Juuri kun paasasin huonojen päivien kääntämisestä hyväksi. Oon ollut koko viikon todella stressaantunut elämässä tapahtuvista muutoksista, koulun keskeyttämisestä ja töidenhausta. Oon kuitenkin onnistunut pitämään itseni kiireisenä, oon ravannut tanssitunneilla ja työntänyt stressin syrjään - ajatellut niitä positiivisia asioita. Tiesin kuitenkin, että jossain vaiheessa tän stressin on pakko purkautua tavalla tai toisella, ja tänään se sitten tapahtui. Viimeinen niitti oli kaiketi se, että sain tänään puhelun, jossa kerrottiin, että takuu ei korvaa puhelintani, joka oli mennyt rikki hiljattain, vaan että minun olisi maksettava 183 euroa mikäli haluaisin saada sen ehjänä takaisin. Tuntuu niin epäreilulta, puhelin oli kohtalaisen uusi, tilasin sen uuden liittymän yhteydessä viime maaliskuussa ja oikeastaan alusta lähtien se on ollut enemmän tai vähemmän paskana. Nyt se sitten hajosi kokonaan (itsestään!) ja takuu ei muka korvaa sitä? Ja mitä, minun pitää maksaa tästä rikkinäisestä puhelimesta vielä ainakin puoli vuotta? Vitutus tipautti minut hetkessä polvilleni ja samalla kaikki muukin stressi pääsi valloilleen. Lopulta olin niin lamaantunut kaikesta, etten pystynyt kuin nukkumalla turruttamaan mieleni hiljaiseksi. Olin koko viikon odottanut, että pääsen teatterikerhoon, mutta lopulta en saanutkaan itseäni liikkeelle, en vain saanut itseäni ylös. Pyykkivuorokin meinasi mennä ohi. Ainoa ajatus, joka sai minut nousemaan lopulta, oli tämä: "Minä haluan jäätelöä. Nyt. Jos saan vietyä pyykit, niin voin samalla käydä hakemassa lähikaupasta paketin jäätelöä..."
Enhän minä mitään jäätelöä ostanut. Vuoropuhelu itseni kanssa alkoi jo matkalla kauppaan, kun järki keskusteli mielitekojeni kanssa. Hetken intettyäni itseni kanssa, päädyin ostamaan jäisiä mangokuutioita, maitoa ja turkkilaista jogurttia jäätelön sijaan. Näistä aineksista (ja banaanista) loihdin itselleni smoothien. Parempaa kuin jäätelö, paljon parempaa!
Mutta oli kieltämättä kummallista, että ekaa kertaa puoleen vuoteen olin todella lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä, vain koska teki mieli. Oon jokseenkin onnistunut hillitsemään tällaiset mieliteot jo kotona, mutta olen silti ihan tyytyväinen, että se onnistuu näemmä vielä matkallakin.
Tänään minut on onnelliseksi tehnyt:
- Aiemmin kuvailemani kohtaus ja yllättävinä hetkinä esiin nouseva oma vahvuus
ja kyky tehdä parempia valintoja.
- Se smoothie oli ihan törkeän hyvää.
- Puhelu äidin kanssa.
Ja koska unohdin eilen listata onnenpuuskani, niin tässä tulevat nekin.
Keskiviikkona olin onnellinen, koska:
- Kauan odottamani synttärilahja-sykemittarini saapui vihdoinkin! Ja se on ihana!
- Ja sen mukaan kulutin 688 kaloria Danzation -tanssitunnilla, jossa oli ihanaa.
- Ja vaikka olen välillä hölmö ja kömpelö, se on osa minua ja minä hyväksyn itseni tällaisena.
- Työnhakuni jatkui ja vaikka kaikki on edelleen auki, olen silti toiveikas erään paikan suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti