Tajunnanvirta

Tällaisina päivinä olen vain varjo itsestäni.

Pyörin taas pitkään sängyssä ajatusteni kanssa, saamatta unta. Piti avata kone ja tulla kirjoittamaan niitä ylös ja pois päästäni. Yhtäkkiä ei huvitakaan. Ei ole mitään järkevää sanottavaa, kaikki ajatukset ovat vain epämääräistä puuroa.

Tällä viikolla on ollu hyviä hetkiä(kin). Toisinaan on ollut raskasta. Toisina hetkinä halusin vain upota sängyn pohjalle ja kadota maailmasta. Mutta usein minut saattoi löytää myös hymyilemästä. Positiivinen ajattelu on kyllä ollut kortilla tällä viikolla. Olen yrittänyt pinnistellä, mutta aina ei vaan onnistu. Ahdistaa, kun paino nousee. Ahdistaa, joten syön liikaa. Ahdistaa, kun syön liikaa. Sitten menen BodyPumpiin kurittamaan lihaa ja myöhemmin itken olohuoneen matolla venyttelyn lomassa, endorfiinipöllyissä - koska rakastan liikuntaa niin paljon. Voi tunteiden vuoristorata.

Pumpin jälkeinen energiaryöppy jatkuu vaan, enkä saa siis unta. Mutta miten mahtavalta tuntuukaan, kun kävelee salilta täristen ulos? Kun ei suihkussa meinaa jaksaa nostaa käsiä pestäkseen hiuksiaan? Kun jalat ovat heti treenin jälkeen niin tönkköinä valmiiksi, että kävely näyttää kummalliselta vaapunnalta? Miltähän mahdan näyttää huomenna...

Tosiaan, syöminen on hirvittävä murheenkryyni tällä hetkellä. Sunnuntaina ja maanantai-aamuna tuli paastottua sen lääkärikäynnin takia (ei löytynyt kuulemma mitään hälyttävää, muuten!), mutta pahan lääkelitkun saamiseksi alas tuli juotua yhden vuorokauden aikana 3 litraa limukkaa. Töissä saan ilmaisen ruuan läheisestä ruokalasta, jossa on joka päivä tarjolla jälkkäriä ja ruuat annostellaan valmiiksi. Vituttaa, suoraan sanoen. Keittäjät lätkäisee annoksen lautaselle kiinnittämättä mitään huomiota annoksen ulkonäköön (tai kokoon). Siinä se vain makaa, eikä lautaselle mahdu salaattia. Toinen, pieni lautanen on sitä varten, mutta kun se on pieni! Ja lapsena jo opin, ettei ruokaa saa heittää menemään. Siksi tulee syötyä kaikki, ja jälkiruokakin päälle. Sitten on vielä kaikki muut leivonnaiset, joita töissä satunnaisesti tarjoillaan. Kotiin yritän olla ostamatta mitään, paitsi ehkä tummaa suklaata. Mutta sitten tulee viikonloppu ja tuhannet kekkerit (ja miljoonat muut tekosyyt). 

   Ja kun stressaa muutenkin.

Mutta onneksi on olemassa liikunta. Huomenna pistän kuntoon myös ruokapuolen. Tai ainakin teen jonkinlaisen sotasuunnitelman ongelman purkamiseen. Ja kummasti alkoi väsyttää tämän purkautumisen jälkeen... Hyvää yötä siis, murut.