My Fitness Pal vs. Kiloklubi

Nonniin. Ilokseni voin kaiketi todeta, että paino on heilahtanut alaspäin, pitkästä aikaa! Ei tosin muuta kuin vaivaisen kilon, mutta kilon kuitenkin. Tahti on ollut pöyristyttävä, kokonaiset kaksi kiloa kesän aikana! Just joo. Arvaatte varmaan miten toukokuun viiden kilon pudotuksen jälkeen oon kiristellyt hampaita ja repinyt tukkaa kun vauhti on hidastunut näinkin dramaattisesti. Varsinkin kun oon aina pysynyt kohtuudessa, eikä suurempia ylilyöntejä ole tapahtunut. Eikä voi sanoa, etten olisi liikkunutkaan. Perhana. Mutta maltti on kaiketi valttia... Ei pidä hoputtaa itseään tai kehoaan liikaa. Keho menee mitä ilmeisimmin omalla tahdillaan. Vaikka rehellisesti puhuen, saisi kyllä välillä kuunnella minunkin toiveitani...

Apatia on kulkenut tiukasti mukana edelleen. Syytän hellettä, ettei ole juurikaan ylimääräistä energiaa, hyvä jos saan tehtyä välttämättömimpiä askareitakaan. Eilisen treeninä toimi apinan raivolla toimitettu kämpän (tai läävän) siivous. Noudatin ystäväni vinkkiä ja toin lisäpotkua siivoamiseen laittamalla treenimusiikkia soimaan ja siivoamalla hitusen ponnekkaammin kuin yleensä. Tällä helteellä hiki kyllä irtosi! Eikä menneet hukkaan ne kolme tuntia.

    Oon pitänyt hieman taukoa tanssimisesta, lähinnä penikkakivun takia ja koska näyttää olevan sen aika muutenkin. Välillä rakkaimpaankin harrastukseen iskee sellainen tympääntyminen, että parasta antaa hetken olla. Kiinnostus liikkumiseen on tällä viikolla muutenkin ollut melko heikoilla kantimilla, mutta oon yrittänyt ruokavaliolla kompensoida liikunnan puutetta. En siis ole sortunut ahmimaan tai lohtusyömään, vaikka huonoja päiviä onkin.

Oon vähän hämmentynyt. Viikko sitten liityin kiloklubin jäseneksi, ihan kokeilumielessä. Aluksi (ja edelleenkin) sivusto vaikuttaa hieman sekavalta ja kaipaisin siihen jotain toimintoja mitä MFP:ssä on, esimerkiksi sovellusta puhelimeen (se tosin ei ole tärkein), mahdollisuutta lisätä listaan uusia ruoka-aineita, joita ei löydy, laajemmat tilastot ja niin edelleen. Kiloklubissa on tietysti hienoa se, että se on suomenkielinen, syömäni ruoat suurimmaksi osaksi todella löytyvät listoilta, sekä ne ärsyttävät pallot, jotka kertovat miten tulisi syödä tai liikkua. Mutta mua ihmetyttää. MyFitnessPal ohjeistaa mua syömään 1260 kaloria päivässä, kun kiloklubin mukaan mun pitäisi syödä yli 1700 kaloria (en oo oikein sisäistänyt tuota taulukkoa). Kumpaa tässä nyt uskoisi sitten? Ehkä parempi pysyä jossain siinä välillä. Oon joka tapauksessa päättänyt pitäytyä molemmilla sivustoilla mukana. Kiloklubin avulla itse päätarkoitus eli kalorien laskeminen on sinänsä helpompaa, mutta MyFitnessPalissa on ihan mieletön yhteisö, jota en vielä haluaisi täysin hyljätä. En oo kiloklubin foorumeille vielä uskaltautunut, mutta ehkäpä pian senkin teen.

  Ihanaa viikonloppua lukijoilleni!

Guilty conscience grows.

Oon vihdoinkin kotiutunut takaisin Jyväskylään pohjoisen reissultani. Sallassa vietin viikon lapsuudenkodissani ja kolme viimeistä päivää ilahdutin ystävääni Oulussa pienoisella vierailulla. Nyt voikin sitten palata hyvillä mielin takaisin työttömän arkeen...

No, mistähän aloittaisin. Oli ihana käydä kotona, mutta kuten arvasin niin kohtasin paljon haasteita ja houkutuksia, joista osan päihitin ja osan, no, en niin hyvin. Vaikeampaa siellä (ja reissulla ylipäätään) on kuitenkin ollut pitäytyä terveellisemmässä ruokavaliossa kuin täällä kotona. On tullut tehtyä huonoja valintoja (söin esimerkiksi kaksi jäätelöä matkan aikana) sekä hyviä valintoja (valitsin ravintolassa kevyen salaatin jonkin raskaan ja rasvaisen aterian sijaan). Kymmenen kilon kesähaasteen kannalta tää reissu on ollut vähän huono, mutta toisaalta, en kyllä tiedä olisiko painoa lähtenyt yhtään sen enempää, jos olisin ollut vain kotona. Oon onnistunut hyvin päivän kaloritavoitteissa (vaikka joitakin lipsahduksia on tullutkin) ja varsinkin Sallassa tuli liikuttua päivittäin ihan mukavasti. Silti kesäkuun alusta ei ole lähtenyt kuin se yksi pirun kilo. Parempihan sekin kuin ei mitään, mutta oon vaan niin malttamaton ja haluaisin kaikki-heti-mulle-nyt.

Yksi asia, missä mulla on vielä opeteltavaa, on tää syyllisyys jokaisesta ns. huonommasta valinnasta. Tiedän, että syön nykyään todella hyvin verrattuna aiempaan eikä nykyään enää edes tule hirvittäviä ylilyöntejä, mutta silti tunnen syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin lipsahduksesta, enkä pidä siitä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi jatkuvaan stressaamiseen. Jos joka tapauksessa tiedän, että yksi jäätelö kerran kuussa ei tuu tätä mun elämänmuutosta ojaan kaatamaan, niin miksi tunnen siitä niin hirvittävää syyllisyyttä? Tän muutoksen tarkoitushan on tulla terveemmäksi, ei neuroottisemmaksi. Terveeseen elämään kuuluu nautinnotkin toisinaan. En tietenkään voi painottaa kohtuuden tärkeyttä, mutta joku roti siinä nipottamisessakin. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Haluan olla terve kaikin tavoin, en pelkästään fyysisesti.