keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Slow, slower.

Reilu kuukausi on kulunut, enkä mä ole tässä ajassa edistynyt juuri ollenkaan. Jos asiat olisivat menneet, niin kuin olisin toivonut, jos olisin hoikentunut edes sen puoli kiloa viikossa, niin olisin nyt ainakin kolmea kiloa hoikempi. Mutta yllättäen asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, kuten oon monesti saanut huomata. Jos asiat olisivat menneet niinkuin lukiossa suunnittelin, opiskelisin tällä hetkellä viestintää Oulussa. Tai jos asiat olisivat menneet viimeisimpien suunnitelmien mukaan, niin en tällä hetkellä kriiseilisi nykyistä uravalintaani. Tai tuskinpa elämäni muutenkaan olisi tällaista.
        Siksi en halua olla kovinkaan ankara itseäni kohtaan. Aikaahan minulla on hoikistua koko elämä, ja asiat ovat kuitenkin ihan hyvällä tolalla, ainakin näiden uusien elämäntapojen suhteen. Paremminkin toki voisi olla, mutta nyt en halua lähteä saivartelemaan. Tärkeintä on, etten enää sorru takaisin vanhoihin tapoihini, ahmimiseen ja totaaliliikkumattomuuteen. Oon tällä hetkellä (taas) kipeänä (räkätaudissa), joten en harmikseni oo tällä viikolla päässyt hakemaan energiapotkujani Killeriltä. Aiemmin saattoi mennä viikkoja tekemättä oikein mitään liikunnallista ja nyt yksi viikkokin tuntuu ihan liian pitkältä ajalta. Syyslomakin katkaisee ikävästi Killerikauden, mutta onneksi lapsuudenkodistani löytyy kuntopyörä ja ympäriltä loputtomasti lenkkimaita. Täytyy kyllä myöntää, että olen näin syksyn mittaan laiskistunut lenkkeilyn suhteen. Kun on niin pirun kylmä. Ja sateista!

    En tiedä johtuuko tää stressistä vai jostain muusta, mutta mun ei ole viimepäivinä ollut oikein nälkä, muuta kuin aamuisin. Puoleen päivään mennessä nälkä katoaa ja koulun ruokailussa oon suunnilleen joutunut pakottamaan itseni syömään. Ja sama on koulun jälkeen, en oo nyt parina päivänä edes muistanut syödä koko iltana mitään, kun normaalisti voisin syödä kahden ihmisen edestä. Kummallista. Jos tää on vain stressistä johtuvaa, niin uskon, että tää menee kyllä ohi. Viimeistään sitten kun pääsen kotiin rentoutumaan ja äidin kokkailujen ääreen, ah.

1 kommentti:

  1. Minustakin tuntuu, että AINA kun olen lähdössä lenkille, sataa vettä. Joka ikinen kerta. Pari kertaa olen sateeseen lähteny ja tullu uikuttavana kurkkukipuisena takasin. Eli ei hyvä. Ahdistaa! Pois sade ja tilalle aurinkoiset (tai edes vain pilviset) päivät!

    VastaaPoista