Än yy tee nyt.

45 lukijaa on nyt täynnä (tervetuloa uusille!) joten tiedättekö mitä se tarkoittaa? 

Arvonta on valmis suoritettavaksi!
Annan kuitenkin armonaikaa vielä sunnuntaihin (25.9.) klo 18:00 asti. 

Siihen mennessä kun ilmoitat tähän tai tuohon alkuperäiseen postaukseen halustasi osallistua, olet mukana arvonnassa. Palkintona on siis jotain itse tekemääni (puualan artesaani kun olen) ja jotain hyödyllistä. Loput jääköön yllätykseksi!

(kuva: weheartit.com)

Materiaonnea, osa III

Mun ei oo selkeesti enää turvallista eksyä Topsportiin, sillä en oo kovinkaan montaa kertaa kävellyt ulos sieltä ostamatta jotain. Tätä menoa oon pian köyhä! (...ihan kuin en olisi jo...)

Nämä treenikengät olivat -70% alennuksessa ja lähtivät mukaan 19,70 eurolla, joten eivät siis olleet hinnalla pilatut. Topsportissa on vielä kenkäaleja jäljellä, joten suosittelen käymään viimeistään nyt tsekkaamassa valikoimat mikäli puuttuu jotain olennaisen tärkeää, kuten itselläni nuo treenikengät. Tällä hetkellä liikuntavälineiden Pakko saada -listani näyttääkin melko tyhjältä. Tärkeimmät jutut löytyy jo! Kunhan nyt se sykemittari vielä saapuisi... Sekin on onneksi jo tilauksessa, syntymäpäivälahjana mieheltäni.

Lähdin alunperin kaupungille etsimään vain mustaa knallia tulevia naamiaisia varten. Knalli löytyikin melko nopeasti, muodissa kun tuntuvat olevan nykyään, joten kierreltiin ystäväni kanssa hieman muissakin kaupoissa ajankuluksemme. Muuta minun ei pitänyt edes ostaa, mutta kun Topsportissa huomasin nämä kengät ja näiden hinnan, niin en vain voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.

     Kaupungilla pyörähtäminen aiheutti hirvittävän shoppailukuumeen. Haluaisin ostaa uusia vaatteita vanhojen ja isojen tilalle. Toisaalta, siinä ei ole mitään järkeä vielä, koska aion edelleen kutistua tästä melkoisesti ja nämä uudet vaatteet luultavasti kävisivät isoiksi jo puolessa vuodessa. Olisi silti ihana uudistaa hitusen vaatekaappia.

Pyörähdettiin myös kävelykadun varrella olevassa Punnitse & Säästä -liikkeessä, josta minun ei myöskään pitänyt ostaa mitään tällä kertaa. Väärässähän sitä oltiin jälleen kerran. Kiinnostukseni herätti Flapjack -nimiset kaurapatukat, joita oli lopulta ostettava testiin. Patukat sopivat hyvin välipalaksi ja koonsa puolesta riittävät useammallekin kerralle. Ostin kolmea eri makua, jogurttipäällysteistä, kinuskin makuista herkuttelua varten ja jogurtti-mansikkaa. Maistaa en ole vielä ehtinyt, mutta myyjä kyllä kehui näitä tuotteita. Se jää nähtäväksi!

--

Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?

- Ultimaattinen tavoitepaino on näin alkuun 65 kiloa. Silloin voisin olla ihan tyytyväinen. Toisaalta luvut on vain lukuja, vaatekoko tai ulkonäkö muuten itsessään merkkaa enemmän. Voihan olla, että jo 70 kilossa tunnen itseni ihan hyväksi. Eihän sitä tiiä! Toi 65 kiloa on kuitenkin vain sellainen suuntaa antava luku. Jos vuoden päästä olisin vaikka edes 20 kiloa lähempänä tavoitettani, niin olisin tyytyväinen.

Syyllisyydestä.

Tuntuu hämmentävältä katsoa itseään peilistä ja nähdä yllään ne vaatteet, jotka joskus kiristivät tai eivät edes menneet päälle. Haluaisin ymmärtää ja sisäistää asian, mutta mieli ei anna. Se kokoajan uskottelee, että tässä on nyt kyseessä pelkkä sairas pila, et sinä mitään ole laihtunut! Huomenna kun heräät, niin olet taas siinä samassa, vanhassa vartalossasi ja elät samaa vanhaa elämääsi. Hah, luulitko muka, että olisit oikeasti jotain saavuttanut? No, et ole! Ja tämä pelko on hämmästyttävän todellinen. Pelottaa, että tämä kaikki vedetään jalkojeni alta ja yhtäkkiä huomaan olevani lähtöpisteessä. Mikään ei ole muuttunutkaan. Kaikki on täsmälleen samalla lailla kuin aiemmin. Jos olenkin nähnyt vain unta...
 
      Paino ei ole nyt hetkeen liikahtanut alaspäin, ihan ymmärrettävistä syistä. Koko syyskuu on sujunut melko alavireisesti. Siinä missä viime kuussa liikuin 33 tuntia, nyt olen liikkunut vain 13. Onhan tätä kuuta jäljellä vielä, mutta en usko, että tilanne muuttuu kovinkaan dramaattisesti. Onhan asiat toisaalta jo nyt paljon paremmin kuin ennen elämäntapamuutosta, kun en liikkunut oikeastaan yhtään. Mutta en ymmärrä mistä oon taas oppinut syyllistämään itseäni. Mikään ei tunnu riittävän, vaikka olisihan tässä paljon syitä olla tyytyväinen itseensä. Silti katson itseäni jatkuvasti suurennuslasin läpi ja löydän aina vain parannettavaa ja parannettavaa. Totta sekin, ettei ikinä ole täysin valmis ja aina on parannettavaa, kyllä, mutta kunpa oppisi tuosta järjettömästä syyllisyydestä pois.

--

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
- En oikeastaan ole luopunut mistään. Olen vain opetellut kohtuuden. Luulin, että tää olisi paljon vaikeampaa, mutta oon oikeastaan yllättynyt varsinkin siitä, miten helposti kaikki alkoi! Onhan tässä ollut vastoinkäymisiä ja heikkoja hetkiä paljonkin, mutta missään vaiheessa en ole luovuttanut. (Luovuttaminen ei ole enää edes vaihtoehto.)

Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
- Seuraan aika monia laihdutus-/elämäntapamuutosblogeja, mutta en oikeastaan osaa nimetä mitään tiettyä lempparia. Motivoitte kaikki niin paljon!

Day 12 - What do you normally eat?
- Noh, mun nykyiseen normaaliin ruokavalioon kuuluu itsetehty kotiruoka, salaatit, hedelmät, vihannekset, pähkinät, kuivatut hedelmät, ruisleipä, jogurtit... En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, vaan yritän löytää sellaisen kultaisen keskitien. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti (satunnaista herkutteluakaan unohtamatta).

Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
- Terveellä tavalla. En oo missään vaiheessa oksentanut tai edes harkinnut sitä. Mun suhde ruokaan on tällä hetkellä ihan terveellä pohjalla.

Vuorikiipeilijät.

Nyt se on virallista. Lokakuun alusta lähtien tää kuntokuuri ja elämäntapamuutos lähtee taas aivan uuteen nousuun. Käytiin eilen miehen kanssa Killerillä ilmaisilla tutustumiskäynneillä, mies meni kuntosalille ja itse zumbatunnille. Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä molemmat sopimassa jatkosta, M otti kuukauden kuntosalikortin ja itse tein vuoden sopimuksen. Oon niin innoissani enkä takuulla kyllästy hehkuttamaan sitä.

Tarkoituksena oli tänään viettää rauhallinen lepopäivä, mutta koska ilma oli niin äärettömän kaunis, päätettiin lähteä pienelle ja kevyelle verryttelylenkille miehen kanssa. No, pieneksi ja kevyeksi lenkki ei jäänyt, kun valitsemamme Kanavuoren luontopolku osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Varsinkin alkuun polku oli kapea, jyrkkä ja vei kivilouhikkojen läpi, joten ponnistella sai ihan mukavasti. Onneksi matkalla oli helpompiakin osuuksia, vaikka hiki totisesti virtasi niilläkin. Lenkkiin kului yhteensä tunti ja viisikymmentä minuuttia. Nyt oonkin ihan poikki ja loppuillan pyhitän pelkälle lepäilylle.

      On kyllä ollut mukava viikonloppu, hitusen erilainen. On ollut hienoa liikkua yhdessä tuon miehekkeen kanssa, sitä kun ei turhan usein olla harrastettu. Naureskeltiin tänään, että ehkä meistä tulee sellainen urheilullinen pariskunta kun kasvetaan isoiksi. Parempi kai sekin kuin, että oltaisi liian isoja yhdessä.

 PS. Nyt on tosiaan viimeiset hetket osallistua arvontaan! Enää yksi lukija, niin 45 on täynnä ja arvonta suoritetaan. :)

Home is where ever I'm with you.

Mun perjantai-iltaan kuuluu yksi kirsikkaolut, pähkinöitä, pari palaa tummaa suklaata ja hyvää musiikkia. Tuntuu ihanalta olla itsekseen kotona kiireisen päivän jälkeen. Nukuttiin kyllä M:n kanssa myöhään molempien vapaapäivän kunniaksi ja herättyämme lähdettiin samantien lenkille yhdessä. Päätettiin suunnata valloittamaan läheinen Laajavuori ja sehän me tehtiin. Vaikka suurin osa matkasta olikin jyrkkää ylämäkeä, niin musta oli tosi ihanaa ja virkistävää vaihtelua kävellä metsäpoluilla asfaltin sijaan. Tykkään muutenki niistä poluista enemmän kuin mistään pururadastakaan. En koskaan näe unia lentämisestä, mutta uneksin usein kyllä kotiseutuni mäntykankailla ja harjuilla juoksemisesta - siitä miten askel on niin kevyt, että juokseminen on melkein kuin leijumista. Niissä unissa oon ehkä onnellisimmillani ja vaikka nykyään en juoksemisesta välitäkään, niin musta olisi silti ihanaa olla joskus tulevaisuudessa siinä kunnossa, että kykenisin tekemään tästä unestä edes osittain totta. Muutaman juoksuaskeleen tämän päiväisellä lenkillä otinkin (ja totesinkin miehelle, että tää oli varmaan pisin matka minkä oon juossut vuosikausiin), mutta raskasta se oli kuin mikä. Ehkä miinus parinkymmenen kilon päästä voisin oikeasti harkitakin sitä, että juoksisin suurimman osan lenkeistäni, nyt se ei tule kuuloonkaan.

         Laajavuoren huipulta oli kieltämättä tosi mahtavat näkymät. Pidän tosi paljon tästä Jyväskylän kumpuilevasta maastosta. Tuntuu ihan hölmöltä, ettei tätä ennen olla moista lenkkiä tehty, varsinkin kun aiemmin asuttiin ihan Laajavuoren kupeessa. Paljon puhetta siitä on ollut, mutta ikinä ei vaan saatu aikaiseksi.

♥

Ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

Materiaonnea, osa II

Olen niin innoissani tulevasta kuntosalijäsenyydestä, etten malta pysyä housuissani. Tutkin Killerin ryhmäliikuntakalenteria ja suunnittelen valmiiksi, millä tunneilla aion käydä. Mua kiinnostaa ainakin zumba, bodyjam, danzation, tanssiteema, pilates, syvävenyttely, bodybalance ja killerisyke. Muihinkin käyn kyllä tutustumassa, ehdottomasti. Onneksi on niin paljon vaihtoehtoja, että jos yhteen hetkellisesti kyllästyy, niin löytyy kyllä varmasti jotain muuta kiinnostavaa. Pelottavasti näyttää nyt vähän siltä, että tuun viettämään suurimman osan vapaa-ajastani Killerillä lokakuun alusta lähtien...

Siksi pitikin käydä hankkimassa asianmukaisia varustuksia. Mulla ei oo ollut oikein kunnollista treenikassia, vaan oon kuljettanut pyyhettä ja vaatteitani pienessä kangaskassissa. Tänään eksyin topsportin sivustolle ja tietenkin mun oli samantien lähdettävä kahlaamaan kyseistä kauppaa läpi alennuksien toivossa. Treenikassivalikoima oli harmillisen pieni ja tummasävytteinen, mutta löysin silti tällaisen aarteen tylsien, mustien treenikassien joukosta:

 

...Aiai, miten voikaan yksi treenikassi olla niin söpö? Tykkään kyllä kovasti. Tämä oli vielä -30% alennuksessa. Hintaa kyllä jäi vielä vajaa kolmisenkymppiä, joten hieman jouduin ylipuhumaan itseäni ostamaan tämän. Tää on nyt sitten mun virallinen syntymäpäivälahja itselleni. Makes sense, right? Kyllähän itseään täytyy lahjoa välillä. Juomapullostakin oli pulaa, joten nappasin kassan vierestä mukaan sellaisen melko peruspullon, joka oli väriltään vihreä, ihana sekin. Oon niin materiahuumassa tällä hetkellä!

Oon huomannut, että tän elämäntapamuutoksen myötä mun tyyli on muuttunut sporttisemmaksi ja värikkäämmäksi. Aiemmin kun suosin enemmän mustia vaatteita, niin nyt mua melkein ahdistaa pukeutua pelkkään mustaan. Oon saanut itseeni taas väriä. Ja vauhtia!

      Arvontaankin ehtii vielä osallistua! Tarvitaan enää kolme lukijaa ja voin arpoa voittajan. Eli mikäli et ole vielä osallistunut niin nytnyt nopeasti mukaan! (Tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille!)

++

Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
- Kyllä. Ainahan niitä jostain tulee, aina joku jossain katsoo vinoon. Oon onneksi säästynyt ihan hirveiltä huomautteluilta, vaikka mitään kivojahan ne ei koskaan ole. Joskus ehkä vuosi sitten kun olin aiemman asuntomme pihalla kävelemässä väsyneenä kotiin, niin vastaan tuli pari pikkupoikaa, jotka huutelivat minulle, että: "OOKKO VÄHÄN LÄSKI!" En aluksi väsymykseltäni tajunnut, että ne pikkumulkerot edes puhuivat minulle, mutta siinä vaiheessa kun takaani kuuluu entistä kovempaa tuo samainen lause, niin tajusin mistä oli kyse. Joo, olen? Mitä se teitä liikuttaa? Ärhrh, typerykset.

Hmphmphhmh.

Tähän päivään ei kuulu mitään uutta. Kävin taas kuntosalilla ennen koulun alkua ja se oli ihanaa. Hyvää oloa kesti kuitenkin vain hetken, ja nyt oonkin jälleen pahantuulinen, päänsärkyinen ja niskakipuinen. Mua ärsyttää suunnattomasti, että olotila on niin tympeä, koska en yhtään pidä itsestäni näin. Enkä pidä valittamisesta. Enkä teksteistäni kun olen huonolla tuulella, ne ovat niin... masentavia. En halua olla masentava enkä pahantuulinen.

Haluaisin liikkumisen ilon takaisin. Löytöpalkkio sille, joka sen minulle palauttaa!

Jotain hyvää sentään: Päätin vihdoin, että hankin platinakortin (eli 12 kuukauden sopimuksen) sinne Killerin liikuntakeskukselle. Pidän siitä paikasta ja oon aina viihtynyt niillä ilmaisilla tutustumispäivillä. Ryhmäliikuntatarjonta on todella monipuolinen (yli 70 tuntia viikossa!) ja kuntosalikin vaikutti hyvältä nopean vilkaisun perusteella. Lisäksi opiskelijalle hinta on todella edullinen verrattuna muihin paikkoihin. Tulen esimerkiksi säästämään vuodessa 156 euroa jo sillä, että valitsen Killerin sen toisen kuntokeskuksen sijaan. Joten miksi ei? Voisihan sitä huonompienkin asioiden hyväksi rahansa laittaa. Ja oon varma, että tässä on lääke mun hetkelliseen kyllästymiseen!

