joskus kun todellinen positiivisuus oli voimissaan, olin varma, ettei pessimistisyyden koura enää minua tavoittaisi. Kuitenkin... Alkuvuosi kertoo jotain toista. En silti halua uskoa, että tämä tila on pysyvää, koska jos jotain elämästä olen oppinut, niin se on hyvin yksinkertaisesti ja yllättäen se, ettei mikään ei ole pysyvää. Ei hyvät päivät, eikä huonotkaan. Mutta jos pohja on tarpeeksi vahva, niin kyllä niistä huonoistakin päivistä selviää ja lopulta se hyväkin päivä aina tulee.

Ja minä aion selvitä.

Tein juuri kymmentuntisen työpäivän. Aloitin muutama viikko sitten uuden työ(kokeilu)n, joka on omalla tavallaan auttanut mua pysymään pinnalla. Tarvitsen selkeästi aikatauluja toimiakseni ihmisenä. Mutta nyt kun olisin kykenevä, niin aika loppuu kesken. Haluan jo bodypumpiin! Ei ihmekään, että pää hajoaa, kun ei harrasta mitään järkevää.

Mutta minä aion selvitä. Ja nousta. Ja tehdä parhaani, sen sijaan, että vain "pärjäilen".

Uusi alku, minullakin

Uusi vuosi ja uudet alut. En yhtään ihmettele, että kuntosalit ovat alkuvuodesta aina täynnä, sillä itsellenikin alkava vuosi tuo aina aivan uutta tarmoa siihen mihin ikinä ryhdynkin. En ole vielä sen kummemmin ehtinyt miettiä tavoitteitani tulevalle vuodelle, mutta terveelliset elämäntavat ja onnellisuus ovat edelleen tähtäimessä. Vuoden 2012 loppu oli melkoinen floppi syömisen ja liikkumisen osalta, mutta siitä on vain otettava opikseen. On jokseenkin helpottava huomata, että huonojen kausienkin jälkeen keho vaatii päästä paremmille tavoille. Huonot elintavat näkyvät välittömästi mielialassakin, joten miksi ihmeessä siis jatkaa niitä?

Vuoden ensimmäinen päivä meni autossa istuessa, kun palattiin pohjoisesta takaisin Keski-Suomeen. Joulun jälkeen sokerikoukku oli ihan mahdoton, mutta päätin jo ennen lähtöä, että autoon en mitään "pientä naposteltavaa" hanki. 100 kilometrin ja pienen torkahtamisen jälkeen sain tosissaan hillitä itseäni, etten rynnännyt huoltsikalle ostamaan paikkaa tyhjäksi suklaasta (kyllä, edelleen mahtuisi!) ja muusta turhasta. Onnistuneesti kuitenkin maltoin mieleni, matka jatkui ja makeanhimo jäi Kuusamoon. Olen ylpeä itsestäni.

Toissapäivänä sen sijaan kömmin pitkästä aikaa salille. Täytyy sanoa, että edelleenkään saliharjoittelu ei sykähdytä mitenkään suuremmin. Tarvitsisin jonkinlaisen kunnollisen, tavoitteellisen ohjelman, sellaista kun ei nykyisellään ole. Ei ihme, että alkaa kyllästyttää ekan viiden minuutin jälkeen... Silloin harvoin kun salille eksyn nykyään, treenaan yleensä ylävartaloa, käsiä ja olkapäitä. Haluaisin käyttää enemmän vapaita painoja käyttämieni laitteiden sijaan, mutta kun kokemusta on pyöreä nolla, niin en viitsi mennä pyörimään bodareiden sekaan ja vain kokeilemaan. Tarvitsisin siis kunnon perehdytyksen salin laitteisiin ja painoihin, sekä selvän ohjelman. Ei sillä, että olisin käynyt salilla vain pyörimässä ja treenit olisivat olleet mitenkään tehottomia (ojentajat on kipeänä edelleen toissapäiväisestä), mutta kyllähän se vähän turhauttaa tehdä samoja asioita kerrasta toiseen. Ja mitä hyötyä siitä edes on, etenkin jos käy salilla parhaimmillaan ehkä kerran kolmessa viikossa? Perehdytys ja ohjelma olisi varmaan helposti hoidettavissa, jos rahaa olisi yhtään ylimääräistä. Se varmaan motivoisi myös käymään säännöllisemmin. Toisaalta oon myös miettinyt sitä, että voiko salilla käynnin korvata esimerkiksi BodyPump-tunneilla? Mitä mieltä te olette? BodyPump on jokseenkin yllättäen noussut yhdeksi mun suosikiksi ja siellä käymiseen kyllä riittää motivaatiota. Sen lisäksi kun heittää ohjelmistoon lenkkeilyä ja tanssia, niin luulisi olevan ihan hyvä kokonaisuus. 

Eilen oli välipäivä liikkumisesta. Joulukuun sluibailuasenteesta on vähän vaikea pyristellä pois, mutta koetan hyväksyä tän pehmeän laskun arkeen. Pääasia, että eilen ruokailut meni oikein mainiosti. Tehtiin illalliseksi miehen kanssa kanaleivät ja salaattia. Ihan mielettömän herkullista! Mies teki itse marinadin ja kastikkeen kanasuikaleille, jotka sitten heitettiin sämpylöiden päälle ja nautittiin salaatin kera. Tää pääsi kyllä ehdottomasti meidän ruokalistalle. :)

Mulla on ikävä sitä tunnetta, kun tiesi olevansa, elävänsä ja hengittävänsä sitä liikunnallista elämäntyyliä. Viimeisen kuukauden se on ollut vähän hakusessa, mutta mä vannon löytäväni sen vielä. Pienin askelin sitä kohti. Tänään aion mennä tanssimaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

kakstuhattakolmetoista

"May your coming year be filled with magic and dreams and good madness. 
I hope you read some fine books and kiss someone who thinks you're wonderful, 
and don't forget to make some art -- write or draw or build or sing or live 
as only you can. And I hope, somewhere in the next year, you surprise yourself. 

 I hope you will have a wonderful year, that you'll dream dangerously 
and outrageously, that you'll make something that didn't exist before you made it, 
that you will be loved and that you will be liked, 
and that you will have people to love and to like in return. 

 And, most importantly (because I think there should be more kindness 
and more wisdom in the world right now), that you will, when you need to be, 
be wise, and that you will always be kind. 

 Above all I hope that in this year to come, you make mistakes. 

 Because if you are making mistakes, then you are making new things, 
trying new things, learning, living, pushing yourself, 
changing yourself, changing your world. 
You're doing things you've never done before, 
and more importantly, you're Doing Something. 

 So that's my wish for you, and all of us, and my wish for myself. 
Make New Mistakes. Make glorious, amazing mistakes. 
Make mistakes nobody's ever made before. 
Don't freeze, don't stop, don't worry that it isn't good enough, or it isn't perfect, 
whatever it is: art, or love, or work or family or life. 

Whatever it is you're scared of doing, 

Do it. 

 Make your mistakes, next year and forever."

- Neil Gaiman

Kiitos ystävälleni sitaatin jakamisesta. Tästä oli runsaasti iloa minulle, joten haluan jakaa sen teidänkin kanssanne. Ihanaa, seikkailuntäyteistä vuotta 2013 kaikille!