Take the highs with the lows, dear.

Minun on myönnettävä, että viime päivien (...krhm, viikkojen...) aikana olo on ollut lähinnä tällainen, oikeastaan kaiken suhteen. Vähäisellä liikunnalla näyttäisi olevan suora yhteys mielialan laskuun ja ruokavalion välittömään kehnoutumiseen. Flunssakaan ei tietysti auttanut asiaa, mutta nämä kaikkihan ovat vain oikeasti tekosyitä. Mun mielialat heittelee pelottavan usein ja jos en leiju jossain sfääreissä, niin sitten kynnän pohjamutia. Tai ehkä tuo oli liioiteltua, mutta tuntuu, että toisinaan sitä peräänkuuluttamaani positiivisuutta saa hakemalla hakea. Tälläkin viikolla olen täysin laiminlyönyt itseäni, harrastuksia ja ystäviäni, koska sänky veti puoleensa enemmän.

Hetken ehdin jo miettiä, että onko tämä nyt tässä sitten. Tähänkö kaikki tyssää? Selkeä merkki keholta tuli kuitenkin tänään, sillä aamulla meinasin erään liikeimproharjoituksen aikana pillahtaa itkuun pelkästä mielihyvästä ja liikutuksesta. Harjoitus oli hyvin yksinkertainen (tätä voi muuten myös kokeilla kotona) - jokainen tutkiskelee miten oma keho liikkuu rauhallisen musiikin soidessa taustalla. Ensin aloitetaan makoilemalla lattialla ja liikuttelemalla sormia, sitten ranteita ja lopulta koko käsiä. Pikku hiljaa siirrytään muihin raajoihin ja noustaan ylös, edelleen kokeillen millä kaikilla tavoilla kehoa voi liikuttaa. Jokin liikahti sisälläni juuri tuon harjoituksen aikana ja muistin taas mitä varten kehoni on tehty - liikkumaan niin monin tavoin. Työpäivä menikin ihanasti, tehden vastaavia liikeimproja nuorten kanssa, liikkuen, heittäytyen ja hikoillen.

Päivästä inspiroituneena potkin itseni myös pumppiin, mikä oli ehdottoman hyvä päätös. Huomenna voi olla paikat kipeät, sillä tällä kertaa uskaltauduin laittamaan painojakin vähän enemmän. Tekniikassa tosin kaipaisin ehkä hieman enemmän avustusta, sillä jalkoja käydessä läpi alkoi pakottaa alaselkää. Koetin tarkistaa asentoani, mutta ei siinäkään mitään vikaa ollut nähdäkseni. Tää alaselkä on kyllä ikuinen murheenkryyni, se kun tuntuu jumiutuvan ja kipeytyvän ihan liian helposti, tein mää mitä tahansa.

     Fiilis on jokatapauksessa ihan loistava pumppaamisen jälkeen. Eikä ruokailutkaan menneet lainkaan niin huonosti tänään, en syönyt ainuttakaan herkkua! Eikä edes tehnyt mieli. Se on jo pienen tuuletuksen arvoinen, sillä sokerikoukku on ollut hyvin todellinen viime päivinä. Vaan eipä passaa tuulettaa kauaa, sillä rappio odottaa viikonloppuna. Keho, hyvitän kaiken sinulle sen jälkeen.

Tällä hetkellä olen vain niin onnellinen, että tämä päivä meni hyvin. Päivä kerrallaan, koetan hokea itselleni. Little by little. Viikonloppuna nautin rappiosta ja ensi viikolla hautaan sen niin syvälle, että tuntuu siltä kuin sitä ei koskaan olisi ollut olemassakaan.

PS. Sain tänään tietää, että mut on hyväksytty opiskelemaan draamakasvatusta avoimeen yliopistoon! Oon niin mielissäni. Mikään kummoinen saavutus se ei tosin ollut, sillä 37 hakijoista sisään otettiin kaikki. Haha. Mut hei, kuinka siistiä kuitenkin! Kerrankin ala, joka oikeasti kiinnostaa.