   Laitoin muuten asiakaspalautetta sinne toiseen kuntokeskukseen. Sain todella asiallisen vastauksen takaisin ja mua melkein harmittaa, että valitin asiasta ja vielä niin kärkkääseen sävyyn. Joko mainitsin, etten pidä valittamisesta?

Puh-huh. Ja viimeiseksi päivän kysymys:

Day 08 - Your workout routine.

- Kuten oon valitellut, en tällä hetkellä saa itseäni innostumaan oikein mistään muusta kuin kuntosalista. Kävelen kyllä niin paljon kuin mahdollista, mutta siihen se sitten jääkin. Toivottavasti tulevan kuntosalijäsenyyden myötä saan elvytettyä rakkauteni liikuntaan!

        Mutta, tosiaan. Kuntosalilla käydessä mulla ei oo mitään varsinaista ohjelmaa, koska aikataulujen takia en voi koskaan olla varma, pääsenkö salille kerran vai kahdesti viikosta. Yleensä aloitan lämmittelemällä crosstrainerilla 5-15 minuuttia ja sen jälkeen siirryn varsinaisiin laitteisiin. Käyn läpi kädet, selän ja jalat ja lopuksi heilun vielä kahvakuulan kanssa - tähän menee reilu 30 minuuttia. Loppuverryttelyksi teen jälleen crosstraineria tai kuntopyörää 5-15 minuuttia. Ja loppuun vielä 15 minsan venyttelyt. Sen jälkeen suihkuun ja kouluun!

         Aiemmin kesällä tanssin tosi paljon, eli tein spotifyyn erilaisia playlistejä, jotka vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin. Sieltä sit valkkasin mielialaan parhaan ja annoin musiikin viedä. Joka tunnin jälkeen olin aivan hiestä likomärkä. Kesällä olikin helppo liikkua ja musta oli ihana aloittaa päivät tanssitunnilla tai muuten vain reippaalla kävelylenkillä. Nyt koulu ja syksy on kyllä vienyt mehut niin, että hyvä jos ylipäätään jaksan edes liikkua. Harmittaa.

Rainy days.

Pyrin välttämään kaikenlaisia valmiita einesruokia, mutta joinakin päivinä on vain niin kiireinen tai väsynyt, ettei yksinkertaisesti jaksa alkaa tehdä mitään kovin monimutkaista ruokaa, vaan päätyy hakemaan kaupasta esimerkiksi pinaatti- tai porkkanalättyjä. Tänään oli sellainen päivä. Parempia ja terveellisempiä ne toki olisivat itsetehtyinä, mutta siinä vaiheessa kun koulusta tullessa kaatuu sohvalle ja nukahtaa samantien pariksi tunniksi, on aika selvää, ettei tänään tule tosiaankaan tekemään muuta kuin nakkaamaan lätyt uuniin ja tekemään ehkä perunasoseen kyytipojaksi. Tänään illallisenani toimi siis atrian porkkanaohukaiset perunasosenokareen, fetan ja puolukoiden kera. Oli kyllä varsin herkullista. Kuinka usein te lukijat syötte einesruokia vai pyrittekö välttämään niitä täysin? Onko mitään einesruokaa, jonka suhteen voitte toisinaan tehdä kompromissin?

Oon vähän huolissani, koska flunssan jälkeen en oo saanut itseäni oikein kunnolla liikkeelle. Ainoa asia, mitä edelleen teen mielelläni, on kuntosalilla käynti. Siellä ramppaisin varmaan jatkuvasti, mikäli se sijaitsisi täällä eikä 35 kilometrin päässä koulun vieressä. Harmillisesti aikataulut ja lukujärjestykset menee niin, etten pääse tälläkään viikolla kuin kerran käymään siellä. Kaikki muu liikunta, josta oon aiemmin nauttinut paljonkin, tuntuu tosi nihkeältä. Mua melkein itketti eilen, kun pitkän tauonkin jälkeen tanssiminen tuntui niin vaikealta. Haluaisin tietää miksi musta tuntuu nyt tältä, koska aiemmin liikkuminen on ollut niin helppoa ja vaivatonta. Miksi ei siis nyt? Toivottavasti tää on vain jokin vaihe, joka menee nopeasti ohi. Johtuisiko tää pimenevistä illoista ja syksystä, että energiaa tuntuu olevan paljon vähemmän? Miten ihmeessä pimeän talven yli on mahdollista edes selvitä? Mulla on vaikeuksia jo nyt selvitä näistä päivistä läpi kunnialla. Viime talvena ottamani kuva kiteyttää aika hyvin tämän hetkiset tunnelmat:

Leelo ja sateinen päivä.

Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?

- Kyllä ja kyllä. Isän kanssa en hirveästi ole aiheesta keskustellut, mutta äidin kanssa puhutaan paljonkin ja äiti on ihanan kannustava. Isäkin on kyllä suloinen - silloin harvoin kun kotona pääsen käymään (välimatkaa kun on se 655 kilometriä...) isä muistaa kertoa, että oon pienentynyt (vaikken olisikaan :D) Ihania hölmöjä, molemmat.

Tell me this night is over

Voi maanantai, minkä teit. Tulit taas ja pilasit kaiken. Oon koko päivän ollut todella pahantuulinen ilman mitään järkevää syytä, mun on tehnyt mieli karjua jokaiselle syyttömällekin vastaantulijalle, mutta oon muiden onneksi tyytynyt vain olemaan hiljaa. Edes puolen tunnin kävelylenkki heti aamusta ei tuonut hyvää mieltä. Ja kun illalla yritin vielä vähän tanssia, niin siitäkään ei tullut mitään! Niskat on niin jumissa, että kipu säteilee päähän. Tänään ei lähde, ei tosiaan. Mutta tämä kuva ainakin hieman piristää tällaisia päiviä:

(kuva: favim.com)

Huomisesta tulee parempi, lupaan sen.


Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
- Yritän välttää ahmimista, mutta aina se ei onnistu, vaan vanhat tavat pyrkii väkisin pintaan. Keväällä, ennen varsinaista muutosta, mä ahmin niinkuin bulimikko, kuitenkaan oksentamatta syömääni ruokaa. Lisäksi tein sitä salassa, jolloin siitä syntyi hirveä kierre. Mä saatoin kerralla ahmia kokonaisen pullapitkon, vain sen takia, että en halunnut jäädä kiinni herkuttelusta. Luojan kiitos mun ei tarvitse tehdä niin enää, onneksi oon päässyt sen kaiken yli. Oon pohtinut, että tuo mun käyttäytyminen oli eräänlaista syömishäiriötä sekin. Nykyään tosi harvoin enää vedän ruokaövereitä, mutta valitettavasti niinkin pääsee joskus käymään.

Loput kysymykset ja vastaukset täällä.

twenty-two

You've got ten fingers
your eyes are blue
you're feeling mighty old
almost twenty-two.

Häpi böörthdei tuu mii.

Eilen tuli juhlittua. Join paljon, söin paljon ja tanssin paljon. Oli ihanaa niin kauan kunnes alkoholi vei veronsa ja oli pakko paeta huuruisesta kapakasta ulos raikkaaseen ilmaan. Ilta päättyi melko lyhyeen omalta osaltani, mutta mielettömän hauskaa oli silti. Olen kiitollinen kaikille ihanille ihmisille, jotka tekivät sen mahdolliseksi.

Tämä päivä onkin mennyt koomaillessa. Mutta on ollut ihanaa vain olla, mies on valmistanut meille herkullisen päivällisen ja ollaan siemailtu muutamat lasilliset kuohuviiniäkin tämän ikäkriisini kunniaksi. Lisäksi sain valita lahjani ja pistin tilaukseen tällaisen sykemittarin, jonka mies sitten kustantaa. Oijoi, en malta odottaa, että se saapuu!

Oon tällä hetkellä tosi onnellinen (...vaikka laihduttamisen kannalta tää juhliminen ei ookaan kovin hyvä juttu. Mutta synttärit on synttärit, joten aivan sama, no regrets! Huomenna on uusi päivä.)

PS. Arvontaani ehtii edelleen osallistua!