Eräs tuttuni linkitti facebookissa tämän blogin ja ensimmäisen merkinnän luettuani, ahmin loputkin tarinat Elisasta samantien. Tämä blogi pysäytti. Minulla ei riitä sanoja. Itkin, kun luin sitä. En voi muuta kuin kehottaa teitäkin lukemaan sen ja miettimään. Kuinka paljon pahaa voi ihminen aiheuttaa toiselle sanoillaan ja teoillaan? Mikä on oma osuutemme? Mitä annamme itsestämme toisille? Kuinka paljon viljelemme omaa pahaa oloamme ympäristöömme ja tajuammeko edes, miten se voi vaikuttaa muihin? Nämä kysymykset pyörivät päässäni, mutta olen sanaton. Toivon paljon voimia Elisan vanhemmille.
kiitos kun jaoit
VastaaPoista