Uusi alku, minullakin

Uusi vuosi ja uudet alut. En yhtään ihmettele, että kuntosalit ovat alkuvuodesta aina täynnä, sillä itsellenikin alkava vuosi tuo aina aivan uutta tarmoa siihen mihin ikinä ryhdynkin. En ole vielä sen kummemmin ehtinyt miettiä tavoitteitani tulevalle vuodelle, mutta terveelliset elämäntavat ja onnellisuus ovat edelleen tähtäimessä. Vuoden 2012 loppu oli melkoinen floppi syömisen ja liikkumisen osalta, mutta siitä on vain otettava opikseen. On jokseenkin helpottava huomata, että huonojen kausienkin jälkeen keho vaatii päästä paremmille tavoille. Huonot elintavat näkyvät välittömästi mielialassakin, joten miksi ihmeessä siis jatkaa niitä?

Vuoden ensimmäinen päivä meni autossa istuessa, kun palattiin pohjoisesta takaisin Keski-Suomeen. Joulun jälkeen sokerikoukku oli ihan mahdoton, mutta päätin jo ennen lähtöä, että autoon en mitään "pientä naposteltavaa" hanki. 100 kilometrin ja pienen torkahtamisen jälkeen sain tosissaan hillitä itseäni, etten rynnännyt huoltsikalle ostamaan paikkaa tyhjäksi suklaasta (kyllä, edelleen mahtuisi!) ja muusta turhasta. Onnistuneesti kuitenkin maltoin mieleni, matka jatkui ja makeanhimo jäi Kuusamoon. Olen ylpeä itsestäni.

Toissapäivänä sen sijaan kömmin pitkästä aikaa salille. Täytyy sanoa, että edelleenkään saliharjoittelu ei sykähdytä mitenkään suuremmin. Tarvitsisin jonkinlaisen kunnollisen, tavoitteellisen ohjelman, sellaista kun ei nykyisellään ole. Ei ihme, että alkaa kyllästyttää ekan viiden minuutin jälkeen... Silloin harvoin kun salille eksyn nykyään, treenaan yleensä ylävartaloa, käsiä ja olkapäitä. Haluaisin käyttää enemmän vapaita painoja käyttämieni laitteiden sijaan, mutta kun kokemusta on pyöreä nolla, niin en viitsi mennä pyörimään bodareiden sekaan ja vain kokeilemaan. Tarvitsisin siis kunnon perehdytyksen salin laitteisiin ja painoihin, sekä selvän ohjelman. Ei sillä, että olisin käynyt salilla vain pyörimässä ja treenit olisivat olleet mitenkään tehottomia (ojentajat on kipeänä edelleen toissapäiväisestä), mutta kyllähän se vähän turhauttaa tehdä samoja asioita kerrasta toiseen. Ja mitä hyötyä siitä edes on, etenkin jos käy salilla parhaimmillaan ehkä kerran kolmessa viikossa? Perehdytys ja ohjelma olisi varmaan helposti hoidettavissa, jos rahaa olisi yhtään ylimääräistä. Se varmaan motivoisi myös käymään säännöllisemmin. Toisaalta oon myös miettinyt sitä, että voiko salilla käynnin korvata esimerkiksi BodyPump-tunneilla? Mitä mieltä te olette? BodyPump on jokseenkin yllättäen noussut yhdeksi mun suosikiksi ja siellä käymiseen kyllä riittää motivaatiota. Sen lisäksi kun heittää ohjelmistoon lenkkeilyä ja tanssia, niin luulisi olevan ihan hyvä kokonaisuus. 

Eilen oli välipäivä liikkumisesta. Joulukuun sluibailuasenteesta on vähän vaikea pyristellä pois, mutta koetan hyväksyä tän pehmeän laskun arkeen. Pääasia, että eilen ruokailut meni oikein mainiosti. Tehtiin illalliseksi miehen kanssa kanaleivät ja salaattia. Ihan mielettömän herkullista! Mies teki itse marinadin ja kastikkeen kanasuikaleille, jotka sitten heitettiin sämpylöiden päälle ja nautittiin salaatin kera. Tää pääsi kyllä ehdottomasti meidän ruokalistalle. :)

Mulla on ikävä sitä tunnetta, kun tiesi olevansa, elävänsä ja hengittävänsä sitä liikunnallista elämäntyyliä. Viimeisen kuukauden se on ollut vähän hakusessa, mutta mä vannon löytäväni sen vielä. Pienin askelin sitä kohti. Tänään aion mennä tanssimaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!