Olemisen sietämätön keveys.

 Tällaiset herkut olivat tarjolla tänään aamupalapöydässä.

Kahden melko hektisen viikon jälkeen oli ihanaa viettää rauhallisempi viikonloppu. Tuntui niin hyvältä nukkua pitkään ja herätä omasta sängystä. Eilen käytiin tutustumassa lähiseutuun ja tekemässä lyhyt kävelyretki Hitonhaudalle, jonka jälkeen tehtiin ruokaa, leivottiin, saunottiin ja myöhemmin illalla nähtiin ystäviä kahvin ja omenapiirakan merkeissä. Tekemisen täyteisen eilisen vastapainoksi päätettiin tänään löysäillä oikein kunnolla, katsoa elokuvia, syödä kaksi kertaa aamupalaa ja nukkua päiväunet. Ihan mukavaa vaihtelua kaikelle sille hälinälle, josta pari edellistä viikkoa on koostunut. Tosin rajansa kaikella tällä löysäilylläkin tuntuu olevan, sillä jo nyt vähän kyllästyttää pelkkä oleilu, niskat menevät jumiin huonoista asennoista ja mieli alkaa muuttua turhautuneeksi. Onneksi iltaan on tiedossa helpotusta, sillä olen sopinut ystäväni kanssa treffit BodyPump-tunnille. 

Mietin hetki sitten sitä miten elämäni jossain vaiheessa koostui vain tällaisista päivistä. Nukkumisesta, löhöilystä ja tietokoneen ruudun tuijottamisesta. Ei ihme, että mielialakin oli silloin pelkästään turta tai apea. Toisaalta hieman minua ihmetyttää myös se, että miten en nykyään muka osaa rauhoittua edes yhdeksi päiväksi? Miksi tunnen oloni niin levottomaksi, jos yhtenä päivänä ei ole mitään järkevää tekemistä? Miksi en osaa laittaa aivoja offline-tilaan yhden päivän ajaksi? Olen kyllä viimeisen puolentoista vuoden ajan huomannut, että parhaiten lepää silloin, kun kevyesti tekee jotain, täyttää päivänsä edes jollain pienellä. Itselleni tällaiset löhöilypäivät ovat ehkä joskus olleet tarpeellisia, mutta nykyään niistä saa vain jumiutuneet niskat. Paremmin tunnuin lepäävän eilen, kun oli oikeasti jotakin tekemistä. Mutta kyllä tämä pelkkä oleminenkin tekee vain hyvää. Niskajumit luultavasti aukenevat BodyPumpissa ja viikonloppu on kuitenkin antanut kaipaamaani lepoa. Nyt jaksaa taas ihan uudella energialla ottaa vastaan tuleva viikko.

PS. Viikon (ja syyskuun) liikunnat nähtävissä täällä. Olen aika ylpeä, sillä liikuntahaastepäiviä olen kerryttänyt ennätykselliset 26! Vau. Mahtava tunne, kun on löytänyt liikunnan ilon elämäänsä jälleen.