Ollaan teatteripajan kanssa tehty viimeiset viisi viikkoa esitystä, jonka ensi-ilta koittaa huomenna. Sanomattakin on selvää, että minua jännittää tällä hetkellä jonkin verran. Oon samalla kuitenkin äärettömän innoissani asiasta, tätä onkin odotettu! Pengoin eilen vanhoja vaatteita etsiessäni sopivia roolivaatteita eräälle tytölle. Meinasi melkein itku päästä, kun katselin vanhoja S- ja M-koon vaatteitani - miten nää on koskaan voineet mahtua mulle? Vasta nyt sitä tajuaa kuinka pieni sitä on joskus ollut. Ja silloin kuvitteli olevansa lihava... Uskomatonta. Tuntui ihan oudolta katsoa, kun tämä tyttö veti erään vanhan paitani päällensä ja se sopi hänelle kuin nakutettu. NOINKO pieni minä joskus? Kyllä, juurikin niin pieni. En ole raaskinut huonoimpinakaan vuosina heittää näitä vanhoja vaatteita pois siinä toivossa, että vielä jonain päivänä mahtuisin niihin. Sitä kohden ollaan hitaasti (mutta varmasti!) matkaamassa. Sitten kun minä jonain päivänä mahdun niihin, niin lupaan olla tyytyväinen itseeni. Lupaan olla tyytyväinen itseeni aiemminkin ja ehkä nytkin, mutta silloin lupaan olla erityisen onnellinen.
Onnellinen olen kyllä nytkin, vaikka oma ulkonäkö ei olekaan syy siihen. Oon iloinen, että että on jotain odotettavaa. Odotan lähipäivien esityksiä ja mahanpohjassa poreilevaa jännitystä. Odotan sitä, että mennään perjantaina, viimeisenä päivänämme, yhdessä syömään teatteriporukkamme kanssa. Odotan Killerin pikkujouluja. Odotan sitä, että pääsen huomenna heti aamusta zumbaamaan. Mutta ehkä eniten odotan joulua kotona, Sallassa. Odotan perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Odotan laiskoja päiviä kotona, lunta ja pakkasia ja kynttilöitä pihalla, äidin kanssa tehtyjä kävelylenkkejä ja kylmyydestä kutiavia reisiä. Odotan pimeitä iltoja, kun voi käpertyä sohvalle katsomaan kaikki TSH -elokuvat yhdessä veljieni kanssa. Odotan yhteistä jouluateriaa ja lämmintä tunnelmaa, joka kotonamme vallitsee. Melkein kyynelehdin kun vain ajattelenkin. Se kaikki on niin tärkeää minulle. Joulu ei tuntuisi miltään, ellen saisi viettää sitä kotona perheeni luona.
 |
| (kuva: favim.com) |
Kummallinen olotila. Oon niin onnellinen, että melkein itken. Takana hyvä päivä, kevyehkö ShowJazz -tanssitunti ja pitkä venyttelytuokio, hyvää ruokaa ja yksi pipari jälkiruoaksi. Olo on niin raukean onnellinen ja väsynyt, että uskon nukahtavani heti kun vaan painan pään tyynyyn. Sinnepä suuntaan siis, sänkyyn vällyjen väliin. Hyvää yötä ja kaunista joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti