Kertausta.

Olin päässyt kaksplus-foorumin keskusteluihin. Joku oli etsinyt oikeasti ylipainoisten laihdutusblogeja ja joku, kuulemma tuttuni, oli linkittänyt the more you give, the less you have to carry -blogin ketjuun ja kertonut minun olevan 160 senttinen ja aloittaneen 120 kilosta. Tuntuu hassulta lukea jotain tuollaista, sillä totuushan on, että olen 6 senttiä pidempi ja aloituspainokin oli 10 kiloa kevyempi. Vaikka tokkopa tässä konkurssissa muutama sentti tai kilo sinne tänne merkkaa mitään. Mutta ajattelin vain tehdä asian selväksi, jos joku kyseiseltä foorumilta tänne eksyy. 

Ja ei tämä oikeastaan ole enää mikään kummoinen laihdutusblogi. Toisinaan soutelen niin syvissä vesissä, että itseäkin hirvittää ja laihdutusasioita tunnun sivuavan enää hyvin vähäisesti. Laihdutusprojekti on muuttunut uudeksi elämäksi ja terveemmiksi elämäntavoiksi, joskin jotkin asiat kaipaavat vielä pientä hiomista - jonka vuoksi paino ei luultavasti suostu liikahtamaankaan alaspäin. Edelleen tavoittelen ihannepainoani, mutta tällä hetkellä ongelmani on ehkä tavoitteiden puuttuminen ja jokin epämääräinen päämäärättömyys. Kuten sanoin, projekti on muuttunut elämäntavaksi, ja olenkin suunnattoman iloinen siitä ja kaikista muutoksista, joita elämässäni ja kehossani on tapahtunut näiden puolentoista vuoden aikana. Kunto on kohonnut mielettömästi, keho on muuttunut jäntevämmäksi ja senttejä on kadonnut kymmenittäin. Omat ajatuksetkin ovat kokeneet suursiivouksen ja huomaan nykyään olevani paremmin yhteydessä itseeni kuin aiemmin. Olen kokonaisvaltaisesti onnellisempi kuin koskaan ennen.

Jos haet laihdutusblogia, jossa hehkutetaan joka viikkoisista pudotuksista, olet ehkä väärässä paikassa. Toivotan joka tapauksessa kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi. Ehkä minäkin onnistun heittämään sen laihdutusmoden päälle hetkenä minä hyvänsä, mutta nyt viime aikoina olen tyytynyt vain ylläpitämään tätä hyvää oloa lisäävää elämäntapaa.  Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.