maanantai 21. toukokuuta 2012

Uusia alkuja

Yön pimeinä tunteina ahdistus pääsi yllättämään minut. Se alkoi lumivyöryn lailla kasvaa, lähtien ihan pienestä möykystä, kasvattaen mittaansa kokoajan. Pian huomasin pyöriväni sängyssä saamatta unta, ajatuksieni riivaamana, levottomana ja ahdistuneena.

Olen viikon aikana monesti yrittänyt tulla kirjoittamaan tänne, mutta jostain syystä en ole saanut ulos mitään. Näin ahdistuneena tekisi mieli avautua yhdestä jos toisesta asiasta, mutta ne eivät kuulu tänne. Olen kuitenkin huomannut kirjoittamisen auttavan, joten päätin tulla jakamaan muutamia ajatuksia.

Ollakseni rehellinen, viime aikoina ei ole mennyt kovinkaan hyvin projektini suhteen. Minua on oikeastaan hävettänyt, sillä miten minusta on yhtäkkiä tullut tällainen, jatkuva epäonnistuja? Miten pienienkin haasteiden saavuttaminen tuntuu niin mahdottomalta? No, herkkulakko ei ole pitänyt halutulla tavalla, eikä tuloksia ole  sitten odotetusti syntynytkään. Vielä olisi mahdollisuus lyhyeen, mutta ankaraan spurttiin, mutta mielessäni olen luovuttanut jo. Ei kahdessa viikossa ihmeitä tapahdu ja siihen mekkoon mahtuakseni tarvitaan varmaan vähän enemmänkin kuin muutaman sentin kaventuminen. 

Tässä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi tunnen itseni niin ahdistuneeksi. Toinen syy oli erään kaverini facebookiin lisäämä kuva, jossa minäkin esiinnyn. Hirvittävää, hirvittävää. Näiden ajatusten jälkeen oli helppoa vaipua epätoivoon, jota kuitenkin yritän nyt torjua hieman positiivisemmilla ajatuksilla.

Toukokuun alussa järjestetyssä blogimiitissä keskusteltiin paljon blogeista ja laihduttamisesta, saavutuksista ja jokaisen omasta matkasta. Osa oli päässyt tavoitteisiinsa jo joku aika sitten, toiset olivat vielä matkalla. Vahvoja mielipiteitä esitettiin ja mieleeni jäi eräs keskustelu siitä, kuinka on olemassa laihduttajia, jotka aina vain laihduttavat, saamatta kuitenkaan mitään konkreettisia tuloksia, jatkuvasti vain "sortuen" ja "aloittaen alusta" - kuinka puuduttavaa ja jopa ärsyttävää sellaisen lukeminen onkaan joidenkin mielestä. Tunnistin itseni juuri tällaiseksi jojoilijaksi. Siihenhän tämä on mennyt, ja sekös minua harmittaa. Uskottelen itselleni yrittäväni, mutta en minä ole oikeastaan yrittänyt hetkeen. Siksi tuntuukin vaikealta kirjoittaa tänne, kun ei ole mitään konkreettista antaa. En haluaisi tulla vain kertomaan, kuinka taas epäonnistuin. Ja taas. Ja taas. Ja taas. 

Asiaa tuskaillessani, tajusin, että entä sitten. Tämä on minun blogini. Olen itse jo aivan tarpeeksi pettynyt itseeni, miettiäkseni kuinka pettyneitä muut ovat minuun myös. Totta kai minulla on velvollisuuteni lukijoitani kohtaan, mutta lähtökohtaisesti pidän blogiani itseäni varten, paikkana, johon purkaa ajatuksia. Olen imarreltu, että vuoden aikana lukijakunta on kasvanut näinkin suureksi ja olen kiitollinen kaikesta tuesta ja kannustuksesta, jota olen teiltä kanssasisarilta saanut. 

Asiaa pohtiessani olenkin päätynyt eräänlaiseen ratkaisuun. Koska laihduttaminen tuntuu olevan niin kovin vaikeaa, julistan blogini ennen kaikkea hyvinvointiblogiksi. Laihduttaminen tulkoon vasta kakkosena tai kolmosena. Pidän itselläni edelleen tavoitteita ja haasteita, mutta pääpaino siirtyköön nyt vain hyvinvointiin ja kehon ja mielen tasapainoon, terveellisemmän elämän tavoitteluun. En halua, että minut määritellään vain luvuissa tai konkreettisissa saavutuksissani, sillä ne suurimmat muutokset ovat tapahtuneet ehkä ennemminkin pääni sisällä. Näin haluan jatkaa. Luultavasti tulen edelleen tuskastelemaan painonpudotuksen hitautta täälläkin, mutta nyt kun en kirjoita enää laihdutusblogia, saatan hieman hellittää vannetta pääni ympärillä. Ja toivottavasti lakkaan vertailemasta itseäni muihin tai miettimästä muiden odotuksia. Tämä on minun matkani ja siinä ilmeisesti kestää vähän kauemmin kuin joillakin muilla. Uskon kuitenkin, että kehittämällä itseään, kehoaan ja mieltään, pyrkimällä terveellisyyteen ja opiskelemalla asiat loksahtavat lopulta kohdilleen ja painokin ehkä tippuu hiljalleen. Haluan tehdä tämän oikein, pienten muutosten kautta. En edelleenkään lakkaa yrittämästä, mutta toivon mukaan lakkaan stressaamasta ja miettimästä liikaa muiden mielipiteitä. 

Että sellaista tällä kertaa. Toivottavasti tää päätös nyt helpottaa myös viime aikoina vaivannutta writer's blockia. Uskon, että omakin motivaatio kasvaa taas hieman, kun sai nää ajatukset pois harteilta. Näin on hyvä. Ehkä uusi alku ja puhdas pöytä on juuri se, mitä tällä hetkellä tarvitsen.

28 kommenttia:

  1. Hyvä Niina, tuo on ihan oikeasti oikea asenne. :) Tämä on sinun blogisi, ja jos jotakuta ärsyttää, kun tulosta ei näennäisesti synny, niin saa siirtyä lukemaan jotain muuta blogia.

    Välillä olen itsekin miettinyt, että kun tässä on nyt puolisen vuotta mennyt vähän perseiksi, ja aina tasaisin väliajoin julistan, että nyt pistän herkuttelun kuriin ja sitten vähän ajan päästä taas ryömin kolostani ja tunnustan, että joo, tuli taas vähän herkuteltua, että mitähän lukijat mahtavat minusta ajatella: ei tuosta kyllä mitään taida tulla. Sitten rupeaa vähän jo naurattamaan. :) Hitot, me ollaan ihmisiä eikä koneita.

    Tämä painonhallintamatka on opettelua koko ajan. Ja siihen matkaan kuuluu väkisin askeleita taaksepäin. Joillakin niitä on enemmän, toisilla vähemmän, mutta se ei tee kenenkään matkasta millään lailla parempaa tai huonompaa. Välillä taas pitää vähän stepata paikoillaan ja kerätä voimia jatkaa eteenpäin.

    Minusta on hienoa, että jaat oman matkasi kanssamme. Ja olet muuten ihan hirmuisen kaunis! Teki mieli sanoa se jo blogimiitissä, mutten sitten uskaltanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Quantina, kiitos kommentistasi. Välillä tuntuu niin vaikealta olla kärsivällinen ja lempeä itseään kohtaan, siksi tuntuu toistaiseksi hyvältä antaa itsensä vähän hengähtää. Ei se matka siihen lopu, eikä pysähdy. Minusta tuntuu, että nyt kun olen ottanut rennommin (ja stressannut vähemmän), houkutuksistakin on ollut jotenkin helpompi pysyä erossa. Kaikki on tapahtunut kuin itsestään.

      Ja voi kuule! Minunkin teki mieli blogimiitissä kertoa samaa sinulle, että olet niin kaunis! Sitten jänistin itsekin viime hetkillä.

      Poista
  2. Huomenta Nina. Kiitos että kirjoitit tästä. En usko että olet yksin tuollaisten fiilisten kanssa. Olen kokenut jotenkin tän bloggaamisen niin että tässä on vaikeampi huijata itseään. On joku katse jonka alaisena on. Se katsehan on hyväksyvä ja kannustava, mutta sen voi alkaa mielessään mieltää arvioivana. Mulle kävi niin että bloggaamisen aloitettuani olen ollut jotenkin herkillä ja "kaikki pinnassa". Kirjoittaminen yhdistettynä tähän vertaistukeen tuo asioita esiin eri tavalla kuin mikään muu. Siksi välillä ottaa koville. Mutta ihanaa että kirjoitit. Ja johtopäätöksesi tuntuu hyvältä: hyvinvointiblogi. Sellaista ainakin minä luen mielelläni ja rehellistä blogia joka tapauksessa aina! Hyvää mieltä uuteen viikkoon ja kohti kesää, omin sopivin askelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Iloinen. Olen mietiskellyt tässä pari päivää tätä kaikkea ja oon tajunnut, että ehkä minä olen itseni pahin kriitikko. Kyllähän se jonkinlaista painetta kasvattaa, kun tietää, että on useita ihmisiä seuraamassa tätä matkaa, mutta toisaalta, minun matkanihan se on. On kuitenkin ihanaa ja voimauttavaa, miten kannustavia ihmiset ovat lopulta olleet, eivät ollenkaan niin tuomitsevia, kuin mitä itse on itseään kohtaan.

      Poista
  3. Sinun blogi, sinun mielipiteet. :) Ei omaa blogia kirjoittaessa mielestäni tarvitse hävetä sitä mitä on tapahtunut/ollut tapahtumatta. Jos joku on sitä mieltä, että et ole "hyvä laihduttaja/onnistuja", voi klikata seuraavaan blogiin. Minä tykkään siitä, että sinä kerrot myös epäonnistumiset, rehellistä elämää eikä pelkkää kiiltokuvaonnistumista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Jos jotakuta ei miellytä, niin eihän kukaan pakota lukemaan!

      Kiitos kommentistasi Brego. :)

      Poista
  4. Voi Niina!
    Oikeasti mitä kenellekään kuuluu mitä sä kirjoitat ja mitä et. Onnistutko vai et. Jos ei kiinnosta lukea niin olkoot lukematta sellaiset.

    Tää homma, laihduttaminen, elämän muuttaminen ei ole niin helppoa, jokainen sitä kokeillut ja siinä epäonnistunut tai onnistunut tietää sen. Joskus on vaan niin, että nyt ei pysty ja myöhemmin on taas voimia jaksaa eteenpäin. Se on sitä elämää se.

    Lähetään lenkille kunhan itsekin toivun tästä omasta olostani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iive, niinpä. Ei elämä voi pyöriä pelkästään laihduttamisen ympärillä, koska elämässä on niin paljon kaikkea muutakin. Mutta omia elintapojaan voi kyllä muuttaa, ja siihen luotankin. Pikku hiljaa, pienillä askelilla. :)

      Ja ehdottomasti lähdetään lenkille! Kovasti voimia ja tsemppiä sinne. <3

      Poista
  5. Juurikin näin! Et sinä tätä blogia muiden takia kirjoita, vaan itsesi. Miksi siis olisit velvollinen tekemään yhtään mitään? (järkevä) laihduttaminen nyt muutenkin tarkoittaa yleensä ihan elämäntaparemppaa, ei sellainen tapahdu yhdessä yössä.

    Epäonnistumiset, onnistumiset ja kaikki mahdollinen tapahtunut tekee susta inhimillisen. Se on elämää. Ei kukaan ole täydellinen enkä itse ainakaan jaksaisi lukeakaan pelkistä upeista onnistumisista, alemmuuskompleksihan siitä seuraisi!

    Joten kirjoita juuri siitä, mistä haluat. Matka on tärkeämpi kuin se määränpää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan hämmästynyt miten paljon oon saanut kannustavia kommentteja tän kirjoituksen myötä, miten paljon ajatuksia tää on herättänyt niin itsessä kuin muissakin. Ja sie oot ihan oikeassa. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan ja joka sellaista esittää ei ole aito. Kesän haasteena voisin opetella olemaan lempeämpi itseäni kohtaan - sillä minähän se itseni pahin kriitikko lopulta olen, ei muut niinkään.

      Kiitos kommentista ja kannustamisesta, Satu! Kiitos. :)

      Poista
  6. Minä oletin, että kyse oli nimenomaan blogeista, joiden ainoa sisältö on tuo "aloitin - repsahdin - aloitin taas". Sinä kirjoitat kuitenkin niin paljon laajemminkin asioita kuin vain laihdutuksen kannalta, joten olen mieltänyt blogisi tähän astikin hyvinvointiblogiksi. Juuri siksi, mistä yksivuotispostauksessa kirjoitit. Et sinä ole epäonnistuja. Muistele, kuinka paljon olet tämän vuoden aikana saavuttanut. Tottakai toivon, jos sinä itsekin toivot, että laihdut, mutta en minä sen takia blogiasi lue, vaan sinun ja ajatustesi takia. Olet uskomattoman ihana ja rehellinen ihminen. Älä koskaan ikinä muutu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä minusta tuntuu, että blogini ei muuta olekaan, kuin repsahtamista ja uudelleen aloittamista. Mutta kuten oon pariin edelliseen kommenttiin vastannutkin, niin voi olla, että olen itse itseni pahin kriitikko ja näen asiat vähän negatiivisemmin kuin muut. Ehkä se on oman pääni sisällä - kun on jotenkin niin pettynyt itseensä, niin automaattisesti kuvittelee, että muutkin ovat.

      Mutta niin, nämä teidän ihanat kommenttinne ovat todella auttaneet minua pääsemään siitä kuvitelmasta ja olemaan vähän armollisempi itseäni kohtaan. Kiitos paljon kannustuksesta, Aku. Sinä olet ihana. :)

      Poista
  7. Toiv. ei haittaa jos jatkan vähän vielä. Mua kosketti tää postaus kovasti. Mulle kävi tuossa oman bloginpidon alussa niin että olin ajatellut pitää nimenomaan hyvinvointiblogia ja suojella itseäni moittivalta asenteelta, johon laihdutus on minut usein vienyt. Mutta kun aloin lukea muiden blogeja, tuli sellainen paineinen olo, että minunkin pitäisi laihduttaa ja onnistua jollain tietyllä tavalla tai omaksua tietynlaisia tavoitteita. Jouduin jotenkin kriisiin ja mietin että pistän heti alkuunsa pillit pussiin. Tuntui myös tosi vaikealta kertoa pieleen menevistä tilanteista, kun huomio kiinnittyy aina niihin asioihin jotka muilla sujuvat. (sitä tarkastelee tosi valikoivasti asioita joskus) Onneksi muiden ystävällinen kommentointi auttoi minua näkemään, mitä mieltä on siinä että sittenkin yrittää blogata ja sen avulla etsii juuri sitä itselle sopivaa tapaa asettaa tavoitteita. Olivatpa ne laihtumista, hyvinvointia, itsestä tykkäämistä tai mitä vaan. Mä olen nauttinut sinun blogistasi siksi että se on niin kokonaisvaltainen ja viisaasti ja inhimillisesti kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se itsensä vertaaminen muihin ja heidän saavutuksiinsa saa itsekin välillä ihan pois tolaltaan. Mutta näitä kommentteja lukiessani oon ihan liikuttunut kyyneliin, niin ihania nää on ollut. Ihan uskomatonta miten lämmin tämmöinen pieni, omanlainen yhteisönsä osaa olla. Oon niin kiitollinen ja onnellinen näistä kommenteista. Kiitos. :')

      Poista
  8. Aivan kuten Akun sanoikin, itse ainakin tarkoitin nimenomaan sellaisia blogeja joiden about koko sisältö on "no, nyt lähtee läskit!111" ja seuraavana päivänä: "öh, no ihan vähän tuli herkuteltua mutta huomenna taas :))" Pahimmillaan syödään kituuttaen ja sitten ihmetellään että kuis taas "sorruttiin".

    Sinun blogisi ei todellakaan ole tälläinen :)

    -Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä. :) Välillä itsestä vaan tuntuu siltä, mutta ehkä se on oman pään sisällä! Tai ainakin luulo siitä, että muut tuomitsevat samalla tavalla kuin itse tuomitsee itsensä.

      Poista
  9. Samaa mieltä edellisten kommentoijien kans. Siun blogi, siun tekstit, siun päätökset, siun elämä. Mie seuraan 'elämän makuisia' blogeja, ja mielestäni epäonnistumiset tekevät ihmisistä vain inhimillisiä, ei huonompia. Oma blogini muuttui jo kauan aikaa sitten joksikin ihan muuksi kuin pelkäksi laihdutus-blogiksi ja taidan olla pahin painajainen noille, joiden mielestä 'uusista aluista' on puuduttavaa lukea :D

    Ihanaa uutta alkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sinun blogisi on aivan ihana. Ja olen kyllä sitä mieltä, että jos jotakuta ei sinun tai minun tai kenen tahansa hitaan opettelijan matka ei kiinnosta, niin saa vaihtaa kanavaa. :)

      Poista
  10. Hui, ei saa säikytellä! Otsikon nähtyäni olin jo varma, että lopetat bloggaamisen tähän paikkaan! Onneksi olin väärässä ja saan jatkossakin lukea inspiroivia postauksiasi elämästä :) Komppailen muita kommentoijia, saat olla just semmonen kuin tahdot ja aloittaa alusta vaikka miten monta kertaa tahansa jos siltä tuntuu! Olet ihana ihminen, ainakin tekstiesi perusteella kun ei muuten tunneta, ja saat tässä päässä oivalluksia aikaan samalla kun itse pohdiskelet ja jaat niitä täälläkin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en ole lopettamassa vielä hetkeen. Kyllä tämä on niin terapeuttista puuhaa, vaikka välissä tuntuu, että solmussa ollaankin. :)

      Kiitos ihana, kaikesta kannustuksesta! Tuntuu hyvältä jatkaa, kun on näin ihania ihmisiä lukijoina. :)

      Poista
  11. Tsemppiä Niina! Tosi vähän sillä vaa'an lukemalla on tekemistä tasapainon kanssa. Ja pohtiva ote on varmasti askel eteenpäin terveempää minää! Kiitos postauksestasi ja ajatuksistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta ja kommentistasi Maiju! Olet oikeassa, jos antaa vain lukujen määritellä itsensä, niin on kyllä kaukana tasapainoisesta. Tää matka on kyllä yhtä opettelua. :)

      Poista
  12. Tämä kevät taitaa valon lisääntyessä tuoda monia asioita suurennuslasin alle. Useammassa blogissa ollaan viime aikoina oltu varsin kriittisiä omaa kirjoittamista ja ennen kaikkea tuloksia kohtaan (itsekin on käynyt mielessä lyödä pillit pussiin ja palata sitten, kun on jotain oleellista kerrottavaa :)).

    Teet loistavaa tulosta jo siinä, että siirryt laihdutusblogista hyvinvointiblogiksi - sinä on nimittäin onnistumisen avaimet! Hyvän olon kautta löytyy se keventyminenkin. Ja haasteensa on kaikilla. Ihan varmasti. Myös niillä, jotka meidän silmissä näyttävät etenevän kuin junat ja onnistuvan helposti elämänmuutoksessaan!

    Hyvä, että kirjoitit ulos ja pääset nyt rauhassa kirjoittamaan ihan mistä haluat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuttu tunne. Kuten kirjoituksessani mainitsin, on tuntunut jotenkin vaikealta kirjoittaa mistään, kun mitään ei tapahdu eikä projekti edisty suuntaan tai toiseen. Mutta en anna itselleni lupaa lopettaa, koska uskon, että tää on yks niistä asioista, joka pitää mut ylipäätään tän projektin äärellä. Mutta kai jokaiselle tulee hetkiä, kun tarvitsee vähän etäisyyttä, kerätä voimia, tai jotain, pystyäkseen palaamaan vahvempana takaisin.

      Kiitos paljon kommentistasi Takaisin Minuksi! :)

      Poista
  13. Niina,
    olen aamusta asti miettinyt, mitä sanoisin sinulle, miten valaisin sinuun rohkeutta kulkea omaa polkuasi ja edelleen kirjoittaa matkastasi rehellisellä, sinulle ominaisella ihanalla tavalla.

    Olen itse kamppaillut ehkä asian toisen puolen kanssa. Olen hävennyt postauksiani, joissa hehkutan positiivisia saavuttamiani asioita. Kasvotusten kohtaamisissa olen välillä joutunut nielemään, tänään viimeksi en uskaltanut paljastaa totuutta sunnuntain juoksustani. Olen kokenut, että oma matkani tuntuu joistakin ihmisistä epäinhimilliseltä tai että heidän mielestään se on vain hyvää onnea, lähes sattumaa, että olen laihtunut. Olen tästä kirjoittanut kauan sitten postauksen, mutta se on edelleen lähettämättä, koska pelkään etten tule ymmärretyksi.

    Kuten TM yllä kirjoitti, omat haasteensa on jokaisella! Ei ole vara kenenkään asettua toisen yläpuolelle, olla ylimielinen. Meillä jokaisella on oma tarinamme, omat taistelumme. Kaikki ei välttämättä näy blogissa, sillä ne voivat olla muita elämän kipukohtia, joista ei halua blogissaan avautua.

    Lämmin ymmärryksen hali sinulle! <3 Ihanaa, että jatkat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaneli, olet ihana. Älä anna muiden vähättelyn lannistaa itseäsi, vaan seiso ylpeänä saavutustesi takana. Voimahalit takaisin! <3

      Poista
  14. Komppaan kaikkia edellä kirjottaneita. Ja tunne on myös tuttu! Siksi mäkin kirjotan kaikesta muustakin kuin laihdutuksesta, mutta kyllä silti jollain tapaa "laihtumisen paine" on tuolla mielenperukoilla. Eikä mua ainakaan haittaa hyvinvointiblogi - sehän kuulostaa kivalta!

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Sailuri! Sun blogia onkin niin ihana lukea, kun se ei ole pelkkää laihdutusta. <:

      Poista