Hahha, kuinka tyypillistä, että kun julistan blogini hiljaiselosta, niin päätänkin jo seuraavana päivänä kirjoittaa kuitenkin? Huomasin, että oon menettänyt yhden lukijan, mitä en ihmettele ollenkaan, oonhan ollut niin huono bloggaaja. Yritän jatkossa olla parempi, vaikken edelleenkään lupaa mitään.
Voisin kertoa osa-aikahiljaisuuteni syistä. Kuten äitini tänään minulle puhelimessa totesi, syksy tuntuu olevan aikaa, jolloin ajelehdin normaalia enemmän. Se on totta, tälläkin hetkellä mun elämä on melkoisessa myllerryksessä. Toisina päivinä se uuvuttaa niin paljon, ettei jaksaisi edes sängystä nousta, toisina päivinä oon täynnä intoa ja toivoa tulevasta. Tällä hetkellä pohdinnan aiheena on nykyinen koulu, tulevaisuus ja uravalinnat. Mitä haluan elämältä lopulta? Mitä haluan tehdä elääkseni? Tiedättehän, näitä kysymyksiä, jotka jokainen varmaan jossain vaiheessa elämäänsä joutuu kohtaamaan. Itse en oo vielä päässyt oikein mihinkään lopputulokseen, tiedän ainoastaan sen, että jonkin on muututtava.
Jännittävää, miten tää elämäntapamuutos on saanut pohtimaan myös muita osa-alueita elämästä kuin vain ruoka- ja liikuntatottumuksia. Selkeästi tää on kuitenkin tehnyt mut rohkeammaksi, nyt uskallan tehdä sellaisiakin valintoja, joita en olisi vielä puoli vuotta sitten uskaltanut ajatellakaan. Kaikki järjestyy kyllä.
Onneksi perjantaina alkaa syysloma ja pääsen pakenemaan arjen stressiä lapsuuden maisemiini. Rakastan sitä pikkukylää yli kaiken, harmi, että se on niin kaukana Jyväskylästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti