Tänään on ollut uuvuttava päivä. Päällimmäinen ajatus päivästä on, että maailma on epäreilu. Tai ehkä ennemminkin, että jotkut ihmiset ovat. Vaikka parhaansa tekee, niin se ei riitä. Sitä ei edes huomioida. Nykyään on vain niin helppo hyväksikäyttää toisia, polkea muut jalkoihinsa omaa etua ajatellessaan.
Suututtaa. Mutta se siitä. Tähän päättyy päivän negailut, kiitos ja anteeksi.
Iloisempiin aiheisiin. Lauantaina oli tosiaan blogimiitti, jonne saapui aivan ihania ihmisiä, bloggaajia ja lukijoita! Kehnosta säästä huolimatta tehtiin yhdessä lenkki, jonka jälkeen käytiin Sohwissa syömässä. Oli ihana tavata uusia ihmisiä, juttua ja naurua kyllä riitti. Oikeastaan yllätyin miten helppoa näiden ihmisten seurassa olikaan, aivan kuin olisi tuntenut kauemminkin. Kiitos teille ihanasta päivästä! Uutta miittiä on jo mietitty Tampereen suunnalle syksyksi. Mutta siitä enemmän sitten lähempänä.
Vaikka päivästä jäi hyvä mieli, kovin hyvää parin tunnin vesisateessa hilluminen ei tehnyt flunssalleni. Siitä ollaankin nyt vähän kärsitty ja tänään vietinkin aamupäivän terveysasemalla tarkkailussa. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä, mutta oli aika kuumottavaa kuinka soittaessani aamulla terveyskeskukseen, sieltä käskettiin mun tulla välittömästi paikalle. Sydänfilmiä, verenpaineita ja pari tuntia kattoon tuijottelua. Tuomio: Dolor pectoris non specificatus. Ei tiettävästi mitään vakavaa, mutta kolme päivää sairaslomaa ja ankaraa lepoa.
Heittelevästä ja herkästä mielialasta huomaa, että liikuntaa kaivattaisiin. Pettymysten sietokyky on paljon heikompi näin puolikuntoisena. Ja nuo kelit! Oivoi, mun mieli vaikertaa olla vain sisällä ja levätä. Mutta kuten tänään jo huomattiin, niin ei ole mitään järkeä rasittaa itseään puolikuntoisena. En halua uudestaan tuijottelemaan terveyskeskuksen kylmiä valoja...
Liikunnan sijasta on siis keskityttävä ruokavalioon. Kovasti tekisi mieli lohduttaa itseään herkuilla, mutta täytyy vain sinnitellä. Voihan stressi ja särky, milloin tämä loppuu? Kevät on ollut niin kamalan uuvuttava.
Mutta kuten äitini kerran totesi: "Anna hevosten murehtia, niillä on isompi pää." Kyllä äidit tietää. Uskon vakaasti, että asiat järjestyy, kunhan asenne on vain oikea.
Oho, menipäs sulla pahaks :O Olit niin reippaan oloinen lauantaina kuitenkin.
VastaaPoistaTuo miitti oli kyllä ihan huippujuttu <3
No vähän yllätti itsenikin. Lenkillä ei niinkään tuntunut pahalta, mutta iltaa myöten olo paheni. Taisin vilustuttaa itseni uudestaan, kun tuli siinä sateessa kastuttua.
PoistaJa joo, ihan mahtavaa oli! Nyt on jotenkin ihan erilainen tuntumakin teidän blogeihin, kun on oikeastikin tavannut. :)
Oli tosi kiva nähdä. Syksyllä uudestaan! :)
VastaaPoistaJaksamista sekä sairastelun että epäreilun maailman kanssa! Lepäile rauhassa. Aurinkoa riittää vielä sinullekin koko kesän... :)
Kiitos. Enköhän mäkin ehdi niistä aurinkoisista päivistä nauttia vielä. :)
PoistaEn malttaisi oottaa syksyä!
Hei, voimia ja paranemista! Äidit ovat kuuluisia näistä optimistisista lausumistaan. "Asioilla on taipumusta järjestyä", sanoo meidän äiti.
VastaaPoistaOli kiva kuulla tuosta blogimiitistä, ja hauskaa että perinne jatkuu.
Mä tulin tänään vähän rättiväsyneenä töistä. Kiersin kuin kiersinkin herkkuansan, kuten sinäkin. Keitätin lapsella kahvit ja lupasin että voimistuttuani teen muut kotihommat itse. :-)
Myös minun veljeni sanoo samaa! Että asioilla on tapana järjestyä. Sitä(kin) olen hokenut itselleni aina huonoina päivinä. Useimmiten se auttaa. :)
PoistaToivottavasti sinutkin nähdään syksyllä toisessa blogimiitissä. Olisi mielenkiintoista tavata! :)
Ohoh, otahan rauhassa nyt :) Tosi kivaa oli nähdä, toivottavasti tosiaan nähdään uudestaan!
VastaaPoistaIhan huippu blogimiitti lauantaina sadesäästä huolimatta.
PoistaPaikalla aivan ihania ja vilpittömiä ihmisiä. Nauru ja juttu raikasi helposti. Kiitos kaikille mukana olleille ja sinulle erityisesti järjestelyistä!
Syksyllä uudestaan, miten sinne asti malttaa odottaa?
Ja pikaista paranemista ja malttia!