Uusia alkuja

Yön pimeinä tunteina ahdistus pääsi yllättämään minut. Se alkoi lumivyöryn lailla kasvaa, lähtien ihan pienestä möykystä, kasvattaen mittaansa kokoajan. Pian huomasin pyöriväni sängyssä saamatta unta, ajatuksieni riivaamana, levottomana ja ahdistuneena.

Olen viikon aikana monesti yrittänyt tulla kirjoittamaan tänne, mutta jostain syystä en ole saanut ulos mitään. Näin ahdistuneena tekisi mieli avautua yhdestä jos toisesta asiasta, mutta ne eivät kuulu tänne. Olen kuitenkin huomannut kirjoittamisen auttavan, joten päätin tulla jakamaan muutamia ajatuksia.

Ollakseni rehellinen, viime aikoina ei ole mennyt kovinkaan hyvin projektini suhteen. Minua on oikeastaan hävettänyt, sillä miten minusta on yhtäkkiä tullut tällainen, jatkuva epäonnistuja? Miten pienienkin haasteiden saavuttaminen tuntuu niin mahdottomalta? No, herkkulakko ei ole pitänyt halutulla tavalla, eikä tuloksia ole  sitten odotetusti syntynytkään. Vielä olisi mahdollisuus lyhyeen, mutta ankaraan spurttiin, mutta mielessäni olen luovuttanut jo. Ei kahdessa viikossa ihmeitä tapahdu ja siihen mekkoon mahtuakseni tarvitaan varmaan vähän enemmänkin kuin muutaman sentin kaventuminen. 

Tässä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi tunnen itseni niin ahdistuneeksi. Toinen syy oli erään kaverini facebookiin lisäämä kuva, jossa minäkin esiinnyn. Hirvittävää, hirvittävää. Näiden ajatusten jälkeen oli helppoa vaipua epätoivoon, jota kuitenkin yritän nyt torjua hieman positiivisemmilla ajatuksilla.

Toukokuun alussa järjestetyssä blogimiitissä keskusteltiin paljon blogeista ja laihduttamisesta, saavutuksista ja jokaisen omasta matkasta. Osa oli päässyt tavoitteisiinsa jo joku aika sitten, toiset olivat vielä matkalla. Vahvoja mielipiteitä esitettiin ja mieleeni jäi eräs keskustelu siitä, kuinka on olemassa laihduttajia, jotka aina vain laihduttavat, saamatta kuitenkaan mitään konkreettisia tuloksia, jatkuvasti vain "sortuen" ja "aloittaen alusta" - kuinka puuduttavaa ja jopa ärsyttävää sellaisen lukeminen onkaan joidenkin mielestä. Tunnistin itseni juuri tällaiseksi jojoilijaksi. Siihenhän tämä on mennyt, ja sekös minua harmittaa. Uskottelen itselleni yrittäväni, mutta en minä ole oikeastaan yrittänyt hetkeen. Siksi tuntuukin vaikealta kirjoittaa tänne, kun ei ole mitään konkreettista antaa. En haluaisi tulla vain kertomaan, kuinka taas epäonnistuin. Ja taas. Ja taas. Ja taas. 

Asiaa tuskaillessani, tajusin, että entä sitten. Tämä on minun blogini. Olen itse jo aivan tarpeeksi pettynyt itseeni, miettiäkseni kuinka pettyneitä muut ovat minuun myös. Totta kai minulla on velvollisuuteni lukijoitani kohtaan, mutta lähtökohtaisesti pidän blogiani itseäni varten, paikkana, johon purkaa ajatuksia. Olen imarreltu, että vuoden aikana lukijakunta on kasvanut näinkin suureksi ja olen kiitollinen kaikesta tuesta ja kannustuksesta, jota olen teiltä kanssasisarilta saanut. 

Asiaa pohtiessani olenkin päätynyt eräänlaiseen ratkaisuun. Koska laihduttaminen tuntuu olevan niin kovin vaikeaa, julistan blogini ennen kaikkea hyvinvointiblogiksi. Laihduttaminen tulkoon vasta kakkosena tai kolmosena. Pidän itselläni edelleen tavoitteita ja haasteita, mutta pääpaino siirtyköön nyt vain hyvinvointiin ja kehon ja mielen tasapainoon, terveellisemmän elämän tavoitteluun. En halua, että minut määritellään vain luvuissa tai konkreettisissa saavutuksissani, sillä ne suurimmat muutokset ovat tapahtuneet ehkä ennemminkin pääni sisällä. Näin haluan jatkaa. Luultavasti tulen edelleen tuskastelemaan painonpudotuksen hitautta täälläkin, mutta nyt kun en kirjoita enää laihdutusblogia, saatan hieman hellittää vannetta pääni ympärillä. Ja toivottavasti lakkaan vertailemasta itseäni muihin tai miettimästä muiden odotuksia. Tämä on minun matkani ja siinä ilmeisesti kestää vähän kauemmin kuin joillakin muilla. Uskon kuitenkin, että kehittämällä itseään, kehoaan ja mieltään, pyrkimällä terveellisyyteen ja opiskelemalla asiat loksahtavat lopulta kohdilleen ja painokin ehkä tippuu hiljalleen. Haluan tehdä tämän oikein, pienten muutosten kautta. En edelleenkään lakkaa yrittämästä, mutta toivon mukaan lakkaan stressaamasta ja miettimästä liikaa muiden mielipiteitä. 

Että sellaista tällä kertaa. Toivottavasti tää päätös nyt helpottaa myös viime aikoina vaivannutta writer's blockia. Uskon, että omakin motivaatio kasvaa taas hieman, kun sai nää ajatukset pois harteilta. Näin on hyvä. Ehkä uusi alku ja puhdas pöytä on juuri se, mitä tällä hetkellä tarvitsen.