Oon pistänyt vaa'an ja mittanauhan syrjään hetkeksi. En edes muista milloin olisin uskaltautunut vaa'alle viimeksi, siitä taitaa olla viikkoja. Oon myös ollut vähän huolettomampi ruuan suhteen, vaikka liikunnasta en olekaan juuri tinkinyt. Se on tää joulu. Rakastan joulua ja jouluruokia, joten en halua alkaa kieltämään itseltäni mitään, vaikka se kuuluisa kohtuus tulisikin pitää mielessä. Uskon, että uusi vuosi tuo uudet kujeilut mukanaan, joten sitä odotellessa. Loppuvuodesta ajattelin vain nauttia, niin paljon kuin suinkin kykenen. Nimittäin...
...näyttää vähän siltä, että oon tulossa kipeäksi. M on ollut viime viikosta lähtien kummallisessa taudissa, joka alkoi selkä- ja niskakivuilla tuoden lopulta kuumeen mukanaan ja vieden ruokahalun mennessään. Kuume on jo kai laskenut, mutta selkää särkee edelleen eikä ruokahalua vieläkään oikein kuulu. Itselläni on eilisestä lähtien särkenyt myös lihaksia ja niveliä siihen tyyliin, että kohta ollaan kipeänä. Pää on tukossa ja tänään työkkärissä asioidessani tuskin pysyin tolpillani, kun olo oli niin hutera. Kuitenkin pitkien päiväunien jälkeen piristyin niin, että jaksoin jopa siivota kämpän lähtökuntoon. Joululoma kotopuolessa odottaa. Toivon vain, että nämä omat oireiluni menevät ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin, sillä olisi todella surkeaa olla jouluna kipeänä. Toivon myös, että M:kin tervehtyy pian, sillä on kurjaa nähdä toinen kipeänä.
Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella ollaan terveinä ja iloisina valmiina joulunviettoon. Unohtakaa hetkeksi stressi ja nauttikaa olostanne. Kaunista (ja kohtuullista) joulua kaikille!
Lopuksi hieman ajateltavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti